Korvapuustit

Viime viikolla tapahtui jotain historiallista. Tein ihan ITSE korvapuusteja. Hohoo! Sisareni kysyi Viberin välityksellä (muuten loistava sovellus yhteydenpitoon Suomen suuntaan), että enkö ole koskaan tehnyt korvapuusteja. No en aikuisiällä enkä ihan itse. Lapsena toki olen äitin kanssa niitä leiponut, mutta siitä taitaa olla jo aika monta vuotta... Kaikki leipomiseen liittyvät geenit on ilmeisesti menneet sisarelleni. Mutta asiaan. M oli viime viikon taas työmatkalla ja jo alkuviikolla löysin kaapista kardemumman, minkä olin aiemmin ostanut Dallasin reissulla.

Löydön jälkeen aloin kehittelemään ajatusta korvapuustien leipomisesta. Ilmeisesti tämä kotirouvailu alkaa jo jotenkin vaikuttamaan. Ehkä mulla kohta on vaalennettu ja tupeerattu tukka sekä ympärivuotinen rusketus.... Pinkkiä huulipunaa unohtamatta.

Mitä olisi leipominen ilman leivontakaveria!

 

Jostain syystä en saanut pullista mitenkään esteettisesti kauniita.

Ainut mikä jäi uupumaan, oli raesokeri. Sellaista kun en täältä ole kaupasta löytänyt.

Paitsi sieltä Genevan skandinaavia-putiikista (Dansukker, ylihinnoiteltua).

 

Siinä ne nyt on, ihan omin kätösin tehtyjä korvapuusteja.

Mä olen niiin kätevä emäntä. Hohoo.

 

Pullista ehkä tuli hieman mauttomia ja kuivahkoja...

Liekö kitsastelin väliin laitettavan voin ja sokerin kanssa.

Niin ja seuraavalla kerralla (jos sellainen vielä tulee), vähän vähemmän hiivaa.

 

M ei hirveästi pullasta ynnä muusta sellaisesta välitä (ja niitä oli ihan liikaa pelkästään mun  syötäväksi), joten kiikutin korvapuusteja viime perjantaina vietettyyn suomalaisten grillailuiltaan.