Ahaa-elämyksiä

Tiiättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä löytääkin edestään vastauksen tai ratkaisun mieltä askarruttaneeseen asiaan. Siis sellainen Ahaa-elämys. Mulla muisti alkoi täyttymään asioista sinä keväänä, kun päätös tänne muutosta tuli, joten asioita alkoi tippumaan muistista pois. (Kuten muistin käydä ruokakaupassa, mutta en sitten muistanut tuoda ruokakassia sisälle, vaan se jäi yön yli autoon.) Välillä on vaan liikaa asioita hanskattavana, joten jotain toisinaan unohtuu... (Mä en käsitä, miten mä muistin kaikki ne tsiljoonat asiat työssäni...? Mihin SE muistikapasiteetti on hävinnyt?) Jotta muistaisin edes osan muistettavista asioista, kalenterin lisäksi käytössäni on muistikirja.

Muistettavien asioiden ja To Do-listojen koti.

Kuten jo kirjasen kansi sen kertoo, on osa pyhitetty päässä syntyneille ajatuksille siitä,

mitä voisi kehittää, kun on aika palata Suomen työmarkkinoille.

Että olen mä ihan oikeasti jotain ammattijuttujakin funtsinut.
(Kun on olemassa hyviä työkaluja ja toimintamalleja, joita käyttämällä voitaisiin jopa säästää rahaa. Mutta miksi niitä ei käytetä? Tähän pulmaan haluaisin ratkaisun.) 

 

Mutta siis niihin Ahaa-elämyksiin, joita syntyy mm. jos joku juttu on päässyt unohtumaan ja johon ei tietoisesti ole etsinyt vastausta.

 

Lueskelin tässä yksi päivä yhtä blogia (jonka nimeä en nyt muista), jossa kirjoittaja oli tehnyt korvapuusteja. Koin pientä iloa, kun hoksasin, että miten ne puustit oikein pitää painaa lyttyyn, jotta niistä tulee oikean näköisiä. Wuhuu. Ehkä mä vielä kokeilen joku päivä... Tosin kuka ne kaikki pullat sitten syö? Onko olemassa pullataikinaohjetta noin viidelle pullalle?

Hyvin, hyvin pitkään olen sisustusliikkeistä etsinyt sellaista pitkää kaitaliinaa ruokapöydälle. No Ikeastahan niitä(kin) saa, mutta niiden mallistoa alkaa jo kaapissa olemaan ihan riittävästi. Pähkäilyä aiheutti kaitaliinan englanninkielinen vastike, jota en koskaan muistanut netistä tsekata. Joten kaupassa kynnys kysyä myyjältä oli hieman korkea, myönnetään. Kunnes käsiini osui Crate & Barrel:n outletissa kaitaliina, jonka lapussa luki tablerunner. No niinpä tietysti. Mutta etsintä jatkuu kyseisestä ahaa-elämyksestä huolimatta. (Kodin tyyli kuitenkin on aika skandinaavisen pelkistetty, joten kaikki ne tupsut ja yltiöpäiset kirjailut liinoissa ei oikein sytytä...)

Facebookin puolella olen tykkäillyt sellaisesta sivustosta kuin Different Solutions. Aika veikeä sivu ja metkoja ratkaisuja/ keksintöjä. Yksi päivä silmieni eteen lävähti ohje kuinka joustolakanan (vai mikä se on, mikä on muotoon ommeltu ja missä on ne joustot kulmissa) saa helposti ja siististi viikattua. Ablodit tämän idean kehittäjälle! Tuskailut kyseisten lakanoiden viikkausten kanssa on historiaa. Eipä koskaan ollut tullut omaan pieneen mieleen...

Tummanruskea sohva on kiva, mutta kerran viikossa alkaa ärsyttämään vaatteiden ja sukkien mukana siihen kulkeutuneet koiran karvat, sillä ne näkyy siinä aika hyvin. Tuskailin imurin kanssa, kun sillä ne ei tuntunut päällisestä irtoavan. Yllättäen Amerikassa tähänkin oli olemassa ratkaisu. Tarrarulla! Siis samanlainen kuin millä vaatteista saa hiukset yms. pois, mutta tää on paljon styrkempaa tavaraa. Ja nimenomaan markkinoidaan eläinten omistajille. Sillä saa näppärästi sohvan rullateltua karvattomaksi. Kätevää!

Tällä erää viimeisin ahaa-elämys on se, että hei, enää yksi yö ja M tulee kotiin!