Syksyn merkkejä

Olen nyt pitänyt melkein viisi kuukautta shortseja (tai hametta) ja oikeesti, nyt tuntuu, että olis kiva välillä pitää ihan vaikka farkkuja. Mutta kun ei ole voinut! Tai no ehkä joo, mutta sitten on ollut syytä varautua jonkin asteiseen lämpöhalvaukseen. (Paitsi että tänään oli kylmempi päivä, +15c, joten oli farkut jalassa. Jee!) Tuntuu, että kesä vaan jatkuu ja jatkuu... Okei, ei pitäisi valittaa, sillä tästähän mä haaveilin koko sen erään talven ennen tänne muuttoa (siellä pimeyden ja lumikinosten keskellä). Mutta silti. Kaupat tyrkyttää jo kaikkea syyskamaa ja itsekin olen jo siihen useampaan otteeseen sortunut. Kurpitsa-aiheisia sisustuselementtejä alkaa kohta olemaan vähän joka paikassa. Ne vaan on niin kivoja! Enkä ymmärrä mikä ihmeen Hei syksy tulee!-sisustusvimma on meneillään. Sama homma oli viime syksynä. Tosin paljon, paljon lievempänä. En mä koskaan Suomessa mitenkään sen kummemmin syksy-sisustellut. (Jos "muutamia" kynttiläasetelmia ei oteta huomioon.) Ehkä mä olen kauppojen ja markkinoinnin uhri.

Siis nää pikkukurpitsat (teko sellaiset) oli jotenkin niin hauskoja ja heti keksin niille paikankin!
(Taustalle on päässyt yksi puisista kirahveista. Siellä se tarkkailee naapureita...)
 



Yksi syksyn merkki on myös se, että M lähti alkuviikosta metsälle. Suomeen. Sanoinkin sille, että sillä välin, kun se on reissussa, niin mä pistän täällä sisustuksen uusiksi. Hehee, vitsivitsi. Ehkä... Jotenkin alkoi tökkimään noi kesäkukat, joten painelin hakemaan syyskukkia. Mukaan lähti kaksi ruukkukrysanteemia, toinen isompi ja toinen pienempi. Ja hintaa näille tuli yhteensä huikeat 5$. Eli ei oikeastaan mitään. Uskomatonta. Suomessa samoista kukista saa pulittaa huomattavasti enemmän. Jotenkaan ei vaan ollut mitenkään erityinen syysfiilis kukkien valitsemiseen, kun ulkona oli kauhea helle ja Menardsin ulkomyymälässä oli aivan ta-jut-to-man kuuma.

 

 

Sen lisäksi, että syksy lähestyy, tässä jälleen eleltiin niitä aikoja. Eli odoteltiin milloin jälleen koittaa Koiruuden kohtausten aika. No se aika koitti nyt. Juuri kun Koiruus oli selvinnyt vatsapöpöstä, tuli kohtaukset. Voi morjens...  

Perjantaisen iltapäiväteen pelastus; Fazerin sininen hasselpähkinärouheen kera. 

(Tää sairastuvan pitäjä oli niin ansainnut suklaansa.)

 

Huonosti nukutun yön jälkeen kohtaukset oli selätty taas tältä erää. 

Hei hei, ja älkää tulko vähään aikaan takaisin.