Voihan koiran pieru

Viime viikolla vanhempani ja sisareni olivat Suomesta meillä käymässä. Oli siis aika hulina viikko. Tämän viikon tiistaina M lähti jälleen työmatkalle ja ajattelin, että haa, nyt pari iltaa rötvään sohvalla. Eikä mitä. Maanantaina koiruuden vatsa alkoi esittämään merkkejä mahdollisista vatsavaivoista ja tiistaihin mennessä olikin sitten jo ripulia. Great. Tiistaina niissä väleissä kun koiraa ei tarvinut käyttää ulkona, hoidin asioita ja heitin M:n lentokentälle.

Illalla vielä köpöteltiin koiruuden kanssa viereisessä korttelissa sijaitsevaan eläinlääkäriin, sillä oli havaittavissa sellaisia merkkejä, että mielenrauhan (ja yöunien) takaamiseksi oli hyvä käydä tsekkauttamassa koiruuden vatsa. Röntgenkuvissa ei onneksi ollut mitään poikkeavaa (tukosta tms.) ja eläinlääkäri antoi mukaan antibiootteja vatsapöpöön. Ilmeisesti koiruus on ulkoa nassutellut jotain sopimatonta... Röntgenkuvista kävi ainostaan ilmi, että koiruudella on kaasua suolistossa hieman runsaammin. No sen olin jo paukkujen perusteella arvannutkin...

Voipunut Koiruus

Keskiviikkona rumba Koiruuden kanssa jatkui höystettynä aamuisella oksennus-osiolla. Tukka pystyssä olin koiran kanssa pihalla jo ennen kello viittä aamulla. Ja sitä ennen olin jo putsannut makkarin kokolattiamattoa (mulla on viha-rakkaussuhde tuohon kirottuun kokolattiamattoon). Unenpöpperössä otin kaapista vaaleansinisen pyyhkeen valkoisen sijaan ja tadaa, luonnonvalkoista mattoa koristikin sitten vaaleansininen läiskä. Voi että. Ei muuta kuin uudelleen putsaamaan.

Tänään on elämä alkanut voittamaan ja Koiruuden ruokahalu palannut. Onnea on sisko (jolla herkkisvatsainen koiruus), jolta olen saanut hyviä neuvoja koiruuden olon kohentamiseen. Jospa tänä iltana ehtisin vähän rötväämään tuossa sohvalla ennen kuin M tulee iltalennolla kotiin...