Ready to go!

Asunto on nyt vihdoin(!) tyhjennetty ja matkalaukut pakattu. Punainen, erittäin hyvin palvellut, matkalaukkuni alkaa vetelemääm viimeisiään, mutta toivottavasti pysyy kasassa vielä tämän yhden lennon. Laukun paino kiikkuu ylikilojen rajamailla jo nyt (ja ihan pikkusen olen laittanut vaatetta myös M:n laukkuun :)), vaikka vielä muutama pakkausta odottava vaatekerta pyörii pesukoneessa. Niin, ja se Teeman lautanenkin on ahdettu käsimatkatavaroihin. Olotila on tällä hetkellä aika nuutunut. Stressitaso on toisinaan ollut aika korkea ja jotenkin sitä vaan odottaa, että selviää kimpsujensa kanssa Usaan asti. Vaikka sama "välitila-aika" jatkuu siellä siihen saakka kunnes saadaan uusi asunto jonkinlaiseen asumiskuntoon (asunto sinäänsä ei siis tarvitse minkäänlaisia toimia, mutta ehkä jotain sinne tarvitaan matkalaukkujen sisällön lisäksi...) Shoppailulista on jo mietittynä! (ja se ei ihan lyhyt lista olekaan...) Vielä on yllättäen muutama asia hoitamatta ja tänään täytyy siis viellä suhailla ympäriinsä. M:llä on tänään vielä työpäivä ja aamusella piti hieman organisoida logistiikkaa (kuka menee milläkin autolla ja kuka hakee kenetkin). Siis itsehän olen ollut autoton jo kaksi viikkoa (oh dear!), joten olen ollut toisten autojen varassa. Luulen, että integroituminen autoilun ympärille rakennettuun yhteiskuntaan sujuu näiltä osin aika ongelmitta... He hee... Tosin omaa hiilijalanjälkeäni pystyn pienentämään joiltain osin, sillä käytössä tulee olemaan hybridiauto. Yeah. Lento Usaan koittaa siis huomenaamulla ja viikonloppu ollaan oltu jo aika lähtöfiiliksissä. Tosin Hyvinkään viikonlopun tapahtumat ovat pyörineet mielessä ja niitä on pohdittu. Mielenkiinnolla odotan tuoko ulkomailla asuminen uutta näkökulmaa Suomen asioihin ja yhteiskuntaan. No totta hitossa on syytä tuoda. Niinhän se vähän on, että aina ei näe metsää puilta.

Valmisteluja

Tähän mennessä tapahtunutta: Mieheni M on siirtymässä työkomennukselle Usaan ja luonnollisesti seuraan mukana. Sain siis itsellenikin oivan tilaisuuden ja mahdollisuuden päästä kokemaan jotain aivan uutta. Kevään aikana on etsitty uusi koti Usasta, hoidettu viisumit ja tarvittavat dokumentit kuntoon, oltu yhteyksissä eri viranomaisiin sekä virastoihin, myyty ja annettu pois sitä ja tätä, pakattu tavaroita sekä mukaan että varastoon, lopetettu kaikki mahdollinen paperinen posti ja mitäs muuta... No tänään myös koira sai passin, joten sekin on nyt ready to fly! :) On ollut NIIN paljon muistettavia asioita, että unohduksiakin on sattunut mm. ruokakaupan kassi jäänyt autoon yön yli, kun ei vain muistanut, että se oli siellä takapenkillä! Aamulla kovasti ihmettelin, että enkös ostanut eilen sitä lohta... Niinpä niin. 

Kävin keväällä lukemassa joitakin blogeja samanlaisessa tilanteessa olleista ihmisistä ja siellä muuttovalmisteluiden kerrottiin kestäneen noin puolisen vuotta. Meillä aikaa on ollut kolme kuukautta. Aika tohinalla siis ollaan kevät menty. Melkeinpä kaikki mahdolliset arkivapaat menikin siihen, että hoiti asioita eteenpäin. Toukokuun alussa jäin töistä pois, mikä näin jälkiviisasteluna oli hyvä ratkaisu. Vaikka M:n työnantajan puolesta asioita oli jo selvitetty valmiiksi, silti on ollut vielä sellaisia asioita, joita piti itsekin selvitellä ja hoitaa. Siihen meni yllättävän paljon aikaa. Ensi viikolla on jo lennot, joten loppusuoralla ollaan.

Muuttokuorma lähti viime keskiviikkona matkalle kohti uutta kotia ja yhden arvion mukaan olisi perillä noin kuukauden päästä. Viikko ollaan asusteltu hyvin, hyvin askeettisesti, vain pakolliset jätettiin. Sanoin M:lle tässä yksi päivä, että täähän on vähän kun olis mökillä. Vastakommentti asiaan oli "ei mökilläkään ole näin kurjaa". :D Okei, onhan se hieman rasittavaa, kun huomaat tarvitsevasi jotain ja se jokin onkin kontissa. Kuten purkinavaaja. Ei sitten tullut mieleen jättää yhtä purkinavaajaa. Muutenkin tässä on tullut ilmi vähän yhtä sun toista, jossa olisi voinut käyttää hieman tarkempaa ajattelua. Tietty olisi voinut esimerkiksi tsekata lähipäivien säätiedotus, jotta olisi voinut jättää vaikka ihan vähän useamman kesävaatteen matkalaukussa vietäväksi. Päivä muuttokuorman lähdön jälkeen jääkaapista löytyi vielä yksi Teeman ruokalautanen. Argh! Ehdottomasti haluan sen mukaan (koska muutoin lautasia on ärsyttävän pariton määrä) ja tarkoituksena on käsimatkatavaroissa raahata se Usaan. Hullua.