Kärsivällisyys koetuksella

Tosiaan, maaliskuussa havahduin siihen seikkaan, että toisen kylpyhuoneen (siis master bathroom) saumoihin oli tullut hometta. Koska asia nyt ei sinänsä vaadi suuren suurta remonttia (toivottavasti!), ajattelin sen saumojen uusimisen hoituvan pois alta kevään kuluessa. No kevät meni, tuli kesä ja tuli vielä syksykin. Okei, keväällä oli tällä alueella tulva, jonka vuoksi osaan alakerran asunnoista tuli vesivanhinkoja. Niiden korjaaminen tietysti oli ensisijalla. Mutta ihan muutamia pieniä juttuja tässä on tullut matkan varrella esiin, joiden vuoksi välillä on hieman pinnaa kiristänyt.

Ensinnäkin "muutamaan" otteeseen olen turhaan odotellut Handymania uusimaan saumat. Käytännössä siis tyhjentänyt kylpyhuonetta, käyttänyt toisen kylppärin suihkua ja kökkinyt ja odotellut kotona - turhaan. Enkä ole edes aina saanut ilmoitusta/ viestiä, että hei, käynti ei tänään tulekaan onnistumaan. Olenko vain tottunut suomalaisten täsmällisyyteen vai miten...?
Ja toinen juttu. Ihan kiva joo, että hommat saadaan valmiiksi, mutta jos aikataulut pissii, niin onko takapihan salaojituksia uusittava vielä klo 11 illalla makkarin ikkunan alla, kysyy hän.

Loppukesästä sain lupaavan soiton, jossa Handyman ilmoitti tulevansa seuraavana perjantaina klo 11 maissa. Loistavaa! Tosin Handyman kyseli, että mitäs siellä teillä piti tehdä. No minä ehkä noin kymmenenteen kertaan sepostan, että ne kylpyhuoneen SILIKONISAUMAT PITÄÄ UUSIA. Ja taas laitan kylpyhuoneen siihen kuntoon, että Handyman pystyy siellä työskentelemään. Hieman ennen puoltapäivää sain soiton Handymanilta, että jossain oli tullut "emergency situation" ja hänen pitää kiiruhtaa sinne. Ei ole todellista. No eihän hätätapauksille mitään voi. Sen jälkeen en sitten olekaan taas toviin Handymanista mitään kuullut...

Toisinaan koko operaatio vaikuttaa ihan farssilta. Ei oikein tiedä, että pitäisikö tässä olla huvittunut vai hiiltynyt. Välillisenä kärsijänä koko jutussa on tuo meidän talonmies, jota toisinaan lähestyn asian tiimoilta joko tekstiviestitse tai sähköpostitse.

 

(Tähän voi kuvitella sellaista pimpelipom-musiikkia)

Jatkuu...

Oranssi on kauden väri



Eilen ruokakaupasta bongattua.

Myös viime vuonna oli koristekurpitsoja ruokapöydällä ja ne oli niin kivoja,

että olin suorastaan iloinen, kun löysin niitä tänäkin vuonna.

 

Jotkut toisinaan kysyy, että mitä teen tai miten saan ajan kulumaan, kun M on työmatkoilla.

Kiitos kysymästä, ihan hyvin.

Silloin on aikaa mm. lukea enemmän.

Normaalisti en pidä siitä, että ruokapöydässä luetaan samalla,

kun syödään, mutta yksin ollessani teen poikkeuksen.

Viimeksi M:n ollessa reissussa oli meneillään kaksi eri kirjaa.

Toista luin iltaisin sängyssä ja toista samalla kun söin.

Kotirouvan salattu elämä, hehee.

M lähtee jälleen huomenna työmatkalle (johan se tässä olikin 3 päivää kotona),

joten taidanpa jatkaa tuota kuvassa olevaa kirjaa...



Tein omenapaistosta Facebookista napatulla ohjeella.

Ohjeessa neuvottiin paistamaan uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Niin siis ööö, eikös toi pinta ole jo valmiiksi aika ruskea...?

Pinta muuttuikin uunissa vielä hieman ruskeammaksi.

Mutta huom., ei palanut, kun muistin tarkkailla uunia.

Kuten olenkin jo kertonut, M ei hirveästi moisista välitä,

joten mun on pitänyt ihan yksin syödä tuota paistosta. Voi harmi...

Ja sitten vielä viikon linssilude.

Turriainen. Kaipaa nyppimistä.



Ahaa-elämyksiä

Tiiättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä löytääkin edestään vastauksen tai ratkaisun mieltä askarruttaneeseen asiaan. Siis sellainen Ahaa-elämys. Mulla muisti alkoi täyttymään asioista sinä keväänä, kun päätös tänne muutosta tuli, joten asioita alkoi tippumaan muistista pois. (Kuten muistin käydä ruokakaupassa, mutta en sitten muistanut tuoda ruokakassia sisälle, vaan se jäi yön yli autoon.) Välillä on vaan liikaa asioita hanskattavana, joten jotain toisinaan unohtuu... (Mä en käsitä, miten mä muistin kaikki ne tsiljoonat asiat työssäni...? Mihin SE muistikapasiteetti on hävinnyt?) Jotta muistaisin edes osan muistettavista asioista, kalenterin lisäksi käytössäni on muistikirja.

Muistettavien asioiden ja To Do-listojen koti.

Kuten jo kirjasen kansi sen kertoo, on osa pyhitetty päässä syntyneille ajatuksille siitä,

mitä voisi kehittää, kun on aika palata Suomen työmarkkinoille.

Että olen mä ihan oikeasti jotain ammattijuttujakin funtsinut.
(Kun on olemassa hyviä työkaluja ja toimintamalleja, joita käyttämällä voitaisiin jopa säästää rahaa. Mutta miksi niitä ei käytetä? Tähän pulmaan haluaisin ratkaisun.) 

 

Mutta siis niihin Ahaa-elämyksiin, joita syntyy mm. jos joku juttu on päässyt unohtumaan ja johon ei tietoisesti ole etsinyt vastausta.

 

Lueskelin tässä yksi päivä yhtä blogia (jonka nimeä en nyt muista), jossa kirjoittaja oli tehnyt korvapuusteja. Koin pientä iloa, kun hoksasin, että miten ne puustit oikein pitää painaa lyttyyn, jotta niistä tulee oikean näköisiä. Wuhuu. Ehkä mä vielä kokeilen joku päivä... Tosin kuka ne kaikki pullat sitten syö? Onko olemassa pullataikinaohjetta noin viidelle pullalle?

Hyvin, hyvin pitkään olen sisustusliikkeistä etsinyt sellaista pitkää kaitaliinaa ruokapöydälle. No Ikeastahan niitä(kin) saa, mutta niiden mallistoa alkaa jo kaapissa olemaan ihan riittävästi. Pähkäilyä aiheutti kaitaliinan englanninkielinen vastike, jota en koskaan muistanut netistä tsekata. Joten kaupassa kynnys kysyä myyjältä oli hieman korkea, myönnetään. Kunnes käsiini osui Crate & Barrel:n outletissa kaitaliina, jonka lapussa luki tablerunner. No niinpä tietysti. Mutta etsintä jatkuu kyseisestä ahaa-elämyksestä huolimatta. (Kodin tyyli kuitenkin on aika skandinaavisen pelkistetty, joten kaikki ne tupsut ja yltiöpäiset kirjailut liinoissa ei oikein sytytä...)

Facebookin puolella olen tykkäillyt sellaisesta sivustosta kuin Different Solutions. Aika veikeä sivu ja metkoja ratkaisuja/ keksintöjä. Yksi päivä silmieni eteen lävähti ohje kuinka joustolakanan (vai mikä se on, mikä on muotoon ommeltu ja missä on ne joustot kulmissa) saa helposti ja siististi viikattua. Ablodit tämän idean kehittäjälle! Tuskailut kyseisten lakanoiden viikkausten kanssa on historiaa. Eipä koskaan ollut tullut omaan pieneen mieleen...

Tummanruskea sohva on kiva, mutta kerran viikossa alkaa ärsyttämään vaatteiden ja sukkien mukana siihen kulkeutuneet koiran karvat, sillä ne näkyy siinä aika hyvin. Tuskailin imurin kanssa, kun sillä ne ei tuntunut päällisestä irtoavan. Yllättäen Amerikassa tähänkin oli olemassa ratkaisu. Tarrarulla! Siis samanlainen kuin millä vaatteista saa hiukset yms. pois, mutta tää on paljon styrkempaa tavaraa. Ja nimenomaan markkinoidaan eläinten omistajille. Sillä saa näppärästi sohvan rullateltua karvattomaksi. Kätevää!

Tällä erää viimeisin ahaa-elämys on se, että hei, enää yksi yö ja M tulee kotiin!

Syksyn merkkejä

Olen nyt pitänyt melkein viisi kuukautta shortseja (tai hametta) ja oikeesti, nyt tuntuu, että olis kiva välillä pitää ihan vaikka farkkuja. Mutta kun ei ole voinut! Tai no ehkä joo, mutta sitten on ollut syytä varautua jonkin asteiseen lämpöhalvaukseen. (Paitsi että tänään oli kylmempi päivä, +15c, joten oli farkut jalassa. Jee!) Tuntuu, että kesä vaan jatkuu ja jatkuu... Okei, ei pitäisi valittaa, sillä tästähän mä haaveilin koko sen erään talven ennen tänne muuttoa (siellä pimeyden ja lumikinosten keskellä). Mutta silti. Kaupat tyrkyttää jo kaikkea syyskamaa ja itsekin olen jo siihen useampaan otteeseen sortunut. Kurpitsa-aiheisia sisustuselementtejä alkaa kohta olemaan vähän joka paikassa. Ne vaan on niin kivoja! Enkä ymmärrä mikä ihmeen Hei syksy tulee!-sisustusvimma on meneillään. Sama homma oli viime syksynä. Tosin paljon, paljon lievempänä. En mä koskaan Suomessa mitenkään sen kummemmin syksy-sisustellut. (Jos "muutamia" kynttiläasetelmia ei oteta huomioon.) Ehkä mä olen kauppojen ja markkinoinnin uhri.

Siis nää pikkukurpitsat (teko sellaiset) oli jotenkin niin hauskoja ja heti keksin niille paikankin!
(Taustalle on päässyt yksi puisista kirahveista. Siellä se tarkkailee naapureita...)
 



Yksi syksyn merkki on myös se, että M lähti alkuviikosta metsälle. Suomeen. Sanoinkin sille, että sillä välin, kun se on reissussa, niin mä pistän täällä sisustuksen uusiksi. Hehee, vitsivitsi. Ehkä... Jotenkin alkoi tökkimään noi kesäkukat, joten painelin hakemaan syyskukkia. Mukaan lähti kaksi ruukkukrysanteemia, toinen isompi ja toinen pienempi. Ja hintaa näille tuli yhteensä huikeat 5$. Eli ei oikeastaan mitään. Uskomatonta. Suomessa samoista kukista saa pulittaa huomattavasti enemmän. Jotenkaan ei vaan ollut mitenkään erityinen syysfiilis kukkien valitsemiseen, kun ulkona oli kauhea helle ja Menardsin ulkomyymälässä oli aivan ta-jut-to-man kuuma.

 

 

Sen lisäksi, että syksy lähestyy, tässä jälleen eleltiin niitä aikoja. Eli odoteltiin milloin jälleen koittaa Koiruuden kohtausten aika. No se aika koitti nyt. Juuri kun Koiruus oli selvinnyt vatsapöpöstä, tuli kohtaukset. Voi morjens...  

Perjantaisen iltapäiväteen pelastus; Fazerin sininen hasselpähkinärouheen kera. 

(Tää sairastuvan pitäjä oli niin ansainnut suklaansa.)

 

Huonosti nukutun yön jälkeen kohtaukset oli selätty taas tältä erää. 

Hei hei, ja älkää tulko vähään aikaan takaisin.







Lintukoto

Aiemmin mainitsinkin siitä, kuinka radiossa soitettavassa musiikissa toisinaan on havaittavissa pientä sensuuria. Asia muistutti olemassa olostaan, kun yhtenä päivänä radiosta tuli Alanis Morissetten biisu Hand in my pocket, jossa lausutaan sana shit. Äääks. Ruma sana kansalaisten korville, joten kyseistä sanaa ei radiosoitossa kuulla. Ja samaan aikaan eri tv-kanavat välittävät uutisissaan aika raakaa kuvaa kemiallisten aseiden seurauksista. Ihan iltapäiväaikaan, sellaisenaan ja suorana. Tuli vaan mieleen, että missä kulkisi hyvä keskitie sen suhteen mitä sensuroidaan ja miten...?

Keskiviikkoiltana uutisissa oli siitä, kuinka tässä kaupungissa on lähipäivinä murtauduttu kahteentoista omakotitaloon sekä päivä- että yöaikaan. Murtomiesten saaliiksi oli lähinnä lähtenyt koruja ja jotain muuta arvotavaraa. Osaan taloista oli menty lukitsemattomasta ovesta. Siis mitä?!? Kuka jättää ulko-oven lukitsematta? Uutisissa poliisi muistutti kansalaisia pitämään ulko-ovet ja ikkunat lukittuina. Myös yöaikaan. Apua, ei tulisi mieleenkään jättää öisin ovea lukitsematta! Uutisiin oli toki haastateltu murtovarkaiden kohteeksi joutunutta pariskuntaa ("Korujani vietiin 15 000$:n edestä"), joka päivitteli, kuinka näin rauhallisessa kaupungissa tapahtuu tällaista ("Jatkossa laitan kyllä hälyytyslaiteet päälle"). Siis luottaako ihmiset tosiaan siihen, ettei täällä lintukodossa voisi sattua mitään...? Okei, itse toisinaan syyllistyn samaan, kunnes joku sattuma (esim. viereisen bensa-aseman aseellinen ryöstö) muistuttaa, että heeetkinen....

 

Kerrottakoon vielä tähän loppuun viime sunnuntaina tapahtunutta. Lähdettiin aamupäivällä M:n kanssa kuntosalille ja katsottiin kyllä, että joo, autotallin ovi menee kiinni. Parin tunnin päästä, kun tultiin kotia, niin hei, meillä onkin autotallin ovi ylhäällä! How nice. Jokin häikkä sulkeutumismekanismissa. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja todettiin, että onneksi kaikki kamat oli omilla paikoillaan. Että sellaista.



Tribune Tower

Elokuun viimeisellä viikolla vanhempani ja sisareni tulivat Suomesta meille kokemaan jatkoaikaa kesälle.. Koko viikon lämpötila pysytteli +30 Celsius asteen tietämillä (yhdistettynä suht korkeaan ilmankosteuteen) ja oikeastaan yhtenä päivänä oli aamupäivästä sateisempaa. Ja se sateinen aamupäivä oli just sillon, kun oltiin lähdössä Chicagoon päiväksi. Sääennusteet kuitenkin lupasivat parempaa säätä puolesta päivästä eteenpäin, joten hypättiin aamulla autoon ja suunnattiin downtowniin.

Perinteinen Navy Pier visiitti



Chicagossa (North) Michigan Avenuen varrella sijaitsee Tribune Tower, jonka ulkoseinistä voi bongailla palasia historiallisista nähtävyyksistä/ merkittävistä rakennuksista ympäri maailmaa. Palaset päätyivät rakennuksen seinään, kun sanomalehti Chicago Tribunen omistaja ja julkasija Robert R. McCormick pyysi lehden kirjeenvaihtajia toimittamaan palasia maailmalta.

 

 

Tällä Suomen naapurimaasta tuodulla palasella alkoi jo olla kokoa,

eikä tämä edes ollut isoin...

Haluaisin tietää, miten tämä palanen on yleensäkin saatu irti kyseisestä rakennuksesta.

Itselleni on jäänyt epäselväksi otettiinko palaset luvallisesti vai not...

Jos jollain on tietoa asiasta, kuulisin mielelläni.

 

Ehkä nykyisillä tullimääräyksillä ei moinen onnistuisi.

Voihan koiran pieru

Viime viikolla vanhempani ja sisareni olivat Suomesta meillä käymässä. Oli siis aika hulina viikko. Tämän viikon tiistaina M lähti jälleen työmatkalle ja ajattelin, että haa, nyt pari iltaa rötvään sohvalla. Eikä mitä. Maanantaina koiruuden vatsa alkoi esittämään merkkejä mahdollisista vatsavaivoista ja tiistaihin mennessä olikin sitten jo ripulia. Great. Tiistaina niissä väleissä kun koiraa ei tarvinut käyttää ulkona, hoidin asioita ja heitin M:n lentokentälle.

Illalla vielä köpöteltiin koiruuden kanssa viereisessä korttelissa sijaitsevaan eläinlääkäriin, sillä oli havaittavissa sellaisia merkkejä, että mielenrauhan (ja yöunien) takaamiseksi oli hyvä käydä tsekkauttamassa koiruuden vatsa. Röntgenkuvissa ei onneksi ollut mitään poikkeavaa (tukosta tms.) ja eläinlääkäri antoi mukaan antibiootteja vatsapöpöön. Ilmeisesti koiruus on ulkoa nassutellut jotain sopimatonta... Röntgenkuvista kävi ainostaan ilmi, että koiruudella on kaasua suolistossa hieman runsaammin. No sen olin jo paukkujen perusteella arvannutkin...

Voipunut Koiruus

Keskiviikkona rumba Koiruuden kanssa jatkui höystettynä aamuisella oksennus-osiolla. Tukka pystyssä olin koiran kanssa pihalla jo ennen kello viittä aamulla. Ja sitä ennen olin jo putsannut makkarin kokolattiamattoa (mulla on viha-rakkaussuhde tuohon kirottuun kokolattiamattoon). Unenpöpperössä otin kaapista vaaleansinisen pyyhkeen valkoisen sijaan ja tadaa, luonnonvalkoista mattoa koristikin sitten vaaleansininen läiskä. Voi että. Ei muuta kuin uudelleen putsaamaan.

Tänään on elämä alkanut voittamaan ja Koiruuden ruokahalu palannut. Onnea on sisko (jolla herkkisvatsainen koiruus), jolta olen saanut hyviä neuvoja koiruuden olon kohentamiseen. Jospa tänä iltana ehtisin vähän rötväämään tuossa sohvalla ennen kuin M tulee iltalennolla kotiin...