May 30 2012

Niin sanoo leima, joka passiin lyötiin, kun tänne muutettiin. Sen jälkeen tosin leimoja on tullut muutamia lisää, sillä kuluneen vuoden aikana on Suomessa tullut käytyä. Ehkä enemmän, mitä oletin. Mutta perheen ja ystävien näkeminen on aina kivaa, joten en valita. Ja lentokaan ei enää tunnu NIIIIN pitkältä. Tosin edelleen viimeiset kaksi tuntia on yhtä tuskaa (sekä suoralla että vaihtolennolla). Ei löydy sopivaa istuma-asentoa, jalat ja peppu puutuu, tuskastuttaa, nuhjuinen olo (joka muuten korjaantuu hampaat pesemällä, uskokaa pois!) kello ei liiku eteenpäin... Mutta silti sitä on tuota väliä tullut rehattua!

Edelleen haasteita toisinaan tuottaa oman nimen ta-vaa-mi-nen selkeästi artikuloiden.

Vai puhunko mä sittenkin niin epäselvästi?

Vai onko se vaan mun perisuomalainen nimeni?

Eikä aina enää edes jaksa korjata asiaa, ellei kyse ole jostain virallisemmasta.

 

Vuoden aikana Windy City on tullut tutuksi, jokseenkaan ei liian tutuksi.

Asioita on nähty (osa jopa useampaan kertaan), mutta paljon on vielä näkemättäkin.

Chicagossa ollaan käyty yhtä suurella ahkeruudella kuin ennen käytiin Helsingissä.

(Eli eipä juuri ole tullut lähdettyä...)

 

Tiistai-iltana sai jälleen muistutuksen siitä, että tornadot tosiaan ON mahdollisia myös tällä alueella. Noin 20 minuutin ajomatkan päähän annettiin tornadovaroitus.

Sitä ennen puhelin huuti varoituksia flash floodista, eli nopeasti syntyvistä tulvista.

Mielessäni ajattelin, että kunhan pysyy varoitukset vain tulvissa, niin fine.
Ei olisi pitänyt ajatella.

Varulta soitto naapuriin ja varmistamaan tarvittaessa paikkaa heidän kellarista yhdelle naiselle ja koiralle. M on jälleen työmatkalla.

 

 Olen ehdottomasti kesäihmisiä ja nautinkin suuresti viime kesän aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

(Okei, no ne reilun viikon kestäneet superhelteet oli ehkä mullekin välillä liikaa.)

Aion nauttia myös tästä kesästä, sillä tänä vuonna ei aiota lomailla Suomessa vaan täällä.

(Tai siis käydään toki Suomessa, mutta ihan vain lyhyesti.)

Lentoliput on jo varattuna, jee! (Kaikki muu onkin vielä avoinna...)

 

 

Nyt täytyy lähteä pakkamaan loput kamppeet laukkuun, sillä lennän huomenna viikonlopuksi Dallasiin. M lähti sinne jo maanantaina ja ajateltiin, että yhdistetään tama reissu samaan. Mua on kuitenkin jo kauan kiinnostanut lähteä katsomaan, että millaista siellä on.

 

Koiruus meneekin nyt reissun ajaksi koirahotelliin. Jepjep. Se siis on ihan tavallinen koirahoitola, mutta sieltä toki saa spesiaalipalveluita omalle pikku-sessulleen, jos haluaa. Kaikki on Amerikassa mahdollista. Jopa omalle koiralle soittaminen. Oikeasti. Koirahoitolaan voi soittaa ja tiedustella oman koiran vointia (mikä sinänsä on ihan jees ja ymmättettävää), mutta tarvittaessa hoitajat laittavat myös koiran puhelimeen. Okei... No mikäs siinä, jos koira on opetettu puhumaan puhelimessa. Nauran.

Eikä siinä vielä kaikki. Omalle koiralle voi valita perus"huoneen" sijaan "sviitin", jossa on vähän paremmin äänieristetyt seinät (tää on ihan ok) ja TV, josta tulee eläinkeskeisiä ohjelmia (tälle mä nauroin). Varattiin Koiruudelle paikka ihan sellaiseen perushuoneeseen....

 

Iiik, nyt tulee kiire, että ehdin vielä vähän pakata ennen kuin Frasier alkaa! 

Surrurrur

Juttahan meni niin, että tänne kun muutettiin, niin kaikki jo olemassa olevat kodinkoneet piti jättää Suomeen varastoon eri verkkovirran vuoksi. (Minähän en vaivalla hankkituista rosterisista kodinkoneista luopunut!)(Paitsi joukosta erottuva kahvinkeitin voisi epähuomiossa "hukkua" jonnekin varastolaatikoihin, hups vaan...) Piti siis hommata ainakin uusi kahvinkeitin ja vedenkeitin. Pyykinpesukone sekä kuivausrumpu olivatkin asunnossa valmiina, mikä sinänsä oli kiva juttu. Siivousta helpottamaan hankittiinkin se ihana violetti imuri. Pitkään, siis todella pitkään mietin leivänpaahtimen hankkimista. Olen sen nyt kuitenkin todennut turhaksi, sillä ei enää oikeastaan syödä leipää, eikä sitä enää sillälailla kaipaakaan. Mitä nyt joskus haaveilen paahtoleivästä voilla ja mansikkahillolla tai rouskuttelen Ikean näkkileipää... Mutta kun ei enää edes Suomesta asti raahattu ruisleipä tee kauppansa, niin mitä me leivänpaahtimellakaan tehtäisiin.

Tällä viikolla haaveilin mangosmoothiesta, mutta en jaksanut sellaista lähteä mistään hakemaan. Sen sijaan päädyin ajamaan läheiseen supermarkettiin ja sieltä mukaan lähti blenderi! Tätäkin mietin todella pitkään, mutta inspiksen iskiessä, päätin sen kuitenkin hommata. (Ja kuten arvata saattaa, päävastuun ko. hankinnoista M on mielellään jättänyt mulle.) Se miksi olen näitä hankintoja miettinyt pitkään on se, että se on tuntunut jotenkin niin turhalta. Hullua hankkia kodinkoneita, kun niitä ei kuitenkaan kannata mukanaan viedä. Ja kuitenkin kun oleskelua täällä voisi kutsua vaikka sanalla toistaiseksi. Mutta hitsiläinen, mä haluan itsetehtyä smoothieta!

 Siihen se vaan tuli, puukapustojen viereen.

Tuli aika tuhtia tavaraa, kun pillikin pysyi pystyssä.

 

Verkkovirrasta puheen ollen, ensimmäisten hankintojen joukossa
työhuoneen pöydän alle ilmestyi tällainen:

Kyseessä on muuntaja, joka muuntaa verkkovirran jompaan kumpaan suuntaan sopivaksi. Tällä hetkellä se on toimittanut sopivaa verkkovirtaa Suomesta muuttokuorman mukana tulleeseen pöytäkoneeseen (jonka käyttöaste on ollut olematon). Itse laite on ruma kuin mikä, joten sitä en halua esimerkiksi keittiön tasolle muuntamaan verkkovirtaa vempeleisiin sopivaksi. Todennäköisesti täältä kuitenkin jotain vempeleitä sitten aikanaan lähtee Suomeen mukaan, joten luulenpa, että laitteelle on tulevaisuudessakin käyttöä. Vaikka se onkin ruma.

Lisäys 5/26/13:
Siis kodinkoneista unohdin ihan kokonaan erittäin hyvin palvelleen Black & Deckerin silitysraudan! (Tai siis jos ko. vempele lasketaan kodinkoneisiin...?) Kyllä kuulkaa tulee sileää. Kuluneen vuoden aikana musta on kehittynyt varmasti yksi maailman nopeimmista kauluspaidan silittäjistä. Olen kehittänyt oman taktiikan koko hommaan. Sen lisäksi osaan viikata paidat laukkuun niin, ettei niitä välttämättä tarvitse M:n työreissuillaan silittää uudelleen. Mä olen niin kätevä emäntä, hahaa.

Mitäs tässä, ei kummempia

Naapurin Pikku-Poika toi kukkakimpun kiitokseksi torstaisesta hoidosta.



Sekä Pink Lemonadea. Niin hyvää.

Ja lisäksi Pikku-Pojan mummi (joka Pikku-Tytön syntymähetkellä oli vielä lentokoneessa matkalla tänne) oli leiponut korvapuusteja ja sain niitäkin kiitokseksi.

(Ja ahneena kerkesin jo syödä pullasta puolet ennen kuin näpsäsin kuvan.)

 

M tuli viikonlopuksi työreissulta Kiinasta kotiin ja toi tuliaisena vihreää teetä.

 

Sekä yllärinä jotain muutakin kuin teetä. Ooo-la-laa!

 

Viikonloppuna syötiin ´kotimaista´ parsaa (eli ei Perusta tuotua).

 

Ja käytiin tervehtimässä naapurin uutta tulokasta, Pikku-Tyttöä.

Viemiseksi löytyi tämä suloinen body kirjekuoren kuvalla.



Torstaina tapahtunutta

Torstaina aamuyöstä klo 04 soi puhelin. Naapurin suomalainen Rouva soitti. Sanoi, että vauva taitaa nyt alkaa syntymään, joten voisinko tulla heille hoitamaan Pikku-Poikaa (1,5 vee). Nappasin vähän tavaroita ja Koiruuden mukaani ja olin alle 15 minuutissa naapurissa, jonne toki amerikkalaiseen tapaan menin autolla. (Ja okei, siihen aikaan yöstä ei oikein huvittanut lähteä kävellen.) Rouva kertoi puolisen tuntia arponeensa, mitä tehdä, ja soittanut sitten sairaalaan, josta neuvoivat lähtemään ja sitten soittanut mulle. Ja eikä siinä mitään, näin oli jo aiemmin sovittu, että jos tilanne vaatii, niin pystyn tulemaan avuksi. (Ja ettei Rouvan tarvitse itse ajaa sairaalaan, vaan että Rouvan mies pääsee myös mukaan.)

Tästä vajaa kuusi tuntia eteenpäin ja maailmaan oli syntynyt yksi suomalainen lisää. (Ja itseasiassa myös yhdysvaltalainen.) Ja Pikku-Pojasta oli tullut isoveli Pikku-Tytölle.

Koiruuden mielestä paras paikka pötköttelylle oli legojen keskellä.

 

 

 

 

 





Punkki sentään!

Jonkin aikaa sitten hommasin ihan tuosta läheisestä marketista Koiruudelle punkkipannan. Koiruudella on aiemmin sellaista hyvin tuloksin käytetty (ei punkkeja turkissa eikä ole tuonut niitä mukanaan sisälle). Ajattelin kuitenkin vähän netistä vilkaista, että mitä muut käyttäjät ovat pannasta sanoneet, kun kyseessä oli kuitenkin itselle uusi brändi. Netissä ei juuri mitään positiivista pannasta sanottu (mm. koirilla alkanut karva lähtemään pannan kohdalta, takapää yhtäkkiä tullut heikoksi ynnä muuta sellaista mielenkiintoista), joten alkoi hieman arveluttamaan koko panta.

Koiruudelle oli Suomen eläinlääkäri lähettänyt muistutuksen rokotteiden uusimisesta, joten eläinlääkäriin oli kuitenkin mentävä. Päätin samalla hommata eläinlääkäriltä jotain tököttiä punkkeja vastaan. Tökötin laittaminen olikin erittäin ajankohtaista, sillä samaisena päivänä, kun olin viemässä koiraa eläinlääkäriin, löysin koirasta punkin. Yih.

Välihuomautuksena kerrottakoon, että ihan tuossa kävelymatkan päässä toimii eläinlääkäriasema, jonne ei tarvitse erillistä ajanvarausta. Sen kuin vain painelee sisälle. (Ja samaiseen paikkaan on mahdollista viedä koira myös hoitoon.) Todella kätevää, kun voit aika ekstempore lähteä käyttämään Koiruutta eläinlääkärillä. Ja hinnatkin ihan ok tasoa.

Mutta takaisin punkkeihin. Koiruus sai rokotteet kuntoon ja samalla turkkiin laitettavan litkun (pantoja eivät edes myyneet/ suositelleet), joka estää täit, punkit ynnä muut pikkukaverit. Erona Suomeen täällä on kuurin pituus, joka periaatteessa alkoi jo maaliskuussa (okei, ei tällä koiralla) ja kestää tuonne marraskuulle saakka. Riippuen siitä, miten kylmät kelit alkavat. Otin koiralle 6kk:n kuurin, johon sain 2kk:tta kaupanpäälle, ja hintaa koko hommalle tuli 82$. Kääks. Mutta kyseessä ilmeisesti on markkinoiden paras tökötti ja pakkohan se oli jotain koiralle ottaa. No, pari päivää kuurin aloittamisen jälkeen löysin kaksi kuollutta punkkia lattialta että ilmeisesti toimii. Tosin eilen löysin Koiruudelta taas(!) punkin ja painelin taas(!) eläinlääkäriin, sillä tuohon hintaan to-del-la-kin haluan toimivan aineen. Sillä mun mielestä, kun sitä punkkia tökin (avaimella, en käsin, yih) näytti se olevan kiinnittynyt. No, hoitaja kävi ottamassa punkin pois ja hänen mukaan punkki oli mönkimässä, eikä ollut siis kiinnittynyt ihoon. Okei.

Jälkiviisastelua sen verran, että nyt hetkeen en taida forest preserveissä koiran kanssa käydä, sillä eilisen käynnin jälkeen poimin illalla vielä 3 punkkia koirasta (suojakäsineet käsissä) sekä kaksi punkkia lattialta. Lisäksi aamulla poimin koiran pedin vierestä 3 punkkia. Voi ällötys!! Fiksuna vielä illalla ennen nukkumaan menoa etsiskelin netistä tietoa punkeista (siis erinäisten keskustelupalstojen "faktoihin" kannattaa luottaa juu) ja sain selville, että ne paskiaiset saattaa koirasta tiputtuaan vielä elellä hetken aikaa. Siis yih! Tänään tässä kämpässä on muuten lattiat syynätty aika tarkkaan. (Ja vainoharhaisena kuvittelen punkin hyökkäävän lattialta jalkaan kiinni.) Tänään kävin hankkimassa koiralle uuden kamman, jolla Koiruus käydä läpi ennen kuin tulee sisälle. Ja ulkoilut tapahtuu ihan näillä huudeilla.

No comments

 

Pilkahdus pinkkiä



Tällä viikolla pystyi jo läpsyttelmään näillä.

 

Lähes joka vuosi, vähän ennen kesää, on havaittavissa sama ilmiö.

Tukka pitää saada edes jollain tapaa kiinni.

Saan tämän ihanmelkeinkohta-polkkatukan kieputettua ohuen pannan ympärille.

(Tosin niska vaatii ehkä noin 100 pinniä pysyäkseen kiinni.)

Korvissa M:lta tuliaisena saadut korvikset. Olleet kovassa käytössä koko kevään.

 

 Jos eräs karvakuono huomaa, että kuvailen jotain, ilmestyy se salamana paikalle.

Paitsi sillon, kun haluaisin ottaa Koiruus-kuvia....



Tämän viikon on jo ollut shortsi-kelit, jee!

 

 Asuinalueella jo kaikki puut kukkii. Kesä tuli jotenkin ihan hetkessä.

Tai siis kai jo voi sanoa, että täällä on kesä...?

 Kaupasta tarttui mukaan nämä aika herkullisen väriset kynsilakat.

(Ja jonkun kynsinauhat näköjään kaipaa jotain tehohoitoa...)

M toi tuliaisena uuden tuoksun. Aah, ihana!

 

M tulee tänään illalla kotiin ja sunnuntaina aamusta lähtee taas.

Onneksi tämän hetkinen työreissaaminen on väliaikasta.



Vai niin

Maanantaina päiväsellä talkkari tuli soittamaan meidän ja naapurin ovikelloa, koska tästä "yksiköstä" (asunnot on siis kahden asunnon yksiköissä) oli tullut palohälytys. Mitä ilmeisemmin kyseessä oli vikailmoitus, sillä ihan rauhassa tässä kotona oltiin ilman mitään sen kummempia lieskoja. Selvisi, että meidän asunnon "hälytinyksikkö" oli antanut vikailmoituksen ja se vaihdettiin uuteen.

Aiemmin olen jo aloittanut operaation vaihda paristot palovaroittimiin, sillä vuorotellen jokainen varoitin on ilmoittanut vanhentuneesta paristosta. Varoittimet on kytkettyjä (sarjaan ja sähköön), mutta backuppina niissä on lisäksi paristot. Viime viikolla heräsin klo 04 aamuyöstä vaihtamaan makkariin paristoa, sillä vaikka pariston ottaa irti, jatkaa varoitin silti piippailua. Siinä vaiheessa, kun napsautin valot makkariin, oli Koiruus pedillään siihen malliin, että pliis voitko sammuttaa ne valot...
Mielenkiintoisin juttu tuli ilmi, kun vaihdoin pariston häkävaroittimeen. Varoitin ei ollut kytkettynä (siis niihin katosta tuleviin johtoihin) eikä siinä edes ollut paristoa. Justjust... Huomautin kyllä asiasta talkkarille (mikä sinänsä ei varmasti tullut yllätyksenä...).

Tämä meidän kylpyhuoneen home-juttu, mistä aiemmin kerroin, on tietty edelleen kesken. Reilu pari viikkoa sitten talkkarin tilaama "handyman" tuli tsekkaamaan tilanteen (kaikki saumat uusiksi) ja ottamaan mallin silikoninauhan väristä. Sanoi tulevansa seuraavana maanantaina. No eipä ole sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut. Itsekin tosin unohdin koko asian, mutta laittelin sähköpostia talkkarille ja tiedustelin, että mikä boogie. Sain selville, että tässä on muissakin asunnoissa pikku-rempan tarvetta, joten handyman on ollut aika kiireinen eikä siksi ollut vielä ehtinyt tänne päätyyn. Mutta pääasia, että asia on hoidossa.

Ja sitten lopuksi vielä tarinaa, siitä miten käy, kun ei muista asiota. Voi että tuli sekoiltua suomalaisen verkkopankin kanssa ihan huolella. Maksoin sitten erään viimeisen laskun kahdesti (sen olin jo siis aiemmin laittanut e-laskuista maksuun) ja toisen laskuni täysin väärällä summalla ja viitenumerolla (ja tämänkin laskun olin jo siis aiemmin kertaalleen, oikeilla tiedoilla, maksanut). Eläköön. No eihän siinä auttanut muuta kuin laittaa asiakaspalveluun viestiä, että näin kävi. Tietysti ihan vaikka tota tarkkaivaisuutta olisi voinut käyttää ja tutkia niitä laskun tietoja ja tilitietoja ihan hitusen tarkemmin. Kerroin tästä ystävälleni E:lle, joka sai ainakin hyvät naurut, sillä hänen sanojaan lainaten olen itse "rouva täsmällisyys ja tarkkaavaisuus". No, ilmeisesti on vähän alkanut ote lipsumaan., On tämä vaan joskus niin äärettömän kätevää, kun pitää hoitaa asioita kahteen maahan. Ja sitten kun et muista, että mitä olet maksanut ja milloin (ja minne!). Argh.

Martha Washington ja vähän muutakin asiaa

Tämän viikon olenkin hengaillut ihan itsekseni, kun viime maanantaina M lähti viemään Jälkeläistä takaisin Suomeen. Tai siis onhan Koiruus ollut mun seurana. Se haettiin samalla kotiin, kun tultiin sunnuntaina lentokentältä. Alkuviikosta ja loppuviikosta oli aika mukavan lämmintä (siihen väliin mahtui pari ei-niin-lämmintä päivää). Auton mittarin lukema tiistailta. (Ja näköjään mittaristo kaipaa pientä pyyhintää...) Tietty sitä piti sitten nautiskella auringosta terassilla. Ja alkoi vanhat tuolien pehmusteet niin tökkimään (hätäostos viime kesältä), että painelin ostamaan uudet.

 

Loppuviikosta sain idiksen lähteä hankkimaan vähän kesäkukkasia. Kukat löytyi helposti, mutta haastavinta oli löytää sinkkiastoita. Halusin nimittäin juuri sellaiset kukille. Aiemmin viime syksynä löysin yhdestä kaupasta siivoustarvikeosastolta sinkkiämpärin, jonka heti poimin mukaani. Nytkin etsiskelyjen jälkeen löysin pienen, korkeamman sinkkiastian, mihin sain istutettua yhden kukan. Koska terdelle paistaa aurinko ihan kivasti, niin piti hommata hyvin aurinkoa sietäviä kukkasia. Päädyin pelargonioihin (joista sisareni tietää lähes kaiken).

 

Tavan pelargonioita....

ja Martha Washington.

(Tästä sisareni tiesi kertoa Suomessa käytettävän nimitystä enkelipelargonia.)

(Jos siis puhuimme samasta kukasta....)

Tämän kukkasen istutin siihen hieman korkeampaan sinkkiastiaan ja

 katsotaan, miten se kestää ensimmäisen vähän kovemman tuulen.

(Miten en ajatellut tätä tuuli-asiaa ollenkaan?!?)

 

 

Lauantaina olikin heti aamusta tiedossa sosiaalista suomalaistoimintaa, kun kävin muutamien toisten suomalaisten (eli M:n kollegoita puolisoineen/ perheineen) kanssa aamupalalla. Olin sen verran aikaisin liikkeellä, että iltapäivällä oli pieni päivälepo paikallaan. Seurana levolla oli:



Tässä kuussa englannin opetusta on hieman intesiivisemmin, kun opetusta on yhden kerran sijaan kaksi kertaa viikossa (joten kotitehtäviäkin tulee useammin, ääh). Jos joku siellä kummastelee miksi englannin opetusta, niin selvennettäköön, että halusin syventää omaa englanninkielen taitoani (kun kerran mahdollisuutta siihen tarjottiin). Nyt yhtenä osa-alueena on kirjoitustaitojen hiominen. Sekä ´fraasiverbit´! Nää on hauskoja! Kirja sisältää 400(!) yleisintä ´fraasiverbiä´ ja niiden läpikäyminen osaltaan tuo hyvää lisää omaan kielenkäyttöön. Toki oletuksena ei ole, että kirjan läpikäytyäni muistaisin kaikki mahdolliset verbien käyttötavat...

Yksi juttu, mitä myös käydään läpi on erilaiset tehtävät, joiden avulla treenataan TOELF-testiä (Test Of English as a Foreigner Language) varten. Kyseessähän siis on TOEFL-testi... Koskaan kun ei tiedä jos vaikka tarvitseekin suorittaa kyseinen testi. (Siis lähinnä paikallista työelämää ajatellen.)

 

 



Tänään ajelenkin jälleen Chicagon lentokentälle, kun M tulee kotiin. Voidakseen lähteä huomenna taas reissuun. Siis asuuko täällä joku muukin Koiruuden ja mun lisäksi? Hahaa... No onneksi tämä on väliaikaista.

Ja nyt Koiruuden seuraksi tertsille aurinkoon! Sillä muuten on vatsan alunen jo ihan ruskettunut. Pitääkö siihen laittaa aurinkorasvaa?



New York, New York

Viime viikonloppu meni siis New Yorkissa. Kaupungissa samaan aikaan oli M:n opiskelukaveri perheineen, joten kierreltiin kaupunkia isommalla porukalla. Ja Jälkeläisellekin oli seuraa M:n opiskelukaverin lapsista.

New York kaupunkina oli mielenkiintoista nähdä, sillä onhan se hieman erilaista kuin täällä Chicagon suburbissa (tai maalla, kuten M asian ilmaisi, hehheh). Odotin jotenkin suurempaa wau!-efektiä, mutta jotenkin vaisuksi jäi. Asiaa kun ääneen ajattelin, niin M kommentoi, että ehkä se johtui siitä, että suurin Amerikan ihmeiden ihmettely (mikä sanayhdistelmä) on jo koettu ja jäljellä oli nyt "vain" itse kaupungin ihmettely. Pitkän viikonlopun aikana ei kaupungista ehtinyt näkemään kuin osan, joten nähtävää vielä jäi. Tosin tarkoitus ei ollutkaan hiki päässä kiertää läpi kaikki mahdolliset nähtävyydet. Ja tietty kun matkassa oli myös lapsia, asetti se omat ehtonsa päivien ohjelmaan. Vaikka täytyy sanoa, että todella hyvin jaksoivat kulkea kaupungilla. Liikkumiseen subway (metro) oli kyllä ehdottomasti kätevin. Varsinkin lapsille jo ihan metromatkailu oli elämys. Ja pikkuruisia rusinapaketteja kulki laukussa mukana siltä varalta, että alkaa kiukuttamaan/ väsyttämään/ ihan mitä vaan. Itseasiassa Jälkeläinen itse nimesi rusinat kiukkurusinoiksi. Niillä olo helpottaa!

Perjantaina käveltiin Central Parkissa sekä tsekattiin Times Square ja Ground Zero.

 

 Times Square

9/11 muistomerkki Ground Zero.
Ground Zerolle hommattiin pääsyliput etukäteen netistä, joten vältettiin jonottaminen.

 

Uutta tornia nousemassa muistomerkin viereen.

 

Lauantaipäivä vietettiin Bronx:n eläintarhassa.

M:n opiskelukaverin vaimo muisteli, että vuosia sitten tiikeri olisi hyökännyt jonkun turistin kimppuun. Kyltissä varoitetaan tiikeristä, mutta miksi venäjäksi...?

 

Ja sunnuntaina vielä pieni veneretki kaupungin edustalla.

 

 

p.s. Jos joku on ihmetellyt, missä Koiruus oli reissun ajan, niin kerrottakoon, että Koiruus oli reissun ajan koira-ystävänsä luona yökylässä (eli M:n suomalaisen kollegan perheen luona), joten sillekin oli sosiaalista aktiviteettia. Kotiin tulikin aika väsyneen oloinen koira, joka kuorsasi reissun jälkeisenä yönä. Krooh-pyyh. Mutta Koiruus saa siellä kyllä ihan ykköshoitoa!