Leivonta-testailut jatkukoon

Kun nyt tässä ihan vallan innostuin joululeipomuksista onnistuneen piparkakku-kokeilun jälkeen, päätin testata joulutorttujen tekemistä. Olin kuullut, että kaupasta on mahdollista löytää voitaikinaa, puff pastry, josta saa tehtyä torttuja. Aikani seikkailin täällä tutuksi tulleen ruokakaupan hyllyjen välissä, kunnes tulin siihen tulokseen etten sieltä moista löydä. (Ja en jaksanut lähteä myyjältä kysymään, sillä tiesin siitä seuraavan perusteellisen taikinan etsintäoperation. Ja siihen ei nyt ollut aikaa.) (Edit: viikon päästä samaisesta kaupasta eteeni tuli se hylly, missä oli puff pastrya.) Päätin siis tyytyä kokeilemaan piirakkataikinan valmisjauhosekoitusta (lisää vain rasva + neste). Kassallahan täällä useimmiten kysellään, että löysitkö kaikki mitä tulit etsimään ja yleensä vastaan, että juujuu. Tällä kertaa päätin mainita, että itseasiassa... Kassaneiti tokaisi, että jos valmisjauhot eivät toimi niin kuin ajattelin, voin palauttaa ne. Siis mitä? Voisin palauttaa elintarvikkeen?

Paketissa oli kaksi erillistä jauhopussia, joista päätin kokeilla vain toisen.

 

Jälleen pääsi puikula tositoimiin.

Taikina oli ihan suht ok, mitä nyt ärsyttävästi repeili reunoilta ja tarttui kaulimeen kiinni.

Mitään valmista torttumuottiahan en omista, joten leikkasin palat luovasti veitsellä.

 

Siis niistähän tuli ihan joulutortun näköisiä!

Sattuuko kenellekään muulle koskaan niin,

että sakaroita keskelle taitellessa ei huomaakaan hypätä aina yhden yli?

 

Kaupasta ei valmista luumuhilloa saa, joten keittelin hillon itse.

Laitoin vähän kardemummaa kanelia makua antamaan.

 

Hetken aikaa tuskailin, että millä saan hilloa vähän sosemaisemmaksi ja olin sitä jo haarukalla survomassa, kunnes muistin, että meillähän töröttää blender keittiön nurkassa.

Ja tuli todella hyvää, vaikka itse sanonkin!

 

Valmiit torttuset.

Ja maku, no joo... Ihan ok, rasvaista ja makeaa.

Näyttää nuo tuosta huvenneen...

 

Voisin sanoa, että kokeiluni oli suhteellisen onnistunut, joten en lähtenyt kiikuttamaan jauhoseospakettia takaisin markettiin. Ja vaikka olisi epäonnistunut, niin tuskinpa olisin silti kehdannut lähteä palauttelemaan...





Piparkakkuja ja popoja

Mikä mainio tekosyy rötvätä kotona sisätiloissa, kun ulkona on ikävän jäistä ja kylmää. Toki olen tänään sen verran pistänyt nenääni ulos, että sain kasan asioita hoidettua. Mutta nyt aion oleilla iltapäivän sisällä villasukat ja huopatöppöset jalassa, ahhh. Tai siis ainakin siihen saakka, kunnes eräs karvakasa tuolta pediltään herää ja tahtoo iltalenkille...

Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että tasan kahden viikon päästä ollaan jo Suomessa joululomalla. Ihan pieni paniikki alkoi hiipimään takaraivoon, sillä vielä on hyvin hyvin monta asiaa hoitamatta ennen lähtöpäivää. Lentoliput Suomeen varattiin jo kesän alussa ja silloin ei vielä oltu tietoisia tästä muutosta, joten lennot lähtevät Chicagosta. M kyseli lentoyhtiöltä ensimmäinen yhteyden (sisäinen lento) vaihtamista Dallasista lähteväksi ja olisihan tuo onnistunut, mutta olisi kustantanut 750$. Per lippu. Kääks! Päädyttiin taloudellisempaan vaihtoehtoon, eli lennetään edellisenä päivänä Dallasista Chicagoon ja ollaan yksi yö hotellissa ja lähdetään siitä alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti New Yorkia ja Helsinkiin lähtevää konetta.

Muuten, tiedoksi jos jollain tulee joskus vastaavanlainen tilanne eteen, että jos ei käytä ensimmäistä lentoa (ennen vaihtolentoa), on hyvin todennäköistä, että menettää paikkansa vaihtoyhteyden koneesta. Kysyttiin tätäkin mahdollisuutta (oltaisiin jostain metsästetty edullinen suoralento Dallasista New Yorkiin) ja ainakin American Airlines tulkitsee ensimmäisen lennon jättämättä käyttämisen samaksi kuin ei olisi tulossa jatkoyhteydellekään.

Vaikka ei tänäkään vuonna vietetä joulua omassa kodissa, laittelin silti vähän joulukoristeita (ne vähät mitä omistan). Viime Ikea käynnillä ruokapuolelta mukaan tarttui glögiä sekä piparkakkutaikinaa. Yleensä olen suuri valmistaikinoiden vastustaja, sillä en pidä niiden mausta, mutta tälle päätin antaa mahdollisuuden. Ja en jaksanut alkaa etsimään kaupasta kaikkia tarveaineita taikinaan...

Perinteisesti muotit ovat roikkuneet kattolampusta, mutta tänä vuonna ei sellaista sopivaa ollut tarjolla, joten verhokappa hoitakoot homman.

 

Ilo oli suuri, kun tajusin, että pääsen virittelemään kaapissa tilaisuuttaan odottaneen Marimekon verhokapan keittiön ikkunaan. Ihan ite askartelin verhon sopivaksi liimanauhaa ja nuppineuloja käyttäen. Minä suuri käsityöihminen.

 

Aluksi taikina oli jotenkin kökköä käsitellä ja se ärsyttävästi halkeili reunoista,

kun sitä koitti kaulia ohueksi.

Mutta muutaman veivauksen jälkeen toimi yllättävän hyvin. Pisteet siitä!

(Huomatkaa kaulimen virkaa toimittanut pulikka, joka siis tietääkseni on tarkoitettu karjalanpiirakoiden tekoon. Kaulinta ei kaapista löytynyt.

 Kertonee jotain siitä, kuinka ahkerasti leivon...)

 

Ja se maku! Siis nää on oikeesti hyviä!

Olin hyvin hyvin epäluuloinen maun suhteen, joten yllätyin iloisesti.

Pisteet myös mausta!

(Ja btw, en ole ainut, jonka mielestä nää on hyviä.)

 

Ja lopuksi kuvakollaasi aiheesta Shoes of The Week. Sää muuttui viime viikolla jokseenkin radikaalisti, jos en sanoisi... Mutta hei, pääsinpäs käyttämään uutta ihanaa talvitakkiani.

 

Alkuviikolla mentiin vielä kesäkengillä.

 

Sitten piti jo kaivaa vähän Hai-saapasta esiin.

 

Ja loppuviikolla otin vielä hyvin palvelleet (ja sen ne on näköisetkin) talvikengät käyttöön.

Meinasin nämä jo jättää muuttokuormasta pois,

mutta onneksi päätin vielä antaa näille kengille jatkoaikaa.

Tarpeeseen tuli.

 

Ja bonuksena oma karvainen varpaiden lämmitin.

 

Ja kuten täällä on viime päivät toisille toivoteltu:

Stay warm!

Pysykää lämpiminä!

 

 

Ja sitten tuli talvi

Viime viikon lopulla Pohjois-Teksasiin saapui säärintama, joka toi tullessaan suht talviset olosuhteet. Torstain ja perjantain välisenä yönä noin kahden aikaan havahduttiin siihen, kun sähköt meni. Aiemmin iltapäivällä alkanut jäätävä sade oli siis toiminut niin kuin oli ennustettu. Voimalinjoille oli kertynyt jäämassaa tai jäätyneitä puita oli kaatunut niiden päälle. Seuraavat 11 tuntia odoteltiinkin sähköjä. Sinänsä olimme onnekkaita, kun selvisimme VAIN tuolla 11 tunnin odottelulla. Osalle ei sähköjä ollut tullut vielä lauantai-iltaan mennessä. Kaukaa viisaana kävin onneksi illalla suihkussa, koska arvelin, että sähkökatkos tulisi olemaan hyvin todennäköinen. Aamulla tosin kismitti, kun en ollut illalla keittänyt vettä termariin. Aamupala ilman teetä (ja M:lla ilman kahvia) oli jotenkin pliisua. Aamuun mennessä talo oli jo päässyt vähän jäähtymään, mutta onneksemme meillä on kaasutakka, joka pistettiin heti tulille. Voitte arvata, että Koiruus oli sähkökatkon onnekkain osapuoli. Ruoka- ja juomapalvelu toimi ja bonuksena pääsi lämmittelemään takan eteen.

Reilun neljän tunnin aikana sisälämpötila oli jo ehtinyt laskea melkein 10 Fahrenheitia.

 

Aikamme käpisteltiin ilman aamukahvia ja -teetä, kunnes ehdotin,

että mitäpä jos lämmitettäisiin tuossa takassa vettä...

(Huomatkaa nahkakäsineet, patakintaat on seuraavaksi hankintalistalla.)

 

Herättäkää, kun sähköt palaa.

 

Perjantaina suurinosa sekä kouluista että toimistoista oli suljettu. Myös osa kaupoista oli päättänyt sulkea ovensa perjantaiksi. Tiet kieltämättä oli (ja on edelleen) hyvin liukkaita ja työnantajat eivät halua työntekijöiden lähtevän (lakisyytteiden pelossa) liukastelemaan (epänormaaliin) talvikeliin. Luonto oli saanut ylleen jääkuorrutteen, jota lähdettiin päivällä ulos sitä ihastelemaan, vaikka samalla piti varoa ettei saa jäistä puunrunkoa päähänsä.

 

Meidän lisäksi ulkona ei näkynyt muita kuin kelistä riemuitsevia lapsia.

 

 

Tämä talo oli ollut onnekas, sillä puu oli kaatunut talosta pois päin.

 

 

Jäämassa puissa oli valtava ja puut kalisivat (ja rätisivät) tuulessa.

 

 

Postia en kannata hirveästi odotella, sillä

a) postia tuskin jaetaan ja

b) postilaatikko on jäätynyt kiinni.

  

 



 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

Tai ainakin jotain sinne päin.

Muuttoa ajatellen tehtiin M:n kanssa mielestämme aika hyvät suunnitelmat sekä etukäteisvalmistelut, jotta muutto sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Edelliskertaan verrattuna nyt oli huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa esimerkiksi tehdä sähkö- ja kaasusopimukset (kiitos yhdysvaltalaisen sosiaaliturvanumeron). Ja jo sopimuksia tehdessä osattiin varautua siihen, että ekat laskut ihan perinteisesti paperisina kitoos. Ne on tärkeitä papereita siinä vaiheessa, kun pitää todistella residenssiä (eli sitä että asut ko, kunnassa/ osoitteessa). Niitä tarvitaan ainakin, kun vaihdetaan Illinoisin ajokortit Teksasin malliin. Ensin tosin pitää (ainakin ohjeistusten mukaan) odotella, että on asunut 30 päivää Teksasissa. Edit: Ohjeistuksen toki olisi voinut lukea huolellisemmin läpi, odottelu nimittäin koskee niitä, joilla ei olevoimassa olevaa ajokorttia mistään osavaltiosta.

Tää nyt niinkun vaan nauttis tästä ihanasta auringon lämmöstä.

Touhutkaa te muut.

Osoitteenmuutos tehtiin ehkä vähän turhan myöhään, mutta ainakin paikalliset postit ovat jo alkaneet kulkea. Jännityksellä odotan, millainen röykkiö postia vielä on mahdollisesti Illinoisin suunnalta tulossa... (Jos tulee.) Sähkö- ja kaasusopimukset tehtiin ajoissa ja vain kaasun kytkemistä piti odotella viikonlopun yli. Tässä asiassahan ei oltu otettu huomioon (tai ainakaan mä en edes tajunnut moista ajatella) mahdollista kelin viilenemistä, joten kuten jo edellisessä tarinoinnissa kerroinkin, pari päivää pidettiin taloa lämpimänä sähkölämmittimien avulla. (Talvi yllätti suomalaiset, hehee...)

Muuttorekka ei tullutkaan ihan niin nopeasti kuin oltiin ajateltu. Optimisteina ajateltiin, että varmaan maanantaina rekka kaartaa pihaan (ja kiitospäivään mennessä on uusi koti kunnossa). Juu, no se oli keskiviikko, kun rekka tuli. Toisaalta, tähänkin oltiin varauduttu ottamalla riittävästi vaihtovaatetta mukaan. Joten ei suurempaa kriisiä. (Toki jossain vaiheessa ulkoruokintakin alkaa tökkimään ja huomaa haaveilevansa omalla liedellä porisevasta aamupuurosta...)

Sen sijaan kriisin paikka meinasi olla kodinkoneiden (pesukone, kuivaaja + tärkein, jääkaappi) toimitus. Edellisellä viikolla sain soiton eräältä nimeltä mainitsemattomalta kodinkoneiden toimittajalta (murrr!) ja sovin toimituksen seuraavan viikon maanantaiksi. Sunnuntai-iltana soittelin toimitusaikaa ja selvisi, että koneet toimitetaankin vasta tiistaina, että soittele maanantaina toimitusaikaa uudelleen. Ärh. Maanantai-iltana uusi soitto ja selviääkin, että seuraavana päivänä koneista voidaan toimittaa vain 2/3, että jääkaappi tulee vasta keskiviikkona. Okei. Tiistaina kuivuri ja kone tuli melkein ajallaan (lue: 2,5h odottelun jälkeen) ja soittelin jälleen jääkaapin toimitusaikaa. Ote puhelinkeskustelusta:
- Ma´am we´re not able to deliver all your orders. We can deliver the fridge on Friday.
- I´m sorry? On FRIDAY?
- Yes ma´am.
- No no no, I need that fridge tomorrow.
- Yes, but the fridge is not in the stock yet. It will be there on Friday.
- Are you sure? In the store they told us that this model is in the stock and it´s ready to deliver.
- No ma´am, the fridge is not in the stock before Friday.
- But I´m NOT going to be without a fridge on Thanks Giving.
Puhelinkeskustelu päättyi siihen, että peruin koko tilauksen, sillä en todellakaan aikonut enää jäädä odottelemaan jääkaappia, jonka malli valittiin ihan sillä perusteella, että sitä oli valmiina varastossa. Hetken aikaa pohdittiin mitä tehdä, kunnes ajettiin muualta ostamaan uusi jääkaappi. Nyt meillä kököttää keittiön nurkassa, ah ihana, jotenkin 80-lukua henkivä jääkaappi. Mutta hei, toimii!

Sittenhän tässä vielä osui kohdalle sellainen juttu, että piti käydä jälleen vähän hyödyntämässä Ikean tarjontaa tv-tason merkeissä ja kotona huomattiin, että kappas vaan, kaikki ruuvit ynnä muut puuttuu kokonaan. Ja ei muuta kuin uudelleen Ikeaan. Samalla huomasin, että mitäs mitäs, tv-tasohan oli mallia jo-kerran-palautettu, joten samalla reissulla vaihdettiin koko höskä ihan ei-kertaakaan-palautettuun-version. Mutta hei, hyvä tuli!

Lopuksi vielä juttua aiheesta eikö yhdestä kerrasta voisi oppia. Edellisessä muutossa havaitsin, että muuttolaatikoissa käytetään pehmusteena yms. paljon paperia. Korjaan: erittäin paljon. Ja sinne paperin sekaan helposti hukkuu tavara jos toinenkin. Viimeksihän yksi onneton puinen kirahvi hukkui jonnekin sinne paperin joukkoon. Ilmeisesti en edellisestä kerrasta oppinut, että käy laatikot huo-lel-li-ses-ti läpi ja poista aina jo läpi käydyt paperit. No arvatkaan toiminko näin. Juujuu... Sydän meinasi pysähtyä, kun havaitsin, että eräs hyvin tärkeä valokuvakollaasi on nyt jossain. Apua.

Kahlasin paperi ja pahvilaatikko kasoja läpi melkein itkua tihrustaen.

Vähän oli sellainen etsi neulaa heinäsuovasta fiilis...

 

Kunnes! Etsintä tuotti tulosta.

Kiitospäivän teemaan liittyen, olin erittäin kiitollinen,

että kyseinen valokuvakollaasi löytyi.

Kyseessä nimittäin oli kuvat, jotka isäni kävi otattamassa ennen kuin meni armeijaan.

(Tähän voisi viisastella, että mitäs olen ottanut jotain noin korvaamatonta mukaani valtameren toiselle puolen, mutta hei, ei kaikkea halunnut varastoonkaan tunkea.)

 

Summa summarum: Aina tulee yllätyksiä. Etukäteisvalmisteluista- ja suunnitteluista huolimatta. Ainakin meidän kohdalla. Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan!