Ilmassa on lähdöntunnelmaa

Sen lisäksi, että tällä viikolla on kimpoiltu paikasta toiseen hoitamassa niitä ja näitä asioita, oli postilaatikossa taas odottamassa joulupostia! Perhe D oli laittanut tonttumagneetin, joka pääsi koristamaan jääkaapin ovea. (Tai oikeastaan sivua, kun ovi on rosteria, joten siihen ei magneetti ota kiinni.) Perhe D ei siis itse ole kyseistä taideteosta askarrellut, vaan se on Perhe D:n äidin kautta hankittu. Mä tykkään ideasta, kun siinä on kierrätetty käytetty tuikku. Niitä tulee varsinkin näin joulun aikaan ihan hitsisti...

 Ilmeisesti postissa oltiin oltu tarkkoja ja pyydetty lähettäjää täyttämään tullauslappunen, sillä sellainen oli liimattuna kuoreen. Sinänsä hassua, koska ei äiskän lähettämissä pikkupaketeissa ole ollut mitään tullauslappuja. Tai sitten ne ei tiedä siellä keskisuomalaisessa pikku-postissa, että sellainen pitää olla. Tiedän vain, että täältä kun lähettelee jotain muuta kuin kirjepostia, niin sellainen pitää täytellä. Ja tarkkaan.

 

 

 

Meinasin ensin, että en mainitse mitään Connecticutin viime perjantain tapahtumista, mutta mainitsen nyt kuitenkin. Sanon vain sen verran, että kaikkea uutisointia en edes halua katsoa/ lukea (ja sitähän media nyt työntää joka välissä), ihan tarpeeksi surullinen tapahtuma muutoinkin. Se siitä.

 

Viikonloppu Illinoississa sen sijaan meni pyykkiä pesten. Sunnuntai-iltana saatiin laukut jollain tapaa pakattua. Täällä ei toistaiseksi tietoakaan lumesta. Lauantainakin vain satoi ja satoi ja satoi... 

 

 

Mun säälittävät pikku jouluvalot ja vesisade

 

 

 

 Sunnuntaina vietiin myös Koiruus joululomalle. Siinä vaiheessa, kun alettiin Hänen tavaroitaan ja kuljetuskoppaa pakkaamaan tuli Koiruudellekin fiilis, että nyt ollaan jonnekin menossa. Viikonloppuna siistittiin vähän turkkia, että kehtaa viedä hoitoon. Harmillista kun en ottanut yhtään kuvaa joulukuntoon siistitystä mäykystä. Nyt on jokseenkin outoa, kun pieni karvapallo ei olekaan täällä kipsuttelemassa. Tai kun kukaan ei kuorsannut viime yönä, ei edes M. Hehee.

 

Neljän tunnin päästä tulee taksi hakemaan lentokentälle. Sitä ennen pitää vielä pistää loput kamat kasaan, laittaa koti lähtökuntoon ja syödä vähän lounasta. Mä luulen, että tarinoinnissa tulee taas olemaan parin viikon tauko, mutta vuodenvaihteen jälkeen jutut jälleen jatkuu. Meillä puoli vuotta Usassa oloa takana ja ihmettelen mihin tää aika on mennyt...?

 

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!



 



Ihmisten auttamisesta

Heti alkuun pahoitteluni, jos teksissä edelleen vilisee kirjoitusvirheitä tai kirjaimia puuttuu. Nyt ei voi enää syyttää konetta... Kyllä vika on ihan itse käyttäjässä. Vielä on tämä näppäimistön (ja itseasiassa ihan koko koneen) hallinta hieman hakusessa... Mutta en valita, ihanaa, kun on toimiva (ja  nopea!) aparaattori.


Kävin keskiviikkona tekemässä ensimmäisen vuoroni vapaaehtoistyötä. Kyseessä on siis järjestö, joka tarjoaa ruoka-apua DuPagen alueella (joka on verrattavissa lääniin, ja jonka alueella siis asutaan). Ruoka-apua tarvitsevat ihmiset voivat "rekisteröityä" järjestöön ja heiltä kerätään tiettyjä taustatietoja (mm. perheen koko, lasten iät jne.) ja heidän täytyy pystyä todistamaan, että asuvat tällä alueella. Osa ruoka-apua hakevista tarvitsee sitä hetkellisesti, mutta on myös heitä, jotka tarvitsevat sitä jatkuvammin. Ihmiset saavat kerrallaan ruokatarpeita kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen heillä on mahdollisuus hakea uusi ruoka-avustus. Järjestö saa suurimman osan elintarvikkeista lahjoituksina paikallisilta ruokakaupoilta.

Järjestössä toimii palkattuja työntekijöitä, mutta heidän lisäksi toiminta riippuu hyvin paljon vapaaehtoisista. Vapaaehtoiset voivat netistä katsoa, mihin tehtäviin tarvitaan ihmisiä ja kirjatua sitä kautta itselleen sopivaan vuoroon. Mä esimerkiksi olin keskiviikkona lajittelemassa ruokakaupoista tulleita hedelmiä ja vihanneksia. Osa tavarastahan on siis sellaista, mikä on vielä ihan hyvää, mutta kaupat eivät voi sitä enää priimatavarana myydä, joten ne päätyvät lahjoituksena järjestölle. Muutoinhan kaikki ne elintarvikkeet menisivät roskiin/ kaatopaikalle. Ja se ei ole mikään pieni määrä se...

Tarkoituksena on vuodenvaihteen jälkeen antaa enemmän aikaa vapaaehtoistyölle. Nyt kun siihen on mahdollisuus.

 

Muista, että kun jätät tämän mailman, et voi ottaa mukaan mitään,

mitä olet saanut, vain sen mitä olet antanut.

Fransiskus Assisilainen

http://www.youtube.com/watch?v=OmLNs6zQIHo

 

 

Mä en ymmärrä miksi en saa videota liitettyä tekstiin, joten olkoot nyt sitten linkkinä. Tilanteeseen sopivaa musiikkia, sanoisin.

Jouluajouluajoulua

Tasan viikon päästä lähdetään siis joululomalle Suomeen. Toinen jalka alkaa jo olemaan lähdössä, vaikka täälläkin vielä riittää tekemistä koko viikoksi. M lähtee keskiviikkona vielä työreissulle ja mulla on tällä viikolla kaikenlaista pienempää ja isompaa hommaa. Ja lisäksi pitää vielä hoitaa muutamia jouluun liittyviä juttuja. Tänään kävin laittamassa postin reissun ajaksi pitoon. Täytyy vain muistaa myös käydä hakemassa ne, kun palataan...

Koirulihan jää jouluksi tänne, koska ei ole mitään järkeä sen kanssa lennellä edestakaisin. Rasittaa turhaan koiraa sekä rahapussia. M:n kollegan tytär onneksi ilmaisi olevansa kiinnostunnut Koiruuden hoitamisesta joululoman ajan. M:n kollegan perheellä on itselläänkin koira, joten eilen käytiin tutustuttamassa koiria ja katsomassa tuleeko ne toimeen. Ja hyvinhän nuo näyttivät juttuun tulevan, joten Koiruus viettää täällä amerikkalaista joulua suomalaisen perheen kanssa. Aika tosi kiva, että asia järjestyi. Ehdin siitä(kin) jo stressata.

Ihan hirveästi en joulua omaan kotiin ole laitellut, mitä nyt innostuin pieniä huopasydämiä laittelemaan vähän sinne ja tänne...

 

Koiruudellekin vähän jouluja

 

 

 

Itse Koiruus sillä välin veteli sikeitä...

 

 

 

Ja perinteisesti laitoin lamppuun roikkumaan piparkakkumuotteja.

 

 

Olen jo aiemminkin kertonut kuinka kannettavassani ei ole kaikki näppäimet enää toimineet kunnolla. No, sen lisäksi ilmeni ongelmia virtalähteen käytön kanssa. Itseasiassa niitä ongelmia ilmeni jo toukokuussa, mutta olen jotenkin pystynyt kitkuttelemaan tähän saakka. Viime viikolla oli noin sekunnin kestänyt sähkökatko ja sen jälkeen kone ei taaskaan käyttänyt verkkovirtaa, vaan olematonta akun latausta (joka on parhaimmillaan noin 60 min.). Hermohan siinä meni. Kirjoitin Joulupukille, että voisinkohan saada uuden kannettavan. Ilmeisesti mun kirje meni perille ja olen ollut kiltti, sillä viikonloppuna sain uuden koneen! Voi tätä riemua, kun kone on ehkä 100 kertaa nopeampi kuin vanha ja näppäimistökin toimii moitteettomasti!

 

Ainut vielä hieman haasteellinen seikkahan on se, että Joulupukki antoi paikallisella näppäimistöllä olevan koneen, jossa ei siis ole ääkkösiä. Mutta onneksi ne sai tähän ladattua. Vielä tosin on hieman hakusessa missä mikäkin merkki tämän muutoksen jälkeen sijaitsee (sillä muutos laittoi vähän pakkaa uusiksi)...

 

 

Äää ja ööö löytyy omilta paikoiltaan L:n jälkeen. Ja muut merkit sitten.... hetkinen...

jostain tästä...



 

 

Kävin jo aiemmin syksyllä tutustumassa järjestöön, joka antaa ruoka-apua DuPagen läänin alueella asuville ja sitä tarvitseville. M:n kollegan vaimo on toiminut vapaaehtoisena ko. järjestössä ja sitä kautta sain tietoa toiminnasta. Samalla kirjauduin kyseiseen järjestöön vapaaehtoistyöntekijäksi. Saamattomuteni takia en ole vielä käynyt yhtään vuoroa tekemässä ja nyt päätin ryhdistäytyä vielä ennen joulua, joten keskiviikkona tiedossa vapaaehtoistyötä. Ehkä myöhemmin kerron järjestön toiminnasta jotain lisää.

 

Nyt pitää mennä tyhjentämään astianpesukone. Ja siirtää kuvat vanhasta koneesta uuteen. Ja musiikki ja ja ja...

 



Itsenäisyyspäivä

Tänään siis vietettiin Suomen Itsenäisyyspäivää. Täällä meillä päivä ei juurikaan poikennut tavallisesta päivästä, paitsi että aamulla oli hieno auringonnousu.

Päivä meni niinkin arkisesti kuin pyykkiä pesten. Siis ihan kauhea määrä oli vaatepyykkiä. Jestas. Aamulla oli ihan hankaluuksia, että mistä sitä oikein aloittaisi. Päätin aloittaa ällöttävän hikisistä urheilukamppeista ja jatkaa siitä sitten muuhun pyykkiin. M usein haluaa pestä paperiset nenäliinansa (vaikka mä olen koittanut sanoa ettei ne kultaseni kestä vesipesua), mutta tänään taisi allekirjoittanut jättää paperinenäliinan hupparinsa taskuun. Voi ärsytys!


Yle Areenan ansioista linnanjuhlia oli mahdollista seurata myös täällä, joten pyykinpesukin meni kuin siinä sivussa. Tosin en osaa sanoa, että mikä siinä on että niitä linnanjuhlia pitää joka vuosi katsoa. Tänä vuonna tosin juhlien katsomisen kautta sai ehkä pienen fiiliksen Itsenäisyyspäivästä. Lisää fiilistä on varmasti tiedossa perjantaina olevissa suomalaisten pikkujouluissa. Ehkä suomalaisuus osittain korostuu ulkomailla ollessa tai sitä ainakin tulee enemmän miettineeksi.

maisemia Ylläkseltä

Lapsuudenkodin takapihalta

Lopuksi vielä, että eilen laatikossa oli taas postia Suomesta. Olipa mukavaa! Äiti oli laittanut vähän pieniä huopaisia joulujuttuja.

Ajatukset alkaakin jo pikkuhiljaa siirtymään Suomeen, sillä puolentoista viikon päästä lähdetään sinne joululoman viettoon. Mutta nyt vielä ollaan täällä ja huomenna pikkujoulujen kautta viikonlopun viettoon!

Aika makea juttu

Useampi on kysellyt, että olenko miten maistellut paikallisia herkkuja. No en oikeastaan ole. Paitsi nyt, sillä näin joulun lähestyessä on kauppoihin ilmestynyt mitä ihmeellisempiä joulunameja. Tai mun huomio on lähinnä kiinnittynyt erilaisiin suklaisiin. Tässä pari hyvää löytöä.

Näihin kahteen alla olevaan tummaan suklaaseen on joukkoon lisätty piparminttukarkkirakeita.

To-del-la hyvää.

Näitä pussissa olevia en enää tänään nähnyt kaupassa. Siis iik! 

Toivottavasti niitä tulee vielä ennen joulua.

Näitä piti jo viikonloppuna vähän maistella...

Olen alkanut pitämään tummasta suklaasta enemmän kuin maitosuklaasta, joten eipä yllätys, 

että tämänkin suklaa oli hyvää.

Ja oli ihan pakko pikkuisen maistaa, että saan myös sisällöstä kuvan.

Ja tätä oli kokeiltava suola-manteli-yhdistelmän vuoksi. Aika yllättävän kiva yhdistelmä. Toimii.

Villikortti, maitosuklaata. Olen saanut sellaisen kuvan, että hyvin usea tätä maistanut jää sitä kaipaamaan. No, aika rasvaista tavaraa sanoisin. Mutta ihan hyvää. 

Ei näitä voi montaa vuodessa syödä, jos meinaa housuihinsa mahtua. 

Ja ostin sitten heti king size-paketin, jepjep.

Jokerina jääkaapista löytyy vielä kasa Fazerin sinistä. Sekä näköjään Belgialaista (tummaa) tuontisuklaata. Sinistä on sen vuoksi varastossa, että niitä voi antaa paikallisille vaikka viemisinä tms. M tosin aina väittää, että syön niitä itse, vaikka mulle ei oikein enää uppoa (paitsi sellainen sininen, missä oli mansikoita seassa....).

Sarjan ulkopuolelta tulee vielä suomalainen salmiakki, jota löytyy myös varastosta 

ja jota syödään harvoin ja suurella hartaudella.

Juttu taisi nyt kertakaikkiaan riistäytyä niistä "parista löydöstä" ihan jonnekin muualle... Oikeasti pyrin syömään suklaata vain kerran viikossa (että mahdun niihin housuihini), vaikka kuvat (varsinkin jääkaapista) nyt näyttää jotain ihan muuta... Hehee...

Lopuksi vielä muutama myös makea juttu. Postilaatikkoon oli ilmestynyt postia Suomesta (kiitos E, you made my day!). Ensimmäinen joulukortti!

 Lisäksi siellä oli posti, joka melkein kaksi kuukautta erinnäisten sattumusten vuoksi seikkaili Suomen ja Yhdysvaltojen väliä. Mutta nyt se löysi perille! Kyseessä on siis pieni magneetti, jonka sanoma on varsin osuva.

Mä ainakin tulin tästä kovin iloiseksi.

Sitä paitsi ei se A. Ratia ihan turha nainen ollut.

Elossa ollaan,

vaikka tässä taas hujahtikin pari viikkoa tarinoimatta. Viime perjantaina aloitin jo juttua, mutta sitten no, en saanut sitä valmiiksi. Mutta näiden kuluneiden parin viikon aikana M kävi isänsä kanssa metsällä (tällä kertaa tosin jäätiin ilman peuran lihaa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla), ulkoiltiin Jälkeläisen kanssa leikkipuistossa, käytiin Chicagossa, piirreltiin paljon (lähinnä Jälkeläinen ja isovanhemmat), shoppailtiin, syötiin hyvin ja nukuttiin paljon. Lisäksi parin viikon aikana oli kiukuttelua, mököttämistä, naurua ja hassuttelua. Sekä yksi kriisi, Jälkeläisen näkökulmasta. Nimittäin Hello Kitty-sukkahousuihin olikin tullut reikä ja siitä seurasi noin vartin huutoitkut. Onneksi kaupasta löytyi seuraajat rikkinäisille sukkiksille. Happy end. Viime torstai-iltana sitten Jälkeläinen lähti melkein neljän viikon täällä olon jälkeen takaisin Suomeen isovanhempiensa kanssa. Ja nyt on jokseenkin kummallisen rauhallista ja hiljaista, kun eräs (melkein) viisivuotias ei ole täällä kirmailemassa ja esittämässä noin sataa kysymystä päivässä.
Tässä kulunutta aikaa muutamin kuvin:

Jälkeläisen kanssa käytiin etsimässä Koiruudelle toinen peti, joka osoittautui varsin mieleiseksi.

Sain viriteltyä vähän jouluvaloja kaiteen ympärille. 

Tosin yksi sarja ei riittänyt, joten piti käydä hakemassa vielä toinen lisää. 

Sain muutaman kivan joulukukan tuomaan vähän jouluntunnelmaa. Tai ylläoleva itseasiassa on rosmariini. Toivottavasti parempi onni tämän kanssa kuin sen laventelin.

Me asutaan jossain tästä suoraan eteenpäin...

Tällä kertaa vieraat vietiinkin Chicagossa John Hancock Observatoryyn. 

Sieltä ehkä sittenkin on hieman paremmat näkymät kuin Willis Towerista (vaikka pitkään väitin muuta).  

Yleisön pyynnöstä, muutama kuva Jälkeläisen taidenäyttelystä

Ja itse Taitelijan varpaat

Torstai-iltana, kun saatiin matkaajat saatettua taksiin (kun meidän autot on näköjään aivan liian pieniä useamman matkalaukun kuljettamiseen), kävikin niin, että läheinen bensis ryöstettiin sillä samaisella hetkellä.
Lähdettiin M:n kanssa vielä ulkoiluttamaan koiraa ja ihmeteltiin, kun poliisiautoja pörräsi tässä nurkilla. Syykin selvisi pian, kun eräs poliisisetä pysäytti meidät ja kysyi ollaanko nähty tukevahkoa espanjalaista naista liikkeellä. Oli siis ryöstänyt läheisen bensa-aseman. Jaahas, no eipä oltu nähty ketään, kun oltiin ainoat kävelijät näillä nurkilla siihen aikaan. Kait. Ellei sitten se tukava espanjalaisnainen ollut piilossa jossain meidän takapihalla. No, ryöstäjä oli löytynyt myöhemmin. Jos muistan uutisesta oikein, niin oli mennyt vielä ryöstämään entisen työpaikkansa ja jäänyt siitä sitten kiinni.

Lauantaina testattiin ensimmäistä kertaa läheinen elokuvateatteri, kun käytiin katsomassa Skyfall. Suosittelen. Ostettiin puoliksi keskikokoinen limsa, joka olikin sitten hieman isompaa kokoa kuin mitä meidän käsitys on keskikokoisesta... Siinä oli varmaan litra limsaa.

Seuraavaksi voisikin sitten käydä katsomassa taustalla mainostettavan elokuvan.

Palataan taas tarinointiin. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ilmassa on huijauksen makua, vai onko?

Yksi pieniä haasteita osoittatunut seikka Jälkeläisen täällä olossa on ollut ruoka. Sehän on vähän erilaista kuin Suomessa, jopa kaurahiutaleista lähtien (ainakin Jälkeläisen mielestä). No, kehiin on pitänyt heittää mielikuvitusta ja ehkä myös hieman pientä huijausta...

Aamusin meillä on kaurapuuroa ja ensimmäisenä aamuna Jälkeläinen ilmaisi sen olevan erilaista ja meinasi jäädä syömättä. Mutta nyt, vaihtelevalla suosiolla tosin, puuroa jo menee. Hyvähyvä. Käytössä on ollut edellisen pikku-vieraan testaama, hyväksi koettu kikka, missä puuroon lisätään kuivattuja karpaloita (on muuten hyviä!) ja jokaiseen lusikalliseen otetaan sekä puuroa että karpalo. Yhtenä päivänä keitossa oli bataattia ja sen kanssa ei edes paljoa tarvinut käyttää mielikuvitusta. Keitto upposi hyvin, kun kerroin sen olevan halloween-keittoa ja bataatin olevan perunan kaveri. Kalkkunapullien kanssa meinasi iskeä kriisi, kun kerroin  että ne on kalkkunasta. No, muutin hieman kertomusta ja sanoin niiden olevan prinsessa-lihapullia (pullataikina kun raakana on sellaista vaaleanpunaista) ja hyvin upposi. Prinsessa lihapullien kanssa oli tarjolla butternut squashia, jonka nimeä en suomeksi tiedä (ja en netistäkään löytänyt), mutta se on ns. talvikurpitsa. Rohkeasti Jälkeläinen sitä maistoi ja sanoi sen olevan ihan hyvää. Juteltiin, että se on porkkanan ja bataatin "kaveri" ja sitä voi siis ihan hyvin syödä. Jälkeläinen nimesi sen "palsternakaksi". Koska havaittavissa on ollut pientä epäluuloa kurpitsaa kohtaan ruoka-aineena, päätin puhua vain "juureksesta" (siis oikeasti en edes tiedä mihin kurpitsat luokitellaan).

Butternut squash

Olen myös itse aikoinaan joutunut ruokahuijatuksi. Lapsena en pitänyt poron- ja hirvenjauhelihasta jostain syystä, mutta niitä meillä sattui olemaan ja niistä äiti teki ruokaa. Ja yritti huijata mua syömään. Tosin olin sen verran vanhampi, että tajusin sen viimeistään ruokaa maistaessa. Sitä en kyllä muista, että söinkö silti ruuan...? Ehkä äiti muistaa. Mutta ajatus on se, että kuitenkin erilaisia ruokia on hyvä oppia syömään. Tai ainakin maistamaan. Millä nimellä se syötävä tai maistettava asia sitten kulkee, onkin sitten eri juttu. Vai onko? Tosin itse en edelleenkään kykene syömään sieniä (paitsi kanttarelleja kermakastikkeessa), vaikka olen yrittänyt opetella. Mutta ei, ei pysty.

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa vaihteeksi yhden toisen meksikolaisen ravintolan ruokia ja ainakin fajitakset oli hyviä (ja annokset aika mättökokoisia). Jälkeläinen tosin pysyi kanaa ja ranskalaisia linjalla, mutta maissilastuja maisteli. Pari päivää ravintolareissun jälkeen Jälkeläinen kysyi, että "mitä se milk foor höör tarkoittaa". Hehee! Tarkkaan on siis kuunneltu, mitä M:n kanssa puhutaan. Kerrottiin, että se tarkoittaa maitoa hänelle ja niinhän sitä ollaan sanottu, kun on tilattu ruuan kanssa juomista.

Perjantaina ei jaksanut alkaa laittamaan lounasta kotona, joten hurautettiin jälkeläisen kanssa lounaalle. Yleensä siis syödään kyllä kotona, mutta tänään jotenkin laiskotti. Onneksi tästä läheltä löytyy lounaspaikkoja, joista löytyy ihan terveellisiäkin (ja ravintoarvoltaan hyviä) lounasvaihtoehtoja, myös lapsille.

Huomenna tulee M:n vanhemmat (SAS siis lentää ainakin toistaiseksi...) ja sitä varten aloitetaan laittamaan Jälkeläisen piirrustuksia esille omaan huoneeseen. Voi sitten huomenna pitää isovanhemmille taidenäyttelyn. Mukavaa viikonloppua!

Päivän uutinen

Aamulla on tapana laittaa aamutv päälle ja siinä aamupalaa tehdessä ja syödessä samalla seurata mitä on tapahtunut. No tänä aamuna tulikin yksi jokseenkin mielenkiintoinen uutinen, että piti ihan käydä vielä netistä se etsimässä. Uutinen kertoi, että Ohion Clevelandissa nainen oli ohittanut jalkakäytävän kautta koulubussin, joka oli pysähtynyt poimimaan koululaisia kyytiin. Ainakin Illinoississa on kiellettyä ohittaa koulubussia, joka on pysähtynyt koululaisia varten. Siitä saa ainakin ihan mojovat rapsut tai jotain vielä pahempaa. En edes halua tietää. Mutta uutiseen. Uutinen kertoi, että rankaistukseksi tuomari oli määrännyt naisen seisomaan kadulle kyltin kanssa, jossa luki (mun suomennoksella) vain idiootti ajaa jalkakäytävällä välttääkseen koulubussin. Tää vähän kyllä nauratti. Lisäksi naisen ajokortti hyllytettiin 30 päiväksi ja piti maksaa 250$ oikeudenkäyntikuluja.

http://www.nbcchicago.com/news/weird/Sidewalk-Driver-Sentenced-to-Hold-Idiot-Sign--179101001.html

Mutta tosissaan, tämän syksyn aikana on saanut turhan useaan kertaan lukea suomalaisilta (lähinnä keltaisen lehdistön) verkkosivuilta kuinka autoilija on osunut koululaiseen. Ja suojatiellä. Mun mielestä Suomessa muutoinkin jalankulkija on aika vapaata riistaa. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa suojatietä VIHREILLÄ ylittäessä, kun on meinannut tulla osuma auton kanssa. Ehkä Suomessakin voitaisiin pohtia uudistuksia seuraamuksiin liikennesääntöjen rikkomisesta. Ja muutenkin autoilijat voisivat vähän luopua siitä minäminä-asenteesta ja ottaa vähän joustavuutta kehiin. Just saying....

Vaihtelevaa

Sää on viime päivinä ollut jokseenkin vaihtelevaa. Viime viikolla yhtenä päivänä oli muuten ihan jees ilma, mutta ilmankosteus oli niin korkea, että keli oli suorastaan hyytävää. Hrr. Talvella täällä nimenomaan ilmankosteus (yhdistettynä ainaiseen tuuleen) tekee kelistä niin hyytävää, ettei ole suinkaan liioiteltua käyttää untuvatoppista. Ja pitkää sellaista. Ja sitten viikonlopuksi tuli lämmintä. Lauantaina käytiin Chicagossa Shedd Aquariumissa (katsomassa vähän delfiinejä ynnä muita) ja tuulista toki oli (mikä nyt ei ollut yllätys), mutta oli niin kivan lämmin syyspäivä. Koska myöhemmin iltapäivästä oli vielä niin lämmintä, päätettiin grillata pihvit paistamisen sijaan. Tietääkseni ei ole koskaan aiemmin tullut marraskuussa grillattua... Tosin kaikki muut naapurit on lopettaneet grillaamisen ajat sitten, joten ehkä me ollaan niitä hulluja suomalaisia, jotka vaan grillaa ja grillaa... Hehee...

Shedd Aquarium

Jostain syystä mun ottamat kuvat oli kaikesta muusta paitsi itse merenelävistä...

Sunnuntaina oli vielä lämmintä ja ta-daa, hyvin hyvin tuulista Tälle alueelle oli annettu varoitus kovasta tuulesta. Meillä kököttää tuossa etupihalla yksi vanha (ja harva) kuusi, joka uhkaavasti tänään tuulessa huojui. Tosin M:n sanoja lainatakseni, onneksi tuuli talosta pois päin... No, toistaiseksi on kuusi vielä pystyssä ja talo ehjänä. M lähti sunnuntai-iltana Teksasiin työmatkalle ja käytiin Jälkeläisen kanssa viemässä M lentokentälle. Illaksi lännestä saapui saderintama, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että sen mukana oli tiedossa jotain lumen tapaista. Yöksi oli siis luvattu miinusasteita, joten päivässä lämpötila muuttui lähes 20 astetta. Ja M:n lento oli säärintaman vuoksi myöhässä ja lisäksi kone kierti rintaman taakse, joten itse lentokin kesti normaalia kauemmin. Maanantaiaamuna maassa ei ollut lunta (höh), mutta terassilla oli jäljellä joitain rippeitä ilmeisesti aamuyöllä olleesta raekuurosta. Aamulla pakkasta oli -1 astetta, mutta tuulen vuoksi se tuntui -7 asteelta. Hrrr...

Autoon oli sunnuntai-iltana tarttunut vaahteran lehti ja jäätyessään oli jättänyt hienon kuvion auton kylkeen. Taustalla näkyykin yksinään töröttävä kuusi.

Tämän viikon mielenkiinnolla seurattava asia onkin sitten SAS (jota juuri hetki sitten kehuin...). Meidän joulukuun lennot Suomeen on ko. lentoyhtiöllä ja vaihtolentoa Tukholmasta Helsinkiin on nyt muutamaan kertaan peruttu ja vaihdeltu lentoyhtiön toimesta. Ja viimeksi, kun M lensi Suomeen vaihdettiin  siinäkin jatkoyhteys Tukholmasta. Ilmeisesti hankaluuksia siis hieman on... Maanantaiaamuna luin netistä (muistaakseni Taloussanomien sivuilta), että vakuutusta jo ostettuihin lentoihin kannattaa ainakin harkita (peruutusten tai konkurssin varalta). Vai niin. No, meillä on nyt vielä reilu kuukausi aikaa sumpilia omat lentomme, mutta meille on loppuviikosta tulossa vieraita Suomesta (M:n vanhemmat), joten toivotaan, että lennot kulkee niinkuin on suunniteltu.

Sitä ja tätä

Alkuviikko on mennyt niin vauhdikkaasti ettei ole ehtinyt mitään tarinoimaan. On koitettu saada pieni matkaaja kääntymään tälle aikavyöhykkeelle. Nyt on jo aikaeroväsymys selätetty ja rytmi alkaa löytymään.

Sunnuntaina M:n ja jälkeläisen lento oli ajallaan ja maahantulokin meni ihmeen nopeasti, joten lentokentällä vastaan tuli varsin pirteä pieni matkalainen. Lentomatka oli mennyt hyvin pientä kenkäkriisiä ja Kööpenhaminassa barbie-repun kahvilaan unohdusta lukuunottamatta (mikä oli siis huomattu sen jälkeen, kun oli passintarkastuksen kautta poistuttu Schengen-alueelta). Jälkeläinen kertoi matkastaan, että "lentokoneessa oli kanaa, perunamuussia, omenamehua, sit jotain suklaata, salaattia, sulatejuustoa ja oliivilöjyä". "Ja me istuttiin ihan vessan vieressä." Siinä tärkeimmät. SAS:lla sentään lapset saavat vielä puuhakassin lennon ajaksi, joten puuhaa oli omien tekemisten lisäksi riittänyt. Sunnuntai-iltana matkalaiset taintuivat hyvissä ajoin, joten maanantaiaamuna M olikin hereillä jo viiden maissa ja jälkeläinen heräsi heti sen jälkeen. Aamupalalla oltiinkin jo puoli kuuden jälkeen... Sunnuntai-iltana jälkeläinen ilmoitti, että "huomenna mennään sitten vaateostoksille", joten maanantaina suunnattiin Westfieldin ostoskeskukseen. Jälkeläisellä oli haaveena uusi hame ja sitä siis etsimään. Kierrettiin aika monta lastenvaateosastoa sekä -kauppaa ja mikään ei oikein sytyttänyt (sillä mun mielestä ylipäätään lapsille on turha ostaa sellaisia vaatteita mistä ne ei tykkää, koska sitten ne jää pitämättä). Kunnes otin käyttöön viimeisen kortin ja suunnattiin H&M:lle, ja taivas aukeni. Sieltä löytyi haaveiltu hame, Hello Kittyä tietty. Ja löytyihän sieltä vähän muutakin ihanaa vaatetta...

Alkuviikko on ollut aika syksyisen harmaa ja sateinen. Sinänsä vähän mälsää, kun muutoin on ollut niin aurinkoista ja kuivaa. Ei olla päästy vielä testaamaan lähistöllä olevaa leikkipuistoa. Mutta värittely on ollut kova juttu, siinä on aika kulunut hyvin. Ja se itseasiassa tuntuu aika terapeuttiselta näin aikuiselle, varsinkin jos keskittyy ihan vain siihen värittämiseen...

Jälkeläinen tunnistaa kaikki yleisimmät Suomessa olevat automerkit ja täällä onkin opeteltu muutamat uudet automerkit kuten Chevrolet ("serrrvoletti") ja Chrysler ("kraisleri"). Ja vielä löytyy muutama muu lisää opeteltavaksi. Samoin englantia on opeteltu ja tällä hetkellä sanavarastosta löytyy englanniksi ainakin thank you, you're welcome, bye bye, hello ja dog. Ja sitten välillä tulee hieman kinkkisempiä kysymyksiä kuten, mitä tää kynäpurkki on englanniksi. Ööö tota...


Mulla jostain syystä taas alkoi alaselkä jumittamaan maanantaiaamuisen kuntosalikäynnin jälkeen. Tiistaina olo oli ihan kuin vanhalla mummolla, kun ei pystynyt kunnolla kumartumaan. Hitsiläinen. Venyttelyn ja varovaisten lihasliikkeiden kautta olen saanut jumitusta vähenemään ja nyt saan sentäs kädet lattiaan (vaikka muutoinkin olen notkea kuin norsu...) Mun täytyy varmaan vakavasti harkita pilatesta tai joogaa tai jotain... Mulla on joskus ollut asiakkaana mummo, joka vielä yli 8-kymppisenä vetäisi suorin jaloin kämmenet lattiaan. Siinä on tavoitetta.

Lopuksi vielä marmatan lempiaiheestani Suomen puhelinliittymä. Se on ollut yksi ärsytyksen aiheuttaja, mutta edelleenkään en halua siitä luopua (ja mun Usan liittymä ei toimi Suomessa). Ensinnäkin, toissayönä TAAS soi puhelin, kahdesti. Kyseinen puhelin ei soi oikeastaan koskaan, joten en edes muistanut, että siinä on ääänet päällä. No ei ole enää. Yllättäen oli puhelinmyyjät soitelleet. Toukokuussa kun vaihdoin puhelinliittymääni en tiennyt (eikä liittymän kaupannut asiasta mitään sanonut!), että sen mukana saan riesakseni suoramainontaa (jonka muutoin olen kieltänyt). Ja toki toki, asiakaspalautetta asiasta laitoin. Nyt pääsin onneksi pääsin siitä liittymästä eroon ja samalla pääsin eroon puhelinmyynnistä. Mutta vinkkinä, löysin netistä sivuston, jossa on yli 1000(!) puhelinnumeroa, joita puhelinmyyjät käyttävät (www.amigazone.fi/blacklist). Sieltä bongasin munkin puhelimeen soittaneet numerot. Täällä puhelinmyynti toimii niin, että markkinoijat ostavat operaattoreilta listoja numeroista ja siitä sitten vain soittelemaan (ja se voi oikeasti olla todella riesa). Puhelinmyynnistä pääsee eroon, kun sanoo soittajalle, että "put me on do not call me list" (laita minut älä soita listalle). Lain mukaan, kun tämän on puhelinmyyjälle sanonut, eivät he saa enää soittaa. Itse tosin en tähän ongelmaan ole törmännyt, sillä erinnäisten mutkien kautta päädyin prepaid-liittymään ja niiden asiaskastietoja ei markkinoijat saa. Ainakaan toivottavasti...

Tästä tuli nyt kilometrin mittainen juttu ja toivottavasti joku jaksoi lukea nukahtamatta...

Haloo haloo ja Hello hello

Loppuviikosta taisi ihka ensimmäistä kertaa olla havaittavissa pientä koti-ikävä. Ja siis en tarkoita KOTI-ikävää (sillä koti on nyt täällä) vaan kotikoti-ikävää. Ikävää Suomeen. Lisäksi lauantaiaamuna sähköpostissa oli odottamassa aivan todella ihanaa postia edellisestä työpaikastani (josta siis jäin pois tänne muuton myötä). Ja ehkä nyt, kun täällä on alkanut asiat ja arki rullaamaan, on aikaa ja energiaa sellaiselle asialle kuin koti-ikävä. Ja mä en ole käynyt kesäloman jälkeen Suomessa (M on käynyt jo kahdesti ja olenkin vähän kateellinen sille siitä, varsinkin kun se on päässyt saunaan). Mutta, elämä on valintoja täynnä ja jostain on välillä luovuttava saadakseen jotain uutta. Ja toisaalta, en koe, että tässä nyt olisi jostain korvaamattomasta luopunut. Yhteydet tärkeisiin ihmisiin toimii ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Skype on vaan niin mahtava juttu! Pelkkä puhelimessa puhuminen on ihan tylsää kuvan kanssa puhumiseen verrattuna. Ja se, että voi useamman kanssa jutella samaan aikaa, hauskaa vasta onkin.

Haloo haloo

Sunnuntaista alkaen meillä onkin tiedossa vähän erilainen kuukausi. M nimittäin tulee Suomesta jälkeläisensä kanssa. Huisia! Onpa kivaa taas pitkästä aikaa saada jälkeläinen saman katon alle meidän kanssa. Yhdysvaltoihin muuton myötä tietty jälkeläisen olemiset meillä on "hieman" harventuneet, joten jo ihan siksi marraskuu tulee olemaan huikea kuukausi. Jälkeläinen on mm. suurensuuri Hello Kitty - fani ja täältähän sitä tavaraa löytyy.

Pakko vielä lopuksi mainita, että löysin aivan todella ihanat syys/kevät nilkkurit tällä viikolla. Ja ihan vahingossa! Tarkoitus oli käydä hakemassa yhdestä kaupasta näkkileipää, mutta kun siinä vieressä sattui olemaan iso kenkäkauppa, niin jalat vaan jotenkin vei sinne...

Hyvää alkavaa viikkoa! 

Viikon luontohavainnot

Keskiviikkoaamuna meni koirulin kanssa kaksi tuntia läheisessä metsässä (forest preserve). Lähdettiin aamulla jo hieman ennen kahdeksaa ja tultiin kotia kymmeneltä (oli niin kiva syksyinen aamu). Sitten tulikin kiirus, kun oli tapaaminen sen englanninkielen opettajan kanssa klo 10:30. Mutta takaisin asiaan... Koiran kanssa kun käveltiin hiekkapolkua, kävi metsässä samalla aikamoinen rapina. Alueella on todella paljon oravia, jotka rapistelee metsässä menemään. Josta tulikin mieleeni, että muutama viikko sitten ajoin elämäni ensimmäistä kertaa autolla eläimen päälle. Yöks. Typerä orava, kun jäi siihen tielle poukkoilemaan edestakaisin. Olisi mennyt takaisin sinne mistä tulikin. Kyllä harmitti. Mutta asiaan... Tällä kertaa tosin koiruuskin jäi enemmän kuuntelemaan ja kuonottelemaan. No rapistelija selvisi myöhemmin, kun vähän matkan päässä tielle tupsahti peura. Siihen se jäi jonkun matkan päähän meitä katsomaan kunnes paineli takaisin metsään. Ja koiralle tuli kiire perään (koira tosin oli hihnassa, kuten alueella pitää olla).

Siellä se peura kököttää 

(vasemmalla puolen mutkassa, jos jollain on vaikeuksia sitä havaita 

erittäin laadukkaasta puhelimella ottamastani kuvasta, huom. sarkasmia)

Tarkkailija

Samalla reissulla nähtiin myös kojootti, joka meni samaisen tien yli. Sekin jäi siihen hetkeksi ihmettelemään ennen kuin paineli preerialle (kuvaa en hitsiläinen ehtinyt ottamaan). Itseasiassa myös tällä meidän asuinalueella pyörii kojootti. Viime viikolla yksi suomenvieraista näki iltasella, kun kojootti meni naapurin pihaan. Ja joku rouva oli myös varoitellut kojootista, kun on pieni koira. Olisiko ollut se samainen Kelju K. Kojootti, joka levitteli jonkun naapurin roskat tuonne takapihalle... Aamuisen luontohavainnoinnin päätteeksi tuli vielä nähtyä tikka. Ilmeisesti aamuinen lenkki ei koiralle riittänyt, kun alkuillasta vielä hinkui lenkille. Loppuillan olohuoneen lattialta kuuluikin sitten kuorsausta (en minä!).

Tuhistelija

Happy Halloween!

Tiistaina tosiaan oli tuulista. Tuulista täällä nyt on muutoinkin useasti, mutta nyt tuuli oli puuskissa aika navakkaa. Aamulla tuulen kanssa lämpötila oli jotain -3 celsiusasteen paikkeilla. Vaatetta, erityisesti tuulen pitävää, sai vetää niskaan. Mutta kun päällä oli oikeanlaiset vermeet, oli aamulla ihan jees keli ulkoilla koiruuden kanssa.

Aikaisemmin taisinkin jo kertoa, että yritin etsiä paikallista hunajaa, koska sen avulla kuulema olisi mahdollista vaikuttaa allergiaoireisiin. No mä nyt en varsinaisesti tiedä, että johtuiko aikaisemmin ollut nuha ja tukkoisuus jostain pöpöstä vai oliko se allergiaa. Vai kumpaakin? No, nenän tukkoisuus ja vuotaminen on jatkunut sellaiseen on-off-tyyliin ja se alkaa nyt pikkuhiljaa ärsyttämään. Allergialääke on lopussa ja nyt ei millään jaksaisi lähteä englanniksi lääkäriin selittämään (se siis voi oikeasti olla joskus tosi väsyttävää, kun et voi hoitaa asioita omalla äidinkielellä), että mikä vaivaa. MUTTA, nyt sain mahdollisuuden testata paikallisen hunajan mahtia, sillä M:n kollegan vaimo oli sitä löytänyt Morton Arboretumista (www.mortonarb.com) ja oli ystävällisesti ottanut purkillisen myös mulle. Ja voin kertoa, että on paljon, paljon parempaa kuin se intialaisten hunajankerääjien hunaja.

Tänään tapasin tulevan englanninkielen opettajan, sillä joulukuussa aloitan yhdessä toisen (Italiasta tulleen) expatin kanssa englanninkielen kurssin. M:n työnantaja tarjoaa kaikille expateille mahdollisuuden kurssiin, jos haluaa. Ja mä halusin. Luulenpa, että kurssista tulee hauska ja mielenkiintoinen, sillä opettaja oli mukava ja tunnit mennään aika luovalla tyylillä. Ja mikä mielenkiintoisinta, opettaja keskittyy myös ääntämiseen ja luontevaan puhetyyliin eli toisin sanoen aksenttia koitetaan vähentää. Okei, no ehkä suomalaisilla ei ole yhtä vahvaa aksenttia kuin vaikkapa italialaisilla (suomalaisten puhetyyli tosin on aika monotonista, hehee), mutta kyllä silti aika moni on nimenomaan aksentista kysellyt, että mistä päin on tullut.

Tänään täällä vietetään Halloweenia. Alkuillasta (ennen pimeää), kun kävin koiran kanssa lenkillä, liikkellä olikin useita lapsia pukeutuneena joksikin hahmoksi. M tiesi kertoa, että ulkovalo kertoo, ovatko lapset tervetulleita käymään vai ei. Ulkovalo päällä tarkoittaa tervetuloa (ja kuka nyt toisaalta pimeään pihaan menisikään). Jotenkin mun päivä taas hujahti niin, etten ehtinyt kunnolla kauppaan, joten meillä ei sitten ollut ulkovalo päällä, kun ei ollut karkkiakaan. Tai no, olishan meillä ollut suomalaista salmiakkia, mutta ehkä parempi oli jättää ne omaan suuhun laitettavaksi. Mä en halua mitään ilkeän tädin mainetta, joka jakoi pahoja karkkeja (tai sitten en vain halua luopua salmiakkivarastostani).