lauantai 30. kesäkuuta 2012

Luonnonilmiöitä

Tässä ympärillä käy toisinaan aikamoinen vilske, kun pihalla hyppii kaneja, puissa loikkii oravia ja maaoraviakin pipertää nurmikolla. Ja iltaisin ilmassa pörrää tulikärpäsiä. Läheisessä pensaikossa asustelee luultavimmin kaniyhdyskunta, sillä yksi ilta takapihalla hyppelehti ainakin viisi kania. Yhtenä aamuna taasen, kun olin pesemässä hampaita, tuli orava stalkkaamaan wc:n ikkunan taakse. Vähän hei yksityisyyttä kiitos!

Läheisissä puissa asustelee muutamia erilaisia lintuja, joita en todellakaan (vielä!) ole tunnistanut. Yhtenä aamuna, jonkun kuori oli päätynyt terassin kaiteelle. Kuka kaipaa kotiaan?



Jotenkin tuosta munankuoren värityksestä tulee mieleen pääsiäisenä irtomyynnissä olevat pienet suklaamunat, joissa on rapea värikäs kuori ja sitten alkaa tekemään mieli karkkia. Ja sitten taas asiaan...


Kuluneella viikolla oli hyvin, hyvin lämmintä. Torstaina lämpötila huiteli 100F asteen paikkeilla (eli jotain +39 celsiusta). Ilma oli jokseenkin kuumaa ja kosteaa... Perjantaina aamupäivällä yllemme vyöryikin ukkosrintama, tai paikalliset kutsuvat tällaista ilmiötä nimellä "wall cloud". Hetkeä ennen olinkin skypessä ennustanut ystävälleni E:lle, että nyt taitaa olla jotain myrskyn tapaista tulossa, kun väritys ulkona oli jotenkin kellertävä. Myöhemmin M kertoi, että väritystä kutsutaan myös tornadon keltaiseksi, että noin niinkun tiedoksi. No, tällä kertaa sieltä kuitenkin tuli vain se ukkonen.



Makuuhuoneen hydeverkko "hieman" häiritsee kuvassa, mutta kun en ehtinyt enää ulos ottamaan kuvaa pilven reunasta.




Perjantaina illalla noin klo 9 aikoihin tuli vielä toinen ukkosrintama, joka jaksoi melkein kolme tuntia jyllätä tässä yläpuolella. Täällä tulee pimeä siinä klo 9 aikoihin illalla ja kieltämättä salamointi oli huikean näköistä katseltavaa. Niin kauan kun sitä uskalsi ulkona seurata...



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Näpertelyä

Uusi viikko taas alkoi. Viikonloppuna Suomessahan vietettiin juhannusta ja me täällä vietettiin M:n syntymäpäivää. Viime torstaina käytiin hommaamassa grilli (jee!) ja ajateltiin, että grillataan jo torstai-iltana. Trööt! Väärä vastaus! Grillin kokoaminen ei ollutkaan ihan NIIN nopsa ja näppärä homma. Muutama kuva puhukoon puolestaan.




Perjantai-iltana grilli oli kasassa ja sitten grillaamaan! Kävin kaupasta ostamassa muutaman sipulin ja niin, eihän niitä tosiaan tarvinut ostaa kuin pari. Ne riittääkin vähäksi aikaa... (kuvassa siis ihan normikokoinen juomalasi, toim.huom.)



Ollaan jo jonkun aikaa myös etsitty sopivia yöpöytiä ja mistään ei oikein ole löytynyt sellaisia mitä halutaan. No eikun taas viimeinen kortti käyttöön ja Ikeaan (hittolainen). Sieltä nyt toki oli tarkoitus hommata esimerkiksi yölamput, sillä niihin ei viitsi ihan hirveästi satsata, koska ne ei sitten aikanaan tule käymään Suomen verkkovirtaan. Lamput löytyi ja myös ne yöpöydät. Yöpöytien kokoaminen jäi vastuulleni ja sen kokoamisprojektin jälkeen voin ihan näin julkisesti sanoa, että ne oli sitten viimeiset Ikean huonekalut, mitä kokosin. Siihen meni kaksi päivää ja hermot. Sekä yksi tikku sormeen, joka jäi sinne ja on nyt tulehtunut. How nice. Perjantai-iltana heitin aivan totaalisesti pyyhkeen kehään ja tulos näytti tältä:


Toinen yöpöydistä oli vielä pahvilaatikossa tässä vaiheessa... (Lauantaina tosin ei luonto enää antanut periksi ja perskutarallaa kokosin ne samperin pöydät!!)
Grillailuiden jälkeen lähdettiin käymään lähipubissa, jossa lepuutin hermojani muutamalla margaritalla.



Vaikka yöpöytien kokoaminen osoittautuikin hieman haasteelliseksi, sain kuitenkin varsin onnistuneesti vaihdettua uudet kattolamput keittiöön. Ensin piti jälleen opetella, että miten sitä juttua käytetään, millä ne lamput vaihdetaan. Asunnon katto nousee viistosti ylös, joten osa lampuista on aika korkealla. Mutta sellaisella imukuppikepillä (tai mikä se nyt sitten onkaan nimeltään?) ne saa näppärästi vaihdettua.



Lauantaina meille tuli telkka! Vaikka ei muutenkaan tule ihan hirveästi televisiota katsottua, niin jokseenkin nyt alkaa olla paremmin kartalla tapahtumista. Aamutv:tä on kyllä ihan kiva seurailla sivusilmällä. Televisiosta mieleen tuli huonekalut, joita tässä kuumeisesti (ainakin minä!) odotellaan. Viime tiedon mukaan kontti on perjantaina saapunut Chicagoon tullattavaksi ja toivottavasti pian muuttofirma tuo sen tänne. Alkaa jo tämä kuuden viikko ilman huonekaluja tökkimään...


Sunnuntaina käytiin ajelemassa "maaseudulla". Kuva tosin ei ole sieltä, vaan moottoritieltä matkalla sinne suunnalle.






torstai 21. kesäkuuta 2012

Welcome to little town N!

Meidän kivan kaupungin keskustassa on kiva puisto, missä ollaan joka sunnuntai M:n kanssa käyty sunnuntaikävelyllä. Puistossa on (ainakin sunnuntaisin) paljon väkeä liikkeellä. Viime sunnuntaina täällä vietettiin isänpäivää ja silloin oli varsinkin perheitä paljon liikkeellä. Puisto on kiva paikka mennä viettämään lämmintä päivää, istuskelemaan ja kuljeskelemaan. Moni oli lähtenyt piknikille ja ajateltiin kyllä itsekin mennä joku sunnuntai. Näytti niin kivalta.








Ihan kaupungin keskustassa talot ovat vanhempia kuin ympäröivissä suburbeissa, mutta suurin osa taloista on varsin viehättäviä. Asunnon etsintäreissulla välittäjä tarjosi meillekin paria vanhempaa taloa (toinen oli rakennettu v.1890) keskustasta, mutta niiden kunto hieman arvelutti ja haluttiin tietoisesti valita helpompi (lue: vähätöisempi) vaihtoehto asua. Joten päädyttiin townhouse-tyyppiseen ratkaisuun, jossa voidaan täysin nauttia vain ja ainostaan asumisesta, sillä joku muu hoitaa pihatyöt (nurmikonleikkuu + lumityöt). Kyllä viime talvena lumitöitä tehdessä muutaman kerran hoin itselleni ensi talvena ei tarvitse tehdä lumitöitä-mantraa (varsinkin silloin, kun M oli työmatkalla). Asuinalue vaikutti myös valintaan, sillä lähistöllä pitää olla hyvät mahdollisuudet myös koiran kanssa liikkumiseen. Tässä lähistöllä, ihan kävelymatkan päässä, on puisto/ ulkoilualue. Ja tässä näyttää muillakin olevan koiruuksia. Meidän koiruus tosin ei vielä tullut mukana, sillä ajateltiin ensin hoitaa kaikki käytännön asiat sekä koti kuntoon ja sitten vasta tuodaan koira. Koiruli on lomailemassa hyvässä hoidossa M:n vanhempien luona.



Alussa kerroin myös kuinka yksi Teeman ruokalautanen jäi muuttokuormasta. No, lautanen selvisi ehjänä uuteen kotiin ja odottaa nyt muita lautasia saapuvaksi. En tiedä sitten, mitä ovat läpivalaisuissa ajatelleet mukana kulkevasta ruokalautasesta. Hullu nainen. Kontti on muuten saapunut tälle mantereelle ja toivottavasti olisi jo ensi viikolla oven takana.


Vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka. Kaikki minut tuntevat tietävät, että en pidä kahvista. Missään muodossa. Amk:sta valmistumisen jälkeen ihan ensimmäisessä työpaikassani oli toisinaan tilanteita, joissa ei yksinkertaisesti kehdannut kieltäytyä kahvista, joten sinä syksynä oli vatsa ja makuhermot koetuksella. Ja huomasin iltapäivisin olevani aivan yliaktiivinen aamupäivän kahviannosten jälkeen. No, nyt on tapahtunut pienoinen käännös tämän asian suhteen. Tuntuu, että täällä kaikki, siis ihan kaikki juovat kahvia. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja ostin kaupasta Starbucksin vanilja Frappuccino kahvijuoman (jossa on todistetusti myös kahvia). Ja nyt siis kahden päivän sisällä olen juonut tuota kahvijuomaa (jäillä!) kokonaiset 405ml. Täytyy myöntää, että ihan pikkuisen jopa pidin sen mausta ja voisin jopa harkita ostavani toisen samanlaisen. Mutta ihan varsinainen kahvinkeitin-kahvinjuoja tuskin tulen olemaan. Yök. 

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Autoilua ja pyykin pesua

Viime perjantaina suunnattiin taas sosiaaliturvatoimistoon, kun kaasusopimusta varten tarvittiinkin vielä todistus siitä, että meille on myönnetty sosiaaliturvanumerot. Samalla jonottelulla otettiin varulta samanlainen todistus sähkösopimustakin varten, jos sopimuksen tekeminen ei jostain syystä onnistunutkaan. Paikallinen ajokortti onkin sitten seuraava projekti. Netistä onneksi löytyi noin 100 sivuinen opus, josta voi lukea paikallisista liikennesäännöistä. Lisäksi ajokorttia varten vaaditaan jälleen erilaisia dokumetteja, jotka meillä nyt pitäisi olla jo kasassa. Liikenne täällä on paljon sujuvampaa ja joustavampaa kuin Suomessa. Johtunee ehkä autojen suuresta määrästä ja liikennekulttuurista. Jalankulkijoita kunnoitetaan ja niitä todellakin väistetään. Olen käynyt muutaman kerran lenkkeilemässä tässä asuinalueella ja toisinaan on miellyttävämpää jolkotella ajotiellä kuin näillä jalkakäytävillä (jotka ovat aika kapeita ja joita kulkiessa tulee toisinaan kiusallinen tunne, että menee toisten pihojen läpi). Autot ohittavat reilusti kaukaa ja varovasti, joten rauhassa saa mennä. Lisäksi täällä on PALJON stop-risteyksiä, joissa kaikissa on todella hyvä pysähtyä, jos ei halua sakkoa. Monessa risteyksessä on stoppeja esim. all 4 way tai all 3 way, jolloin kaikki risteykseen tulevat pysähtyvät. Ja siitä sitten mennään liikennesääntöjen mukaisesti jokainen vuorollaan. Ja toimii!


Tänään jouduin laittamaan itseni epämukavuusalueelle, kun M lähti työmatkalle ja vein sen Chicagon O'Haren lentokentälle. Hieman oli stressaantunut olotila, koska en yhtään pidä sellaisesta missä pitää olla tikkana monessa eri asiassa; seurata liikennettä, (varoa muita autoja), navia ja opasteita. Ja sitten kun näissä autoissa sivupeilit näyttävät, että takana olevat autot ovat lähempänä kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Hieman vielä arviointi sen suhteen on hapuilevaa. No, täysissä ruumiin ja sielun voimissa sieltä kuitenkin kotiin selvisin ja kertaakaan en ajanut harhaan. Jihaa.Ystäväni E:n kanssa ollaan joskus autoiltu ympäri Suomea ja siinä oppi aika hyvin lukemaan tieopasteita, joten helppoa kuin heinän teko. Hahaa.


Ihan yhtä helppoa ei sittenkään ollut oppia käyttämään pyykinpesukonetta. Alusta saakka olen hieman epäillyt, että laitanko sittenkään sitä pesuainetta koneeseen oikein. Tässä yksi päivä tuskailin asian kanssa ja luin ihan ajan kanssa, että mitä siellä pesuainepurkin takana oikein lukee. Ja siellähän oli varsin selkeät (kolmet eri!) ohjeet, että millaiseen koneeseen mitenkin sitä ainetta laitetaan. Epäilykseni osui oikeaan, väärinhän se on mennyt. Mutta nyt tiedän miten systeemi toimii ja puhdasta tulee. Ja jos jotain kiinnostaa, miten homma toimii niin tässä lyhyesti: Ensin valitaan koneen täyttö (pienestä määrästä pyykkiä isoon) ja pesuohjelma. Sitten ei muutakuin kone päälle (eli kone alkaa ottamaan vettä), luukku auki (kone siis päältä täytettävää mallia) ja pesuaineet veden sekaan ja sitten pyykit ja kansi kiinni. Ja sitten ei kurkita ennen kuin kone on pessyt.


Kaverukset Washer & Dryer




p.s. Olen ollut aika laiska lisäilemään kuvia blogiini. Tietty ensin pitäisi vähän ahkerammin ottaa niitä kuvia... Mutta asia korjaantunee lähiaikoina. Seuraavat höpinät on jo mielessä ja siihen on jopa olemassa kuvia!


torstai 14. kesäkuuta 2012

Live and learn

Asunnon ikkunat olivat jokseenkin likaiset ja kävin sitä varten hankkimassa ikkunanpesuvälineitä. Sainkin varsin onnistuneesti pestyä terassin ovet. Ja siihen se homma sitten tyssäsikin. En hitto soikoon tajunnut, miten saan avattua (siis ikkunan pesua varten) nämä douple hung ikkunat! Kävin jopa googlettamassa ohjeita, mutta mikään niistä ei tuntunut pätevän näihin ikkunoihin. Perskutarallaa. M tuli töistä ja sanoin, että nyt nämä ikkunat on jotenkin saatava auki! Ikkunoiden pesusta oli tullut nyt päivän tärkein asia ihmiselle, joka ei yleensä koskaan pese ikkunoita... Lopulta, kun asiaa oli tutkittu, ta-daa, selvisi miten ikkunat saa avattua pesua varten! Ikkunoiden avaaminen oli jopa M:n mielestä turhan haasteellista yksin tehtäväksi, joten M toimi assistenttinani ikkunan pesussa. Ei huono homma ollenkaan!


Kävin lukemassa erästä blogia, missä Usaan muuttanut suomalainen nainen kertoi heidän asuntonsa ihmeellisyyksistä. Meillä ei ihan hirveästi ole mitään sen ihmeempiä kummallisuuksia. Asunto on kuitenkin aika uusi, vuonna 2008 rakennettu. Vesihanat ovat samaa sekoittavaa mallia kuin Suomessa ja kaasuliesi on ihan nykyaikainen ja helppo puhdistaa. Jääkaapin ovesta (ulkopuolelta) löytyy mahdollisuus ottaa suodatettua vettä (ja siitä tuleekin melkein juomavesi otettua, kun muuten maistuu niin kloorilta) ja pakastelokerossa on toiminto, jolla tulee automaattisesti jääpaloja. Aika pro jääkaappi siis. Keittiössä hieman kaipaisin astiakaappia (siis sitä mihin astiat laitetaan kuivumaan), koska sellaista ei löydy. Suihku sen sijaan on hieman erilainen. Siinä kun ei ole kuin yksi säädin kylmästä kuumaan. Ja itse suihkuhan on "integroituna" seinään ja suihkusta tulee aina aluksi se pieni määrä kylmää/viileää vettä, joten ei kannata seisoskella ihan suihkun alla. Ilmastointi toimii näin kesäisin viilentävänä ja talvisin lämmityksenä. Jonkinmoinen takkakin löytyy, joka toimii kaasulla, jotenkin... Makuuhuoneista löytyy kokolattiamatot (joka muuten on aika mukava jalan alla varsinkin aamuisin!), mutta muuten lattiat on tummaa puuta. Eteinen on tulitikkuaskin kokoinen ja vähän epäkäytännöllinen. Tilaa kengille ja takeille ei juuri ole. Mutta muuten asunto tulee olemaan varsin mukava, kunhan ensin saadaan ne kauan odotetut huonekalut.


Yleensä syödään dinneri kotona, mutta tiistaina meni asioita hoitaessa sen verran myöhään, että käytiin syömässä lähellä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Paikka sinänsä ei ole kummoinen, ehkä tulee mieleen vähän jonkun turistipaikan ravintola, mutta on siisti ja ihan ok. Mutta se ruoka! Syötiin fajitaksia ja ne oli NIIN hyviä! Aijai, sinne mennään kyllä uudestaan! Tuli kyllä vedettyä sellaiset mättöähkyt. Paikka onneksi on ihan kävelymatkan päässä, sillä Corona maksaa siellä 3$...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Vähän kulttuurista

Kun muutetaan toiseen maahan, ei voi olla törmäämättä sellaiseen juttuun kuin kulttuuri. No mitä se kulttuuri sitten oikeastaan on? Yksi määritelmä voisi olla vaikka tämä: "Kulttuuria on kaikki se, mikä tekee meistä muukalaisia, kun olemme vieraassa maassa" (Aino Raunio). Niin, periaatteessa tässä ollaan muukalaisia, jotka nyt sopeutuvat ympärillä vallitsevaan kulttuuriin. Iranissa syntynyt ruotsalainen kirjailija Marjaneh Bakhtiari on määritellyt kulttuuria näin: "Miksi ihminen tulee syöneeksi hilloa lihapullien kera? Siihen ei kenelläkään ole mitään kunnon selitystä. Niin tehdään vain siksi, että niin on aina tehty. On opittu, että se on hyvää. Juuri sitä on kulttuuri." (kaikki ymmärtäneen mainion viittauksen erääseen sini-keltaiseen huonekalujättiin)


Aivan. Kuinka moni ei-suomalainen esimerkiksi kohteliaasti kieltäytyy syömästä mämmiä jo ihan ulkonäön vuoksi (kuka siis haluaa syödä, hmm, kuralta näyttävää ruokaa?). Ja suomalaisten mielestä se on mitä parhainta herkkua. (Okei myönnetään, itsekin vasta aikuisiällä opin syömään kyseistä perinneherkkua). Ja hei, tässä on myös alueellisia eroja! Suomesta todella löytyy ihmisiä, jotka eivät ole koskaan maistaneet mustaamakkaraa. Sitä suurinta herkkua, mitä käytiin lapsena aina jonottamassa erään pienen keskisuomalaisen paikkakunnan lauantaitorilta.


Ja sitten on se käyttäytyminen. Jokaisessa kulttuurissa on omia pienia vivahteita käyttäytymisessä ja kanssakäymisessä ja niiden havainnointi on toisinaan aika mielenkiintoista. Täällä kaupoissa on tapana, että ostokset pakataan asiakkalle valmiiksi. Olen laskenut, että parhaimmillaan yhdeltä kauppakäynniltä on käteen jäänyt 11 muovipussia. No, nyt sain viikonloppuna hommattua itselleni kaksi kauppakassia (jipii!), jotka voin sitten kassalla ojentaa pakattaviksi. Mutta tässäkin meni hetki havainnoidessa, onko kaupoissa ok käyttää omia kauppakasseja ja miten niiden kanssa ylipäätään toimitaan (monimutkaisia juttuja, eikö). Onnekseni muutaman kerran kassajonossa on eteeni osunut sellaisia henkilöitä, jotka käyttävät omia kauppakasseja. Oma juttu sinänsä on opetella siihen, että joku muu pakkaa ostoksesi ja itselle jää tehtäväksi vain seisoskella ja odotella. Toistaiseksi jokseenkin hämmentävää (mutta hyvää) palvelukulttuuria.


Toisinaan voi siis kysyä itseltään miksi toimii jollain tietyllä tapaa ja mistä sen on oppinut. Tämä ei nyt välttämättä liity kulttuuriin mitenkään, mutta ajattelin sen silti tähän lopuksi laittaa. Richard Bach (Lokki Joonatanin kirjoittaja) on kirjoittanut ajatuksia edistyneille sieluille (en ole varma kuulunko itse niihin, mutta anyway...).
"Yksinkertaisemmat kysymykset ovat kaikkein syvällisempiä.
Missä synnyit? Missä on kotisi?
Mihin olet menossa? Mitä teet?
Mieti näitä aina silloin tällöin ja seuraa miten vastauksesi muuttuvat."

Pohtimisiin.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Perjantaihöpinät

Eilen tuli meidän sänky, eläköön!! Kylläpä oli IHANAA nukkua viime yö kunnon sängyssä, kun viikon verran koisattiin ilmapatjalla. Sänky on hieman korkeampi kuin mihin on tottunut. Istuessani sängyn laidalla, ei jalat osu lattiaan. Vai onko se sittenkin omasta pituudesta kiinni...? Mutta on se vaan niin ihana sänky. Sänkyyn tuli kaupanpäälle kotiinkuljetus ja miehet vielä kokosivat sängyn pohjan ja laittoivat patjat paikoilleen. Palvelu oli varsin hyvää. M alkoi vielä illalla väkertämään sängynpäätyä kiinni (joka siis piti ostaa erikseen, jos moisen halusi), vaikka itse olisin jo mielelläni köllähtänyt sänkyyn pötköttelemään.


Eilen postissa tuli molemmille sosiaaliturvanumerot. Loistavaa. Virastosta arveltiin niiden tulon kestävän parisen viikkoa, mutta ne tulikin viikossa. Nyt voidaan anoa paikalliset ajokortit ja  pankkiasiointikin alkaa rullamaan. Tässähän alkaa kohta olla kaikki fasiliteetit kohdallaan. Yhtenä päivänä löytyi lähistöltä Crate and Barrelin outlet, jossa oli metritavarana Marimekon kankaita. Hinta oli ihan kohdallaan, joten taidankin käydä joku päivä sieltä hakemassa vähän uusia verhokankaita... (siis en todellakaan ole  mikään käsityöihminen, mutta Ikeasta saatavalla liimanauhalla saa ihmeitä aikaan) Tänään näppäränä tyttönä ruuvailin makuuhuoneen verhotangon jo paikoilleen odottamaan uusia verhoja.


Tänään on muuten syntymäpäiväni. Täytän 31-vuotta. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Eppu Nuotion Koston e-kirjana. Ajattelin seuraavaksi lukea kyseisen sarjan kirjat. Kirjan lataaminen ei onnistunut ihan ongelmitta (typerä iPad ja soitto M:lle töihin), mutta omalle kannettavalle sen sain ladattua. Aamulla ajatuksena oli terassilla loikoa ja lukea, mutta tänään on ollut aika kuuma päivä ja uv-indeksi on ollut 9, joten eipä sitä ole viitsinyt kovin pitkiä aikoja auringossa oleilla. Iltapäivällä, kun aurinko ei enää niin porottanut terdelle, oli siinä varsin mukavaa lueskella.
Tänään tuli mieleen toissavuoden syntymäpäivä. Sisareni oli järjestänyt (ystäväni E:n avulla) yllätykseksi autollisen ystäviäni Lahteen, jossa oli yllätysohjelmaa. Itse olin koko ajan siinä uskossa, että tapaan sisareni Lahdessa ja hämmästys olikin suuren suuri, kun näinkin ystäväni siellä! Meille oli järjestetty värianalyysi (ynnä meikkijuttuja ja sen sellaista) ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Se oli hauskaa se! Täytyy toki mainita myös, että viime vuonna pääsin syntymäpäivälahjana Pariisiin, M:n kanssa tietty. Tänä vuonna olen nyt täällä ja ehkä mennään jonnekin syömään tai tehdään ruokaa kotona. Pari edellistä syntymäpäivää on ollut jotain niin hienoa, että nyt ei tarvitse mitään sen kummempaa. Eikös tässä ole jo ihan ihmeellisyyttä kerrakseen.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Nauralaughskrattarlachen

Asettuminen toiseen maahan ja kulttuuriin on aika voimia vievää eikä sitä ainakaan edistä se, että omat tavarat ja huonekalut on vielä matkalla uuteen kotiin. Välillä ei paljoa naurata, mutta onneksi päivittäisistä tapahtumista on mahdollista repiä huumoria.


Ihan jo Helsinki-Vantaan lentokentällä tuli pönttöiltyä. Pääsin lähtöpäivänä ihka ensimmäistä kertaa kokeilemaan automaattista passintarkastusta. Vaikka näin, että yksi automaateista oli suljettu (osoituksena siitä paloi punainen rasti), valitsin siitä huolimatta JUURI SEN automaatin. Ihmettelin ääneen M:lle, että miksi tämä laite ei lue mun passia. Että näin. Lentokoneessa olin tulossa wc:tä  ja kävelin hirveää vauhtia oman paikan ohi, kun en muistanut missä tarkalleen istuttiin. Eipä sen puoleen, M ei myöskään huomannut, kun painelin siitä sen ohi.


Asioita hoidettaessa on muutaman kerran käynyt niin, että osa tarvittavista dokumenteista onkin jäänyt kotiin. Eli sitten on ajeltu edestakaisin ja taas jonoteltu. Tää on niin tätä, kun ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan. :)
Toissapäivänä tovin etsin autoa kauppakeskuksen parkkipaikalta. Olin kuitenkin oikealla puolen kauppakeskusta, mutta millään en muistanut mihin väliin olin auton jättänyt. Hetken siellä pyörin, kunnes löytyi. Onneksi edes muistan miten rekisterinumero alkaa, jos sattuu lähettyvillä olemaan samanvärinen hybridi. Ja tänä aamuna jälleen haeskelin autoa... Ehkä juuri tämän takia vanha autoni oli kirkkaan punainen...


Pari päivää sitten kävin aamulenkillä tässä lähialueella, ja ihan eksymistä ajatellen otin käyttöön vanhan kikan. Kirjoitin nimittäin käteen ne kadunnimet, mitä pitkin löydän takaisin kotiin. Silti lenkillä aloin epäilemään muistiinpanojani (joita siis kuitenkin olisi ollut uskominen) ja painelin umpikujalle. Ei muuta kuin kierros tien päässä, hello hello ja morning ihmisille ja ei kun takaisin. Lenkistä tuli siis hitusen pidempi kuin mitä olin suunnitellut. No ehkä edellisenä iltana nautittu pihvi suli paremmin.


Eilen käytiin ostamassa imuri. Alkoi olemaan jo sen verran murusia lattialla, että oli varsin epämiellyttävää siinä tallustella paljain jaloin. Illalla imuria koottiin (se siis piti todella muutamalla ruuvilla pistää kasaan) ja imuri oli jokseenkin huvittava. M sitä sitten heti illalla kokeilemaan ja ääni ainakin on tehokas, jos ei muuta. Pitihän sitä itsekin tänään kokeilla ennen kuin käyn arvostelemaan. Ihan hyvin tuo näytti toimivan. Väri on aika suloinen ja plussaa on kiinteä, tyhjennettävä säiliö sekä pestävä suodatin. Ehkä kuva kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. Täytyy vielä mainita imurin edessä oleva valo, joka tehokkaasti valaisee, jos haluaa vaikka pimeällä siivota.




Koiruuutta ajatellen on hyvin, hyvin tärkeää, että imuri on eläinystävällinen

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Pikkuhiljaa

Viikonloppuna saatiin netti kotiin, eläköön! Olin varautunut paljon pidempään aikaan, joten tämä oli oikein iloinen yllätys. Sen lisäksi, että pystyy huomattavasti paremmin pitämään yhteyksiä tärkeisiin ihmisiin Suomessa, helpottui myös asioiden hoitaminen. Netin lisäksi tuli taloon myös kaapeli-tv ja ehkä noin 200 eri kanavaa. Tosin itse tv vielä puuttuu, mutta eipä ole sohvaakaan mistä sitä tv:tä katsoisi. Viikonloppuna etsittiin keittiön ja olohuoneen välissä olevan tason eteen korkeita tuoleja, että on joku paikka missä ruokailla ennen kuin ruokapöytä tulee. Kierrettiin aika monta huonekalukauppaa ja mistään ei tuntunut löytyvän sopivia. Piti siis ottaa käyttöön viimeinen vaihtoehto, eli läheinen Ikea. No, sieltä löytyi sopivat ja mukaan tarttui muutakin pientä ja hyödyllistä (siis ihan oikeasti hyödyllistä!). Sekä paketillinen ruisnäkkileipää! Pakettia tarkemmin tutkaillessa selvisi, että kappas, sehän olikin Suomessa valmistettua.


Pakettien tutkailu onkin yksi uusista mielipuuhistani. Ainakin näin aluksi saa aika tarkkaan ruokakaupassa tutkia, mitä elintarvikkeet sisältää. Olin ostamassa kaurahiutaleita ja olin jo valinnut yhden tuotteen, kunnes huomasin, että hiutaleisiin oli lisätty väriainetta. Siis mitä?! Kävin läpi varmaan kaikki hyllyn vaihtoehdot ja ainakin yksi tuote löytyi, mikä oli ihan pelkkää kaurahiutaletta. Ruokakaupat on täynnä kaikkea mahdollista ja sieltä pitää vain osata hakea peruselintarvikkeet. Aikaahan siihen toistaiseksi saa kulumaan, kun tiirailee läpi lähes kaikki mitä aikoo ostaa, mutta ehkä se kuitenkin on sen arvoista. Lähikaupassa on aika kivasti myös orgaanisesti tuotettuja elintarvikkeita, mikä on varsin positiivista.


Käytössä olevan auton myötä on ollut mahdollisuus tutustua hybridiauton (sekä automaattivaihteiden!) ihmeelliseen maailmaan. Tänäänkin aamulla pystyin ajamaan sähköllä, huisia. Mutta jotta ei nyt aivan liian ekologseksi alkaisi, niin bensan kulutus ei kuitenkaan ole sieltä vähäisimmästä päästä. Suunnistin tänään ihan itse navin avulla lähellä olevaan isoon kauppakeskukseen. Kävin etsimässä silitysrautaa ja hiustenkuivaajaa. Toinen niistä löytyi ja se valitettavasti oli silitysrauta. Tosin mukaan tarttui kyllä parit vatteetkin, mutta niitähän tarvitaan aina... Kaupoissa näkyviin oleviin hintoihin lisätään aina kassalla osavaltiokohtainen vero. Kieltämättä se hämää edelleen, kun on tottunut siihen, että näkyvillä oleva hinta on se lopullinen maksettava hinta. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... :)

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Home sweet home

Kolmas päivä Usassa meneillään. Aika moni asia on vielä järjestämättä, mutta aika monta asiaa on jo saatu hoidettua. Keskiviikkona otettiin lentokentältä taksi Lisleen, mistä haettiin M:n toimistolta auto. Sen jälkeen mentiinkin uudelle asunnolle tapaamaan välittäjää, joka toi meille avaimet ja vielä tarkistettiin, että kaikki on asunnossa ok. Kaikki todellakin oli ok ja asunto on kuin uusi. Loistavaa! Ensimmäiseksi yöksi suunnattiin läheiseen hotelliin, sillä eihän meillä ollut mukana kuin matkalaukut. Ensimmäisen päivän tärkein hankinta oli navi, sillä ilman sitä ei kyllä vielä osaa liikkua. Vaikka navinkin kanssa tulee sekoiltua. Tänään oli mun pakko vaihtaa maileista kilometreihin, että hahmotan missä kohtaa pitää kääntyä minnekin... :D


Eilen käytiin ostamassa uusi sänky, joka tulee siis viikon päästä. Siihen saakka mennään ilmapatjalla. Jepjep. Mutta voi sitä onnea, kun uusi ihana sänky tulee kotiin! :) Päädyttiin ihan kohtuulliseen queen size-sänkyyn, sillä järkevästi ajattelevana ihmisenä (hah!) ajattelin Suomessa siihen olevan helpompi löytää aluslakanoita. Vaikka olihan se king size aika houkuttelevan iso. Kaikkea muutakin tarpeellista käytiin hankkimassa, että päästään alkuun. Ostettiin samalla sänkyyn setti, millaisia täällä siis käytetään sängyissä (aluslakana, tyynyliinoja, "pussilakana" mikäs siis ei ole pussilakana + peitto). Pakkauksessa ei käynyt ilmi, mitä materiaalia setti on, ja sain ilokseni huomata sen olevan ihan 100%:sta polyesteria! Voi hyvänen aika :D Kyllä tuli ikävä kontissa matkalla olevia puuvillalakanoita. Viikonloppuna täytyy jostain etsiä käsiin toiset lakanat.


Pesin tänä aamuna pyykkiä ja ensin piti sanakirjan kanssa perehtyä pesukoneen + kuivurin käyttöohjeisiin. Hetki meni ennen kuin tajusin, että mihin sitä pesuainetta oikein laitetaan. Hieman eri systeemit kuin mihin on tottunut. Samalla tuli myös havaittua se, että pesukone ja kuivausrumpu EI voi olla samaan aikaan päällä. Ja sitten taas hetki ihmeteltiin. Meinasin jo soittaa M:lle töihin, mutta sitten ajattelin, että hitto soikoon, osaanhan Suomessakin hoitaa tällaiset tilanteet. Ei ne voi täällä olla sen ihmeellisempiä. Ja ta-daa, sain koneen jatkamaan pesua. Tosin meinasin saada slaagin, kun kone lähti päälle, kun ne ei ole mitenkään sieltä hiljaisemmasta päästä...

Sen verran aikaero vielä vaivaa, että iltapäivisin iskee älytön väsymys ja aamulla herää jo viiden aikaan. Eilen oli vielä aika kökkö olotila, mutta tänään on jo huomattavasti parempi. Viimeksikin meni 3 päivää aikaerosta toipumiseen. Tulin käymään vieressä olevassa Starbucksissa, että pääsin nettiin. M:llä on työnpuolesta paikallinen puhelinliittymä, mutta itsellä se on vielä hankintalistalla. Sekin täytyy saada ihan näillä hetkillä hoidettua. Samoin kotiin pitää saada joku nettiyhteys ja ja ja... Nyt kauppaan hakemaan tiskiharja ja muuta tärkeää!