Laskeutuminen viikonloppuun

Kävin tässä yksi päivä läheisessä kukkakaupassa katselemassa olisko siellä jotan kivaa viherkasvia. Eipä meillä Suomessa ollessakaan pahemmin viherkasveja ollut. Muutama sellainen idioottivarma viherkasvi oli, koska en koskaan niitä muistanut oikein hoitaa. Tosin yhden idioottivarman sain kuolemaan. En kyllä tajua, että miten se kävi... Mutta halusin vähän jotain vihreää sisälle, joten päädyin ostamaan laventelin. Aika kiva.

Viime viikolla (kait se oli viime viikolla?) ostamani krysanteemit alkoivat pikkuhiljaa jo nuupahtamaan, joten nappasin kaupasta mukaani uuden kimpun. Viimeksi ei ollut valkoisia, mutta nyt oli. Nekin on aika kivoja.

Ihan hirveästi ei ole tullut mitään paikallisia herkkuja syötyä (ja hei, limsan juonti on jäänyt ihan kokonaan!), paitsi Key Lime Pie on ollut sellainen mitä on maisteltu. Ja hyvää on. Nyt repäisin ja ostin kaupasta pikkuleipiä! Näissä kekseissä on tummaa suklaata (sehän on todistetusti terveellistä) ja mantelia (manteli päivässä pitää dementian loitolla). Voin kertoa, että hyviä on.

Pikkuleipiä ostin oikeastaan myös siksi, että lauantaina saadaan ensimmäiset vieraat Suomesta! Suomesta lähtiessäni sain ystäviltä kuvassa olevan rasian, jossa on jokaisesta ystävästä kuva (todella hyvä ja hauska idea!). Ja huomenna näen yhden kuvissa olevista ihan oikeasti. Oi kun mukavaa!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Me täällä aletaan odottamaan vieraita saapuvaksi. 

Hello Wisconsin!

Viikonloppuna käytiin katselemassa vähän muitakin kuin Illinoissin maisemia. Perjantaina ajettiin Milwaukeehen (Wisconsiin) ja oltiin siellä yksi yö. Hotelli valittiin netistä aika arpomalla (tosin tästä asiasta on kaksi HIEMAN toisistaan eroavaa näkemystä) ja olihan se - ihan kiva. Hotellilla oli aika toimiva (ilmainen, aina iloinen asia) shuttle Milwaukeen keskustaan. Tosin lähtöajat olivat hieman jotain sinne päin, mutta keskustaan päästiin. Ja samalla kuljetuksella myös illalla takaisin hotellille. Perjantai-ilta oli mukavan lämmin ja sitä olikin varsin kiva viettää terasseja kiertäen.

Milwaukee 

Seuraavana päivänä ajettiin auto lauttaan ja seilattiin Lake Michiganin yli Muskegoniin (Michiganiin). Lauttamatka kesti 2,5h ja melkein koko aika tulikin paistateltua päivää kannella. Ja sen kyllä huomasi viimeistään illalla.

Muskegonin satama

Mikä t-paidan raja? Ai mikä aurinkorasva?

Muskegoniin ei siis ollut tarkoitus jäädä, vaan lähdettiin siitä ajelemaan etelään. Vastaan tulikin varsin kivalta näyttävä rantakaupunki, South Haven. Koska etukäteen ei tarkalleen tiedetty, missä haluttaisiin olla toinen yö, ei etukäteen ollut hotelliakaan varattuna. Kyseiseen kaupunkiin oli tullut muutama moni muukin ja 4-5 hotellia käytiin läpi ja kaikki oli buukattu täyteen (okei, no yhdessä olisi ollut joku 400$:n sviitti). Eipä sitten jääty sinne yöksi, vaan lähdettiin ajamaan Benton Harboriin. Matkalta soittelin hotellia ja saatiin valita ihan kahdesta(!) vapaana olevasta huoneesta. Kaupungissa oli kiva kävelykeskusta järven rannalla (jengiä oli seuraamassa auringonlaskua) ja käytiin ihanalla kattoterassilla nauttimassa vähän iltapalaa.Valitettavasti yhtään kuvaa ei tullut otettua.

Sunnuntaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan kotiin. Ja ihan hyvä, että oltiin ajoissa kotona, sillä myöhemmin iltapäivällä alkoi aikamoinen rankkasade. Tälle alueelle (ja muutamalle muullekin) annettiin tulvavaroitus ja läheisellä päätiellä oli useampi tuuma vettä. Illalla vietiin roskikset tien varteen(*), joten samalla tuli testattua vanhan kalvotakin vedenpitävyys. Tosin vettä tuli niin paljon, että housut kuitenkin kastuivat läpimäriksi, mutta paita pysyi kuivana! Koira ei millään olisi lähtenyt iltapissalle (yök turkki kastuu), kurkisteli vain autotallin ovelta. 

(*) selitys asialle: Roska-autot kiertävät maanantaiaamuisin, joten siksi roskikset yleensä viedään jo sunnuntai-iltana tien varteen odottamaan. Kaikenlaisten pikku-roskiskaivajien vuoksi roskikset (siis sekäjäte- ja kierrätysastiat) pidetään autotallissa. Mutta todella kätevää, kun kierrätettäviä ei tarvitse lähteä raahaamaan minnekään. Mulla onkin oma lajittelukeskus autotallissa!

Koiruus oli reissun ajan viereisessä koirahoitolassa. Kaikki oli mennyt hyvin, vaikka häntä suorana viipottikin sunnuntaina kotiin. Hyvä juttu jatkoakin ajatellen, jos tarvitsee koiralle muutamaksi päiväksi hoitopaikan. Paikka vaikuttaa muutenkin hyvältä ja luotettavalta ja aikaisemmin viikolla eläinlääkäri teki koiruudelle perustarkastukset ja tarkisti rokotukset. Hyvä niin.

Lopuksi vielä vähän mäyräkoirahuumoria.

 

ps. Päässä soi koko reissun ajan That '70s show-tunnari.

Kaikkea uutta ja jännää

Aiemmin tarinoin siitä kuinka Illinoissin ajokorttia varten puuttunut dokumentti saapui postissa ja kaikki tarvittavat oli kasassa. Viime viikolla pänttäsin vielä viimeiset tärpit tieliikennesäännöistä ja painelin (taas) dokumenttien kanssa ajoneuvotoimistoon. No, eipä onnistanut silläkään kertaa. Tällä kertaa auton vakuutuslappusen tiedot olivat virkailijan mukaan puutteelliset (sinänsä hassu juttu, kun M:lla aiemmin hyväksyttiin aivan täysin sama vakuutuslappu). Ajokoe suoritetaan siis omalla autolla, joten siksi vakuutukset tarkistetaan. Soitto M:lle töihin (yllätys yllätys) ja asian selvitystä. Harmitti ihan vietävästi, kun olin niin prepannut itseni kirjallista koetta varten. Uusi vakuutuslappu saapui ja eikun taas ajokorttia hakemaan.

Tällä kertaa kaikki oli ok (viimein!), ja pääsin etenemään ensimmäiseltä virkailijalta toiselle. Toisen virkailijan luona kaikki meni myös hyvin ja näkökoekin onnistui kiitettävästi (vaikka ihan pikkuisen piti siristää hajataiton vuoksi...). Kolmannen virkailija luona maksettiin ajokortti ja yllättäen Visan debit tai credit kortit eivät käyneet. Jaahas. Onneksi lähellä sattui olemaan yksi käteisautomaatti, josta sain nostettua käteistä (ja tästä ilosta sain vielä pulittaa 6$ extraa, kun oli eri pankin automaatti). Taiteilin kirjallisen- sekä ajokokeen onnistuneesti läpi ja sain käteeni uunituoreen ajokortin. Jee! Tässä alkoikin olla ne 90 päivää Suomen ajokortilla ajelua pikkuhiljaa täynnä... Toinen hyvä syy ajaa paikallinen kortti on tuolla autotallissa. Tähän asti en ole saanut ajaa meidän omalla autolla (tai siis M:n autolla... heh heh...)(toinen auto on yhtiön kautta), koska paikallinen ajokortti on puuttunut ja vakuutusyhtiö sellaisen vaatii vakuutusehdoissaan (jotka on hieman erilaiset kuin Suomessa). Mutta nyt tämä uuden ajokortin omistaja on sinne merkitty.


Hei, tällä viikolla tuli huonekalut! Ihana uusi sohva oli juuri oikean kokoinen olohuoneeseen. Ja eräs karvapallokin ilmeisesti pitää sohvaa ihanana, kun parina päivänä on sohvalle yllättäen poissaollessani ilmestynyt koiran karvoja.... Työhuoneen pöydän kohdalla piti hieman antaa asiakaspalautetta, kun yhdestä kohtaa oli pinta mennyt rikki. Asiakaspalautteen antaminen onnistuu siis täälläkin. Tosin asiakaspalvelijoiden asenne on 'hieman' erilainen kuin mihin on tottunut, joten itsekin ottaa 'hieman' iisimmin kuin yleensä. Mutta hyvän asiakaspalvelun vuoksi homma hoidossa.

Tässä nyt pieni makupala sohvasta, jota olen niin kovasti ihastellut. Mutta se vaan on niin kiva sohva!

Ja värinä yllättäen ruskea... 

Yhtenä päivänä teki ihan älyttömästi mieli jauhelihapihvejä, sellaisia itsetehtyjä. Koska meillä ei osteta naudan jauhelihaa kaupasta (ja sattuneesta syystä ei pakastimestakaan löydy mitään lihaa, vielä!), niin päätin kokeilla kalkkunan jauhelihaa. Laitoin kalkkunan jauhelihan sekaan vähän kermaviiliä, sipulia, valkosipua, suolaa ja pippuria. Ja ai niin, yhden kananmunan. Sekoituksesta tuli tällaista:

Olin aika yllättynyt siitä, että kalkkunan jauhelihan koostumus oli aika, no, mössöistä. Tätä en siis ole ennen tiennyt. Siinä paketissa se näytti jotenkin "koostumuksellisemmalta" (hoono soomi joo...). Mausteet meni aika arvalla, koska jo ihan mahdollisen salmonellan vuoksi en lähtisi tuota mössöä maistelemaan. Tosin en kyllä koskaan maistele muutakaan raakaa jauhelihaa. Mutta anyway, paistoin pihvit pannulla ja lopputulos oli yllättävän hyvä (kokki oli itsekin ihmeissään). Pihveistä tosin kannattaa tehdä aika ohuita, jotta kypsyvät paremmin myös sisältä.

Myöhemmin teki teen kanssa mieli jotain kivaa pikku välipalaa, mutta kaapeista ei löytynyt mitään kivaa. Haaveilin hieman leivästä hillolla (tätä herkkua opin syömään Hollannissa), mutta kun ei löytynyt kuin leipää, niin piti soveltaa. Tässä tapauksessa banaani sai hoitaa hillon roolin ja hyvää oli. En valita.

Viikonloppuna lähdetään ajelemaan Lake Michiganin reunaa ylöspäin ja Milwaukeessa olisi tarkoituksena mennä lautalla yli ja sieltä sitten ajella takaisin kotiin. Ehkä mäkin saan jossain välissä ajaa... He hee. 

Hauskat viikonloput kaikille!

ps. Huomasin, että blogiani on katsottu yli 1000 kertaa, huisia!! Ilmeisesti teitä lukijoita on muitakin kuin äiti (terkkuja!), sisko (skype!) ja kaverit (heipamoika!).

Organiseerausta

Reilut 2½ kuukautta työhuoneessa on pyörinyt pahvilaatikoita ja vihdoin sain organisoitua kaikki harrastusvaatteet + -kamat sekä talvikamppeet ynnä muut kaappeihin. Säilytystilaa asunnon kokoon nähden on jokseenkin nihkeästi. Käytössä on vaatehuone, jossa siis kulkee reunoilla sellaiset hyllyt, joissa on yksi "taso" sekä mahdollisuus ripustaa henkareita (kuvailisin naulakon tyyppiseksi ratkaisuksi). Koska aiemmin on tottunut käyttämään jokseenkin enemmän hyllytilaa, oli hieman haasteellista löytää keinot organisoida vaatteet vaatehuoneeseen. Lisäksi kahdessa muussa makkarissa on kaapit, joissa on sama ratkaisu kuin vaatehuoneessa. Vaatetankoon ripustettavat hyllyt ovat olleet tämän organisoinnin pelastus. Mutta silti jotkut ratkaisut vielä vähän tökkii... Ai niin, siis onhan yhden oven takana säilytystila, missä on hyllyjä!

Autotalliinkaan ei ihan hirveästi jää ylimääräistä tilaa sen jälkeen, kun sinne on auton ajanut. Joitakin laatikoita sinne mahtuu pinottuna, mutta siinä se sitten onkin. Tosin mahdollisuuksia varastoida tavaraa kodin ulkopuolelle löytyy kyllä. Tässä ihan lähelläkin on varastotiloja, joita saa vuokrata. Mutta jotenkin ajatus lähteä rehaamaan tavaroita jonnekin muualle varastoitavaksi ei tunnu huokuttelevalta. Joten siinä tapauksessa pitää vain koittaa järjestellä tavarat näihin säilytystiloihin.

Vihdoin ja viimein saatiin myös tilattua työhuoneeseen huonekalut (muut huonekalut tulikin mukana Suomesta). Kierrettiin aika monta eri liikettä ja tutkailtiin eri vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin niihin, mitä ihan ensiksi oltiin katsottukin. Sopivan yksinkertaisia skandinaaviseen makuun. Samalla tilattiin olohuoneeseen uusi sohva! Uusi ihana sohva! Ensi viikon alkuun pitää vielä malttaa odottaa.

Se on semmonen juttu, että meillä ei koira tule sohvalle. Varsinkaan sitä KAPSUTTELEMAAN. Nyt jäi joku karvapallo kiinni (taas!) siitä, että on käynyt toisella sohvalla nimenomaan kapsuttelemassa. Ärh! Tapahtuneesta on nyt myös kuvatodiste:

Ja uudelle sohvalle ei ko. koiralla ole sitten mitään asiaa...

Etsin samalla jotain pientä hyllyä olouoneen yhteen kulmaukseen, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Joten, jouduin perumaan sanani, kun suunnistin taas siihen sini-keltaiseen huonekalukauppaan ja sieltä mukaan lähti valkoinen hylly. Jonka vielä kasasinkin itse. Mutta tämä oli nyt viimeinen kerta! Peukaloon tuli rakko niitä ruuveja ruuvaillessa. Auts! Kasaus"apuna" oli eräs jokseenkin seurankipeä...

Ilmeisesti kasausoperaatioon osallistuminen otti voimille, kun lopuksi oli käytävä pienille unille...

Sarja hutkitaan ensin ja sitten tutkitaan sai valitettavasti jatkoa. Kävin vielä oikein netistä tutustumassa ko. hyllyyn ja katsoin, että juu, seinään pitää sitten ruuvata kiinni ettei pääse kaatumaan. Ja kuinkas sitten kävikään... Eipä sitten tullut otettua huomioon sellaista seikkaa kuin lattialistat. Jepjep. Ne kun sattuu vielä olemaan hieman massiivisempaa mallia. Nyt pohdinnassa, että mitä tehdä. Kaatuuko hylly, jos sitä ei kiinnitä seinään. Vai pitääkö nostaa kokonaan kiinni seinälle.

Että näin 

No mutta hei, ostin ihania krysanteemeja maljakkoon. Kimppu maksoi n. 4$. Ei paha!

p.s. Aiemmin väitin yllä olevia kukkia neilikoiksi. Eikä kukaan huomauttanut asiasta! Itse havahduin vasta tänä aamuna ajatukseen, että hetkinen, eikös neilikka ole hieman erilainen...

Sadetta, aurinkoa ja siivousta

Muutaman päivän oli sateista, huisia. Lämpötilakin toisinaan laski sinne 68F paikkeille (n. 20C). Maanantaiaamuna koiruus löi ovella tassut tanaan eikä meinannut lähteä aamupissalle! Yök, märkää! Sateiset päivät toivat esiin muutamia käytännön seikkoja. Kuten esimerkiksi eteiseen on EHDOTTOMASTI saatava pianhetinyt joku kuramatto tms. Muuten pikku kuratassulta jää aika kiva jäljet eteisestä oleviin rappusiin, jotka on tietty päällystetty vaalealla kokolattiamatolla. Okei okei, joku tietty viisastelee, että tämän(kin) asian olisi voinut miettiä jo asuntoa valitessa, mutta helppohan se on sieltä sivusta huudella. Ja toi rappus-asia nyt oli aika sivuseikka kokonaisuudessa. Mutta joo, se kuramatto tai joku pitää saada. Sen verran kykenin ajattelemaan asioita eteenpäin, että Suomesta pakkasin koiralle mukaan parit omat pyyhkeet, joihin on sitä sitten kiva kuivailla. Ja koirakin tykkää juu... Ja tietty muutama sateenvarjokin olisi aika jees, siis ihmisiä varten (vaikka ulkoihmisinä kaapista tietty löytyy kalvotakit ynnä muut, mutta näillä lämpötiloilla moinen vaatetus on aika tuskainen).  Koiruutta varten kävin viime viikolla hankkimassa uuden pedin, jossa on (toivonmukaan) kiva köllötellä. Tosin koiran lentokoppakin vielä pyörii olohuoneessa (yllättävää...), joten sieltäkin joskus kuuluu erään karvapallon kuorsausta.

Ihana uusi (sisustukseen sopiva) peti! 

Kuvassa oikealla joku tyyppi harmaissa huopatöppösissään. 

Ja huom! Pitkät housut jalassa.

Todistetusti täällä satoi. Ainakin melkein koko maanantaipäivän. 

Takapihan nurmikkokin alkaa olla taas vihreä palaneen sijaan.

Läheisen "äsmarketin" sijaan olen nyt ajellut kaupungin eteläpuolella olevaan pieneen ruokakauppaan. Lähemmän tutustumisen myötä olen tehnyt ko. kaupasta mm. seuraavia havaintoja:

• myynnissä ei ole limsaa (limsan tyyppistä, hiilihapotonta, lemonadea tosin löytyy, muutama vaihtoehto) 
• karkkia on myös aika turha haeskella
• joitakin snacksejä löytyy (siis sellaisia sipsin tyyppisiä, mutta niitäkin muutamia vaihtoehtoja, EI hyllykaupalla)
• viinivalikoima on yllättävän laaja ja kattava (noin pieneen kauppaan)
• hyllyistä löytyy mm. eurooppalaiseen makuun olevaa jugurttia sekä LEIPÄÄ! (vähärasvaisuudella ei niinkään väliä, kunhan siinä on vain riittävästi kuitua...)

Kaikenkaikkiaan kaupan tarjonta on varsin hyvä ja monipuolinen, vaikka kyseessä onkin suhteellisen pieni ruokakauppa. Hyllystä saattaa löytaa vaikkapa Norjassa kasvatettua lohta (jonka tuominen tänne asti on mielestäni aika kaukana ekologisuudesta, mutta anyway) tai irlantilaista voita. Mutta mä tykkään!


Tiistaina saatiin jälleen nauttia auringosta. Aamupäivällä olikin lounaan jälkeen ihan kiva vähän istuskella terassilla ja täytellä ristikkoa (sekä nautiskella frappuccinoa). Myös koiruus osaa ottaa auringosta kaiken irti.

Aamulla auringosta nautitaan makuuhuoneen pehmeällä lattialla... 

Josta onkin hyvä siirtyä olohuoneen (pehmoiselle) matolle...

Ja tietty terassillekin pitää päästä aurinkoon läähättämään.

Maanantai-iltana kiinnitin huomiota siihen, että kylpyhuoneen viemäri (tai siis viemäri sijaitsee oikeastaan kylpyammeessa) vetää aika huonosti. Seuraavana päivänä ajattelin, että otan tulpan (joka on siis kiinteä, kierrä ja nosta-mallia) irti ja otan mahdolliset tukokset pois. No, se ei ollutkaan ihan noin helppo juttu. Nimittäin sen tulpan irroittaminen. Piti käydä netistä selvittämässä, että miten tulppa irroitetaan. Ja ensiksi piti siis selvittää millaista mallia tulppa on (löysin aikankin kolme eri vaihtoehtoa). Vihdoin löysin yhden keskusteluketjun, jossa joku ihmetteli aivan samaa asiaa. Keskustelusta selvisi, että tulpassa on pieni ruuvi (!), mikä pitää löysätä, että tulppa irtoaa. No ei muuta kuin sormin (yök) tunnustelemaan mahdollista ruuvia. Ja ta-daa, sellainen tulpasta löytyi. Ruuvari käteen ja tulppa irti.

(Joo tiedetään tiedetään, ällöttävää laittaa tänne moinen kuva, mutta pointtina onkin osoittaa, että tulppia on monenlaisia, on yksinkertaisia ja sitten vähän mutkikkaampia...)

Ja kuten arvelinkin, viemäriin oli kertynyt hiuksia ynnä muuta moskaa. Yök. Mutta kyllä nyt kiiltää! (muukin kuin kylpyammeen tulppa)

Saanko esitellä, siivouskamuni:

Lopputulos on niin kiiltävä, että melkein (mutta vain melkein) pystyin peilaamaan itseäni tulpasta. 

(Jotain kökköä tosin reunaan on näyttänyt jäävän, hitto.)

p.s. Viime päivinä olen halunnut vaihtaa blogini ilmettä ja kokeilussa on ollut parikin uutta mallia, kuten joku on saattanut huomatakin. Mun taidoilla blogin muokkaaminen tosin on aika tuskaista hommaa, vaatii aikaa ja hermoja. Ja jälkimmäistä koetellaan, paljon. Mä en ymmärrä miten ihmiset saa blogeistaan niin kivannäköisiä. Mistä sellaisia saa?!?

There's no place like home

Tiistaina palattiin kotiin kolmen viikon reissusta. Oli todella mukavaa ja hauskaa lomailla Suomessa ja tavata kaikkia tärkeitä ihmisiä (kiitos majoittajille!), vaikka oli silti myös mukavaa palata kotiin. Kolmeen viikkoon tiivistysti kerrottuna mahtui kahdet häät, yhdet kaverikemut, mökkeilyä, Päijänne (ainoa oikea), Korkeasaari ja useampi kaupunki. Niin ja pitihän niitä olympialaisiakin seurata. Noihin viikkoihin mahtui myös yksi silmänsä satuttanut koira, kulmakarvansa ja ripsensä käräyttänyt ihminen (en minä!) sekä trombin kaatama puu. Kaikkea siis laidasta laitaan. Ja kyseiseen ajanjaksoon osui myös lämpimiä, jopa helteisiä päiviä, joten tuli käytyä myös uimarannalla. Ja uimassa, järvessä!

Koiruus siis lähti sitten Suomesta mukaan ja varsin onnistuneesti matkasi Chicagoon asti. Viikkoa ennen lentoa vielä varmistettiin, että koiralle varattu paikka (ruumasta) todella pitää vielä paikkansa ja varmistettiin vielä kerran mm. kuljetuskopan mitat. Tosin tämän skandinaavisen lentoyhtiön asiakaspalvelu oli valitettavan tietämätön koiran lentämiseen liittyvistä seikoista. Esim. vastausta ei oikeastaan saatu siihen, kuinka vanha eläinlääkärin kirjoittama koiran terveystodistus (jonka tarkoitus on siis todeta, että koira kestää kuljetuksen määränpäähän) saa maksimissaan olla. No, varmuuden vuoksi koiruus käytettiin eläinlääkärillä vasta vuorokautta ennen lentoa, joten todistus oli ainakin niin tuore kuin se voi vain olla. Muutenkin ohjeet olivat jotenkin... epämääräisiä... (tästä annoinkin lähtöselvityksessä hieman asiakaspalautetta). Mutta muuten lentoyhtiön palvelu oli hyvää! Tosin ihan varmuuden vuoksi sekä Helsinki-Vantaalla että Arlandassa varmistettiin ennen koneeseen menoa, että onhan myös koira mukana. Arlandan kentällä virkailija oli erityisen ystävällinen selvittäessään asiaa. Ja ilo oli suuri, kun Chicagon kentällä näimme koiruuden jälleen! Koira oli hyvässä kunnossa, mutta janoinen (eli ilmeisesti ei matkan aikana ollut saanut vettä). Ennen tullia koira piti vielä tarkistuttaa virkailijalla, jonka jälkeen koiruus pissalle ja taksiin ja kotiin!

Koiruus odottamassa matkaan lähtöä

Ja koiruus matkan jälkeen. Olotilat aika samat... :)

Nyt tässä taas pari päivää toivutaan aikaerosta. Tiistai-iltaan mennessä valvomista oli takana sellaiset 24 tuntia, tosin koneessa taisin muutamat pienet torkut ottaa. Illalla pinnistelin kahdeksaan asti (jotta saisi rytmiä käännettyä) ja sitten eivät enää silmät pysyneet auki. Koomasin jonnekin klo 01 asti, jolloin heräsin. Koira tuli iloisesti hyppimään sängyn viereen (joko herätään! mulle ruokaa!), joten taisi silläkin olla vähän rytmit sekaisin. Pienen heräämisen jälkeen taas unta palloon, kunnes koitti aamuherätys. Tosin koira oli jo vähän aikaisemmin sitä mieltä, että nyt olisi ruoka-aika. Kroppa (erityisesti alaselkä) jumittaa jostain syystä (tai no, kolmen viikon tauko liikunnassa + lentokoneessa istuminen saattaa hieman vaikuttaa asiaan...), joten nyt on hyvä aloittaa kuntoutuminen lomasta elvyttämällä kroppaa kuntosalilla ja lenkkeilemällä koiran kanssa.


M:n kolleega oli kertonut, että kaupungin eteläpuolella on ruokakauppa, jossa myydään pääosin orgaanisesti tuotettua ruokaa. Tänään suuntasin sinne. Ilokseni sain huomata, että hinnat ovat lähes samaa tasoa kuin läheisessä 'tavan' ruokakaupassa, mutta laadussa mielestäni on eroa (siis luomukaupan hyväksi). Ja mitä silmäni kaupassa havaitsivatkaan. Ruisleipää. Pakkohan sitä oli ostaa ja kokeilla. Maku muistutti samaista ruisleipää, mitä söin Hollannissa ollessani. Muuten ok, mutta olisiko se hiivan maku, mikä hieman puskee läpi. Mutta ihan hyvää vaihtelua sille samalla leivälle, mitä tässä on vedetty koko aika (kun ei kaupasta löydy muuta yhtä kuitupitoista).

Piti vielä mainitsemani, että postin keskeytys loman ajaksi onnitui mainiosti! Pääpostissa oli odottamassa muovipussillinen postia. Ja tämä siis onnistui maksutta. Mielestäni aika hyvää palvelua.