Gekkonen

Meillä asuu alivuokralainen, joka nähtiin viimeksi viime marraskuussa (kun oltiin tsekkaamassa talo ennen muuttoa), mutta on nyt täällä taas. Nimittäin Gekko Gekkonen. Vuokransa alivuokralainen suorittaa syömällä hyönteisiä. Ei mikään turha tyyppi siis. (Toivottavasti napsii myös niitä ikäviä hyttysiä, jotka levittää Länsi-Niilin virusta. Dallasin eteläpuolelta tehty eka positiivinen havainto.)

Tosin alivuokralaisen olisi ihan suotavaa asua talon ulkopuolella.

 

 

Gekko ilmeisesti tykästyi mun Finlaysonin 70-luvun kankaasta tekemään tauluun

ja jäi sen päälle loikoileen.

Kunnes M tuli kotiin ja käskin sen kantaa alivuokralaisen pihalle.

(Yih, en koske!)

 

Ilmojen lämmitessä on kaikenlaista ötökkää alkanut pörräämään pihalla. Viime aikoina terassilla ei ole voinut pitää iltaisin valoja, sillä muuten sinne kokoontuu kokonainen klaani junebug- kuoriaisia. Yih. Ja kuulemma kesää kohti niiden määrä lisääntyy. Iltaisin kuulee, kun kuoriaiset kopsahtelevat ikkunoihin. Aamuisin terassilla toisinaan odottaakin junebugien joukko-hmm-pyörtyminen...? Kun johonkin ne siitä sitten häviää...

 

Mä luulen, että Gekon pari kaiffariakin hengailee näillä nurkilla,

sillä tämä tyyppi tavattiin paistattelemassa päivää terassin samettiruusuilla.

 

Eikös olekin ihan selvästi kaksi eri tyyppiä?

 

Terassilla saattaa törmätä myös erääseen Koiruuteen,

joka on siellä usein paistattelemassa päivää.

Koitin syödä jäätelöni yksin.

Ei onnistunut.

 

Jäätelöstä tulikin mieleen, että meidän "toinen" olohuone (joka siis oikeasti on tarkoitettu ruokailuhuoneeksi, mutta meillä ei ole käyttöä kahdelle ruokailutilalle ja yksi sohva piti tunkea johonkin) sai yksinkertaista ja modernia muotoilua edustavan sisustuselementin. Suoraan autotallista. Tadaa:

Päivälämpötilojen nyt noustessa parhaimmillaan sinne +30c asteen paikkeille,

oli pakko siirtää arkkupakastin autotallista pois.

Se mahtui just tähän nurkkaan, ulko-oven viereen. (Aaargh, ei hivele silmää, ei.)

Ja näköjään Koiruuden hihnallekin on löytynyt uusi säilytyspaikka.

Mutta sinänsä kätevää, että nyt ne jäätelöt paljon näppärämpi hakea tuosta kuin autotallista...

 

 

P.s. Luontohavainnoista vielä sen verran, että yhtenä aamuna näin vyötiäisen! Wou! Oli aika veikeä eläin. Olin aika innoissani havainnosta. (Tai taidan olla edelleen.)

Mikä mättää?

Se, että vaikka joku juttu toimii (tai toimi) Illinois:ssa ei takaa sitä, että se toimii myös Teksasissa. Kyseessä kun on eri osavaltio.

Se, että puhelimitse asiointi on välillä varsin turhauttavaa. Kun olet viimein saanut kahlattua läpi automaatista tulleet vaihtoehdot (sekä toistanut yes tai no monella eri tyylillä, kun automaatti ei tunnista artikulointiasi) ja tavoitat oikean, ihmis-asiakaspalvelijan, on puhelinlinja niin huono, että yhteys katkeaa. Ooolalaa, pikkuisen koettelee kärsivällisyyttä ja hermoja siinä vaiheessa.

Se, että sekit on edelleen ihan arkipäivää ja niitä todellakin lähetellään ja niitä tulee postissa. Ja sitten ne postissa tulleet sekit mennään tallettamaan pankkiin. (Okei, sen talletus-homman voi toki hoitaa drive in-kaistalla, mutta itse kannatan perinteistä pankin sisällä asiointia.)

Se, että ehkä noin kerran viikossa joko nettiyhteys tai tv:n kaapeliboxi ryttyilee. Yleensä se on nettiyhteys. Kaapeliyhtiön asiakaspalveluun soittamiseen on hyvä varata aikaa noin tunti. Ei ole mikään mä_ihan_äkkiä_soitan_sinne juttu.

Se, että Ukrainassa edelleen on kriisi ja täällä media on uutisoinnissaan ohittanut sen lähes kokonaan. Sen sijaan tiedän lähes kaiken pikajuoksija Oscar Pistoriuksen käynnissä olevasta oikeudenkäynnistä. Sitä on nyt jauhettu aamutv:ssä jonkun aikaa. (Ja toinen aamun aiheista on ollut sen kadonneen lentokoneen etsintä.)

Se, että puhelinliittymän pitäisi käyttää vähintään 3G-verkkoa, mutta todellisuudessa asia ei ihan näin aina ole.

Se, että Teksasin ainut "kansainvälinen" virkaeläinlääkäri sijaitsee Austinissa. Ja se, että Suomen tullille kelpaa ainoastaan hänen leimansa koiran papereissa. Tai näin olen ymmärtänyt. Eviran sivuston ohjeet ovat jotenkin hämmentävät. (Okei, asia ei ihan vielä ole ajankohtainen ja okei, sinänsä olemme onnekkaita, että tästä ajaa Austiniin vain kolmisen tuntia.)

 

Se, että olen viimeksi käynyt parturissa viime syyskuussa. En ole jaksanut alkaa etsimään uutta, hyvää, parturia totaalisen katastrofin pelossa, joten olen antanut hiusten olla. Ja sen kyllä huomaa! (Onneksi ne saa jo sellaiselle lenkkiponnarille.)

Se, että keitin teevettä noin puoli tuntia sitten ja unohdin sen samperin veden. Ja sen teen juonnin.


P.s. Kuvituksena toimii yhtenä aurinkoisena aamuna otetut kuvat keventämässä tätä marmatusta.

P.p.s. Kaikesta marmatuksesta huolimatta, jee läpökäskelit on täällä!

Turisti-Tiistai

Jatketaan nyt tätä viikonpäivät-sarjaa. Tosin ei kronologisessa järjestyksessä, joten hypätäänpä noin puolitoista viikkoa taaksepäin ja päivään Dallasissa.

Vaikka Dallasin downtownissa ei juurikaan mitään ihmeempiä löydy (ihmisiä, kauppoja, tekemistä), niin on siellä kuitenkin jotain. Viime viikolla meillä oli siis vieraita Suomesta ja lähdettiin viettämään päivää Dallasiin. Ei itsekään oltu vielä sen kummemmin ehditty Dallasin nähtävyyksiä katselemaan, joten vietettiin vähän sellaista turistipäivää. Ensimmäisenä suunnattiin tsekkaamaan Reunion Tower, jonka näköalatasanteelta näkee hyvin koko Dallasin downtownin .

Reunion Tower

 

Dallas

 

Ihan vähän meinasi tätä korkeanpaikan kammoista huimata,

mutta kävin kuitenkin muutamat kuvat napsimassa.

 

Elm Street

katu, jolla presidentti John F. Kennedy ammuttiin.

Taustalla näkyvistä punaisista rakennuksista vasemman puoleisen tiilitalon,

ihan oikeassa yläkulmassa olevasta ikkunasta oletettavasti Lee Harvey Oswald ampui JFK:n.

(Jätetään vähän tilaa kaikille niille teorioille ja keskusteluille siitä,

murhasiko Oswald Kennedyn vai ei.)

Samaisessa rakennuksessa sijatsee The Sixth Floor - museo,

josta käytetään myös nimeä JFK-museo.

 

Kaupunkikäppäilyn päätteeksi käytiin vielä syömässä ja illaksi suunnattiin katsomaan koripalloa eli Dallas Mavericksien peliä. Vastassa oli joukkue San Franciscosta ja olikin aika jännittävä peli. Jännittäväksi pelin teki myös se, että meillä oli liput ylimmästä katsomosta ja tätä korkeanpaikan kammoista hieman hirvitti kiivetä sinne. Päästyäni istumaan paikalleni tajusin, että ei hemmetti, kohta tulee kansallislaulu ja pitää nousta seisomaan. Kääks. Siis mähän pelkään, että jotenkin horjahdan sieltä katsomosta alas (ja mitä? mätkähdän keskelle pelikenttää?). Onneksi mun eteeni tuli istumaan joku, että tiesin ainakin siihen matkani stoppaavan, jos siitä istualtani horjahtaisin. (Tiedän, ihan pöljä ajatus, mutta minkäs teet...) Sen verran kuitenkin liikuin paikaltani, että ystäväni E:n tsempatessa uskalsin käydä hakemassa poppareita. (Kato kyllä aina herkkujen perään liikkuu tämäkin.)

 

Koska Mavericksien väri on sininen, jaettiin kotipelin katsojille sinisiä mainospaitoja,

jotka tietenkin piti pukea päälle.

 Peli ratkesi vasta toisella jatkoajalla ja harmiksi vierailevan joukkueen hyväksi.

Jos joskus osuu kohdalle mahdollisuus mennä katsomaan NBA koripalloa, niin menkää ihmeessä. Tapahtuma on ihan kokemisen arvoinen väliaikoineen kaikkineen.

Aikamoinen show.

 

 

 



Toiminta-Torstai

Jokunen viikko taaksepäin, kun puhelimet alkoivat huutamaan ensimmäisiä varoituksia ukkosmyräköistä, M totesikin, että nytkö se sääseuraaminen taas alkaa. Muutenkin tykätään seurata säätä ja sääilmiöitä, mutta Yhdysvaltoihin muuton jälkeen seuraaminen on siirtynyt ihan omiin sfääreihinsä. Molempien puhelimista löytyy The Weather Channel:n sovellus, joka ilmoittelee alueelle annetuista varoituksista. Sen lisäksi M:n puhelimeen tulee myös National Weather Service:n varoitukset (ja Amber Alert:it). Mun puhelin lakkasi vastaanottamasta kyseisiä ilmoituksia sen jälkeen, kun tein ios seitsemänpistejotain- päivityksen. Että kiitos vaan Omenalle. (Selvää vanhojen mallien syrjintää, murrr.)

Chicagon alueella asuessa sain sään seuraamiseen vinkin luotettavasta nettisivustosta (kiitokset Pilville!), joka ei liioitellut tai dramatisoinut sääennustuksia, vaan antoi varsin realistista tietoa. Varsinkin tähän dramatisointiin tuntuu ainakin osa tv-kanavista sortuvan. Dallasin alueelta en toistaiseksi ole vastaavanlaista sivustoa löytänyt, joten olen käyttänyt National Weather Service:n nettisivuja, joilta saa luotettavaa tietoa, mutta joilta pitää hakea oman osavaltion varoitukset. Tv-kanavista olen todennut, että NBC 5 DFW on ihan ok. Ainakin varoitusten ollessa Dallasin alueella lähetys siirtyy sään seurantaan.

Sehän oli tiedossa, että kevään saapuessa Teksasiin saapuu myös tornadojen mahdollisuus ja kieltämättä on tullut mietittyä valmiiksi mitä tehdä ja minne mennä, jos sireenit alkavat soida. Viime viikolla meillä oli ystäväni E miehensä T:n kanssa kylässä ja yhtenä päivänä heitinkin puoliksi vitsillä, että jos tornadovaroitus annetaan/ sireenit alkaa soimaan, niin jokainen kipittää suojaan vaatehuoneeseen. Ja muistakaa pelastaa Koiruus! No eipä mennyt kuin pari päivää, kun puhelimeen tuli torstai-iltapäivästä ensimmäinen tornadovaroituksia. (Ja tuli muuten suoraan warning eikä mitään watch:ia ensin.) Eipä muuta kuin tv päälle, netti auki ja säätä seuraamaan.

Oltiin juuri saatu päivällinen päätökseen, kun ukkosrintama alkoi lähestymään. Ja hetken päästä lähtikin sireenit soimaan. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ollut havaintoja tornadosta, joten kukaan ei hipsinyt sinne vaatehuoneeseen. Sen sijaan kuin napista painamalla alkoi raekuuro. Ja mitä tekee suomalaiset? No alkaa ottamaan valokuvia tietty. Tosin turvallisesti sisätiloista, ulos ei todellakaan ollut mitään asiaa, vaikka kovasti olinkin huolissani raekuuron keskelle jääneistä pelargonioista. M tosin asiallisesti huomautti vierestä, että niin sinne jäi toinen autokin. Uuuups...

Tämmöisiä jääpalleroita tuli taivaalta.

Kuvassa myös raekuurosta selviytyneet pelargoniat,

jotka kävin kuuron jälkeen kantamassa lipan alle suojaan.

Joukossa oli myös hieman isompiakin rakeita.

Muualla oli tullut pingispallon sekä tennispallon kokoisia rakeita.

Autoista oli mennyt ikkunoita rikki.

Meillä tuli vaan auton kattoon muutamia pieniä lommoja rakeista.

Niin joo, ja miksi valjastin vieraat hipsimään sinne vaatehuoneeseen? Yleinen ohjeistus sanoo, että pitää mennä mielellään keskelle taloa, ikkunattomaan tilaan sekä niin, että ympärillä on kahdet seinät. Ja meidän tapauksessa vaatehuone täyttää nämä kriteerit.