Viime aikoina

Hetkeen ei ole tullut laiteltua mitään yleistä höpinää. Tätä harrastin varsinkin blogin alussa, mutta jotenkin se on jäänyt tässä matkan varrella. Päätin silloin reilu kaksi vuotta sitten aloittaa blogin ihan dokumentointi mielessä (eli oman muistin tueksi) ja että kotiväki Suomessa voisi seurailla meidän kuulumisia. Matkan varrella mukaan on tarttunut lukijoita myös perheen, suvun ja ystävien ulkopuolelta, mikä on ollut varsin iloinen yllätys! En nimittäin missään vaiheessa moista odottanut. Blogin alkuasetelman vuoksi se onkin pysynyt ja tulee jatkossakin pysymään aika matalan profiilin juttuna. Lisäksi tänne ei tule ilmestymään M:n, Jälkeläisen tai Koiruuden oikeita nimiä. Itse kuitenkin esiinnyn omalla nimelläni. Ja sama homma kasvokuvien suhteen (okei, paitsi Koiruuden osalta) ja siihen on syynä omat sisäänrakentuneet yksityisyysasetukset. Sitä on vaan oppinut olemaan aika varo-varovainen, joka toisinaan saattaa hieman käydä myös vainoharhaisuuden puolella (heh heh), mutta better safe than sorry. Mutta ei mun pitänyt tästä asiasta jaaritella, vaan siitä, mitä viime aikoina...

Viime kuussa, kun kotiuduttiin Floridan reissulta, toivotti meidät torakka aamulla tervetulleeksi kotiin. Siellä se kökötti koivet kohti taivasta suihkukaapissa. Yöks! Tai siis se leikki kuollutta, sillä kun M oli sitä sieltä nappaamassa pois, niin tyyppi pyrähti karkuun. Mutta jäi toiseksi ja poistui wc:n kautta tästä huushollista. Meillähän kävi niin, että master bathroomin wc-istuin alkoi heilua ja selvisi, että istuinta paikoillaan pitävät ruuvit oli pikkasen ruostuneet. Voi siis olla, että siinä kun odoteltiin (1.5 viikkoa) korjaajaa tulevaksi, niin torakka oli sujahtanut sieltä wc-istuimen ja lattiakaakelin välistä. TuplaYöks! No siinä alkoikin olemaan kylpyhuoneen siivous muutenkin ajankohtainen, joten...

KABOOM!

Itsekseni kaupassa hihittelin tuotteen nimelle.

Pakkohan se oli ottaa testiin ja voin kertoa, että tujua tavaraa on. 

Kyllä kylpyhuone kiiltää.

Hyvä ilmanvaihto on sitten aika must juttu...

 

Eläinkunnan edustajista puheenollen, tällä asuinalueella on aikasta paljon kaneja ja aamulenkillä niitä näkee vähintään joka kolmannella pihalla. Koiruushan mielellään lähtisi perään, jos ei olisi hihnassa. (Jopa naapurin kanipatsas laukaisee ajovietin.) Ihan kiva joo, että on luontoa ja eläimiä, mutta voisikohan ne kanit jättää nurmikon mylläämisen väliin.

 



Hetken aikaa mietin, että mitä hittoa täällä on tapahtunut.

Mutta kanihan se siinä on käynyt vähän mylläämässä.

Laitettiin etupihan pensaiden juurelle kariketta alkukesästä

 ja arvatkaas ketkä sielläkin on käynyt...

Olihan se kivannäköinen ehkä kaksi viikkoa.

 

Kuten aiemmin olenkin kertonut, lämpötila on toisinaan noussut päivisin sinne 100F:n tietämille.

 



Onhan se mukavaa, että on lämmintä.

Vielä mukavampaa on, jos rattiin on paistanut aurinko.

Tai turvavyön metallisolkeen, josta mukavasti jää punainen jälki käsivarteen.

On kokeiltu.

(Pahoittelut, mittaristo hieman kökköinen.)



 

Sunshade, aurinkoisten ja kuumien päivien pelastaja.

Jonkun verran ehkä auttaa auton sisälämpötilaan, mutta pääasia ettei sormet sula rattiin.

Tai pala käsivarsi, jos se sattuu osumaan siihen turvavyön solkeen.

 

Kesän jälkeen on jälleen palailtu ruotuun niin ruokailun kuin liikunnankin suhteen. Kesällä oikeastaan teki mieli ottaakin vähän rennommin ja sitä yritti pitää kuntoa yllä jollain tasolla. Paluu kuntosalirytmiin olikin odotetusti hieman takkuista. Olo on muistuttanut useampana aamuna jyrän alle jäänyttä. Ehkä tää tästä...

 

Kesän aikana pahimmat kovettumat käsistä melkein häipyi,

mutta tässähän on taas hyvät alut.

Ja ei, en käytä salihanskoja, 

sillä koen ne kömpelöiksi enkä saa kunnon tuntumaa tankoon.

Netistä huomasin Suomen markkinoille tulleet uutuudet,

sellaiset läpyskät (tunnetaan myös nimellä Krippers) ja niitä voisin harkita.

Ehkä Koiruuden ruokailutkin olisi syytä laittaa ruotuun?

Täytin Koiruuden ruokavarastoa ja pitihän se käydä tyhjä pussi kuonottamassa.

Koiruuden ruoka on siis sellaisessa ilmatiiviissä muoviastiassa, koska torakka.

 

Toisinaan on päiviä jolloin Koiruuden ulkoilutus on jokseenkin haasteellista, varsinkin jos öisinkään lämpötila laske juuri alle 78F:n. Joten päivän aikana ei tule sellaista hetkeä, jolloin ei olisi niin kuuma. Ollaan koitettu kuitenkin tehdä pieniä köpöttelyjä ja sitten pidemmälle heti, kun lämpötila on sen sallinut.



Ja terassille pitää päästä, vaikka ulkona on kuuma.

Koiruus todellakin ottaa kaiken irti Texasin lämmöstä.

 

Kävin Koiruuden kanssa eläinlääkärissä uusimassa rokotuksia sekä hakemassa lisää matolääkettä (joka muuten on ihan hirveän hintaista, mutta minkäs teet). Tällä kertaa oli eri eläinlääkäri kuin viimeksi ja pyysin häntä katsomaan koiran hampaat ja arvioimaan niiden tarpeen puhdistukselle. Mielessä edelleen kummitteli viime toukokuinen tapahtuma, jossa Koiruus siis käytännössä kävi saamassa epilepsiakohtauksen eläinlääkärissä hintaan 95$. Keskustelin tapahtuneesta eläinlääkärin kanssa ja hänen mielestään ensinnäkin a) koiran hampaat kaipaa puhdistusta ainoastaan kulmahampaiden osalta ja b) puhdistusta voi koittaa kotikonstein. No, nappasin sitten mukaani koirille tarkoitetun hampaidenpuhdistus-setin hintaan 21$ ja toivon, että se auttaa.

 

Että semmoista täällä viime aikoina. 

 

Perjantaiaamuna meillä oli kissa kuumalla katolla. Hehee.

Naapurin kisumisu välillä käy tässä pyörähtämässä.

 

 



Welcome to Sweden

NBC:llä alkoi muutama viikko sitten uusi komediasarja nimeltä Welcome to Sweden. Juttu alkaa siitä, kun amerikkalainen mies ja ruotsalainen nainen, jotka ovat tavanneet Yhdysvalloissa, ovat muuttaneet naisen kotimaahan Ruotsiin asumaan. Sarjan vitsit ovatkin tähän mennessä koostuneet amerikkalaisen sopeutumisesta ruotsalaiseen kulttuuriin. Unohtamatta vitsejä itse kulttuurista, kuten miten naapureiden kanssa toimitaan. Sarjan tekee suorastaan kotoisaksi se, että ulkokohtaukset on kuvattu Tukholmassa ja sarjan kielenä on englannin lisäksi ruotsi. (Joten samalla voi treenata omaa ruotsinkielen taitoaan jättämällä englanninkieliset tekstitykset lukematta.)

Lisäksi, ah, niin tutulta tuntui kohtaukset, jossa hauskaa ruotsinkielistä juttua koitettiin vääntää englanniksi. Voitte vaan arvata pysyikö jutun hauskuus yllä kaiken sen kiemuraisen selityksen ja kääntämisen jälkeen... Mistä päästiinkin siihen, että ruotsalaisille(kin) kynnys puhua englantia on hieman korkea. Viimeisimmässä jaksossa parhaimmat naurut kuitenkin irtosi kohdassa, missä juhlia isännöivä ruotsalainen huomasi parketissaan naarmut ja huusi, että kuka helvetti täällä on kengät jalassa sisällä! No ei ole varmaan kovin vaikeaa arvata, että amerikkalainen maahanmuuttaja...

Kuvituksena toimikoon Ruotsissa valmistetut muffinivuoat.

(Siis uskomatonta, piti ihan tarkistaa vuoka-sanan monikkomuoto...) 

Sarjaa on hauskaa seurata ihan silläkin, että näkee miten ruotsalaista kulttuuria kuvataan. Eikä suomalainen kulttuuri ihan kauhean kaukana naapurimaansa kulttuurista ole. Hyvä esimerkki oli juuri se, kun tämä ruotsalainen nainen kertoi amerikkalaiselle miehelleen miten käyttäydytään, jos rappukäytävässä tapaa naapurin. Ei mitään smalla talkia, vaan hej hej ja rivakka poistuminen paikalta.

Ei mulla siis mitään sen syvempää analyysia sarjasta, ajattelin vaan tulla tänne vinkkaamaan, että tämmöinen tulee telkusta, jos kiinnostaa. Sarjan hengessä ajelimme tänään Ikeaan. Tai siis oikeasti Ikea-reissu oli vaihtokauppa siitä, että suostuin eilen kulkemaan M:n mukana katsomassa autoja.

Hej hej!

Kuumuus (ja sähkölasku)

Toissaviikolla oli aika hothot. Sunnuntai oli viikon kuumin päivä ja silloin lämpötila kipusi tuonne 103 F:n paikkeille (n. 39.5 C). Lauantai-iltaa olin viettämässä yhdessä muutamien suomalaisten kanssa ja alkuperäisenä ajatuksena oli grillailla. Mutta lauantaina(kin) lämpötila oli sen verran korkealla, ettei grillailut ulkona oikein houkuttanut. Joten päädyimme nauttimaan hyvää ruokaa ja juomaa sisätiloissa, sälekaihtimet suljettuina ja valot päällä. Joku tokaisikin, että tämähän on ihan kuin Suomessa talvella; istutaan päivällä sisällä, valot päällä. Auringon laskiessa uskaltauduttiin takapihalle istuskelemaan ja kyllä siinä vielä yhdeksän maissa illalla oli ihan sopivan lämmintä (ts. paita liimautui selkään kiinni). Tässä muuten yksi syy, miksi halusin viettää kesän Texasissa (osa suomalaisista lähtee kesäksi Suomeen kuumuutta pakoon). Halusin (tai haluan, kesää on vielä jäljellä) kokea Texasin kesän ja sen kuinka kuumaa täällä oikeasti voi olla. Onpahan sitten jotain, mitä muistella, kun on pimeää ja kylmää.

Viime viikolla sähköyhtiö lähetti kirjeen, jossa oli vinkkejä kuinka (voi yrittää) pitää sähkölasku kurissa lämpötilojen noustessa. Sähköhän ei täällä ole mitenkään kovin edullista (siksi ihmettelenkin, miksi meillä on sähkö- eikä kaasuhella!) ja ilmastointilaite ei osaltaan ainakaan pienennä laskua. Seuraavaksi siis lappusesta poimittuja vinkkejä.

Me ei kyllä olla viilennystä jätetty pelkästään tuulettimien varaan.

Ei täällä pystyisi muuten olemaan.

Tai toisin sanoen, sisälämpötila nousisi aikamoisiin lukemiin,

samoin ilmankosteus.

Ollaankin mietitty, että mitä ihmiset tekivät ennen ilmastointia?

Niin totta.

Ilmastoinnin lisäksi meillä sähkönkulutuksessa piikkinä näkyy mm. pyykkipäivät.

 

Meillä sisälämpötila on säädetty 78 F:iin (25,5C).

Alkukesästä se oli 76 F ja siitä hilattiin sitä vielä vähän ylös.

Ja kyllä tähän on tottunut. Ei mun mielestä meillä ole sisällä mitenkään kuuma.

Ja tuntuuhan se 78 viileältä, jos ulkona on yli 90...

Yöksi tosin on lisäksi laitettava kattotuuletin päälle kierrättämään ilmaa.

(Sisustuksellisesti en voi sietää niittä kattoropeleita,

mutta tällä hetkellä kykenen jopa iloitsemaan niiden olemassa olosta.)

 



Onneksi sentään kaasulasku on ollut vastaavasti pienempi, kun sitä ei oikeastaan kulu kuin veden lämmitykseen. Ja kun ei tosiaan ole edes sitä kaasuhellaa. Viime viikko oli hieman viileämpi (siis lämpötilat siinä 80-90 F:n paikkeilla)  ja muutama sadepäiväkin taisi olla, mutta tällä viikolla päästään loppuviikosta taas sinne 100 F:n hujakoille, eli three  triple digits on täällä taas.