Ilmassa on huijauksen makua, vai onko?

Yksi pieniä haasteita osoittatunut seikka Jälkeläisen täällä olossa on ollut ruoka. Sehän on vähän erilaista kuin Suomessa, jopa kaurahiutaleista lähtien (ainakin Jälkeläisen mielestä). No, kehiin on pitänyt heittää mielikuvitusta ja ehkä myös hieman pientä huijausta...

Aamusin meillä on kaurapuuroa ja ensimmäisenä aamuna Jälkeläinen ilmaisi sen olevan erilaista ja meinasi jäädä syömättä. Mutta nyt, vaihtelevalla suosiolla tosin, puuroa jo menee. Hyvähyvä. Käytössä on ollut edellisen pikku-vieraan testaama, hyväksi koettu kikka, missä puuroon lisätään kuivattuja karpaloita (on muuten hyviä!) ja jokaiseen lusikalliseen otetaan sekä puuroa että karpalo. Yhtenä päivänä keitossa oli bataattia ja sen kanssa ei edes paljoa tarvinut käyttää mielikuvitusta. Keitto upposi hyvin, kun kerroin sen olevan halloween-keittoa ja bataatin olevan perunan kaveri. Kalkkunapullien kanssa meinasi iskeä kriisi, kun kerroin  että ne on kalkkunasta. No, muutin hieman kertomusta ja sanoin niiden olevan prinsessa-lihapullia (pullataikina kun raakana on sellaista vaaleanpunaista) ja hyvin upposi. Prinsessa lihapullien kanssa oli tarjolla butternut squashia, jonka nimeä en suomeksi tiedä (ja en netistäkään löytänyt), mutta se on ns. talvikurpitsa. Rohkeasti Jälkeläinen sitä maistoi ja sanoi sen olevan ihan hyvää. Juteltiin, että se on porkkanan ja bataatin "kaveri" ja sitä voi siis ihan hyvin syödä. Jälkeläinen nimesi sen "palsternakaksi". Koska havaittavissa on ollut pientä epäluuloa kurpitsaa kohtaan ruoka-aineena, päätin puhua vain "juureksesta" (siis oikeasti en edes tiedä mihin kurpitsat luokitellaan).

Butternut squash

Olen myös itse aikoinaan joutunut ruokahuijatuksi. Lapsena en pitänyt poron- ja hirvenjauhelihasta jostain syystä, mutta niitä meillä sattui olemaan ja niistä äiti teki ruokaa. Ja yritti huijata mua syömään. Tosin olin sen verran vanhampi, että tajusin sen viimeistään ruokaa maistaessa. Sitä en kyllä muista, että söinkö silti ruuan...? Ehkä äiti muistaa. Mutta ajatus on se, että kuitenkin erilaisia ruokia on hyvä oppia syömään. Tai ainakin maistamaan. Millä nimellä se syötävä tai maistettava asia sitten kulkee, onkin sitten eri juttu. Vai onko? Tosin itse en edelleenkään kykene syömään sieniä (paitsi kanttarelleja kermakastikkeessa), vaikka olen yrittänyt opetella. Mutta ei, ei pysty.

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa vaihteeksi yhden toisen meksikolaisen ravintolan ruokia ja ainakin fajitakset oli hyviä (ja annokset aika mättökokoisia). Jälkeläinen tosin pysyi kanaa ja ranskalaisia linjalla, mutta maissilastuja maisteli. Pari päivää ravintolareissun jälkeen Jälkeläinen kysyi, että "mitä se milk foor höör tarkoittaa". Hehee! Tarkkaan on siis kuunneltu, mitä M:n kanssa puhutaan. Kerrottiin, että se tarkoittaa maitoa hänelle ja niinhän sitä ollaan sanottu, kun on tilattu ruuan kanssa juomista.

Perjantaina ei jaksanut alkaa laittamaan lounasta kotona, joten hurautettiin jälkeläisen kanssa lounaalle. Yleensä siis syödään kyllä kotona, mutta tänään jotenkin laiskotti. Onneksi tästä läheltä löytyy lounaspaikkoja, joista löytyy ihan terveellisiäkin (ja ravintoarvoltaan hyviä) lounasvaihtoehtoja, myös lapsille.

Huomenna tulee M:n vanhemmat (SAS siis lentää ainakin toistaiseksi...) ja sitä varten aloitetaan laittamaan Jälkeläisen piirrustuksia esille omaan huoneeseen. Voi sitten huomenna pitää isovanhemmille taidenäyttelyn. Mukavaa viikonloppua!

Päivän uutinen

Aamulla on tapana laittaa aamutv päälle ja siinä aamupalaa tehdessä ja syödessä samalla seurata mitä on tapahtunut. No tänä aamuna tulikin yksi jokseenkin mielenkiintoinen uutinen, että piti ihan käydä vielä netistä se etsimässä. Uutinen kertoi, että Ohion Clevelandissa nainen oli ohittanut jalkakäytävän kautta koulubussin, joka oli pysähtynyt poimimaan koululaisia kyytiin. Ainakin Illinoississa on kiellettyä ohittaa koulubussia, joka on pysähtynyt koululaisia varten. Siitä saa ainakin ihan mojovat rapsut tai jotain vielä pahempaa. En edes halua tietää. Mutta uutiseen. Uutinen kertoi, että rankaistukseksi tuomari oli määrännyt naisen seisomaan kadulle kyltin kanssa, jossa luki (mun suomennoksella) vain idiootti ajaa jalkakäytävällä välttääkseen koulubussin. Tää vähän kyllä nauratti. Lisäksi naisen ajokortti hyllytettiin 30 päiväksi ja piti maksaa 250$ oikeudenkäyntikuluja.

http://www.nbcchicago.com/news/weird/Sidewalk-Driver-Sentenced-to-Hold-Idiot-Sign--179101001.html

Mutta tosissaan, tämän syksyn aikana on saanut turhan useaan kertaan lukea suomalaisilta (lähinnä keltaisen lehdistön) verkkosivuilta kuinka autoilija on osunut koululaiseen. Ja suojatiellä. Mun mielestä Suomessa muutoinkin jalankulkija on aika vapaata riistaa. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa suojatietä VIHREILLÄ ylittäessä, kun on meinannut tulla osuma auton kanssa. Ehkä Suomessakin voitaisiin pohtia uudistuksia seuraamuksiin liikennesääntöjen rikkomisesta. Ja muutenkin autoilijat voisivat vähän luopua siitä minäminä-asenteesta ja ottaa vähän joustavuutta kehiin. Just saying....

Vaihtelevaa

Sää on viime päivinä ollut jokseenkin vaihtelevaa. Viime viikolla yhtenä päivänä oli muuten ihan jees ilma, mutta ilmankosteus oli niin korkea, että keli oli suorastaan hyytävää. Hrr. Talvella täällä nimenomaan ilmankosteus (yhdistettynä ainaiseen tuuleen) tekee kelistä niin hyytävää, ettei ole suinkaan liioiteltua käyttää untuvatoppista. Ja pitkää sellaista. Ja sitten viikonlopuksi tuli lämmintä. Lauantaina käytiin Chicagossa Shedd Aquariumissa (katsomassa vähän delfiinejä ynnä muita) ja tuulista toki oli (mikä nyt ei ollut yllätys), mutta oli niin kivan lämmin syyspäivä. Koska myöhemmin iltapäivästä oli vielä niin lämmintä, päätettiin grillata pihvit paistamisen sijaan. Tietääkseni ei ole koskaan aiemmin tullut marraskuussa grillattua... Tosin kaikki muut naapurit on lopettaneet grillaamisen ajat sitten, joten ehkä me ollaan niitä hulluja suomalaisia, jotka vaan grillaa ja grillaa... Hehee...

Shedd Aquarium

Jostain syystä mun ottamat kuvat oli kaikesta muusta paitsi itse merenelävistä...

Sunnuntaina oli vielä lämmintä ja ta-daa, hyvin hyvin tuulista Tälle alueelle oli annettu varoitus kovasta tuulesta. Meillä kököttää tuossa etupihalla yksi vanha (ja harva) kuusi, joka uhkaavasti tänään tuulessa huojui. Tosin M:n sanoja lainatakseni, onneksi tuuli talosta pois päin... No, toistaiseksi on kuusi vielä pystyssä ja talo ehjänä. M lähti sunnuntai-iltana Teksasiin työmatkalle ja käytiin Jälkeläisen kanssa viemässä M lentokentälle. Illaksi lännestä saapui saderintama, jonka teki mielenkiintoiseksi se, että sen mukana oli tiedossa jotain lumen tapaista. Yöksi oli siis luvattu miinusasteita, joten päivässä lämpötila muuttui lähes 20 astetta. Ja M:n lento oli säärintaman vuoksi myöhässä ja lisäksi kone kierti rintaman taakse, joten itse lentokin kesti normaalia kauemmin. Maanantaiaamuna maassa ei ollut lunta (höh), mutta terassilla oli jäljellä joitain rippeitä ilmeisesti aamuyöllä olleesta raekuurosta. Aamulla pakkasta oli -1 astetta, mutta tuulen vuoksi se tuntui -7 asteelta. Hrrr...

Autoon oli sunnuntai-iltana tarttunut vaahteran lehti ja jäätyessään oli jättänyt hienon kuvion auton kylkeen. Taustalla näkyykin yksinään töröttävä kuusi.

Tämän viikon mielenkiinnolla seurattava asia onkin sitten SAS (jota juuri hetki sitten kehuin...). Meidän joulukuun lennot Suomeen on ko. lentoyhtiöllä ja vaihtolentoa Tukholmasta Helsinkiin on nyt muutamaan kertaan peruttu ja vaihdeltu lentoyhtiön toimesta. Ja viimeksi, kun M lensi Suomeen vaihdettiin  siinäkin jatkoyhteys Tukholmasta. Ilmeisesti hankaluuksia siis hieman on... Maanantaiaamuna luin netistä (muistaakseni Taloussanomien sivuilta), että vakuutusta jo ostettuihin lentoihin kannattaa ainakin harkita (peruutusten tai konkurssin varalta). Vai niin. No, meillä on nyt vielä reilu kuukausi aikaa sumpilia omat lentomme, mutta meille on loppuviikosta tulossa vieraita Suomesta (M:n vanhemmat), joten toivotaan, että lennot kulkee niinkuin on suunniteltu.

Sitä ja tätä

Alkuviikko on mennyt niin vauhdikkaasti ettei ole ehtinyt mitään tarinoimaan. On koitettu saada pieni matkaaja kääntymään tälle aikavyöhykkeelle. Nyt on jo aikaeroväsymys selätetty ja rytmi alkaa löytymään.

Sunnuntaina M:n ja jälkeläisen lento oli ajallaan ja maahantulokin meni ihmeen nopeasti, joten lentokentällä vastaan tuli varsin pirteä pieni matkalainen. Lentomatka oli mennyt hyvin pientä kenkäkriisiä ja Kööpenhaminassa barbie-repun kahvilaan unohdusta lukuunottamatta (mikä oli siis huomattu sen jälkeen, kun oli passintarkastuksen kautta poistuttu Schengen-alueelta). Jälkeläinen kertoi matkastaan, että "lentokoneessa oli kanaa, perunamuussia, omenamehua, sit jotain suklaata, salaattia, sulatejuustoa ja oliivilöjyä". "Ja me istuttiin ihan vessan vieressä." Siinä tärkeimmät. SAS:lla sentään lapset saavat vielä puuhakassin lennon ajaksi, joten puuhaa oli omien tekemisten lisäksi riittänyt. Sunnuntai-iltana matkalaiset taintuivat hyvissä ajoin, joten maanantaiaamuna M olikin hereillä jo viiden maissa ja jälkeläinen heräsi heti sen jälkeen. Aamupalalla oltiinkin jo puoli kuuden jälkeen... Sunnuntai-iltana jälkeläinen ilmoitti, että "huomenna mennään sitten vaateostoksille", joten maanantaina suunnattiin Westfieldin ostoskeskukseen. Jälkeläisellä oli haaveena uusi hame ja sitä siis etsimään. Kierrettiin aika monta lastenvaateosastoa sekä -kauppaa ja mikään ei oikein sytyttänyt (sillä mun mielestä ylipäätään lapsille on turha ostaa sellaisia vaatteita mistä ne ei tykkää, koska sitten ne jää pitämättä). Kunnes otin käyttöön viimeisen kortin ja suunnattiin H&M:lle, ja taivas aukeni. Sieltä löytyi haaveiltu hame, Hello Kittyä tietty. Ja löytyihän sieltä vähän muutakin ihanaa vaatetta...

Alkuviikko on ollut aika syksyisen harmaa ja sateinen. Sinänsä vähän mälsää, kun muutoin on ollut niin aurinkoista ja kuivaa. Ei olla päästy vielä testaamaan lähistöllä olevaa leikkipuistoa. Mutta värittely on ollut kova juttu, siinä on aika kulunut hyvin. Ja se itseasiassa tuntuu aika terapeuttiselta näin aikuiselle, varsinkin jos keskittyy ihan vain siihen värittämiseen...

Jälkeläinen tunnistaa kaikki yleisimmät Suomessa olevat automerkit ja täällä onkin opeteltu muutamat uudet automerkit kuten Chevrolet ("serrrvoletti") ja Chrysler ("kraisleri"). Ja vielä löytyy muutama muu lisää opeteltavaksi. Samoin englantia on opeteltu ja tällä hetkellä sanavarastosta löytyy englanniksi ainakin thank you, you're welcome, bye bye, hello ja dog. Ja sitten välillä tulee hieman kinkkisempiä kysymyksiä kuten, mitä tää kynäpurkki on englanniksi. Ööö tota...


Mulla jostain syystä taas alkoi alaselkä jumittamaan maanantaiaamuisen kuntosalikäynnin jälkeen. Tiistaina olo oli ihan kuin vanhalla mummolla, kun ei pystynyt kunnolla kumartumaan. Hitsiläinen. Venyttelyn ja varovaisten lihasliikkeiden kautta olen saanut jumitusta vähenemään ja nyt saan sentäs kädet lattiaan (vaikka muutoinkin olen notkea kuin norsu...) Mun täytyy varmaan vakavasti harkita pilatesta tai joogaa tai jotain... Mulla on joskus ollut asiakkaana mummo, joka vielä yli 8-kymppisenä vetäisi suorin jaloin kämmenet lattiaan. Siinä on tavoitetta.

Lopuksi vielä marmatan lempiaiheestani Suomen puhelinliittymä. Se on ollut yksi ärsytyksen aiheuttaja, mutta edelleenkään en halua siitä luopua (ja mun Usan liittymä ei toimi Suomessa). Ensinnäkin, toissayönä TAAS soi puhelin, kahdesti. Kyseinen puhelin ei soi oikeastaan koskaan, joten en edes muistanut, että siinä on ääänet päällä. No ei ole enää. Yllättäen oli puhelinmyyjät soitelleet. Toukokuussa kun vaihdoin puhelinliittymääni en tiennyt (eikä liittymän kaupannut asiasta mitään sanonut!), että sen mukana saan riesakseni suoramainontaa (jonka muutoin olen kieltänyt). Ja toki toki, asiakaspalautetta asiasta laitoin. Nyt pääsin onneksi pääsin siitä liittymästä eroon ja samalla pääsin eroon puhelinmyynnistä. Mutta vinkkinä, löysin netistä sivuston, jossa on yli 1000(!) puhelinnumeroa, joita puhelinmyyjät käyttävät (www.amigazone.fi/blacklist). Sieltä bongasin munkin puhelimeen soittaneet numerot. Täällä puhelinmyynti toimii niin, että markkinoijat ostavat operaattoreilta listoja numeroista ja siitä sitten vain soittelemaan (ja se voi oikeasti olla todella riesa). Puhelinmyynnistä pääsee eroon, kun sanoo soittajalle, että "put me on do not call me list" (laita minut älä soita listalle). Lain mukaan, kun tämän on puhelinmyyjälle sanonut, eivät he saa enää soittaa. Itse tosin en tähän ongelmaan ole törmännyt, sillä erinnäisten mutkien kautta päädyin prepaid-liittymään ja niiden asiaskastietoja ei markkinoijat saa. Ainakaan toivottavasti...

Tästä tuli nyt kilometrin mittainen juttu ja toivottavasti joku jaksoi lukea nukahtamatta...

Haloo haloo ja Hello hello

Loppuviikosta taisi ihka ensimmäistä kertaa olla havaittavissa pientä koti-ikävä. Ja siis en tarkoita KOTI-ikävää (sillä koti on nyt täällä) vaan kotikoti-ikävää. Ikävää Suomeen. Lisäksi lauantaiaamuna sähköpostissa oli odottamassa aivan todella ihanaa postia edellisestä työpaikastani (josta siis jäin pois tänne muuton myötä). Ja ehkä nyt, kun täällä on alkanut asiat ja arki rullaamaan, on aikaa ja energiaa sellaiselle asialle kuin koti-ikävä. Ja mä en ole käynyt kesäloman jälkeen Suomessa (M on käynyt jo kahdesti ja olenkin vähän kateellinen sille siitä, varsinkin kun se on päässyt saunaan). Mutta, elämä on valintoja täynnä ja jostain on välillä luovuttava saadakseen jotain uutta. Ja toisaalta, en koe, että tässä nyt olisi jostain korvaamattomasta luopunut. Yhteydet tärkeisiin ihmisiin toimii ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Skype on vaan niin mahtava juttu! Pelkkä puhelimessa puhuminen on ihan tylsää kuvan kanssa puhumiseen verrattuna. Ja se, että voi useamman kanssa jutella samaan aikaa, hauskaa vasta onkin.

Haloo haloo

Sunnuntaista alkaen meillä onkin tiedossa vähän erilainen kuukausi. M nimittäin tulee Suomesta jälkeläisensä kanssa. Huisia! Onpa kivaa taas pitkästä aikaa saada jälkeläinen saman katon alle meidän kanssa. Yhdysvaltoihin muuton myötä tietty jälkeläisen olemiset meillä on "hieman" harventuneet, joten jo ihan siksi marraskuu tulee olemaan huikea kuukausi. Jälkeläinen on mm. suurensuuri Hello Kitty - fani ja täältähän sitä tavaraa löytyy.

Pakko vielä lopuksi mainita, että löysin aivan todella ihanat syys/kevät nilkkurit tällä viikolla. Ja ihan vahingossa! Tarkoitus oli käydä hakemassa yhdestä kaupasta näkkileipää, mutta kun siinä vieressä sattui olemaan iso kenkäkauppa, niin jalat vaan jotenkin vei sinne...

Hyvää alkavaa viikkoa! 

Viikon luontohavainnot

Keskiviikkoaamuna meni koirulin kanssa kaksi tuntia läheisessä metsässä (forest preserve). Lähdettiin aamulla jo hieman ennen kahdeksaa ja tultiin kotia kymmeneltä (oli niin kiva syksyinen aamu). Sitten tulikin kiirus, kun oli tapaaminen sen englanninkielen opettajan kanssa klo 10:30. Mutta takaisin asiaan... Koiran kanssa kun käveltiin hiekkapolkua, kävi metsässä samalla aikamoinen rapina. Alueella on todella paljon oravia, jotka rapistelee metsässä menemään. Josta tulikin mieleeni, että muutama viikko sitten ajoin elämäni ensimmäistä kertaa autolla eläimen päälle. Yöks. Typerä orava, kun jäi siihen tielle poukkoilemaan edestakaisin. Olisi mennyt takaisin sinne mistä tulikin. Kyllä harmitti. Mutta asiaan... Tällä kertaa tosin koiruuskin jäi enemmän kuuntelemaan ja kuonottelemaan. No rapistelija selvisi myöhemmin, kun vähän matkan päässä tielle tupsahti peura. Siihen se jäi jonkun matkan päähän meitä katsomaan kunnes paineli takaisin metsään. Ja koiralle tuli kiire perään (koira tosin oli hihnassa, kuten alueella pitää olla).

Siellä se peura kököttää 

(vasemmalla puolen mutkassa, jos jollain on vaikeuksia sitä havaita 

erittäin laadukkaasta puhelimella ottamastani kuvasta, huom. sarkasmia)

Tarkkailija

Samalla reissulla nähtiin myös kojootti, joka meni samaisen tien yli. Sekin jäi siihen hetkeksi ihmettelemään ennen kuin paineli preerialle (kuvaa en hitsiläinen ehtinyt ottamaan). Itseasiassa myös tällä meidän asuinalueella pyörii kojootti. Viime viikolla yksi suomenvieraista näki iltasella, kun kojootti meni naapurin pihaan. Ja joku rouva oli myös varoitellut kojootista, kun on pieni koira. Olisiko ollut se samainen Kelju K. Kojootti, joka levitteli jonkun naapurin roskat tuonne takapihalle... Aamuisen luontohavainnoinnin päätteeksi tuli vielä nähtyä tikka. Ilmeisesti aamuinen lenkki ei koiralle riittänyt, kun alkuillasta vielä hinkui lenkille. Loppuillan olohuoneen lattialta kuuluikin sitten kuorsausta (en minä!).

Tuhistelija