Jos metsään haluat mennä nyt...

Toissaviikon perjantaina M:llä oli suunnitelmissa lähteä tsekkaamaan, mitä metsästysalueen riistakameroihin oli tallentunut. Tiedustelin M:ltä, että oliko tiedossa pelkkä kameroiden tsekkaus vai liittyikö siihen lisäksi jotain metsästysaktiviteettia. Kun sain vastaukseksi pelkän kameroiden tarkistuksen, ehdotin, että mitä jospa lähtisin mukaan. On meinaan kiinnostanut nähdä, että millaista tuolla Pohjois-Teksasin landella oikein on. (Ja perjantaiksi oli luvattu loistavaa keliä.)

 

Noin tunnin ajomatkan jälkeen auto pellon laitaan parkkiin

ja kameroita tarkistamaan.

 

Pienen käpsyttelymatkan päässä autolta oltiinkin jo metsän puolella.

Tie jakaa alueen pohjois- ja eteläosaan ja käytiin tsekkaamassa kamerat molemmilta alueilta.

Lisäksi M vaihtoi yhden kameran paikkaa parempien otosten toivossa.



 

Käytiin tutkimassa olivatko villisiat käyneet lammella.

Ei näkynyt sikojen jälkiä...

 

...mutta pesukarhu oli siellä käynyt.

 

Team M&S

 

Eräs nimeltä mainitsematon tyyppi oppi vihdoin käyttämään kameran

manuaalista tarkennusta zoomia.

(Kun ensi oli käyty pieni no_ota_sitten_ite_se_kuva-"keskustelu".)

 



No mitä niihin riistakameroihin oli sitten tallentunut. Ainakin samoilla tiluksilla maanviljelijänä toimiva setä traktoreineen sekä pick uppeineen sekä pelloilla ja osa pelloilla ja metsissä laiduntavista lehmistä. Ja olihan kuvaan päässyt myös iso lauma villisikoja sekä bobcat (jonka suomenkielinen vastine on vissiin punailves). Kolme kalkkunaa nähtiin ihan livenä, kun osuttiin samalle polulle niiden kanssa.

Olen kuullut muutamien täällä asuvien (suomalaisten) surkuttelevan sitä, kun "ei täällä oikein ole mitään luontoa". No itse olen hieman eri mieltä. Täällä on kyllä luontoa, mutta se on erilaista kuin Suomessa. Ja ehkä nyt tässä Dallasin metropolialueella luonto on hieman vähäisempää, mutta jos suuntaa varsinkin hieman pohjoisempaan, niin varmasti löytää sitä luontoa. Toisaalta, välimatkat on pitkät ja autolla ajettaessa välillä maisemat on hieman tylsähköjä, kun ei oikein ole mitään (tai sitten se on aavikkoa). Mutta onhan se aavikkokin (ja se ei mitään) luontoa. Muistaakseni oltiin aika fiiliksissä, kun viime kesänä ajettiin Death Valleyn läpi ja se ei tosiaan ollut muuta kuin aavikkoa ja ei mitään. Ehkä se luonto onkin katsojan silmässä...?



Epäonninen hampaiden puhdistuskeikka

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua mitään Koiruudesta ja nytkin aiheen kirjoitukselle toi aika mälsä juttu. Nimittäin se epilepsia. Pöh. Oli aika viedä koiruus hampaiden puhdistukseen, sillä ahkerasta luiden syönnistä huolimatta oli niihin kertynyt hammaskiveä sekä ikävää ienvaivaa. Ja niinhän siinä kävi, että esianestesiassa oli Koiruus saanut epilepsiakohtauksen. Voihan hitsiläinen. Jäi tällä kertaa hampaat hoitamatta, mutta asiaan palattaneen myöhemmin. Eläinlääkäri kertoi, että koira on mahdollista nukuttaa toisellakin tapaa ja sanoi seuraavalla kerralla tekevän tällä toisella tavalla. Kun onhan ne hampaat saatava jotenkin hoidettua ettei tule enempää ienprobleemia (ja sitä kautta mahdollisesti lisää ongelmia).

Kyseinen eläinlääkäri kehotti harkitsemaan jatkuvaa lääkitystä Koiruudelle. Tämä nyt vissiin oli toinen viidestä (tai kuudesta) eläinlääkäristä, joka näin sanoo. Muut ovat olleet lääkitsemättömyyden kannalla, koska kohtaukset tulevat harvoin ja kun kyseessä on pieni koira (lääke rasite pienen koiran maksalle). Vaikka juttuhan menee niin, että jokainen kohtaus jättää ikään kuin jäljen tai polun ja siten seuraavalle kohtaukselle on helpompi tie. Kun siitä on jo kerran tai useammin kuljettu. Siitä huolimatta kanta on edelleen se, että jatkuvaa lääkitystä ei aloitettaisi. Ainakaan niin kauan, kun kohtaukset tulevat harvoin.

Luin, että koirat saattavat kyetä aistimaan ihmisestä asioita, kuten syövän, alkavan raskauden sekä epilepsiakohtauksen. Miten koira voisi aistia/ ilmoittaa omasta tuloillaan olevasta kohtauksesta? Netistä löytää juttua koiran epilepsiasta ja siitä kuinka kohtausta edeltää aura tai esitila, jonka aikana koiran käytös mahdollisesti muuttuu. Mun täytyy myöntää etten vieläkään ole oppinut hahmottamaan tulevia kohtauksia. Ne tulee ihan puskista. Joskus Koiruus saattaa ykätä ennen kohtausta, mutta se nyt saattaa ykäillä muutenkin. Kuten ahmittuaan ruokansa pureskelematta.

Niin tai näin, kotona kohtauksia tuli vielä muutama, joista osa yöllä. Ja senhän tietää, että yöllä menikin sitten aikaa siihen, että koira tokeni kohtauksista (kohtauksen jälkeen tulee ympäri kämppää tapahtuva ravailu, sitten on nälkä ja jano ja sitten pitää päästä pissalle). Yöllisestä aktiviteetista johtuen tänään on itse kukin käynyt hieman hitaalla. M pystyi onneksi tekemään aamun töitä kotoa käsin, joten pääsin aamusta käymään salilla. Ja ihme kyllä, vaikka takana oli heikot yöunet, tuli silti tehtyä ehkä paras kyykkäyssarja sitten tämän kevään! Loppupäivä onkin hyvä viettää kotosalla Koiruuden kanssa, kun vaihtelevasti ukkostaa sekä sataa (kaatamalla) vettä. Ehkä myös jossain välissä oikaisen vähän sohvalle...