Pientä sisustelua

No niin, otetaanpas uusi yritys tähän juttuun. Aamulla kävin heittään lenkin samalla virkistysalueella kuin eilen. Tosin nyt jätin koiran kotiin, en ottanut sitä jarrumieheksi. Se kun on välillä vähän, no, laiska. Ei ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun ollaan lähdetty lenkille, menty jonkun matkaa ja sitten olen kiikuttanut koiran kotiin (joka on siis sitä ennen jo ollut vähän siihen tyyliin, että hohhoijaa ei mua kiinnosta) ja olen lähtenyt yksin jatkamaan lenkkiä. Mutta sitten kun The Mäyräkoira on oikealla tuulella (ja ei sada tai ole muuten kökkö keli), niin se jaksaa tosi hienosti kipittää vieressä, kun juoksen.

Kodissa alkaa olemaan palaset kohdallaan, mutta joitain pieniä juttuja on tässä tullut vielä mieleen, mitkä voisi olla kivoja. Viikolla kävin yllättäen taas Ikeassa, mistä tarttui mukaan parit pöytälamput sekä hieno vihreä potta. Ensi kuussa meille tulee vieraaksi ihana, kohta 2-vuotias, pikkutypykkä vanhempiensa kanssa, joten pitihän sitä potta toiselle hommata. Ja sitten löysin uuden viherkasvin, joka maksoi alle 3$. Että ei haittaa, vaikka se nyt ei sitten menestyisikään.

Uudelle viherkasville ei oikein meinannut löytyä mitään kivaa paikkaa, 

joten törkkäsin sen nyt lampun kaveriksi.

Tällä viikolla vihdoin löysin peilin meidän tulitikkuaskin kokoiseen eteiseen. Sinne ei oikein voi kokovartalopeiliä laittaa, kun autotalliin menevä ovi aukeaa ainoalle tyhjälle seinälle (ja itseasiassa ulko-ovikin aukeaa sisään päin, ahdasta siis on). Mä olen aika varma, että jossain vaiheessa kuitenkin peili menisi rikki. Joten hankin kenkälipaston yläpuolelle pienen peilin, koska jotenkin se tila vaati jotain.

Koska eteinen on aika ahdas, joku ratkaisu takkien säilytykselle tulisi keksiä. Naulakkoon mahtuu muutama takki, mutta jos eteisessä kaksikin aikuista alkaa takkeja pukemaan, on siellä aika tungos. Tällä hetkellä takin/ takkien säilytys (ainakin omalta osaltani) on ratkaistu näin:

Takki siis roikkuu portaikossa olevalla kaiteella. Tähän on keksittävä joku ratkaisu! 

Löysin kivan sisustusliikkeen (Pier 1 Imports), jossa oli kaikkea kivaa näin skandinaaviseenkin makuun. Ja siellä hittolainen oli sellainen hyllykin, mitä kuumeisesti etsin ennen kuin päädyin hankkimaan hyllyn Ikeasta. Argh. Ensi kuussa vietettävä Halloween on jo kaupoissa näkynyt jonkin aikaa. Tuolta kaupasta löysin kivan pienen lyhdyn, jolle ehkä saatan vielä käydä hakemassa kaverin.

Hei, voitteko muuten uskoa, yhteen tavarataloon oli tullut jo joulukoristeita myyntiin! No tietty, kohtahan alkaa jo lokakuu... Ehkä hieman aikaista mun mielestä. Nyt täytyy lähteä koiran kanssa ulkoilemaan ja sitten alkaakin jo hämärtymään, joten voi laittaa tuikut tuleen!

ps. M tulee huomenna kotiin, jee!

Valivalivali

Ihan alkujaan lähdin tätä postausta tekemään kivan rennolla ja harmonisella otteella vähän kivoista löytyineistä sisustusjutuista. Aamulla fiilis olikin oikein harmoninen, kun kävin läheisellä puistoalueella koiran kanssa aamulenkillä. Oli ihanaa lenkkeillä, kun aamuaurinko paistoi ja ilma oli vielä hieman viileä yön jäljiltä. Suihkun jälkeen tulin koneelle ja tarkistin sähköpostit. Siihen se harmonia sitten loppuikin. Sähköpostiin oli tullut ilmoitus, että SAS on perunut mun joulukuiselta Suomen lennolta vaihdon Arlandasta Helsinkiin ja soittopyyntö. Siis mitä?!? Sillä samalla hetkellä lähti viestiä M:lle Suomeen sekä verenpaineet nousuun. Selvisi, että myös M:lle oli tullut sama ilmoitus. Onneksi M oli niin kiltti ja lupasi selvittää asian. Se on kuitenkin rauhallisempi osapuoli (ja mä olin jo valmiiksi kiihtynyt tästä ilmoituksesta). Mä menen seuraavan kerran Suomeen jouluksi, joten ihan hirveitä muutoksia en tähän lentoon halua. No, M selvitti asian ja nyt meidän lento Arlandasta lähtee vain tuntia myöhemmin. Asia siis taas kunnossa.


Tästä kiihtymyksestä johtuen laitoin jo kerran peruuttamani asiakaspalautteen uudelleen. Tällä viikolla ilmeisesti puhelinoperaattorilta (googlesta selvitetty, tietty) on soiteltu mun Suomen liittymään. Puhelin ehtii hälyyttää ehkä kolme kertaa, joten en ole ehtinyt siihen vastaamaan. Ja näillä hinnoilla en ala takaisinkaan soittelemaan. Vastaaminenkin maksaa ihan riittävästi. Silti haluan vielä pitää kiinni Suomen puhelinnumerostani. Nyt meni käpy ja laitoin operaattorille viestiä, että onko jotain tärkeääkin asiaa. Mielestäni osasin asian esittää rakentavasti ja nyt en aio poistaa laittamaani asiakaspalautetta. Mielenkiinnolla odotan, mitä saan vastaukseksi.

No, ne sisustusjutut tulee seuraavaan tarinointiin. Ei ne nyt sovi tähän mun valivali-postaukseen. Ihan väärä fiilis.

(kuva osoitteesta kiroilevasiili.fi)

Keep calm and...

Olen ollut lapsesta saakka toisinaan hieman äkkipikainen, josta varsinkin läheiset ovat saaneet (ja saavat edelleen) tuntumaa. Tosin iän ja elämänkokemuksen myötä itsehillintä on kasvanut, josta toisinaan olenkin varsin ylpeä. Työelämään siirtymisen myötä kehittyi itselleni työ-minä ja vapaa-ajan-minä. Ja vaikka ne välillä eroavat toisistaan (joskus enemmän tai vähemmän), silti se on yksi ja sama ihminen. Mutta siltä työ-minältä olen opetellut sitä itsehillintää, koska se on aika hyvä siinä! Tänään kuitenkin tuli taas oltua turhan äkkipikainen... Tuli pikaistuksissa laitettua asiakaspalautetta. Hetken päästä alkoi kaduttamaan (kun selvittelin asiaa vähän enemmän... ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan...) ja ONNEKSI asiakaspalautteen pystyi vielä poistamaan. Hittolainen, kun tuli taas toimittua vähän turhan hätäisesti. Mä olen varmaan jo NIIN monella mustalla listalla...

Eilen oli taas jousiammuntaa illalla ja nyt paikkoja kolottaa. Jotenkin aamulla kuntosalilla unohdin, että illalla on vielä kurssille meno ja tein kunnon käsitreenin. Ja sitten kävin vielä ottamassa flunssarokotteen, joka vielä illalla tuntui olkavarressa.  Lisäksi kurssilla ammuttiin vähän tehokkaammalla (compound) jousella. Joten aamulla jokseenkin edellinen päivä tuntui yläkropassa. Eilen laitoin oman jousen tilaukseen ja katsotaan, milloin pääsen sitä kokeilemaan. Jännittävää!

Kerta kun M lähti Suomeen, niin mä varasin itselleni ajan jalkahoitoon. Tai siis niin mä luulin. Ensinnäkin tuli taas kiire, kun yhdellä pääkaduista olikin tietyöt meneillään ja downtowniin päin yksi kaista käytössä. Ja parkkihallissa sai taas ajella, että löysi tyhjän paikan. Paikanpäälle päästyäni kävi ilmi, ettei tälle päivälle ole mun nimellä varausta. Ahaa, vai niin. Viime viikolla varasin mielestäni ajan nimenomaan tiistaille 9/25, mutta ilmeisesti joko päivämäärä ymmärrettiin väärin tai sitten mun artikulaatiossa on parantamisen varaa. Mutta kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että siellä oli vapaa aika ja mä pääsin jalkahoitoon. Nyt voisi koittaa pitää yllä tätä mukavan rentoutunutta olotilaa.

Tietysti joskus voisi ihan lukea, mitä kortissa sanotaan (ja tähän kiinnitin huomiota vasta, kun tulin kotiin). Tää on niin tätä.

Mutta nyt on kivat syksykynnet

Loppuillasta sitten teetä ja sympatiaa sekä parit biisit.

Tää on niin tätä

Aina jotain unohtuu edellisestä postauksesta tai sitten julkaisemisen jälkeen löydän siitä noin 100 kirjoitusvirhettä. Kirjoitusvirheistä osittain kyllä syytän tätä mun konetta, jonka näppäimistössä mm. ii ei enää toimi ihan moitteettomasti. Ja jotenkaan oikolukukaan ei toimi kunnolla. Se alleviivaa joka ikisen sanan tällä hetkellä. Tai sitten mun äidinkieli oikeasti on niin huonoa, hehee... (tai sitten mä tarvitsen uuden koneen, vink vink)

Mutta siis edellisestä tarinoinnista jäi uupumaan se, mitä tarkoittaa ekspatriaatti eli expat. Vanha kunnon Gummeruksen Suuri Sivistyssanakirja (kyllä, löytyy edelleen kirjahyllystä Narnian tarinoiden vierestä) määrittelee ekspatriaatin näin: "ulkomaantyöntekijä, ulkomaille lähtetty yrityksen tm. työntekijä". Wikipedia on hieman laajentanut sanan käsitettä: "Expat on henkilö, joka tilapäisesti tai toistaiseksi oleskelee maassa ja kulttuurissa, joka ei ole maa, jossa hän on kasvanut". Mielenkiintoiseksi Wikipedian määrittelystä tekevät ne uudet sukupolvet, jotka ovat syntyneet yhdessä maassa, mutta asuneet useassa muussa maassa. Heitä Wikipedian mukaan kutsutaan "matkalaukkulapsiksi".


Vaikka nyt eletään täällä ja asiat pyörivät nyt tämän maan mukaan, on silti joitain asioita, mitkä vielä pyörii Suomessakin. Esimerkiksi joitan laskuja vielä tulee Suomesta. Minä, ehkä maailman pedantein laskujen maksaja, olin saanut MUISTUTUSLASKUN. Siis kääk! Hyvissä ajoin viime keväänä vaihdoin kaikki laskut e-laskuksi ja joo, homma toimii, jos vain MUISTAA käydä välillä myös Suomen verkkopankissa tsekkaamassa mahdolliset tulleet laskut. Jupisin, että on se kumma kun ei homma toimi, vaikka lopulta se oli ihan oma moka. Siellä se lasku nätisti oli ollut verkkopankissa. Niinkuin pitikin. Luojan kiitos, en ehtinyt laittaa mitään asiakaspalautetta menemään. Sitten olisi kyllä nolottanut ja paljon. No, se on nyt hoidettu ja kalenteriin merkitty seuraavan laskun eräpäivä. Muistutuslaskun tuomaa järkytystä onneksi lievensi tieto, että työmatkavähennykset olivat menneet verotuksessa läpi ja saan palautuksia. Jee!

Käytännössä on joitakin asioita, joita ei voi vielä hoitaa sähköisesti (kuten ilmoitus äänioikeudesta kunnallisvaaleissa, joka oli tullut), joten meillä on c/o osoite M:n vanhempien luokse. Sieltä sitten skannaillaan sähköpostiin meille ne postit, jotka pitää hoitaa. Onneksi nykyinen teknologia mahdollistaa moisen. Ja jotenkin tämä osoite-asia liittyi myös siihen kotipaikkakunta-asiaan ja siihen, että sitten Suomeen palatessa on helpompi taas hypätä systeemeihin mukaan. Epämääräistä...? Nyt täytyy myöntää, että tässä asiassa mulla on hieman hatara tietopohja...


Seuraavan viikon hengailenkin kotosalla itsekseni, sillä M lähti työmatkalle Suomeen (eikä ollut lento Chicagosta lähtiessä kuin 177 minuuttia myöhässä). Ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, jossa olen itsekseni ilman sen kummempaa sosiaalista verkostoa (onhan täällä jotain verkostoa, mutta ei sellaista kuin Suomessa). Tai ylipäätään olen jossain muualla ainoana omasta perheyhteisöstä. Tai kuten sisareni kommentoi "apua, sä joudut oleen siellä yksin!". Kiitos, tämä olikin se rohkaisu mitä tarvitsin. Nauran. No, tilanne ei sinällään ole uusi, onhan M työmatkoja tehnyt ennenkin, mutta asetelma on nyt hieman eri kuin Suomessa ollessa. Mutta ensi viikolla on oikein hyvää aikaa kiertää vähän sisustuskauppoja (sillä aika paljon annoin/ myin pois sisustuskamaa ennen muuttoa)... Ja mä tarvitsen myös uudet syyskengät.

Koiruuskin jaksaa ihan erilailla lenkkeillä, kun ilmat vähän viileni (siis jo kahtena päivänä on pitänyt pitää nahkatakkia, hrr). Ollaan käyty pienen ajomatkan päässä olevassa puistossa lenkkeilemässä. Ihana paikka. Koirakin tykkää.

Takana rento sunnuntai nettisurffailun (löytyi aika kivoja sisustusjuttuja), ulkoilun ja ikkunanpesun (hohoo!) merkeissä. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko. Nou hätä, tää on tätä. Hehee.

Mitä, kuka ja miksi

Olen tässä parina päivänä lueskellut muutamia blogeja, jotka ovat sattuneet tulemaan jonkun mutkan kautta eteeni. Oikeastaan kaikissa oli pohdittu/ kerrottu, miksi pitää blogia ja mikä sen ajatus on. Päätin itsekin hieman selventää, että mitä tämän kaiken tarinoinnin takana on. Tai oikeastaan ajatus lähti liikkeelle siitä, että blogiani  tosiaan saattaa lukea myös joku sellainen jota en tunne (tai joka ei tunne minua), joten lukijaystävällisyyttä ajatellen ehkä hyvä hieman valottaa mistä oikein on kyse. Aloitin blogini aika tohinalla ja sillä ajatuksella, että lähipiirihän tätä vain lukee. Mutta ainakin blogin tilastoiden perusteella ilokseni voin todeta, että lukijoita löytyy muualtakin. Aika hassunhauskaa.

Mutta kuten blogin nimestäkin voi päätellä, kertojana toimin minä, Sanna, hieman päälle kolmekymppinen nainen. Mieheni kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut, otettiin mäyräkoira kainaloon ja lähdettiin Yhdysvaltoihin miehen työn perässä. Olen työskennellyt sosiaalialalla edistääkseni toisten hyvinvointia, mutta nyt vietän sapattivapaata ja edistän omaa hyvinvointiani (ja okei, vähän toistenkin). Ja yksinkertaisesti tällä hetkellä työn saanti täällä on todella, todella haasteellista. Ja hei, jonkunhan täytyy tätä talouttakin täällä pyörittää! Hehee. Mottoni on "asioilla on tapana järjestyä", jonka sisareni aikoinaan iskosti päähäni. Tosin välillä hieman kärsivällisyys on koetuksella, kun odottaa asioiden järjestymistä.

Alkujaan ajatus blogin pitämisestä syntyi siitä, kun halusin johonkin jäävän muistiin mitä kaikkea tässä matkan varrella on tapahtunut ja tulee tapahtumaan (ja että äiti voi, skypen lisäksi, seurata, mitä tänne meren toiselle puolen kuuluu). Kun ihmeesti sitä vain unohtaa asioita. Hollannissa ollessa (jossa siis amk-aikoina olin vaihdossa) kirjoitin pieneen kirjaan joka päivä jotain ja sitä on ollut hauska välillä lukea. Ja oikeasti muistaa jotain sellaisia juttuja, mitä ei muuten muistaisi!

Blogiini siis kerron, mitä kaikkea tässä on sattunut ja tapahtunut. Sekä välillä vähän muutakin (enemmän tai vähemmän oleellista), mutta kaikki taitaa kuitenkin tavalla tai toisella liittyä tähän täällä elämiseen ja olemiseen.

Lempimukini, jonka olen joskus saanut sisareltani. Säilynyt ehjänä muutosta toiseen.

Suomalainen muotoilu. Onko kauniimpaa?

Voiteiden Kuningatar. Parantaa niin kuivan ihon, finnit, rohtuneet huulet ja palovammat.

Laukuista paras. Palvellut vuosia ja kulkenut monet reissut mukana. Tarvitsee kohta seuraajan.

Palelevien varpaiden pelastajat

Syksy on täällä!

Viime viikolla netti siis tökki (tai no, tökkihän se jo vähän aiemminkin, mutta silloin meni hermo) ja soittelin nettioperaattorin asiakaspalveluun. Vihdoin luurin päässä oli joku, joka pystyi kertomaan mikä mättää (netin nopeus aivan liian vaihteleva ja hidas, no aijaa) sain sovittua, että operaattorilta korjaaja tulee tsekkaamaan yhteyden. No, sen jälkeen netti alkoikin taas toimimaan normaalisti, joten peruttiin korjaajan tulo. Viikonloppuna sitten alkoi taas netti hidastumaan ja se alkoi olemaan to-del-la raivostuttavaa. Taas soitto asiaskaspalveluun ja korjaajan käyntiä kehiin. Maanantaina operaattorilta tuli korjaaja käymään ja ongelma selvisi. Työhuoneen yhteys oli naurettavan hidas, tai oikeastaan olematon. Ilmeisesti rakenteissa kulkeva johto on päässyt vahingoittumaan (varmaan joku pikkukaveri käynyt sitä järsimässä tms.) ja siksi yhteys tökkii työhuoneessa (sekä viereisessä makuuhuoneessa). Onneksi olohuoneen pistokkeen korjaaja sai toimimaan. Voi tätä autuutta, kun on taas nopea, toimiva netti. Sillä aikaa, kun odottelin korjaajaa saapuvaksi, oli aikaa hieman näpsiä muutamia kuvia...


Eilen vielä meinasin tähän raapustella, ettei vielä ihan osaa asennoitua siihen, että syksy on alkamassa. No nyt voi asennoitua. Tänä aamuna oli nimittäin jo aika kylmä. Kääks! Syksy on siis saapunut. Ihan virallisestikin. Nimittäin syyskuun ensimmäisenä maanantaina vietettävä Labour Day paikallisten mukaan lopettaa kesän. M:n kolleega kutsuikin BBQ-juhliin viettämään kesän päättymistä. Saatiin hauska mahdollisuus päästä osallistumaan oikein periamerikkalaisiin grillijuhliin. Hauskaa oli ja ruoka oli järjettömän hyvää!
Mutta siihen syksyyn. Sen verran olen jo sen tuloon valmistautunut, että perinteisesti hommasin ulos ruukkukrysanteemin (ja sinkkisankoon tietty!). Sekä lisäksi muutamat tuikut pöydälle.

Sen lässähtäneen laventelin tilalle jo hetken haaveilin jotain uutta viherkasvia, mutta jätin ajatuksen toistaiseksi jonnekin leijumaan. Katsotaan, jos joku halpa ja helppo kasvi sattuu tulemaan kohdalle. Sitä odotellessa saavat kynttilät toimia sisustuksessa laventelin sijaan.

Joku tarkkasilmäinen onkin saattanut huomata, että blogin ulkonäköä on TAAS hieman muokkailtu. Alkoi jotenkin tökkimään se ruskea väritys. Jotenkin tunkkainen. Mun mielestä. Joten kokeillaan nyt vaihteeksi hieman erilaista. Jotain hieman erilaista voisi myös kokeilla tähän hiuskuontaloon, joka myös tökkii. Ja pahasti. Mutta tämä onkin joka syksyinen ilmiö. Kesän jäljiltä haluaa jotain vaihtelua. Perjantaina onneksi parturi.

Ei ihan paras alkuviikko

Tämä alkuviikko ei sitten ole ollut ihan niitä parhaimpia, vaikka on mukaviakin asioita ollut. Mutta silti. Aloitetaan siitä, että tuolla koiruudellahan on epilepsia (mäykyillä yleistä), joka kertoo noin pari kertaa vuodessa olemassa olostaan. Viimeksi näin kävi tämän vuoden ensimmäisenä päivänä. Ja seuraavan kerran toissapäivänä. Ja ihan puskista. Yleensä kohtauksia on edeltänyt jokin (yksi tai useampi) stressitasoa nostattava juttu, kuten vaikka peurajahti (kyllä, meillä asustaa Suuri Metsästäjä) (tai itseasiassa kaksi). Joten olin jokseenkin varma, että elokuisen lentomatkan jälkeen olisi tullut kohtaus, mutta ei. Se tulikin nyt. Tai siis niitä tuli useita, kuten viimeksikin. Koirulin kanssa käytiin asian tiimoilta (taas) eläinlääkärissä. Ja mukava eläinlääkäri olikin sekä palvelu oli nopeaa ja todella hyvää! Niin, ja edullisempaa kuin Suomessa. Saatiin vähän lääkitystä (kohtauksen jälkeen annettavaa), jota päästiinkin heti testaamaan, kun taas tuli uusi kohtaus. Oi voi. Lääkityksen tarkoituksena on hidastaa aivojen (sähkö)toimintaa, jotta uusia kohtauksia ei tulisi. Nyt meillä täällä pyörii hieman tokkurainen ja kömpelö Potilas Mäyräkoira, mutta parempaan suuntaan olla menossa (ns. jälkitila voi kestää useamman päivän, koirasta riippuen). Tästä asiasta voisin kirjoitta vaikka kuinka paljon, sillä on jonkin verran tullut aiheeseen perehdyttyä. Mutta kerron nyt vain sen verran jos joku siellä kummastelee, niin ei, täällä ei ole jatkuvaa lääkitystä käytössä, sillä kaksi kolmesta eläinlääkäristä (Suomessa ja täällä) ei suosittele sitä. Tai ei ainakaan tämän mäykyn kohdalla. Mutta toki huoli koirasta on joka kerta, kun kohtaus tulee ja eihän se kivaa katseltavaa ole. Itse olen viimeiset kaksi yötä nukkunut todella huonosti, kun vähän väliä kuulostelee koiraa. Mutta se on sellainen juttu, että sen kanssa vaan elellään.

Keskiviikko meni suurinpiirtein tässä, koiran vointia seuratessa (ja M oli niin kiltti, että tuli aikaisemmin töistä seuratakseen koiraa ja mä pääsin lenkille).

Potilas Mäyräkoira tykkää pitää päätään tässä, kun laittaa jalat nilkkojen kohdalta ristiin

Arvatkaapas vaan, muuten mitä kävi mun ihanalle laventelille. No sehän pääsi nuutumaan eikä siitä enää piristynyt, perskutarallaa. En ymmärrä mitä pääsi oikein tapahtumaan, koska MIELESTÄNI muistin kastella sitä... Hitto.

No mutta, kuten kerroin, ei tämä ihan kökkö viikko ole ollut. Maanantaina oli kiva päivä, kun oli jousiammuntakurssi illalla. Kuten jo aiemmin totesinkin, asuu samassa taloudessa metsästyksestä kiinnostunut henkilö, joka käy ampumassa mm. taljajousella. Itsekin sellaista kerran kokeilin ja innostuin. Oman taljajousen laitan tilaukseen heti, kun olen varma mikä malli olisi järkevin hankinta. Viimeksi päästiin kurssilla ampumaan eläinmaaleihin. Mä osuin dinosaurukseen! (Tai mikä lie dinosauruksen näköinen, HUOM. PIENI, liskomönkijä olikaan.)

Tänä aamuna oli aika upea auringonnousu Chicagolandissa.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin ja viikonloppua kohti mennään. 

Sanna's Travel Bureau in action

Tässä on ollut reilu viikon tauko kirjoittelussa, kun luonamme oli vieraita Suomesta. Viikko meni niin nopeasti, mutta silti ehdittiin tehdä vähän yhtä ja toista. Lauantaina heti vietiin jet lagista kärsivät vieraamme läheiseen meksikolaiseen ravintolaan syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan (vahvaa) margaritaa. Maanantaina täällä oli Labor Day (virallinen vapaapäivä), joten sunnuntaina suunnattiin illaksi downtowniin viettämään iltaa. Viikolla shoppailtiin outletissa ja Westfieldissä sekä vietettiin päivä Chicagossa, jossa suunnistettiin onnistuneesti ilman karttaa. Tosin muutama kerran ihan hitusen vain kurkattiin puhelimesta tarkka sijainti ja seuraava kiintopiste. Itse en todellakaan vielä luota taitoihini suunnistaa kaupungissa, joka tuli myös todistettua... Sattumalta löydettiin muutama nähtävyyskin.

Turistikierros aloitettiin tietysti Willis Towerin Skydeckistä. Harmillisesti oli hieman pilvistä juuri silloin, kun pääsimme kaupungin ylle.

Pilvinen Chicago

Itse kävin Skydeckissä ensimmäisen kerran pääsiäisenä, kun oltiin täällä etsimässä uutta asuntoa. Silloin en todallakaan uskaltanut katsoa alas. Se läpinäkyvä hökötys siellä ei-minkään-päällä on vain NIIN järjenvastaista. Mutta nyt, nyt uskalsin muutaman kerran vilkaista alas. Ainakin sen verran, että sain kuvan otettua.

Minä ja ystäväni E järjesvastaisella kielekkeellä kerroksessa 103

(kuva-arvoituksena voi pohtia kumpi on kumpi)

Sitten seuraamme liittyi myös ystäväni E:n mies T

(tämä nyt on jo vähän helpompi kuva-arvoitus)

Pilvenpiirtäjien keskeltä suuntasimme Lake Michganin rantaan ja kävelimme Navy Pieriin. Sieltä suunnistimme (muutaman oluen jälkeen) takaisin keskelle kaupunkia. Päivä oli erittäin lämmin ja kostea. Illalla iholla oli havaittavissa rajat aurinkolaseista, paidasta, shortseista ja kengistä. Edelleenkään en ole oppinut muistamaan asiaa aurinkorasva.

"The Bean" Chicagon Millenium Parkissa 

Teos on alkuperäiseltä nimeltään Cloud Gate ja sen on tehnyt (ruostumattomasta teräksestä) Brittiläinen taiteilija Anish Kapoor.

Viikon ehkä suuritöisin homma oli, kun E:n kanssa nypittiin koiruuden turkki siistiksi. Mutta kylläpä nyt koiruus on nättinä, niin nättinä. Korvat näköjään tosin vielä kaipaavat vielä vähän viimeistelyä.

Tänään oli paluu arkeen, joka toi tullessaan mm. ongelmat nettiyhteyden kanssa ja jonottamiset asiakaspalveuun. Jihuu. Tästä lisää myöhemmin, nyt ei ehkä verenpaine kestä asian kertomista. Meinasi hermo mennä. Mutta hyvää alkanutta viikkoa! Palataan asiaan...