Kuivuus

Kun muutettiin Texasiin ja omakotitaloon, haaveilin kivasta pienestä yrttitarhasta. Kuinka kiva siitä olisi sitten napsia yrttejä ruuanlaittoon. Ai että. No haaveeksi jäi. Ensinnäkään en moista saanut aikaiseksi, vaan päädyin ostamaan basilikan ja mintun keittiön ikkunalaudalle. Minttu kasvaa ihan ok, mutta basilika vähän kituuttaa (ja päädyn toisinaan ostamaan kaupasta hieman rehevämmän basilikan, joka kestää aikansa). Toiseksi, en taida olla oikein ollakaan viljelijätyyppiä ja kolmanneksi tämä ilmasto. Eihän tuolla paahteessa mikään pärjää. Paitsi kaktus.

Alkukesästä istuttelin optimistina parit samettiruusut ja eipä aikaakaan, kun ne kuivuivat. Tai paloivat auringossa. Ja niiden piti kestää aurinkoa yli 6 tuntia päivässä. Mutta not in my garden...

Ennen...

(Kameran tarkennus ties missä, pahoittelut.)

Kärventyneiden samettiruusujen tilalle kävin hankkimassa lisää mehikasveja, sillä ne kestävät ja kukoistavat. Eikä ne niin ota itseensä, jos en muista niitä kastella.

... ja jälkeen.

 

Mehikasveilla siis mennään loppukesä.

Tämä on suorastaan innostunut kasvamaan.

Ja pelargoniat, jotka kukoistivat vielä aiemmin kesällä. No joo... Ei kukoista enää.

 

Puutarhasuunnittelussa hyvä siis ottaa huomioon aika kuivakat ja paahteiset kelit. Mehikasveja mainostetaankin monessa paikkaa hyvänä vaihtoehtona puutarhaan, sillä ne säästävät mm. kasteluvettä. Viereisessä kaupungissa saa kaupungilta rahallista tukea, jos muuttaa osan nurmipihastaan kivipihaksi. Vähemmän kasteltavaa, joten säästöjä syntyy niin veden kuin vesilaskunkin suhteen. Kyseisen kaupungin asukkaat tosin ovat aika nihkeästi alkaneet muuttamaan nurmikkojaan, sillä se voi vaikuttaa talon myymiseen. Ihmiset eivät siis halua edes osittaista kivipuutarhaa, vaan pitävät kiinni viherkentistään. Nurmikko se on, joka myy. Eräs suomalainen tuttava kertoi, että hänen naapurustossa on ollut talo myynnissä ja kastelurajoituksista huolimatta nurmikkoa kastellaan, jotta se pysyisi kauniin vihreänä. Sinänsä harmillista, että on ihmisiä joita skenaario mahdollisesta käyttöveden vähenemisestä ei hirveästi hetkauta. Meidän asuinkaupunki kehottaa asukkaitaan miettimään kumpi on tärkeämpää, käyttää vettä pihan kasteluun vai juotavaksi. (Talon perustuksien kastelu onkin sitten juttu erikseen ja sitä myönnän itsekin tekeväni. Ja itseasiassa vuokrasopimuskin niin edellyttää.)

Vedestä vielä sen verran, että tuo Koiruus on vähän nihkeä juomaan vettä. Kyllähän se aina ruuan yhteydessä juo, mutta muuten käy aika harvoin vesikupillaan. (Ja välihuomautuksena, ei suostu syömään liotettua ruokaa/ nappuloita, been there done that.) Viikonloppuna Koiruus oli vähän haluton liikkumaan minnekään ja oleili omassa mökissään (kuljetuskopassa). Aloin sitten funtsimaan, että voisikos olla niin, että tämän kuumuuden takia olisi koira päässyt vähän kuivumaan. Kokeilin nenää ja tuntui kuivalta. (Joidenkin eläinlääkärien mukaan kuonon kuivuus ei välttämättä kerro mitään, mutta mun mielestä meidän sessulla se on aina kostea.)

Kuva oikeasti tältä päivältä.

Harmaana ja/tai sateisena päivänä Koiruuden tavoittaa useimmiten mökistään,

minne se sujahtaa viettämään päivää.

Ja tänään oli harmaata, mutta sadetta ei vaan kuulunut.

Siitäpä alkoikin sitten Koiruuden nesteytys. Olen aiemminkin ripulin yhteydessä juottanut koiraa lääkeruiskulla ja se toimii, kun Koiruus antaa sillä juottaa. Nyt kuitenkin välähti sen verran, että keksin laittaa kippoon vähän raejuustoa (Koiruuden herkkua) ja siihen vettä sekaan. Ja hyvin tuntui maistuvat. Tällä kombolla on nyt sitten koiraa juotettu vähän lisää. Ja tuntuihan tuo piristyneen. Hieman haastavaahan ulkoilu on näillä keleillä, mutta aikaisin aamusta pystyy pienen lenkin kiertämään. Eikä Koiruuskaan tunnu haluavan pidemmälle lenkille, kun kaartaa useimmiten lyhyemmän reitin suuntaan. Mutta pakko vähän kuitenkin koittaa lenkkeillä, muuten Koiruus on iltaisin ihan täynnä virtaa.

Hetkeä aiemmin eräs pyöri jaloissa, että joko mennään!

Ulos ulos ulos!

Ja hei, tänään iltaulkoilun aikaan oli vain +32C,

joka viikonlopun kuumuuden jälkeen tuntui varsin inhimilliseltä.

Kesälomailua

Vähän verkkaiseen tahtiin on tämä blogi päivittynyt viime aikoina. Syy siihen on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut se, että on vain ollut niin paljon kaikkea muuta. Blogi on hautautunut prioriteettilistan pohjille. Mutta jospa nyt taas irtoaisi niin aikaa kuin juttuakin.

Juhannusviikolla lensimme visiitille Suomeen. M vietti Suomessa noin viikon ja itse olin kaksi viikkoa. Reissu meni aika perinteiseen malliin entisillä kotikulmilla (siis sen oman kodin, ei kotikodin), mökillä, Keski-Suomessa (no nyt siellä kotikodissa) ja kavereita tavatessa. Paluulennolle Dallasiin lähti mukaani Jälkeläinen viettämään kesälomaa Teksasin kotiin.

Päätin vielä lähtöpäivän aamuna ottaa yhdet shortsit matkalaukusta pois
ja laittaa farkut tilalle.

Oli ihan hyvä päätös.
Nimittäin mukana olleet kahdet shortsit tulivat täysin pitämättöminä takaisin.

 

Ihan kotona hengaamisen lisäksi kehiteltiin kaikenlaista pienempää ja suurempaa ohjelmaa. Jälkeläinen on kovin kiinnostunut eläimistä ja luonnosta, joten päätimme yhtenä päivänä käydä tutustumassa Dallasin eläintarhaan. Ja päivä sattui olemaan erittäin lämmin ja ilmankosteus korkea, joten oli hikistä hommaa. Onneksi eläintarhassa on muutamia ilmastoituja sisätiloja, joissa voi samalla tutkia lisätietoa eläimistä. Ja alueelta löytyy myös muutamat virkistävät ja vilentävät vesisumut, joihin voi mennä seisoskelemaan.



 

Kirahvit olivat hieman ehdollistuneet siihen, että ihmisten lähettyviltä saattaisi irrota jotain makupalaa, sillä kirahviaitauksen reunalla oli paikka,

jossa muutamalla dollarilla pääsi antamaan herkkupalan kirahville.

Itse en jotenkaan lämminnyt ajatukselle.

Eikö pelkkä eläinten katselu riitä?

(Muutenkin eläintarhat herättävät ristiriitaisia ajatuksia olemassa olollaan.

Sekä positiivisia että negatiivisia.)

Kun oltiin Jälkeläisen kanssa toivuttu aikaerosta, olikin aika jälleen pakata laukut ja suunnata pienelle lomalle Floridaan, Orlandoon. Käytiin Disney World:ssa sekä Fun Spot - huvipuistossa ja ihan vaan hengailtiin hotellin uima-altaalla. Disney World:iin otettiin ihan vain yhden päivän liput, sillä lippujen hinnat oli aika suolaiset (toki tarjoaahan paikka paljon elämyksiä ja mikä määrä siellä täyty olla työntekijöitä!) ja päätetiin ottaa kohteeksi vain yksi teemapuisto.

Kohteeksi valikoitu Magic Kingdom, koska no, ne prinsessat.

(Tosin perus prinsessojen lisäksi kiinnostuksen kohteena on myös Monster High.)

 

Oih, Tuhkimolla oli oma vesilähde.



Jälkiviisaana voin sanoa, että päätös valita vain yksi kohde oli hyvä. Nähtävää riitti ihan yhdessäkin puistossa ja Jälkeläiselle ehkä suurin elämys oli prinsessojen tapaaminen. Näin puistossa monia perheitä, joilla näytti olevan park hopper - liput, eli he viettivät useamman päivän eri puistoja kierrellen. Ja rehellisesti sanottuna, en tiedä olisiko itsestä siihen, että raahaan perässä talutan kädestä (puistoilusta) väsyneitä lapsia, koska nyt_täällä_ollaan_ja_kaikki_pitää_nähdä. No thanks. Mä kannatan vähän rennompaa meininkiä. (Ja vähemmän väsymystä = vähemmän kiukuttelua.) Mainittakoon vielä se, että jengiähän puistoissa riittää, joten se tietää myös jonottamista (näin kertoo nimimerkki Jonotimme Tapaamaan Arielia 45 minuuttia). M latasi puhelimeensa Disney - appsin, jonka kautta pystyi ottamaan kolmeen eri kohteeseen Fast Pass:n, joka käytännössä tarkoitti sitä, että sait aikaikkunan, jonka aikana pääsit Fast Pass - jonoon, joka yleensä oli hieman lyhyempi kuin se tavallinen jono.

Kyllä, me odotamme.

 

Fun Spot - huvipuistosta sen verran, että se ei ollut mikään suuren suuri, mutta laitteita oli silti ihan riittävästi. Ja mikä positiivisinta, huvipuistoalueelle ei ole sisäänpääsymaksua. Ainostaan laitteet maksavat. Mekin tehtiin niin, että otettiin Jälkeläiselle lasten ranneke ja aikuisille kortti, johon oli laitemaksuja varten ladattu rahaa. Huvipuiston työntekijät olivat hauskaa väkeä ja lasten laitteissa työntekijä antoi aina aplodit kaikille jokaisen kierroksen jälkeen. 

 

Jälkeläisen täällä ollessa M:kin piti vähän kesälomaa, joten tässä ollaan menty aika kesälomafiiliksellä useampi viikko. Viime vuonna M:n loman aikana oltiin Kaliforniassa, joten oli vaihteeksi ihan mukavaa viettää lomaa myös ihan tässä kotosalla. Käydä uimassa ja tehdä mitä mieleen tulee. Nyt alkaakin paluu arkeen, sillä M lähti Jälkeläisen kanssa toissapäivänä Suomeen ja tällä erää lomat on taputeltu kasaan. Tai no, ehkä mä vielä jollain tasolla "lomailen" tämän ajan, kun M on Suomessa...