State Fair of Texas

Heipä hei jälleen. Jos nukahtaa lauantai-iltana ennen kello yhdeksää, voi virkeän (ja aikaisen) sunnuntaiaamun käyttää vaikka kaivelemalla luonnoksista jotain kerrottavaa.

Ymmärtääkseni jokaisessa osavaltiossa järjestetään jonkinlainen State Fair - tapahtuma. Texasissa niitä järjestetään neljässä eri kaupungissa, joista yksi on Dallas. Tänä vuonna tapahtuma ajoittui 26.9.-19.10. väliselle ajalle. Käytiin yhtenä lauantaina muutaman muun kanssa tsekkaamassa State Fairin tarjonta. Alkujaan State Fair - tapahtumat pyörivät maatalouden sekä karjatalouden ympärillä, mutta vähitellen kaupallisuuden tultua voimakkaammin mukaan meininki on hieman muuttunut. Ehkä tapahtumaa voisi kuvata jonkinlaisina Teksas-messuina. Tai markkinoina. Epäselväksi ei kuitenkaan jäänyt, että nyt teemana on nimenomaan Teksas (isolla teellä!).

State Fair of Texasia varten tehdään kyllä aikamoisen rakennelmat.



Tapahtuma-alueelta löytää myyntikojujen lisäksi erilaisia esille asettelijoita mm. isommilta automerkeiltä (Toyota Tundra; born in Texas, built by Texans). Lisäksi alueelta löytyi huvipuisto sekä runsaasti erilaisia ruokakojuja. Ruokapuolesta mainittakoon, että jos pitää friteeratusta ruuasta, voi State Fair:ssa kokeilla mm. friteerattua Snickers-patukkaa sekä friteerattua olutta. Aika eksoottista. Ja jos joku miettii, niin ei maistettu. Jo pelkkä ajatuskin alkaa korventamaan ruokatorvea.

Greyhoundin standillä oli esillä vanhoja pitkänmatkan busseja eri vuosikymmeniltä.

Yhdessä hallissa oli esillä eri kädentaitajien parhaimpia paloja.

Ja samassa paikkaa oli se perinteinen leivonta-kilpailu. (En osallistunut, hehee.)

Näyttelyn erikoisin ehkä oli nämä voista tehdyt hevospatsaat.

Jäin miettimään, että montakohan pakettia tuohon kului.

Patsaita säilytettiin viileässä vitriinissä.

The Texas Longhorn.

Nimenomaan Texas Longhornille on tyypillistä nahkan vaihteleva väritys.

Big Tex, tapahtuman maskotti since 1952.

Tyyppi tosin ei taida olla ihan se alkuperäinen, mutta mm. asento on pysynyt alkuperäisenä.

Tänä vuonna Big Texin erikoisuutena oli se, että tyyppi liikutti silmiään ja suutaan.

Ja tämä ihan mainittiin (paikallisissa) NBC5:n uutisissa.

 

Kaiken kaikkiaan kierreltiin alueella noin nelisen tuntia, josta lounas vei osan ajasta. Aikaa varmasti olisi saanut kulumaan enemmänkin, mutta tuossa ajassa ehdittiin näkemään meitä kiinnostavat jutut. Iltaisin alueelle syttyi hieno valaistus ja varsinkin viikonloppuisin päälavalle kapusi ilmeisesti ihan maineikkaita artisteja esiintymään (itse en näitä artisteja siis tunnistanut). Itseäni hieman ahdisti tapahtuman kaupallisuus tai lähinnä kaikki se tyrkyllä ollut krääsä. Mutta tulipahan nähtyä, miten tällainen tapahtuma järjestetään in Texas style. 

Sähkökatkos

Viime viikon torstaina säätiedotus kertoi, että iltapäivästä luoteesta on tulossa ukkosrintama, joka mahdollisesti kulkee myös tästä meidän yli. No ihan pahin myräkkä ei ihan tästä yli kulkenut, mutta sen verran kova tuuli kuitenkin kävi, että hetken jo luulin katon lähtevän sen mukaan. Pari kertaa sähkötkin pätki, joten siitä saattoikin jo hieman aavistella, että katkos on mahdollinen. Vaikka mielessään sitä tietenkin toivoi, ettei sähköt menisi, mutta aina ei voi voittaa.

Pari tuntia toiveikkaana odottelin sähköjen palautumista, mutta niitä saatiinkin tovi odotella. Muiden alueella asuvien suomalaisten kanssa käydyn fb-keskustelun perusteella ukkosmyräkkä oli ollut todella paikallinen. Siinä missä toisaalla oli vähän sadellut pienen tuulen kera, oli toisaalla ollut kunnon myräkkä. Meidän kohdalla kävi niin, että puolet asuinalueen taloista jäi ilman sähköä. Yhden netissä olleen ennusteen mukaan meille luvattiin sähköä jälleen seuraavan päivän (eli perjantai) iltana. Siinä vaiheessa hieman alkoi stressaamaan miten käy pakastimessa oleville lihoille. Jonkin aikaa arkkupakastin pitää pakkasen, jos ei käy availemaan kantta, mutta ei sekään loputtomiin kestä. (Tässä kohtaa paniikkiviestiä Suomeen äitille ja tiedustelua pakastimen kestävyydestä. Kyllä äiti tietää.) Jääkaapin kohdalla päätettiin torstai-iltana tehdä niin, että haettiin jäitä cooleriin ja sinne kaikki kylmää vaativat tavarat. Muutoinhan siinä vaiheessa oltiin jo siirrytty ulkoruokintaan, koska sähköhella. (Voi harmi...)

Pari päivää jääkaapin virkaa toimittanut cooler.

 



Mariskoolista on moneksi.

Koska tällä hetkellä pimeä tulee puoli kahdeksan maissa ja aurinko nousee hieman ennen seitsemää, oli taskulampuilla käyttöä.

Tällä viritelmällä saatiin yleisvaloa keittiöön.

 

Edellisen illan tapaan perjantain aamupala hoitui myös ulkoruokinnalla. Taidettiin olla Panera Breadin sen aamun ekat asiakkaat. Sieltä muuten saa hyvää puuroa. Koska tiesin sähköjen palautumisen kestävän, santsasin lähtiessä vielä kuumaa vettä mukaan, että voin jatkaa aamuteehetkeäni vielä kotonakin.

 

Sähköttömän aamun survival kit; termarimuki, kirja sekä tietokone.

Kannettava pelasti tällä kertaa tarjoamalla virtaa puhelimelle,

josta tietenkin oli akku ihan lopussa.

Menossa on 12. Lehtolaisen Maria Kallio - dekkari. Jos tykkää Outi Pakkasen dekkareista,

niin hyvin todennäköisesti tykkää myös tästä sarjasta.

 

Siinä aamun valkenemista odotellessa tuli huomattua,

että pihapuu tekee aika kivan varjon olohuoneen seinälle.

 

Lopulta 16 tunnin jälkeen (yli 10 tuntia ennustettua aikaisemmin!) sähköt palasivat. Pikakurkkaus pakastimeen osoitti, että pientä sulamista oli tapahtunut, mutta pohjalla olleet lihat olivat vielä jäisiä. Olimme myös onnekkaita siinä suhteessa, että viime viikolla yöt olivat jo aika viileitä, joten makuuhuoneen viilennys hoitui avaamalla ikkunan.

 

Täytyy vielä sanoa se, että sähkökatkon aikana huomasi kuinka paljon erilaista ääntä sitä ympärillä onkaan. Aamulla koiran kanssa ulkoillessa oli niin hiljaista, kun ei ainutkaan ilmastointilaite hurissut kenenkään talon nurkalla. Jopa M totesi töistä tultuaan, että onpas täällä hiljaista, kun ei mikään laite tai ilmastointi pidä ääntä.

 

Viime yönä tästä yli pyyhkäisi jälleen ukkosrintama kovan tuulen ja sateen kera, mutta tällä kertaa meillä pysyi sähköt. Rintama toi tullessaan viileämpää ilmaa (piti ihan pukea huppari ja farkut) ja jotenkin heti tuli syksyisempi fiilis. Kävinkin jo laittelemassa lyhtyjä terassille illan pimeyttä odottelemaan.

 



Piilosilla

Juuri kun pääsin inisemästä omasta laiskuudestani, alkoi niitä juttuja löytymään. Osa jutuista toki oli alustettu jo viime viikonloppuna, etten ihan niin tuottava ole tällä viikolla ollut. Mutta silloin kun M huitelee metsällä, on hyvää aikaa istuskella koneella.

 

Kävi viime viikolla niin, että master bathroomista lakkasi pistorasiat toimimasta. Valaisimet toimi kyllä, mutta pistokkeisiin ei tullut virtaa. Ensin luulin, että hiustenkuivaaja oli taas hajonnut. (Nyt on siis menossa jo hiustenkuivaaja nro. 2., ensimmäisen kestettyä reilun vuoden.) Chicagon kodissa oli jokaisessa pistorasiassa oma resetointi painike, mutta nyt kun asutaan vähän vanhemmassa talossa, niin täällä ei joka pistokkeesta sitä löydykään. Löysin lähimmän kylpyhuoneen yhteydessä olevasta vaatehuoneesta, mutta ei, ei auttanut, joten ilmoitettiin vuokraisännälle asiasta.

Tapasin samaisella viikolla Dallasin alueella asuvia Suomi-naisia ja tuli siellä juttua kodin pikkurempoista (ja osalla vähän isommista rempoista). Otin puheeksi tämän mysteerisen pistorasia-asian ja sain vinkin etsiä autotallista sulakekaapin vierestä pistorasiaa, jonka resetoimalla saa kylpyhuoneen pistokkeet toimimaan. Kotiin päästyäni tutkin autotallin ja löysin pistokkeen, jonka voi resetoida. Tosin se ei sijainnut sulakekaapin vieressä, vaan viereisellä seinällä. Kokeilin ja kyllä, alkoivat pistokkeet kylpyhuoneessa toimimaan! Ihan en tosin ymmärrä, että millä logiikalla autotallissa sijaitsevalla pistorasialla on yhteys kylpyhuoneen pistorasioihin? Nämä kaksi tilaa kun sijaitsevat kaiken lisäksi ihan eri puolilla taloa. Mutta hei, pääasia että saatiin taas virtaa kylppäriin ja voitiin ilmoittaa vuokraisännälle, että homma hoidossa.

Meillä asia selvisi ennen sähköasentajan käyntiä, mutta kuulin, että joillakin on käynyt sähkäri vaihtamassa kaikki pistokkeet kylpyhuoneessa ennen kuin oli selvinnyt,

että ratkaisu löytyykin autotallista.

Tämä on yksi asia, mikä tekee täällä asumisen mielenkiintoiseksi. Usein saattaa tullla eteen jotain uutta. Välillä se on hauska juttu ja välillä vähän vähemmän hauska, mutta aina oppii jotain uutta. Ja välillä joutuu pähkäilemään, että miten joku juttu toimii tai mikä jokin esine on. Googlesta on tullut etsittyä tietoa ja ohjeita vähän yhteen sun toiseen kodin kunnossapitohommaan.

Jonkin aikaa mietin, mikä näiden ikkunalaudoilla olevien nappuloiden merkitys on.

Kunnes selvisi, että nämähän ovat tuollaisia ´lukkoja´,

joilla voi varmuuslukita liukuvat ikkunat.

(Pahoittelut epäterävästä kuvasta...)

 

Ja tässä toinen liukuikkunoiden varmistaja: perus puutikku.

Jepjep.

Tosissaan, ihan netistäkin löytyy ohjeena ja neuvona käyttää tällaista puutikkua

tuplavarmistuksena ikkunan oman lukon lisäksi.

Meiltä (onneksi) löytyy tällainen "varmistus" vain pienemmän kylpyhuoneen ikkunasta.

(Herranen aika, kun meillä onkin likainen ikkuna!)

 

Ja tässä kun nyt päästiin ihmettelyn vauhtiin, niin kerron vielä pari juttua, mitä tästä talosta on etsitty. Ensimmäinen ihmetys oli muuton aikaan, kun olin talolla siivoilemassa ja odottelemassa, että kaasuyhtiöstä tulee joku avaamaan ja tarkistamaan kaasulinjan. Kaasuyhtiön edustaja sitten kysyi, että missäs teillä on lämminvesivaraaja. Ööö totanoin.... Ei ollut mitään käryäkään asiasta (ja M oli luonnollisesti jo töissä siinä vaiheessa). Onneksi kaasuyhtiön mies oli niin mukava, että etsi sen. Tai no, vaihtoehtoja oli kaksi.

 

Ensimmäinen vaihtoehto oli autotallin ullakko, mutta ei ollut siellä.

Toinen vaihtoehto oli sitten tämä olohuoneen yläpuolella oleva ullakko ja siellähän se löytyi.

Eli meillä sijaitsee lämminvesivaraaja oikeastaan keskellä taloa, ullakolla.

Sieltä kun se päättää mosahtaa, niin.... en halua edes kuvitella.

Uusimmissa taloissa varaaja tietääkseni sijoitetaan hieman erilailla.



Joulukuun alussa olleen talvimyrskyn aikaan oli kaasutakalle käyttöä.

Takan kaasuhanaa myös aluksi hieman haeskeltiin.

 

Kunnes M hoksasi, että sehän onkin "integroituna" takan sivuun.

 

Että kaikenmoista sitä edelleen osuu kohdalle, vaikka sitä toisinaan luulee, ettei enää ole mitään yllättävää tiedossa. Mutta sekös tästä tekeekin hauskaa, kun ei koskaan tiedä.

 

Nipsu seisoi nurkassa kuono käpälissään ja laski ääneen.

Päästyään kymmeneen hän pyörähti ympäri ja alkoi etsiä;

ensin tavallisista ja sitten ihmeellisistä piilopaikoista.

 

-Tove Jansson, Taikurin hattu

Lorvikatarri

Se näköjään on koetellut tätä blogia jo jonkin aikaa. Julkaistujen postausten määrä vaan vähenee kuukausi kuukaudelta. Joko arjessa ei tapahdu enää niin paljon (ihmeellisiä) juttuja, joista tulisin tänne tarinoimaan tai sitten se on se lorvikatarri. Laiskuus. Tilanne toki on blogin alkuajoista myös muuttunut (ylläriylläri) ja päivät täyttyvät enemmän (ja vähemmän) hoidettavista asioista sekä erilaisista hommista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tässä kaikkea pientä ja ihmeellistä ympärillä tapahtuisi. Osa jutuista menee ohi olan kohautuksella ja kommentilla tää_nyt_vaan_on_tätä ja osa taitaa jäädä juuri sen laiskuuden takia kertomatta. Sinänsä harmi, koska tiedän etten sitten myöhemmin tule välttämättä muistamaan kaikkia kommelluksia mitä tässä on sattunut.

Mutta jotta blogiin ei nyt tulisi aivan totaalista radiohiljaisuutta, ajattelin nyt laittaa eetteriin muutaman otteen syyskuisesta Suomen reissusta. Tällä kertaa kohdalle osui mitä hienoimmat syyskelit ja toisinaan oli jopa lämpimämpää kuin kesäkuisella Suomen reissulla.

Suomessa yleensä luskelen läpi kaikki vanhat aikausilehdet.

Kaupasta oli pakko ostaa itselle Kismet, sillä siinähän luki että Minulle.

 

Eka kokonainen päivä Suomessa menikin allergiaoireissa kärvistellessä, jotka ilmaantuivat taas ihan puskista. Ja tietenkään ei lääkkeitä mukana. Onneksi sain suht pian reseptin lähimpään apteekkiin ja oloon helpotusta. Mutta muuten päivä menikin sohvalla vaakatasossa. Niitä lehtiä lukiessa (ja laiskotellessa). (Mutta tosissaan, mulla lähtee ihan veto, jos oireet pääsee pahaksi.)

 

Olon palatessa normaaliksi tuli käytyä lenkkeilemässä 

varsin tutuissa maisemissa kotikodin lähellä.

 

 

Tuli luvattua Rouva D:lle kaveriksi suunnistamaan iltarasteille.

(Lue: etenemään  opastuksella, omasta viime kertaisesta

suunnistuksesta on jonkun aikaa, köhköh.)

Rouva D:n edetessä metsässä kuin peura, omaa etenemistäni kuvastaisi ehkä verbi rämpiä.

Mutta olipa tehokas kuntoilurepeämä sille päivälle.

Ja voin kertoa, että hirvikärpäsiä oli. Paaaaaljon.

 

Ja tietty piti testata maitohyllyn uutuuksia.

Uutuuksia siis mulle.

Suomalaisen ruokakaupan maito- ja juustohyllyjä kaipaan kyllä. Edelleen.

 

Kotiin palatessa huomasinkin sitten, että matkalaukun vetokahva oli saanut hieman osumaa ja ei oikein toiminut. Yritin laittaa asiasta palautetta British Airwaysille, mutta homma oli tehty jokseenkin, sanoisinko haastavaksi. Joten päätin asian olla (ei jaksanut tuhlata moiseen enempää aikaa ja energiaa, hahaa laiska!), kun kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään suuren suuri vahinko ja olen sen verran lyhyt, että pystyn vetämään laukkua perässäni kahvastakin. Hehee. Ja jos kerta auton puskurinkin voi korjata jesarilla (kaupan parkkisella havaittua), niin ehkä yksi matkalaukun kahvakin pysyy sillä kasassa.

 

 

P.s. Viime viikolla sain itseäni niskasta kiinni ja nypin erään karvakasan turkin taas edustuskuntoon. Projekti ottaa aina useamman päivän, kun ei nyppijän sekä nypittävän kärsivällisyys muuten riitä. Mutta nyt on taas niin nätti Koiruus! (Ja irtonaista koirankarvaa huushollissa vähemmän.)