maanantai 28. tammikuuta 2013

Vaihtelevaa säätä

Viikonlopun aikana sää oli jokseenkin vaihtelevaa. Torstai-perjantai välisenä yönä satoi lunta, joten perjantaina oli ajoteillä tiedossa ihanaa suola-loskaa. Teitä suolataan aika huolella liukkauden estämiseksi, joten perjantain jäljiltä auto oli valkoisen suolaloskan peitossa. Ja se valkoinen loska ulottui myös sisälle asti, kun piha oli suolattu. Eteisen matto ja lattia on aika fantastisessa kunnossa. Pakko siivota taas...


Kuva vähän epätarkka, mutta ajatus välittynee...
Matto itseasiassa pahemmassa kuosissa kuin mitä kuva kertoo.
Ja lisäksihän kaikki kengät on myös suolassa.


Ja sitten tietysti tuo karvainen ystävämme tuo oman lisänsä tähän suolaloska-taisteluun.
 
 
Kuvasta päätellen taitaakin olla kynsihuollon aika.


Jaahans, mitäs täällä tapahtuu? Ai kuvataan, no mä haluun kans mukaan!


 Lauantaina oli kivan aurinkoinen päivä ja maassa oli vielä lunta. Pitkästä aikaa käytiin jousiammuntaradalla. M kävi ampumassa ja mä kävin kävelyllä koiran kanssa. Mun jousi siis jatkaa vielä yli kuukauden lepoaan...




Ihan pakko mainita sellainen juttu, että lauantai-iltana käytiin hakemassa pitsaa! Siis me ei koskaan haeta mitään pikaruokaa mistään. Ihan oikeasti. No, lauantaina repästiin ja käytiin useiden muiden tavoin hakemassa sapuskaa illaksi lähellä olevasta paikasta. Hinta ei ollut paha, kaksi (isoa) pitsaa vähän yli 10$.


Äkillisen yleisöryntäyksen vuoksi paikka ei ollut ihan niin hot´n ready kuin mitä mainostaa....
Mutta maku oli ihan jees. Ei jäänyt syömättä.


Sunnuntaina säätiedotus kertoi, että lännestä saapuva rintama tuo päivällä tullessaan jäistä sadetta (tai alijäähtynyttä vesisadetta). Lähdettiin silti käymään muutamassa kaupassa. Tai no, lopulta käytiin vain yhdessä ja päätettiin ajaa takaisin kotiin. Alkoi keli olemaan aika jäinen. Auton (ja oikeastaan kaiken mahdollisen) päälle alkoi taas muodostumaan jääkuorrutetta.



Ja peilin lämmittimen teho olematon siinä kelissä.
 
 
 
 
Siis tosiaan satoi jäätä.
 
Alkuillasta sade muuttui vedeksi, joten aamuksi ei ollut odotettavissa samanlaista sulattelua auton kanssa kuin muutama viikko sitten. Ilman lämpenemisen vuoksi illalla saatiin vielä kokea ukkoskuuro. Että sään puolesta ei ole ollut tylsä viikonloppu. Sunnuntaina ei paljoa tehnyt mieli olla ulkona, joten katsottiin koneelta Hitchcockin klassikko Takaikkuna.





keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Aika kuluu aika kuluu

Johonkin tää aika vaan menee. Jotenki se hetki, kun tänne tultiin tuntuu jo kaukaiselta, vaikka ei siitä oikeasti ole vielä kovin kauaa. Tai no, jokainenhan varmasti kokee ajan kulumisen omalla tavallaan. Tässä on tullut näpsittyä kuvia erinäisistä asoista, joita on eteen osunut. Kuvia selatatessa päädyin tällä kertaa tarinoimaan muutamista jutuista, mitä niistä tuli mieleen. Ja aloitetaan vaikka siitä, kun tultiin tyhjään asuntoon...


Siitä alkaa olemaan aikalailla 8 kuukautta, kun tultiin matkalaukkujemme kanssa tänne. Muuttokuormahan tuli noin kolme viikkoa myöhemmin. Vieläkin muistaa sen fiiliksen, kun M soitti töistä, että "kontti tuleekin jo tänään, parin tunnin päästä!". Oikeastaan varsinainen kotiutuminen pääsi alkamaan kunnolla sitten, kun koti oli saapunut samaan paikkaan. Oli kiva saada omat tutut tavarat ja huonekalut ympärille. Kodilla nimittäin on ollut ehkä suurempi merkitys kuin aiemmin, sillä se on tuonut tiettyä pysyvyyttä tähän hommaan. Koska ajattelen kodin olevan osa mun omaa yksityisyyttä, en siksi hirveästi halua julkaista kuvia siitä (siis sellaisia kokonaisia kuvia). Nämä pari kuvaa ennen muuttokuorman saapumista ajattelin kuitenkin julkaista.


Ensimmäinen viikko ennen kuin tilattu sänky tuli, meni tällä ilmapatjalla.
Sängyn saapumisen jälkeen makuuhuone toki pysyi vielä hetken suht askeettisena...

 
Osa olohuonetta + keittiötä. Tässä vaiheessa korkeat tuolit oli jo hankittuna ja tv:kin taisi jo olla.
 
 
Olisihan meillä ollut mahdollisuus myös tilapäismajoitukseen kalustetussa asunnossa, mutta haluttiin suoraan asettua omaan kotiin. Toisaalta pystyi samantien alkaa hommaamaan puuttuvia juttuja, joita tiesi ettei kontissa tule (esim. kaikki valaisimet, kodinkoneet). Olihan se aikamoista, mutta onneksi asia, ainakin välillä, nauratti jo silloin ja varsinkin nyt. Kun tv oli hankittuna, M katseli sitä joko korkealta tuolilta tai sitten raahasi terassilta mun aurinkotuolin olkkariin. Itse taisin saada jotain traumoja ilmapatjasta, sillä sen jälkeen, kun ihan oikea sänky oli tullut, näin jo untakin siitä, että ilmapatja tyhjenee...
 
 
Yksi uusi asia, mikä oli heti navigaattorin jälkeen hommattava, oli IPass. Eli sellainen tietullilaite, minkä avulla voi maksaa tietullit ilman käteistä. Illinoissin osavaltiossa pitää siis maksaa moottoriteillä tietullia. Auton tuulilasiin kiinnitettävään laitteeseen ladataan netissä rahaa ja siitä tietullikamerat sitten tunnistaa laitteelle rekisteröidyn auton (tai autot) ja veloittaa tietullin.
 


Aiemmin oltiin jo hankittu muutama adapteri pistorasioihin, sillä täällähän ne on erilaiset kuin Suomessa tai Euroopassa yleensä. Muutamat vempeleet kuten puhelimien laturit, kannettavien virtajohdot ja mun suoristusrauta oli sellaisia, että ne kävi suoraan tähän verkkovirtaan. Joka on siis eri kuin Suomessa. Muutenhan jouduttiin (vai saatiin?) hommata uusia tähän verkkovirtaan sopivia vempeleitä. Nyt tosin alkaa olla jo niin päin, että Suomeen mennessä pitää ottaa sinne sopivat adapterit mukaan.



Yksi asia puuttuu keittiöstä, minkä kanssa meni hetki ennen kuin oppi olemaan ilman sitä. Nimittäin astiankuivauskaappi. Voi että oli hankalaa miettiä, että mihin ne kaikki astiakaapissa olleet asiat sijoittaa. Tässä(kin) tapauksessa painelin Ikeaan ostamaan altaan viereen sellaisen kuivaustelineen astioille. Toisaalta on vähän ärsyttävää, kun se kuivausteline pöjöttää siinä altaan vieressä toisinaan täynnä astioita eikä niitä saa ovien taakse nätisti piiloon. Mutta minkäs teet. Näillä mennään.
 
 
Tämä kaappi siis sijaitsee altaan yllä, siinä missä on totuttu, että on se astiankuivauskaappi. Noihin väliköihin vissiin voisi laittaa ruokalautasia, mutta mä olen arkistoinut siihen kaikkien HYVIEN viinien korkit (että sitten muistaa, mikä oli hyvää viiniä).
(Okei, nyt samassa lauseessa viini ja muistaminen ei kuulosta hyvälle...)
Ja sitten siinä koristaa kaksi lahjaksi saatua tarjotinta. Niistä mä tykkään.

Keittiön toinen ihmeellisyys on liesituuletin-mikro-yhdistelmä. Eli lieden päällä on mikro, joka toimii myös liesituulettimena. Hieman erikoinen viritelmä, mutta täällä hyvin yleinen. Ja joka vempeleessähän on kello, joten keittiöstä löytyy kello tästä mikro-liesituulettimesta, liedestä, kahvinkeittimestä sekä lisäksi laitettiin vielä seinälle kello. Onkohan niitä nyt ihan tarpeeksi?

 
Tästä sitä sitten valitaan, että mitä toimintoa laitteesta haluaa.

Semmoisia juttuja tällä kertaa. M latasi iPadiin kaapeliyhtiön sovelluksen, josta voi katsella tv-sarjoja ja löysin sieltä Nurse Jackin tuotantokaudet. Wuhuu! M lähti suoraan töistä bisnesdinnerille Chicagoon, joten mä taidankin aloittaa vanhojen tuotatokausien läpikahlaamisen.




maanantai 21. tammikuuta 2013

Kylmää kylmää

Hitsiläinen, oikeasti. Tänä aamuna auton mittari näytti vähän päälle -12C, kun suunnattiin koiran kanssa aamulenkille. Ja tuulen tuoman lisän kanssa lämpötila tuntui -24C asteelta. Tuuli on jäätävää! Hrrr. Yksi juoksija tuli polulla vastaan, mutta muuten saatiin ihan rauhassa ulkoilla. Metsässä onneksi puut sen verran suojasivat, että siellä oli ihan siedettävää olla. Preerialla olikin sitten toinen juttu. Naamahan siinä tuulessa jäätyy. Sinänsä oli kiva saada kunnon talvifiiliksiä, vaikka lumen puuttuminen tekeekin talvesta vähän kummallisen.

Lauantai-iltana tuuli yltyi taas niin kovaksi, että alueelle annettiin varoitus kovasta tuulesta. Pysyteltiin ihan kotosalla lämpimässä. Sunnuntai aamuna M huomasi, että talon vieressä olleesta (kuivasta) puusta oli oksa katkennut. Onneksi tuuli oli ilmeisesti ollut sen verran talosta pois päin, että oksa oli mätkähtänyt takapihalle eikä meidän makuuhuoneen katolle.


Viikonlopun iltoina oli kiva istuskella sohvalla takan ollessa päällä (hassusti sanottu, mutta päällehän se takka laitetaan). Joku muukin nautti takan lämmöstä...

 
Kaikki tärkeät lähettyvillä; peti sekä luut



Jos ei muusta huomaa ilmojen kylmenneen, niin ainakin kaasulaskusta. Sähkölasku taasen on pienentynyt talven myötä. Tietty se nyt on ihan loogistakin, kun ilmastointi toimii sähköllä ja lämmitys kaasulla. Aikaisempina kylminä päivinä aurinko on päässyt sen verran lämmittämään, että päivisin lämpötila on noussut aamun lukemista, mutta nyt tuuli viilentää ilmaa koko alkuviikon. Eli kylmää tulee olemaan. Tai näin se säätyyppi aamulla telkassa sanoi.


Luin jostain, että hyvä korvike kaakaolle on sulattaa pari palaa tummaa suklaata kuumaan maitoon. Mä päätin kokeilla sitä tänään, sillä olin ihan syvä jäässä, kun tulin kaupasta kotiin. Tosin kaapista löytyi vain tummaa suklaata mantelimurusten kanssa, joten siihen oli tyytyminen. Ja siitä tuli yllättävänä hyvää. Vaikka mun kaakaossa olikin sattumia, mutta silti se oli ihan ok.




Ja tästä taas kohti alkanutta viikkoa!

p.s. Ja arvatkaapas onko se englannin aine tehtynä? Juu ei... Pakko siis alkaa tekemään sitä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Aika aikaansaamatonta

Jaahas, olin aloittanut jutun maanantaina ja siihen se oli sitten jäänytkin. Aikaansaamattomuuden huipentuma, taas. Johonkin tää alkuviikko on taas(!) mennyt, sillä nyt on jo keskiviikkoilta. Uskomatonta... Okei, no olen mä ulkoillut koiran kanssa ja muutenkin harrastanut liikuntaa. Että en mä ihan paikoillani ole ollut....

Viime viikonlopusta vielä sen verran, että lauantai-iltana satoi alijäähtynyttä vettä ja yöllä oli ihan kunnolla pakkasta, joten sunnuntaina ulkona oli kaikki (kirjaimellisesti) ihan jäässä. Autokin oli saanut hienon jääkuorrutteen ja siinä vaiheessa, kun olin sillä lähdössä liikenteeseen, tuli ikävä toista autotallia (meillä on siis poikkeuksellisesti vain YKSI autotalli ja se on varattu M:n rakkaalle bemsulle). Joten ei muuta kuin hiippailin pihalle käynnistämään auton ja takaisin sisälle vaihtamaan urheilukamppeet päälle. Ja sitten vaan odottelemaan, että jää alkaisi sulaa. Siis ihan järkkyä oli pitää autoa pihassa tyhjäkäynnillä (tätä tosin naapurit tekee aina kylminä aamuina), mutta oli pakko, jää oli niin kovassa. Muutenkin kirpaisee aina käynnistää ihan kylmä auto, kun siinä ei ole lohkolämmitintä. Saatikka penkinlämmittimiä, kääks! Mutta puolentunnin odotus ja jään skrabaaminen palkittiin ja sain jään ikkunoista irti.




Maanantaina onneksi oli aurinkoinen päivä ja aurinko jopa lämmitti, joten loppu jääkerros autosta onneksi suli auringossa. Muuten viikolla on ollut öisin sen verran kylmää, että kotoisasti aamuisin on saanut raaputella auton laseja jäästä.

Sen verran sain alkuviikosta aikaan, että pyörähdin parissa kivassa sisutusliikkeessä. Mukaan tarttui Jälkeläisen huoneeseen sängylle uudet tyynyt sekä vähän kynttiläjuttuja.

 
Eräs karvapallohan oli heti tilaisuuden tullen testaamassa, miltä uudet tyynyt tuntuu.
Nuhtelun jälkeen painelikin omaan koppiinsa koisaamaan....



Mulla alkoi viime viikolla englannin opetus ja ensi viikolla on tiedossa kahtena päivänä opetusta. Tiistaille pitäisi tehdä aine, josta opettaja katsoo, millä tasolla kirjallinen englanti on. Se siis pitää vielä saada aikaan tällä viikolla.

Viime viikosta lähtien on ahdistanut aikaansaamattomuus vapaaehtoistyön suhteen. Tänään ryhdistäydyin ja otin perjantaille vuoron. Aloitan nyt siis ryhtiliikkeen viikonloppua kohden!


p.s. Tällä viikolla on hermot mennyt tekniikkaan ehkä noin 100 kertaa. Kaikki on temppuillut kaukosäätimestä lähtien. Jippii. Ja viestiä on lähtenyt työmatkalla olevalle M:lle... Onneksi tulee huomenna jo kotiin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Himahengailua

Viikonloppu himahengailtiin, kun M oli kipeänä. Sen verran harrastettiin viikonlopun aikana sosiaalista toimintaa, että käytiin lauantaina toisten suomalaisten kanssa aamupalalla. Tähän samalle asuinalueelle, muutaman tien päähän, muuttaa M:n suomalainen kollega perheineen. Tavattiin siis ne lauantaina ja annettiin muutamia vinkkejä tänne asettumisen suhteen. Ja ihan samojen haasteiden kanssa ne tuntuu painivan kuin me silloin reilu puoli vuotta sitten.

Olihan se aluksi aikamoista, kun mekin oltiin YKSI yö hotellissa ja sitten tultiin jo asumaan tähän, missä nyt asutaan. Ja meillähän oli siis vain matkalaukut. Käytiinhän me heti hankkimassa pakolliset tarvikkeet kuten kahvin- ja vedenkeitin, pyyhkeitä ja ilmapatja, jolla nukuttiin eka viikko. Meni siinä muutama päivä ennen kuin saatiin hankittua lisää tavaraa mm. tuolit keittiön "baaritason" eteen. Sitä ennen mä istuin kodinkoneista tulleiden pahvilaatikoiden päällä. Joten voitte arvata, että ilo oli suuri, kun merikontti vihdoin saapui ja saatiin huonekaluja. Ja kaikki se säätäminen puhelimien, liittymien (kaasu, sähkö, netti) ja eri virastojen kanssa... Mutta siinä huomasi ainakin sen, kuinka helppoa se oikeasti on, jos olet valmiiksi kaikissa eri järjestelmissä. Nyt piti kaikki aloittaa tyhjästä. Mutta takaisin viikonloppuun...

Ilmeisesti kipeys oli pehmittänyt M:n päätä sen verran, että SE ehdotti lauantaina, että syötäisiin THE avokadopastaa (sitä mistä Suomi kohisi syksyllä). No, mä läksin kaupasta hakeen tarvikkeita ja sitä sitten syötiin. Ja hei, se oli todella hyvää!


Ohjeen mukaan juustot piti raastaa, mutta mun piti hienontaa ne veitsellä.
Mulla kyllä oli raastinrauta, mutta ilmeisesti se jäi muuttokuormasta pois,
kun en sellaista kaapeista löytänyt...


 
Valmis kastike, vain pasta puuttuu

Täällä joidenkin ruokakauppojen yhteydessä on "alko" (sen lisäksi, että niitä on olemassa ihan erikseenkin). Täällähän ei alkoholia saa myydä alle 21-vuotiaille, joten multakin kysytään melkein aina henkkareita, kun ostan jotain alkoholipitoista. Ja sitten viini ynnä muut pullot pakataan paperipusseihin. Olutlaatikot sentäs saa kantaa ihan sellaisinaan ulos kaupasta.




Mikäs se sieltä kurkistaa...

Lauantaina samaisella kauppareissulla kävin läheisessä rautakaupassa hakemassa koloavaimen, jolla saa takan kaasuhanan auki. Meillä on siis ollut kaasutakka koko ajan, mutta ei vaan olla perehdytty siihen, miten se toimii. No lauantaina mä halusin perehtyä asiaan. Etsittiin netistä ohjeet ja ta-daa, saatiin takka päälle! Tai siis M sen osasi laittaa... Ja jos asiaan olisi perehtynyt taas hieman etukäteen, olisi sieltä mistä takka sytytetään (tuolta alta) löytynyt se kaasuhanan avaajakin.


Ja tää hei oikeesti myös lämmittää.
 
 
En muista olenko aiemmin maininnut siitä, kuinka kylmä meidän tulitikkuaskin kokoinen eteinen on. No se on kylmä! Täällä ei yleisesti ole mitään tuulikaappeja tms. ja ulko-ovi (ainakaan meillä) ei ole kovin paksu. Muutenkin ulko-ovesta vetää. Meillä onneksi on niin, että kun asutaan tällaisen townhouse-tyyppisen kaksikerroksisen kompleksin yläkerroksessa, niin ulko-ovi jää "alakertaan". Sehän ei tosin kuitenkaan poista sitä tosi asiaa, että eteinen on kylmä, mutta kylmä ilma ei nouse asuinkerrokseen. Aiemmin syksyllä yhdessä rautakaupassa osui silmiin vetostoppari ovien eteen ja ostin sellaisen. Sen tehosta tosin en ole kovin vakuuttunut, mutta jospa se pitäisi vähän kylmää loitolla.
 

Siinä se pötköttelee
 
Eteisen matto ei ole ehkä silmiä hivelevän ihana,
mutta koiran takia on pakko olla joku hiekka-kura-roska-stoppari.



Ja mä kun en jaksa aina sitä olla tuohon oven eteen asettelemassa, niin olen amerikkalaiseen tapaan siirtynyt kulkemaan autotallin kautta...

Huomenna alkaa taas uusi viikko ja M lähtee jälleen kerran työmatkalle. Sunnuntain ratoksi katsotaan kumpi joukkue Seattle Seahawks vai Atlanta Falcons mahdollisesti pääsee Super Bowliin. Chicago Bearsia ei siellä nähdä. Pah.

torstai 10. tammikuuta 2013

Valtakunnassa kaikki hyvin

Nyt kun joululoman tapahtumat on käsitelty, voin taas siirtyä tarinoimaan tapahtumista täällä. Ollaan oltu kohta viikko kotona ja jotenkin aika on taas hujahtanut. Tai itseasiassa mä olen ollut sen viikon kotona, M lähti heti tiistaina parin päivän työmatkalle.

Paluulento oli ajallaan ja tehtiin varmaan pohja-aika välillä lentokoneesta kotiin. Ei meinaan mennyt kuin noin 1,5 tuntia ja oltiin kotona! Maahantulossa ei ollut jonoa juuri ollenkaan (ihme kyllä), joten päästiin aika nopeasti siitä läpi. Ja kerta kun oltiin ajoissa kotona, käytiin vielä samana iltana hakemassa Koiruli kotiin! Koirulin amerikkalainen joululoma oli mennyt vallan hyvin ja hoito oli ollut kyllä ensiluokkaisen hyvää.

 
Yritin ottaa kuvia joululahjaksi saamistani villasukista, mutta pieni karvainen ystäväni halusi myös osallistua kuvaamiseen. Olemalla aina kameran edessä.
 
 
Torstaina postilaatikossa odottikin yllätys, kun loman ajaksi keskeytetty posti olikin tuotu laatikkoon. Olin laittanut, että haen postit pääpostista, mutta joku ystävällinen olikin päättänyt tuoda ne meidän laatikkoon.
 

 
Olin siis valinnut vaihtoehdon B, mutta posti tulikin vaihtoehdolla A
 
 
Lauantaina saatiin extempore-vieras! M:n kaveri oli tullut Indianan Indianapolikseen työmatkalle ja samalla reissulla tuli käymään myös meillä. Olipa kiva yllätys. Lauantaina myös satoi lunta ja maa oli valkoinen, mutta sunnuntaiaamuna oli taas nurmikko näkyvissä.
 


Eräs Koiruli oli heti terassilla tassuttelemassa

 
Perjantaiaamuna läheiseltä ulkoilualueelta otettu kuva.
Oli aika hitsin kylmä ja tuulinen aamu.
 
Suomessa alkoi lauantai-iltana Putous ja se oli jo sunnuntaina katsottavissa katsomo.fi:stä. Ajateltiin, että katsotaan se vielä porukalla ennen kuin M:n kaverin oli lähdettävä ajelemaan takaisin Indianapolikseen. Eikä tarvittu kuin kolme eri vempelettä, että saatiin ohjelma katsottua loppuun. Ensimmäinen yritys oli iPadilla, joka ei jostain syystä toiminut kunnolla. Toinen yritys oli mun koneella, joka sekään ei jostain syystä suostunut pelittämään. Kolmas yritys oli M:n kaverin koneella, jonka avulla päästiin jatkamaan ohjelman katselua. Kunnes siitä lopppui akku. Onneksi se oli helposti korjattavissa oleva asia ja vihdoin saatiin katsottua ohjelma loppuun. Täytyy sanoa muutamien sketsihahmojen olleen aika tosi hyviä, mutta puolikaimani Sanna-Raipe Helminen on mun suosikki. Hahaa, ihan paras!
 
Sunnuntaina suunnattiin vielä M:n kanssa elokuviin katsomaan Django Unchained. Sanoisin, että oli ihan perus Tarantinoa. Toimi. Tässä lähellä on aika iso elokuvateatteri ja ollaan siellä joitakin kertoja käyty. Liput on 8$ per nenä, eli ei kovin paha. Tällä kertaa otettiin "pieni" limsa, joka sekin oli varmaan yli 0,5 litraa.
 
 
 
 
 
 
Valtakunnassa kaikki siis hyvin ja arki rullaa taas. Viikonloppua kohden.



tiistai 8. tammikuuta 2013

Joululomamuistelot

Nyt kun sain tilitettyä matkalaukku-operaatiosta, voin kertoa että oli niitä mukaviakin juttuja. Ihan alkuun täytyy sanoa, että vaikka ottikin aivoon vaihtovaatteiden (ja talvikenkien!) puuttuminen, niin silti eniten sapetti se, että laukussa oli pari joululahjaa. Harmitti niin vietävästi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Laukku ehti jouluaatoksi, lahjat löysi saajansa ja mä sain lisää vaihtovaatetta.

Ennen joulua M teki Suomessa vielä vähän töitä ja mä vähän reissasin ympäriinsä. Logistiikkasuunnitelma oli siis hiottu tarkkaan. Laskeskelin, että reilun kahden viikon aikana taisin yöpyä kuudessa eri paikassa. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään "tukikohtaa", vaan kaikki kamat kulki aina matkalaukuissa mukana, joten oli aikamoista purkamista ja pakkaamista. Se teki reissaamisesta aika väsyttävää, mutta haluttiin tehdä kaikki tärkeät asiat loman aikana. Mutta ehkä kenties seuraavalle kerralle kehitellään joku uusi konsepti kokeiltavaksi.

Joulua ollaan vietetty kahdessa paikkaa, molempien vanhempien luona siis. Joten myös tänä vuonna syötiin jouluruuat kahdessa eri paikassa. Tosin ei onneksi ihan saman päivän aikana. Mutta mukavaa oli viettää joulua molemmissa paikoissa. Lisäksi Joulupukki toi meille käytännöllisiä ja helposti matkalaukuun sopivia lahjoja. Kiitos niistä!


Ei ollut ruuhkaa ei.
 
 
Joulun valoja
 

Jokseenkin hullaannuin kaikesta siitä lumesta ja talvimaisemasta


 
 
Äiskä oli tehnyt jäälyhtyjä
  
Joululomalla perheiden lisäksi ehdittiin nähdä ystäviä. Itselläni on ilo ja kunnia kuulua porukkaan, joka pyrkii kokoontumaan ainakin 1-2 kertaa vuodessa. Kaikki asuu vähän siellä sun täällä, joten organisointia ja kalentereiden järjestelyä vaaditaan. Tapaamiset kuitenkin on kaiken sen sumplimisen arvoisia. Poppoollamme on jopa muutamia perinteitä, joita on sitkeästi pidetty yllä. Tällä kertaa kokoonnuttiin Tampereella ja poikkeuksellisesti kyseessä oli avec-tilaisuus. Eli historiallisesti myös avo-/ aviomiehet sekä poikaystävät oli kutsuttu mukaan (yleensä ne saa jäädä kotiin, hehee). Hauskaa oli, kuten aina. Ja seuraavaa kertaa odotellessa.
 
 
Kuka arvaa, minkä hotellin ikkunasta?
 
 
Lisäksi oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunaan! Ja ruisleipääkin tuli syötyä jopa hieman liikaa. Tai ihan yleensäkin tuli syötyä liikaa... Hiihtämäänkin pääsin, vaikka vähiinhän se jäi, kun hiihtokamppeet seikkaili siellä matkalaukussa. Mutta pääsi kuitenkin kokeilemaan, että miten se suksi luistaa. Lainakamppeilla tosin, kun optimisteina pistettiin omat sukset kontissa tulemaan tänne. No, lumitilanne täällä on aika heikko, mutta jospa sitä saisi aikaan jonkun hiihtoretken tuonne naapuriosavaltion lumille.

Tiivistetysti joululoma meni oikein hyvin ja oli todella mukavaa käydä Suomessa. Jälleen kerran, suuren suuri kiitos kaikille majoituksesta sekä pöydän antimista!

 




maanantai 7. tammikuuta 2013

Matkalaukku

Pari viikkoa Suomessa mennä hurahti vauhdilla ja nyt voi aloittaa lomasta toipumisen. Oikeasti. Vaikka oli aivan hirrrveen ihanaa viettää joulua Suomessa ja nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä, oli se silti samalla aika väsyttävää. Loma meni tavaroita purkaessa ja pakatessa. Tai no, siellähän ne lojui matkalaukussa... Ja matkalaukusta onkin hyvä aloittaa tämän parin viikon tapahtumien purkaminen...

Juttu lähtee liikkeelle siitä, kun maanantaina 17.12.12 lähdettiin M:n kanssa kohti Suomea. Chicagon kentällä päätettiin vähän tuhlata lentomaileista kertyneitä pisteitä ja korotettiin itsemme seuraavaan matkustusluokkaan. Matka meni varsin joutuisasti, sillä nukuin varmaan KOLME tuntia koneessa. Ehdoton ennätys tähän mennessä. Olo olikin ihmeen virkeä. Mikä oli hyvä jatkoa ajatellen...

Kentällä odoteltiin laukkuja saapuvaksi ja ensimmäisenä tulikin se laukku, missä oli melkein kaikki joululahjat. Tässä vaiheessa sanoin M:lle, että onneksi ainakin joululahjat tuli! Sitten tuli M:n laukku ja sitten odoteltiinkin mun laukkua, joka ei sitten tullutkaan. Oi kun kiva. Käytiin tekemässä ilmoitus asiasta ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin lähteä ensimmäistä majapaikkaa kohti ja alkaa miettimään, että mitäs sitten. Olin ehkä HIEMAN hiiltynyt asiasta. Ärsyttävintä oli, että olin sopinut menoja samaiselle päivälle ja nyt piti ennen sitä ehtiä hankkimaan jotain vaihtovaatetta. (Joo, mä tiedän, että käsimatkatavaroihin olis aina hyvä laittaa jotain vaihtovaatetta.) No ei muuta kuin pikainen pyörähdys muutamassa vaatekaupassa ja eteenpäin. Aluksi optimistina ajattelin, että kyllä se laukku sieltä viimeistään seuraavana päivänä tulee. Luulin väärin. Ja se optimistisuuskin karisi siinä laukkua odotellessa. Laukku lopulta toimitettiin 24.12.12 aamupäivällä, eli 6 vuorokautta myöhässä. Siinä vaiheessa mä toki olin jo laajentanut garderobini sisältöä shoppailemalla vähän lisää vaatetta. M:n sanoikin, että onneksi mulle ei vaatteiden ostaminen ole koskaan tuottanut mitään vaikeuksia (häh, mitä se sillä tarkoitti?). Niin, itse laukkuhan löytyi Moskovan lentokentältä. Mielenkiintoista. Laukusta oli revennyt irti sekä itseni laittama nimilappu ja lentoyhtiön lappu. Kysyin, että miten se sinne Moskovaan oli joutunut, mutta en saanut vastausta, sillä virkailija luurin toisessa päässä päätti vaihtaa puheenaihetta.


 
Voin kertoa, että ei paljon sorryt lämmittänyt siinä vaiheessa.
 

 Sen sijaan lentokoneeseen otetut villasukat lämmittivät.
 
 
Ostoslista. Siitä lähdettiin liikkeelle, että mitä ehdottomasti tarvitsi. Heti.
 
 
Liikkelle lähdin autolla, jonka sammutin ensimmäisessä risteyksessä.
Siinä hötäkässä en tullut ajatelleeksi, että kytkintäkin olisi hyvä käyttää.
 
 
Välttämättömät harjat yhteiskuvassa


Dödön satuin ostamaan jo Chicagon kentältä, ja muutamat hiustuotteetkin oli ihan kiva hankkia
 


 
Pikapyörähdys kauppakeskuksessa tuotti tulosta vaihtovaatteiden verran.
 
 
Uusi pipo. Muuten olisi pää jäätynyt. Aika kiva rusetti. Oli alessa.
 

Jouluaaton aamupäivän jälleennäkeminen.


 
 Oli syytäkin kiirehtiä.