keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Happy Halloween!

Tiistaina tosiaan oli tuulista. Tuulista täällä nyt on muutoinkin useasti, mutta nyt tuuli oli puuskissa aika navakkaa. Aamulla tuulen kanssa lämpötila oli jotain -3 celsiusasteen paikkeilla. Vaatetta, erityisesti tuulen pitävää, sai vetää niskaan. Mutta kun päällä oli oikeanlaiset vermeet, oli aamulla ihan jees keli ulkoilla koiruuden kanssa.



Aikaisemmin taisinkin jo kertoa, että yritin etsiä paikallista hunajaa, koska sen avulla kuulema olisi mahdollista vaikuttaa allergiaoireisiin. No mä nyt en varsinaisesti tiedä, että johtuiko aikaisemmin ollut nuha ja tukkoisuus jostain pöpöstä vai oliko se allergiaa. Vai kumpaakin? No, nenän tukkoisuus ja vuotaminen on jatkunut sellaiseen on-off-tyyliin ja se alkaa nyt pikkuhiljaa ärsyttämään. Allergialääke on lopussa ja nyt ei millään jaksaisi lähteä englanniksi lääkäriin selittämään (se siis voi oikeasti olla joskus tosi väsyttävää, kun et voi hoitaa asioita omalla äidinkielellä), että mikä vaivaa. MUTTA, nyt sain mahdollisuuden testata paikallisen hunajan mahtia, sillä M:n kollegan vaimo oli sitä löytänyt Morton Arboretumista (www.mortonarb.com) ja oli ystävällisesti ottanut purkillisen myös mulle. Ja voin kertoa, että on paljon, paljon parempaa kuin se intialaisten hunajankerääjien hunaja.



Tänään tapasin tulevan englanninkielen opettajan, sillä joulukuussa aloitan yhdessä toisen (Italiasta tulleen) expatin kanssa englanninkielen kurssin. M:n työnantaja tarjoaa kaikille expateille mahdollisuuden kurssiin, jos haluaa. Ja mä halusin. Luulenpa, että kurssista tulee hauska ja mielenkiintoinen, sillä opettaja oli mukava ja tunnit mennään aika luovalla tyylillä. Ja mikä mielenkiintoisinta, opettaja keskittyy myös ääntämiseen ja luontevaan puhetyyliin eli toisin sanoen aksenttia koitetaan vähentää. Okei, no ehkä suomalaisilla ei ole yhtä vahvaa aksenttia kuin vaikkapa italialaisilla (suomalaisten puhetyyli tosin on aika monotonista, hehee), mutta kyllä silti aika moni on nimenomaan aksentista kysellyt, että mistä päin on tullut.




Tänään täällä vietetään Halloweenia. Alkuillasta (ennen pimeää), kun kävin koiran kanssa lenkillä, liikkellä olikin useita lapsia pukeutuneena joksikin hahmoksi. M tiesi kertoa, että ulkovalo kertoo, ovatko lapset tervetulleita käymään vai ei. Ulkovalo päällä tarkoittaa tervetuloa (ja kuka nyt toisaalta pimeään pihaan menisikään). Jotenkin mun päivä taas hujahti niin, etten ehtinyt kunnolla kauppaan, joten meillä ei sitten ollut ulkovalo päällä, kun ei ollut karkkiakaan. Tai no, olishan meillä ollut suomalaista salmiakkia, mutta ehkä parempi oli jättää ne omaan suuhun laitettavaksi. Mä en halua mitään ilkeän tädin mainetta, joka jakoi pahoja karkkeja (tai sitten en vain halua luopua salmiakkivarastostani).




maanantai 29. lokakuuta 2012

Tuulista tiedossa

Jälleen uusi viikko alkanut. Tänään on koko päivän tullut seurattua hurrikaani Sandyn lähestymistä Yhdysvaltojen itärannikolle. Aika hurjaa seurattavaa. Sen verran hurrikaani vaikuttaa/ tulee vaikuttamaan Chicagon alueella, että Lake Michiganin rannoille on annettu varoitukset tulvista sekä kovasta tuulesta. Tiistaiksi Chicagon downtowniin/ rannalle on ennustettu tuulen olevan puuskissa parhaimmillaan 60 mph, eli 27 m/s. Kuten M sanoi, ei ehkä paras ulkoilukeli... Tosin ollaan sen verran sisämaassa, että tänne ei ihan noin voimakasta tuulta ole tiedossa. Mutta ihan riittävän tuulinen tiistai taitaa kuitenkin olla tiedossa...

Sekä presidentti Obama että kaupunkien kuvernöörit ovat kehoittaneet ihmisiä oikeasti noudattamaan evakuointi kehoituksia. Ongelmaksi nimittäin muodostuu (ja on jo muodostunut), että pelastusyksiköille tulee muiden pelastustöiden lisäksi kuormitusta näistä ihmisistä, jotka eivät ole noudattaneet kehoituksia  ja hälyyttävät palokunnan siinä vaiheessa paikalle, kun eivät enää ilman apua pääse lähtemään turvaan. Tietysti helppohan sitä itse on täältä sivusta huudella, mutta ehkä siinä vaiheessa pitää miettiä, että haluaako henkensä uhalla pysytellä kotona vai jättääkö maallisen omaisuutensa pysyäkseen hengissä. M aamulla kommentoi, että "onneksi meilläpäin ei ole tuollaisia, meillä on vain tornadoja". Jepjep.

M lähti taas työreissulle ja vaihteeksi ajelin Chicagon lentokentälle (alkaa olemaan jo tutut reitit). M lähti käymään Suomessa, joten sen lentoon ei hurrikaanilla ollut vaikutusta. Tällä kertaa lento lähti ajallaan. Huraa.



Hurrikaani Sandy (kuva hs.fi)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Viikko tiivistetysti

Viikko hurahtanut taas niin nopeaan että!. Viime lauantaina käytiin hakemassa Suomesta saapunut pikku-typykkä vanhempineen kentältä. Tällä kertaa maahantulo onneksi ei kestänyt normaalia pidempään. Oli typykkäkin jaksanut jonotella. Sunnuntaina oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten suunnattiin porukalla päiväksi Chicagoon. Loput päivät käytettiinkin tehokaasti eri paikkoja kierrelleen ja shoppaillen. Hyvin ymmärsi myös pikku-typykkä (2 vee) shoppailun päälle, kun yhdessä kaupassa kiikutti rimpsumekkoa isälleen ja sanoi "osta!". Hehee.


(Kuvan ottanut pikku-typykän iskä)

Eilen käytiin hakemassa mun jousi! Ai että se on hieno! Nuoletkin oli tehty sävysävyyn jousen kanssa. Jousikaupassa hujahtikin sitten tovi jos toinenkin, kun testailtiin asetukset kohdilleen ja M:lle tehtiin vielä kasa uusia nuolia. Neljään viikkoon (!) en ole ampunut jousella ja sen kyllä huomasi... Kaikki tuntui tökkivän. Lopulta alkoi homma taas sujumaan ja asetukset olemaan kohdallaan. Huomenna voisi koittaa käydä vähän harjoittelemassa ulkoradalla.




perjantai 19. lokakuuta 2012

Hömppää

Koska M oli tällä viikolla (taas) työmatkalla, oli mulla hyvää aikaa käydä kaikissa kauneusjutuissa. Hehee. Tiistaina kävin siistimässä kulmat ja kerta kun olin jo ostoskeskuksessa, kävin samalla vähän ostamassa uusia ihonhoitotuotteita + meikkejä. Täytyy tunnustaa, että yleisestä painostuksesta johtuen ostin itselleni silmänympärysvoiteen. Nyt on niin moni sanonut, että "tossa iässä pitää jo alkaa käyttäämään!". No okei okei, sellainen on nyt hankittuna. Ostin useamman Cliniquen tuotteen, joten sain sellaisen pikkusetin kaikkea sälää. Setissä oli itseasiassa aika kivan värisiä luomivärejä 2 kpl, kiva poskipuna ja värillinen huulivoide. Kerrankin osui jotain sellaista, mitä oikeasti tulee käytettyä. Yleensä noi pikkusettien näytteet jää pyörimään jonnekin kaapin perukoille.

Keskiviikkona kokeilin jotain aivan uutta. Kävin nimittäin kasvojen mikrohionnassa. Tällä viikolla yhdessä kauneushoitolassa hoidon sain 125$:n sijaan 50$:lla, joten päätin kokeilla, miten oma ihoni moiseen reagoi. Ja toinen motiivi oli ihana kumppanini Aikuisiän Akne, joka on jättänyt muutaman tumman arven. Mikrohionnan avulla on mahdollista vaalentaa arpia (tai jopa poistaa kokonaan), mutta se toki vaatii useamman hoitokerran. Hoidon jälkeen iho oli KÄSITTÄMÄTTÖMÄN heleä! Ja niin niin pehmeä.Voin sanoa, että aikoihin ei ole iho näyttänyt niin hyvältä ILMAN meikkiä. Tosin silti en ole vakuuttunut siitä, haluanko laittaa niin paljon rahaa ulkonäkööni (mun tapauksessa tarvittaisiin ainakin 6 hoitokertaa, kääks). Eroa olen huomannut jo ihan sillä, että hoidan ihoani/ aknea vitamineilla ja lisäravinteilla. Sekä ruokavaliolla (jonka suhteen tulee toisinaan hieman repsahduksia...).

Perjantaina suuntasin parturiin vähän siistimään leikkausta, jota tosin yritän kasvatella johonkin suuntaan. Katsotaan mitä siitä tulee ja kuinka kauan riittää kärsivällisyyttä kasvatella. Mutta, perjantaisessa käynnissä erikoista oli se, että otin piiiitkästä aikaa jotain väriä päähäni. Otin vaalean ja tumman ruskeita raitoja ja aika kivasti piristi ilmettä. Tai kuten M asian ilmaisi "piristihän se sun maantienvärisiä hiuksia". Ensinnäkin, mun oma hiusten väri ei ole "maantienvärinen" ja toiseksi siinä vaiheessa M sai kyllä sellaisen katseen. Hehee.

 Huomenna saadaan taas vieraita Suomesta! Ihana pikku-typykkä saapuu vanhempiensa kanssa. Mutta nyt täytyy lähteä ottamaan perjantai-illan dinneri uunista ennen  kuin se kärähtää... Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Tätä ei ole aiemmin tapahtunut

Jaahas. Nyt on sattunut ja tapahtunut taas niin, että ei edes tiedä mistä aloittaisi kertomaan. Mutta aloitetaan nyt vaikka siitä, että sunnuntaina tsekailtiin verkkopankissa viikon menoja ja M alkoi ihmettelemään, että mihin olen viikonlopun aikana pistänyt yli 200$ haisemaan. Siis mitä?!? Mehän oltiin kotona KOKO viikonloppu. Asian ihmeelliseksi teki vielä se, että a) en ole koskaan edes tehnyt ostoksia ko. kaupassa ja b) ostokset oli tehty Indianassa. Voihan vitalis. Ei muuta kuin soittamaan pankkiin ja selvittämään asiaa sekä kuolettamaan kortti. Maanantaina kävin hakemassa uuden kortin ja pankki alkoi selvittämään asiaa. Keskiviikkona koko summa oli jo tilillä odottamassa. Arvoitukseksi taitaa jäädä, että miten kortin tiedot joutui hukkateille. Ja taas tuli aihetta viivata yksi asia yli Tätä ei ole aiemmin tapahtunut -listasta...

Sunnuntain suunniteltu aikataulu meni osittain uusiksi, kun tuli tämä kortti-asia ja sitten ei enää ehditty lähteä minnekään, kun piti seurata kuinka Felix Baumgartner tuli alas 39:stä kilometristä. Kun Felix onnellisesti pääsi maahan, lähdettiin käymään kuntosalilla. Salille päästyä tulikin sitten tornado-varoitus. Hitsiläinen, ja koira oli kotona. No, eipä sitä voinut oikein muuta tehdä kuin kuntoilla ja odottaa, että varoitus menee ohi. Ei siinä tuulessa ja sateessa voinut autoilemaankaan lähteä. Onneksi tällä(kin) kertaa päästiin pelkällä varoituksella ja kotona oli kaikki tallella.

Tiistaina surkeiden sattumusten sarja sai jatkoa. M oli lähdössä työmatkalle ja lähdin sitä viemään lentokentälle. Moottoritiellä järjettömän kokoinen rekan roiskeläppä lensi auton etuosaan ja pyyhkäisi mennessään maalia. No niin, mitäs muuta vielä? Sinänsä, onneksi tuli auton alaosaan ja vältyttiin peltilommoilta. Mutta täytyypä taas listasta viivata yksi asia yli... (mä nimittäin olen ollut vakuutusyhtiön näkökulmasta tuottoisa asiakas, sillä mun autolle ei ole koskaan sattunut mitään) (ja koputetaanpa puuta, kopkop...)


Auts

Nyt mennään keskiviikossa ja toivottavasti loppuviikko selvitään ilman mitään sen kummempia tapahtumia. Ulkona jyrisee ukkonen ja olen lähdössä hoitamaan asioita, joten pitäisiköhän varulta laittaa kumpparit jalkaan ja jättää sateenvarjo kotiin...?

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kalkkunapullat

Tänään aamulla olo oli herätessä jo paaaaaljon parempi ja koiran iloksi kävimme ulkoilualueella aamu(kävely)lenkillä. Tosin jo torstaiaamuna uskaltauduin koiran kanssa aamukävelylle, vaikka ystäväni E sanoinkin, että "sitten et lähde sen koiran kanssa mihinkään lenkkeilemään". E:lle tiedoksi; se tosiaan oli vain aamuKÄVELY. Aamuisin on ollut jo sen verran kylmä, että on pitänyt heittää ihan aluskerrastoa ulkoilupuvun alle sekä pipo + hanskat. Testaisin uutta hankkimaani kuori-/talvitakkia. Ihan paras takki. Edellinen 8 vuotta käytössä ollut takki on lähes samanlainen ja sinänsä vielä ihan toimiva, mutta jo hieman kauhtana. Ja olkasaumat taitaa jo vähän vuotaa (ja mä olen haaveillut uudesta). Käytännöllisyyden vuoksi päädyin mustaan väriin, taas. Eipähän näy kaikki kökkö heti ja tule sitä ärsyttävää pinttynyttä likaa, mikä ei lähde pois sitten millään, nimim. Yhdet valkoiset toppahousut omistanut. (siis haloo, mikä älynväläys oli ostaa valkoiset toppahousut?)




Torstaina aamutv:stä tuli ohje kalkkunajauhelihapullille. Nappasin siitä muutamat vinkit ja ajattelin hieman muunneltuna kokeilla. Onneksi ennen kauppaan lähtöä hieman tsekkailin, että mitä kuiva-aineita meiltä oikeastaan löytyy kaapista ja tulin siihen tulokseen, ettei oikeastaan mitään. "Tavallisessa" muutossa yleensä kuiva-aineet siirretään vain keittiöstä toiseen (tai ainakin mä olen tehnyt niin, hirrrrveää haaskausta heittää hyviä ruoka-aineita hukkaan). Mutta nythän tilanne oli se, että mitään ei ollut, kun tänne muutettiin. Aluksi sitä hankki ihan välttämättömimmät ja pikkuhiljaa on sitten täydentänyt (tai no, miten sen "täydentämisen" nyt tulkitsee). Huomasin esimerkiksi, että meillä ei ole ainakaan sokeria (ei missään muodossa, suolaa löytyy kyllä kolmea(!) erilaista) tai jauhoja (paitsi sellaista kurpitsapannukakkujauhoseosta). Kalkkunapullia varten tarvitsin korppujauhoja ja lähdin niitä hakemaan. (En käsitä miksi en aikaisemmin ole lisännyt tekemiini kalkkunapihveihin korppujauhoa...?)

Viereisessä kaupassa lueskelin, että mitä korppujauhot sisältää ja oikeastaan kaikissa oli sitä hiivatin maissisiirappia. Maissisiirapin (high-fructose corn syrup) vaikutuksista tosin vielä on eriäviä tutkimustuloksia, mutta itse mielelläni jätän sen kokonaan omasta ruokavaliostani pois (tästä voisin jauhaa lisää, mutta taidan nyt jättää sen väliin). Mutta onneksi pikku-luomukaupastani löytyi ihan perus korppujauhoa, ilman mitään sen kummempia lisäaineita. Ja ei muuta kuin kalkunapullien tekoon.



Aamutv:stä poimittujen vinkkien mukaan lisäsin kalkkunapulliin mm. persiljaa ja oreganoa (joka tosin oli kuivattua, kun en löytänyt tuoretta, mutta toimi). Persilja oli ahdettuna mielestäni hieman epäkäytännölliseeen pakkaukseen.



Toisena vinkkinä samaisesta ohjelmasta nappasin sen, että kun pullat tekee jäätelökauhalla, tulee niistä samankokoisia. Kätevää! Eikä tarvitse sössätä käsin...


Viimeisen vinkin kerronkin ihan itse ja omasta kokemuksesta. Muistakaa rasvata/ öljytä vuoka (ellette siis laita uunipellille leivinpaperin päälle, mulla ei ole uunipeltejä, joten siksi vuoka). Lähtee puhtaaksi ehkä ensi vuodeksi... Ja M vielä uskalsi jälkiviisastella, että "olisko kannattanut öljytä". Sanoinkin, että se tekee seuraavat pullat.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Voihan kökkönen

Viime yönä heräsin jossain vaiheessa siihen, että kurkku tuntui vähän karhealta. Aamulla olo oli kuitenkin suht ok ja pirteä, joten lähdin vähän hölkkäilemään ja otin koiran jarruksi mukaan (silloin vauhti pysyy suht rentona, tietty riippuen erään Mäykyn halukkuudesta kipitellä). Aamupäivällä se sitten iski. Tää KAAMEA nuha, aivastelu ja tukkoisuus. Voi typerääääää!! Ärsyttävintä tässä on ollut se, etten nyt ole ihan varma johtuuko tämä "flunssa" siitä, että viikonloppuna laitettiin lämmitys päälle ja huoneilma on nyt liian kuivaa VAI olenko mä vaan oikeasti tulossa kipeäksi (toisaalta olo välillä vähän vetämätön). Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin hakemassa C-vitamiinia, jota nyt syön oikein urakalla. Täällä vitamiinien ja lisäravinteiden päivittäiset saantisuositukset on hieman eri luokkaa kuin Suomessa/ EU:ssa, joten riittää vähäisempi kapseleiden/ tablettien määrä. Nyt kyllä kaipaisin entisen yläasteen luokanvalvojan valmistamaa hunajaa, jonka avulla OIKEASTI olen ennaltaehkäissyt alkavia flunssia. Sitä kunnon tujaus teen sekaan, niin pysyi pöpöt kurissa.

Päivällä oli pakko käydä hoitamassa asioita, joten hain samalla reissulla hunajaa. Kotiin päästyä olo olikin aika raato. M:lla on tällä viikolla pitkiä päiviä töissä, joten mun hommaksi jäi vielä ulkoiluttaa koira. Ulkoa kun raahauduin takaisin sisälle, pääsin testaamaan kaupasta hakemaani Intialaista luomuhunajaa, jonka on keränneet perinteiset "mehiläismetsästäjät" (bee hunters), jotka kiipeää keräämään hunajan. Mun makuun ehkä hieman makeaa (joo, siis hunajahan on makeaa, mutta tää oli makeampaa), mutta toivottavasti toimii tämän mun olon karkoittajana. Tosin kaupassa yksi myyjä tiesi kertoa, että täältä jostain (tää kohta meni vähän ohi...) saa myös paikallista hunajaa. Ja sillä tämä henkilö oli saanut omat allergiaoireensa kuriin. Pitänee selvittää asiaa. Ja jos siis kyse onkin allergiasta... Hei mutta huomasin, että siellä mun suosimassa pikkukaupassa myydään Pandan lakritsia. Hauskaa.

Koira onkin näköjään jo pistänyt itsensä kerälle ja yöunille, joten taidan tehdä samoin. Tosin mä en taivu kerälle, mutta sänkyyn voisin mennä jo pötköttelemään. Ja jos vaikka pelaisi muutamat erät sanajahtia. Sitä on hyvä pelata tähän aikaan, pääsee helpommin kymmenen parhaan joukkoon. Ovelaa.

p.s. Joku varmaan on huomannut, että taas kerran olen joitain pieniä muutoksia tehnyt blogiin, mm. nimeen. Tänään vaan alkoi ärsyttämään se vanha nimi, joten tällä mennään. Ainakin jonkin aikaa. Katsotaan. Tämä vielä tulee muuttumaan...

p.p.s. Lisäys 10/10. Eilen illalla kaipasin vanhoja kunnon munkkitippoja (Carmolis) (joiden nimeen isäni vannoo taudissa kuin taudissa, terkkuja iskälle!) oloa helpottamaan ja olinkin varma, että pienen pullon toin mukanani. Mutta ei, ei löytynyt. Pahus.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Viikonlopun viipotukset

Viikonloppuisin useasti viipotetaan päivät pitkät menemään ympäriinsä, kun M on vapaalla. Lauantaiaamuna suunnattiin aamupalalle viereisen kaupungin puolella sjaitsevaan aamupala- ja lounaspaikkaan. Se on yks mun suosikkipaikka. Se on aika todella perusamerikkalainen mesta sisustuksineen ja tarjoilijoineen, mutta jotenkin niin mukavan nuhjuisen kodikas. Ja ruoka, se on niin hyvää. Ja annokset (tietty) isoja. Ja hinnat kohdallaan. Lauantaina otin perussetin eli munakokkelia, pekonia, makkaraa ja pannukakkuja. Aijai! Oli kyllä sen verran tuhti satsi, ettei parane ihan joka viikkoiseksi tavaksi ottaa.

Aamupalan aiheuttamasta ähkystä selvittyä suunnattiin Premium Outlettiin vähän kiertelemään. Oli aika kivan kirpakka syksyinen keli. Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Olen joskus saattanut ihan pienesti (huomatkaa, sarkasmia) M:lle huomauttaa motarilla ylinopeutta ajamisesta. Noooo, lauantaina saatiinkin sitten ensikosketus paikalliseen virkavaltaan (Highway Patrol), kun M ajoi tutkaan hieman ylinopeutta. Siinä sitten kun odoteltiin, että poliisi tarkistaa tietoja, pohdittiin, että paljonko mahtaa napsahtaa. Mutta poliisipa oli tällä kertaa todella, todella kiltti ja M selvisi huomautuksella. Sanoinkin M:lle, että teippaan huomatuksen auton etupaneliin muistutukseksi. Hahaa.

Viikonloppuna alkoi olemaan jo sen verran kylmä, että piti laittaa tupaan lämmitys päälle! Kääks! Lauantaiaamuna oli havaittavissa jäätä auton katolla. Ja sunnuntaiaamuna piti heittää jo pipo päähän. Hrrr.... Päivisin aurinko onneksi vielä lämmittää kivasti, joten lämpötilatkin nousee aamusta.

Hybridi oli saanut jäätä pinnalleen.


Siis metsässä on vaan nyt niin kaunista. Koiran kanssa ulkoiltu ihan urakalla. Toivottavasti sen nenä ei nyrjähdä kaikesta siitä kuonottamisesta. HauHau.



Viikonlopun ruokakauppareissulla löytyi hauskoja pieniä kuivattuja ruisleipäsiä. Ja ne jopa maistui ihan ruisleivälle. Leipästen seuraksi oli pakko ostaa vähän brietä ja salamia. Valkkaria olikin jo kaapissa...



Tällä hetkellä illalla seitsemän aikaan on oikeastaan jo ihan pimeää. Äkkiä se syksy sitten tuli. Löysin lisää hauskoja pikku-kurpitsoja. Alkaa näitä kurpitsoja olemaan... Hohoo. Nyt tuikut tuleen ja teetä napaan!


p.s. Monet lämpimät ajatukset (mun palelevilta varpailta) on lähtenyt äiskälle huopatöppösistä ja siukulle villasukista <3

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kuka oikeastaan on mistäkin?

Aika moni amerikkalainen, jonka olen tavannut on kertonut, että "hei tiedätkö, mun isovanhemmat (tai isoisovanhemmat) on alkujaan sieltä ja täältä". Mä olen nyt tavannut ihmisiä, joiden sukuja on alkujaan tullut mm. Sveitsistä, Italiasta, Hollannista, Ruotsista ja Saksasta. Moni ei ole koskaan käynyt maassa, josta vaikkapa isovanhemmat ovat aikoinaan muuttaneet, mutta moni on kertonut suuntaavansa Eurooppaan heti, kun sopiva tilaisuus tulee. Muistelen, että Hollannissa ollessani (v 2003) siellä käytiin keskustelua siitä, kuka oikeastaan on alkuperäinen hollantilainen (tai miten se määritellään). Se sama ajatus on tullut nyt täällä mieleen, sillä Yhdysvaltoja on kuitenkin kansoitettu siirtolaisuuden avulla Euroopasta. Olisi mielenkintoista kuulla, miten määritellään alkuperäinen amerikkalainen. Tai kuka sellainen on? Tarkoitus ei nyt ole sohia muurahaispesää ja aiheuttaa mitään kansallista kriisiä, mutta määrittelyt on useimmiten mielenkiintoisia asioita. Ja toisinaan ihminen jostain syystä kaipaa tulla "määritellyksi".

Mutta nyt siitä eilisestä mielenkiintoisesta kohtaamisesta... Olin koiran kanssa lenkillä ja vastaan tuli mies, jolla oli kaksi pientä koiraa mukana. Koirien tutustuessa toisiin kävi ilmi, että tämän henkilön isovanhemmat ovat aikoinaan tulleet Ruotsista (dammsugare, eli pölynimuri osasi sanoa ruotsiksi). Koirapuistokeskustelun kautta keskustelu siirtyi ryhmädynamiikkaan ja ryhmässä käyttäytymiseen/ viestimiseen (mielenkiintoisia aiheita!). Ja siitä juttu lähtikin ihan uusille urille... Keskustelussa meni varmaan tunti ja siinä tuli käsitetyä asiat uskomisen kautta nykylasten/nuorten käyttäytymiseen ja siitä intuitioon. Miehen jutuista tuli kyllä välillä mieleen, että mikä tää tyyppi oikein on. Mies oli kuitenkin hyvin asiallinen, kohtelias ja yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa (mikä nyt sinänsä ei todista mitään mutta...). Mies osasi kertoa ja PERUSTELLA juttujaan aika hyvin, jopa niin hyvin , että välillä aloin funtsimaan, että missä kulkee viisauden ja hulluuden raja. Aika ristiriitainen tyyppi siis, mutta positiivisella tavalla. Tarinointinsa päätteksi mies tokaisi nauraen  "actually, maybe I'm not from this Planet!" (oikeastaan, ehkä en ole tältä planeetalta). Siinä vaiheessa en enää tiennyt, mitä ajatella (rehellisesti sanottuna vähän meinasi naurattaa). Siksi tätä asiaa piti sulatella, että saan tänne edes jotain järkevää(?) juttua niin kovin hämmentävästä keskustelusta. Mutta elämä on täynnä kohtaamisia ja tämä ehdottomasti oli yksi mielenkiintoisimmista! Ihmisten tarkkaileminen ja havainnointi on niin mielenkiintoista hommaa (siis ammatillisessa mielessä, kyyläys on sitten asia erikseen).

Hassua, mutta tästä kohtaamisesta mieleeni tuli elokuva K-PAX, jossa Prot-niminen henkilö väittää olevansa K-PAX-planeetalta. Sattumien kautta Prot joutuu psykiatriselle osastolle ja elokuva pyörii sen ympärillä kuka ta mikä Prot oikeastaan on. Elokuvassa ei suoraan anneta vastauksia, vaan katsojan on ne itse mietittävä. Se, mihin lopputulokseen kukin päätyy, on varmasti kiinni jokaisen omasta herkkyydestä sekä omista uskomuksista. (ja mä olen sellainen huuhaa, että tietty oletan aina sitä jännittävintä vaihtoehtoa...)

Jutun pointti taitaa olla se, että tärkeintä on, että itse tietää mistä on kotoisin tai mistä on tullut. Ja on sinut asian kanssa, mikä se lähtöpiste sitten onkaan ollut. Itse tiedän, että olen kotoisin sieltä pienestä keskisuomalaisesta kaupungista, jossa omat vanhempani edelleen asuvat. Siellä on omat juuret, vaikka tässä on jo tähän ikään mennessä ehditty asustella Suomessa neljällä eri paikkakunnalla. Mistä itse olet kotoisin?


Mukavaa viikonloppua!
Ja tästä videosta voi ottaa Simon Le Bonilta tanssimuuvit viikonlopulle.


torstai 4. lokakuuta 2012

Huu, jännitystä elämään

Olen joskus aiemminkin päivitellyt sitä, kuinka korkealla muutamat kattospotit oikein sijaitsee. Ja päivittelen asiaa vielä vaan uudelleen. Tällä viikolla posahti yksi lamppu keittiön katosta. Joskus aikaisemmin joku kysyi multa, että millä vempeleellä vaihdan lampun, joten tässä selostusta, kuvien kera, operaatiosta Vaihda lamppu keittiön katosta.

Ensinnäkin, otetaan tuolta valkoisen oven takaa tämä jatkovarsihärpäke ja kierretään se sopivan pituiseksi. 


Lampunvaihtovempeleen päässä on iso imukuppi ja se koitetaan sorkkia kiinni 
palaneeseen lamppuun. 
Kas näin:


 Kun lamppu on kiinni imukupissa, ruuvataan varren avulla lamppu irti. Täsä kohtaa viimeksi meinasi tulla slaagi, sillä luulin, että lamppu on HYVIN kiinni imukupissa, mutta eipä ollutkaan. Keittöissä MELKEIN olisi ollut lasin sirpaleita, mutta näppärät sormeni sai lampun viime hetkellä kiinni. Huu, vähän jännitystä elämään.


Imukuppiin uusi lamppu tilalle ja tähtäilemään sitä paikoilleen. Imukupissa kiinni olevalla narulla imukuppi otetaan irti paikoillaan olevasta lampusta.


Ja valmista tuli. 



Löysin kaupasta söpöjä kurpitsoja mun hienosti kukkivan pallokrysanteemin kaveriksi. Tosin nämä oli piirakka-kurpitsoja, mutta haitanneeko tuo. Ne isommat ei ollu yhtä kivan oransseja. Ja nämä oli niin söpön kokoisia.


Lisäksi löysin vielä ihan pieniä kurpitsoja pöydälle koristeeksi.




Taidan alkaa sekoamaan tästä Halloween-huumasta... 

Tänään tapasin aamulenkillä niin mielenkiintoisen tyypin, että oksat pois. Mutta siitä lisää seuraavassa jutussa. Huu, taas jännitystä elämään... 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tästä syksy vasta alkaa

Hei järkkyä, nyt on jo lokakuu! Viime viikon kylmien öiden johdosta täälläkin on alkanut ruska näkymään. Aika kiva. Vielä on kuitenkin päivisin ollut lämmintä. Koiruuskin on vielä päässyt nauttimaan auringosta terassilla. Lauantaina kävin hakemassa M:n lentokentältä. Tällä kertaa maahantulossa meni inhimillisesti reilu tunti, kun syyskuussa Suomesta saapuneilla vierailla meni kolme tuntia. Tosin silloin osui juuri olemaan Labour Day:ta edeltävä viikonloppu ja se varmaan osaltaan vaikutti asiaan. Mutta joo. M:n toi tuliaisena jälkiuunileipää ja salmiakkia. Ja itselleen kahvia. M:n mielestä täällä kahvi ei ole yhtä vahvaa kuin Suomessa (ja itseasiassa olen kuullut muiltakin Yhdysvalloissa olevilta/ olleilta samaa). Ei edes vaikka kaapissa on vahvinta kahvilaatua, mitä kaupasta löytää. Mä taas en saa kaupasta irtoteetä. Sitä käyn sitten hakemassa ihan 'teekaupasta'. Tai Ikeasta (taas tää kauppa tulee esille mun jutussa!).

Maanantaina oli jousiammuntakurssin viimeinen kerta, ja voi että, kun se on niin mukavaa hommaa. Varsinkin, kun saa nuolen lähtemään lähes täydellisesti (maaliin osuminen onkin sitten eri juttu). Viimeisellä tunnilla tuli muutamia vau-elämyksiä, kun nuoli lähti niin hienon tasaisesti, ilman mitään sen kummempia nykäyksiä. Siihen on siis hyvä tavoitella. Nyt kun vain se oma jousi vielä tulisi....

Alkuviikosta oli hienoja aurinkoisia päivä, jolloin tulikin ulkoiltua. Tänään sitten onkin ollut tylsän harmaata ja sateista. Koko päivän on ollut sellainen lötkötysolo. Sen verran sain itsestäni irti, että sain viimein tehtyä paketit, jotka on tarkoitus lähettää muutamille lapsille Suomeen. Ja tavoitteena on saada ne paketit myös matkaan vielä tällä viikolla. Toivottavasti posti-täti (tai -setä) osaa vain neuvoa osasinko täyttää tulli-lappuset oikein. Tänään pääpostissa yhdeltä posti-tätiltä siitä kyselin, joka tosin ei osannut auttaa mua. Hmm... Jokseenkin olin ihmeissäni...

Hei tästä tulikin mieleeni tapaus, kun olin etsimässä itselleni lisäravinteita. Halusin nimenomaan ettei ne tabletit sisällä vehnää. Kaupassa mulle suositeltiin valmistajaa, jonka kaikki tuotteet on gluteenittomia. Mutta kas kas, seleenin kohdalla tuoteselosteessa kuitenkin luki, että tuote voi sisältää vehnää. Siis häh. Tosin kaupantäti itsekin meni hämilleen asiasta ja sanoi selvittävänsä asiaa valmistajalta. Täysin vehnättömät (tai gluteenittomat) ravinteet kuitenkin löytyi ja hyvä niin. Mutta tämä nyt vain tällaisena välijuttuna.

Kaikilla on kurpitsoja pihoissa koristeena ja mäkin haluan sellaisia! Ne on niin kivannäköisiä.