keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kyltti


 
Samantyyppisiä kylttejä näkee aika useassa kahvilan/ ravintolan wc:ssä, sillä mitä ilmeisemmin harvassa paikassa henkilökunnalle on omia wc-tiloja. Ja onhan se tietysti ihan kiva muistuttaa, jos kyseinen toiminta ei jonkun työntekijän rutiineihin kuulu...
(Ja tätä ajatusta jonkun työntekijän pesemättömistä käsistä en halua jatkaa.)
 
 
Ihan melkein tuossa vieressä sijaitsee tyhjä tontti, minkä varmaan joku kuitenkin omistaa.
Viime viikolla tontin reunaan ilmeistyi kyltti, missä kerrotaan, että tällä alueella ruoho/ heinä ei saa olla yli 8 tuumaa korkeampaa. Ja leikkaaminen pitää tapahtua 5 päivän sisällä ilmoituksen jättämisestä. Jännityksellä olen seurannut mitä tontilla mahtaa tapahtua.
Toistaiseksi ei mitään.
 
Muita tämän viikon jännittäviä tapahtumia on ollut mm. se, kun maanantaina vähän ennen puoltayötä herättiin molemmat siihen, kun kojootit ulvoi jossain tässä ihan lähellä. Viikon luontoääni siis bongattu. Toinen jännittävä juttu on, että jostain syystä netin aloitussivu on heittänyt sijaintini Kaliforniaan San Franciscoon. Joko mulla on koneessa joku virus tms. tai sitten koneeni on meedio.
 



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Geneva

Lauantaiaamu alkoi aika harmaana ja näytti siltä, että alkaisi sataan. Muutenkaan ei oikein tiedetty, mitä tehtäisiin, joten päätettiin lähteä käyttämään auto päästömittauksessa. Se kun piti hoitaa viimeistään ensi kuun loppuun mennessä muutenkin. Ajettiin testausasemalle, joka yllättäen oli sellainen drive-in-tyyppinen ratkaisu. Meillä meni ehkä vartti ja autosta oli tarvittavat päästötiedot poimittu talteen.
 
M halusi vielä lähteä ajelemaan maaseudulle ja mikäs siinä, kun sitten tosiaan alkoi satelemaan.

Vähän smoothieta matkaan, niin pysyy mieli virkeänä!
(lue: ettei mulle tule nälkä ja ala kiukuttamaan)
 
Lähdettiin aika päämäärättömästi vain ajelemaan länteen pain (katselemaan kuinka maissi kasvaa), kunnes bongasin kyltin, joka näytti Genevaan päin. Olin kuullut, että sieltä löytyy pieni putiikki, jossa myydään kaikkea skandinaavista tavaraa. Sinne siis! Kaupunki näytti muutenkin aika kivalta ja sade oli lakannut, joten laitettiin auto parkkiin ja lähdettiin käppäilemään Genevan katuja. Löydettiin se pieni putiikkikin, The Gift Box. Putiikista löytyi mm. Abban silliä sekä Kallen mätitahnaa. Niin ja vaniljasokeria sekä raesokeria. Näitä kahta kun ei oikein tavan ruokakaupoista saa. Tosin epäinnokkaana leipojana jätin kyseiset sokerit hyllyyn. Putiikin tarjonta oli aika ruotsalaispainotteinen, mutta bongasin putiikista muutamat suomalaiset korut. Ja Iittalan suolamyllyn.

Mukaan tarttui vähän servettejä (ruotsalaisia) sekä suomenlippu-tarroja.
Ajateltiin yksi lätkästä autoon. Toista autoa jo koristaakin suomenlippu. 


Hauskaa, käsinkirjoitettu kuitti.
 
Ääh, jonkun sormi on sitten tunkenut kuvan alalaitaan... Eläköön puhelinkuvat.
Hankittiin vähän aikaa sitten uusi kamera, mutta jätettiin se sitten lauantaina kotia lataukseen...

 

 

 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Valivalivali part 2

Aluksi muuten haluan kertoa, että omat mokailuni e-laskujen suhteen sai onneksi korjattua. Toinen yhtiö, jolle maksoin ihanmitäsattui summan ihanmilläsattui viitenumerolla, vastasikin hätäpyyntööni nopeasti ja asia saatiin selvitettyä. Tämä toinen yhtiö, jolle maksoin siis loppulaskun tuplana, sen sijaan antoi odotuttaa itseään. Sitten alkoi tapahtumaan, kun otin uudelleen yhteyttä kuukauden kuluttua ja tiedustelin kuinka pitkä heidän 2-3 arkipäivää on (joka siis ensimmäisessä viestissä mainittiin vastausajaksi).

En tiedä onko kyse vain tavasta/ kulttuurista, miten asioita hoidetaan, mutta nyt on kulunut kolme kuukautta siitä, kun ilmoitin talonmiehelle meidän toisen kylpyhuoneen pikku homeongelmasta. Minusta se on aika pitkä aika. Okei, ymmärrään, että keväällä olleen tulvan vuoksi osa asunnoista kaipasi kiireemmin korjausta kuin meidän kylppäri, mutta nyt pariin viikkoon handymania kumppaneineen ei ole näkynyt ollenkaan. Laitoin talkkarille maanantaiaamuna sähköpostia, että muuten ensi viikosta lähtien ei olla melkein kuukauteen kotona, että silloin ei korjaushommelit onnistu. Sain vastauksen saman päivän aikana, että TÄNÄÄN (siis edelleenkin samaisena päivänä) handyman tulee tsekkamaan jotain viereiseen asuntoon "around 5 pm" ja hän pyytää, että katsoo samalla sen kylpyhuoneen. Okei, no ihan kiva, että tuli näin lyhyellä varoitusajalla...

Ensinnäkin olen oppinut sen, että tässä tapauksessa annetut aikamääreet eivät yleensä pidä paikkansa, kuten ei nytkään. "Around 5 pm" tulikin olemaan around 6 pm, eli silloin handyman paineli naapuriin. Around 7 pm alkoi etupihalla jonkun auton varashälyttimet huutamaan ja menin katsomaan, että oliko kyseessä oma vai naapurin auto. Kyseessä olikin handymanin auto, jonne hän itse oli murtautunut. Mielenkiintoista. Around 8 pm totesin, että handyman oli autoineen häipynyt ja meidän asunnon hommat edelleen tekemättä. Tosin en enää siihen aikaan illasta ketään haluaisikaan tänne hääräämään.

Onko se vain minä, vai tuntuuko jostain muustakin, että homma hieman mättäisi...? Laitoin tiistaina talonmiehelle jälleen kerran sähköpostia, että tässä on nyt neljä arkipäivää jäljellä ennen kuin me häippästään reissuillemme melkein kuukaudeksi. Että vinkvink. (Okei, tullaan me siinä välissä muutamaksi päiväksi kotiin vaihtamaan ja pesemään kamppeita + viettämään 4th July, mutta en mä siihen hötäkkään halua vielä lisäksi jotain kylpyhuonekorjailuja.) Ja lopuksi kaino pyyntö, että seuraavan kerran haluan sitten tietooni eksaktin päivän ja ajan, ettei tarvitsisi käyttää aikaa turhaan odotteluun. Kiitoooos.

Voisikohan meillekin samalla vaihtaa tuollaisen vaaleanpunaisen kylpyammeen....


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Pari uutta juttua

Toissapäivänä jääkaappi alkoi ilmoitella, että olisi aika vaihtaa vedensuodatin. Jaahas. Jääkaapin ovesta saadaan siis suodatettua vesijohtovettä, joka ei maistu ja tuoksu kloorille. Ja muutenkin se on, no, suodatettua. Suodatin oli siis vaihdettu ennen kuin me tähän muutettiin, joten piti hieman selvitellä asiaa. Vieläkin siis eteen tulee asioita, joita ei ole ennen tapahtunut. (Harvemmin Suomessa kukaan suodattelee vesijohtovettä, tai ainakaan meillä ei ollut tarvetta.) Filtterin mallinumeron kanssa painelin kauppaan hommaamaan uutta, mutta liikkessä ei ollut juuri ko. mallia, joten liikkeestä tilattiin suodatin. Ja sain sen kotiinkuljetettuna seuraavana päivänä.

Laatikon koosta päätellen, voisi luulla kyseessä olevan hieman isompaa kokoa oleva suodatin....
mutta kokoa suodattimella on noin vaaksan verran.
Niksnaks vanha suodatin pois ja uusi tilalle.
Mä olen NIIN kätevä emäntä. Hahaa.
 
Vedensuodattimesta tuli muuten vielä yksi juttu Teksasista mieleen. Varsinkin Allenissa vesijohtovesi oli vähän eri luokkaa kuin täällä. Vesi maistui ja tuoksui ihan mudalle. Muualla ollessa ollaan kyllä hampaat pesty kraanavedellä, mutta Allenissa pestiin pullovedellä. Allenissa yhdellä lounaalla tilasin ensin juomaksi vettä, mutta se maistui, no aika kamalalta, joten tavoistani poiketen tilasin limsan. Dallasissa tosin en huomannut kraanavedessä mitään sen kummempia tuoksuja, mutta sielläkin taidettiin mennä pullovesi-linjalla.
 
Ja se toinen uusi juttu. Siitä on varmaan 15 vuotta, kun meiltä kotoakotoa (siis vanhempien luota) hävitettiin lankapuhelin ja sen jälkeen olen tullut toimeen pelkästään kännykällä. Kunnes palattiin ajassa taaksepäin. M uusi meidän kaapeli- ja nettisopimusta vähän aikaa sitten ja uuden sopimuksen mukana meille tuli "kotipuhelin"! Linja tuli paketin mukana, vaikka oikeasti ei sellaiselle ole koettu tarvetta (mutta hei, halvat puhelut ainakin Kanadaan, jepjep). Mutta meillä on nyt olemassa "home number" (mitä aika monessa kohtaa useasti kysytään). Tosin itse luuri vielä puuttuu...
 
kuva elisa.fi
 
 


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Texas

Viime viikolla torstaina lensin siis M:n perässä Teksasiin (M:han lähti sinne jo alkuviikosta). Chicagon O´Haren lentokentän päälle tuli noin tunti ennen koneen lähtöä aikamoinen ukkoskuuro. Ensimmäinen jyrähdys, kun jysähti aivan kentän päällä, vieressä istuva mies kommentoi "O-ou, this is NOT goooood...." Ja eihän se ollut. Seuraavaksi tulikin tieto, että lähtöportti muuttui, joten suuntasin uudelle portille. Kunnes tuli taas uusi muutos. Ja taas. Ja taas. Lopulta tuli myös tieto, että lento tulee myöhästymään (joka sinänsä ei enää siinä vaiheessa tullut yllärinä). Lopulta kone pääsi lähtemään noin 1,5h myöhässä ja säästä johtuen lentoreitti kiersi hieman. Olin kuitenkin niiden onnekkaiden joukossa, joiden lentoa ei peruttu kokonaan siltä päivältä.

M tuli hakemaan Dallas-Forth Worthin kentältä ja ajettiin Alleniin (joka on n. 30 min. ajomatkan päässä Dallasista). Perjantaina M:lla oli vielä työpäivä, joten mulla oli mitä mainioin mahdollisuus hyödyntää hotellin tarjoamia mahdollisuuksia (kuntosali + uima-allas). Oli todellinen kotirouvan vapaapäivä. (Ja uskokaa tai älkää, kotirouvankin tarvitsee joskus olla day off, hehee.)

Perjantaina aamusta tosin sää ei ollut ihan paras mahdollinen altaalla loikoiluun,
mutta onnekseni pilvet siirtyivät myöhemmin päivällä.
 
Lauantaina pakattiin tavarat autoon ja ajettiin katsastamaan Southfork Ranch. Kyseessä on tila, jossa tv-sarja Dallasia kuvattiin. (Ja itseasiassa kuvataan edelleen, niitä uusia jaksoja.) Tilalta löytyy pieni museo, jossa on muutamia juttuja "vanhan" Dallasin ajoilta ja museon takaa lähtee tietyn väliajoin kuljetus itse talolle. Talolla opas kertoo kivoja yksityiskohtia ja juttuja siitä, miten tila päätyi Dallasin keskeisimmäksi tapahtumapaikaksi ja lopuksi opas kierrättää talossa. Sen jälkeen tilalla on vielä mahdollisuus itsekseen kierrellä ja katsella. Ihan kaikkia juttuja en halua tässä kertoilla, etten pilaa jonkun mahdollista vierailua, mutta sen verran kerron, että tila oli alkujaan yksityishenkilön omistuksessa ja henkilö asui perheineen tilalla. Kuvauksia sai tehdä tilalla kahdella ehdolla, joista ensimmäinen oli ettei itse talon sisällä saanut tehdä mitään kuvauksia. Joten tilalla on kuvattu ainoastaan ulkona tapahtuvat kohtaukset. Toisena ehtona oli, että kuvauksia sai tehdä ainoastaan kesä-, heinä-, ja elokuussa. Kesäkuukausina piti siis kuvata myös talvijaksojen ulkokohtaukset. (Voitte kuvitella Teksasin kesän + Sue Ellenin turkis päällä...)

Yksi alkuperäisistä käsikirjoituksista
 Sue Ellenin satula 
The Ranch 
Ah, niin 80-lukua.
Niin tosiaan, vaikka talon sisällä ei siis tehty (tai tehdä) kuvauksia,
oli sisälle myöhemmin rakennettu muutamia kopioita studion lavasteista. 

Minihevosia. Ja kuulema hyvin äkäisiä. 
Aurinko oli aika korkealla.
 
Southforkista ajeltiin Dallasiin ja suunnattiin The Sixth Floor Museoon, joka tiedetään myös JFK museona. Museossa oli valokuvaaminen kielletty ja eipä sitten tullut otettua siitä ulkoakaan kuvia. Museo sijaitsee rakennuksessa, kuudennessa kerroksessa, josta presidentti Kennedy ammuttiin. Museossa kuljetaan audiolaitteen kanssa kuulokkeet korvilla ja meillä kierrokseen meni aikaa n. 1,5h.
 
Illalla käytiin tallailemassa Dallasin keskustassa.
Oikealla näkyy osa JFK monumentista.
 
 Dallas by night
 
Sunnuntaina ehdittiin vielä käydä Forth Worthin lännen kylässä.




Watch out for longhorns
 
Kaikkien niiden turistikrääsä kauppojen keskeltä löysin pienen puodin,
missä myytiin mausteita ja teetä.
Mukaan tarttui rouhittua kardemummaa, mitä on täältä ollut haasteellista löytää.
Jos vaikka joskus innostun leipomaan pullaa.... (nauran)