Seikkailumetsä

Tiistaina käytiin Jälkeläisen sekä tuttavani J:n kanssa läheisessä Morton Arboretum:ssa. Tiistaille oli luvattu lumisadetta(!), joten päätetiin lähteä liikkeelle heti aamusta ennen myöhemmin päivällä saapuvaa säärintamaa. Olin aamulla puhunut Jälkeläiselle, että iltapäivästä sataa lunta, joten mennään nyt aamusta. Puolen päivän jälkeen Jälkeläinen kysyi, että mikä nyt on (vuorokauden ajasta), ja jatkoi, että "nyt on oltava iltapäivä, kun sataa lunta ja Sanna sanoi et iltapäivällä tulee lunta". Ilma oli aika kolea, mutta oikein pukeutuneena oli oikein mukavaa ulkoilla. Edelleen jaksan ihmetellä paikallisten tapaa vaatettaa lapsensa ulkoillessa (siis kylmillä ilmoilla) ja en ole ainut ihmettelijä. Osalla lapsista ei ole pipoa, käsineitä, toppaliivi ajaa takin asemaa ja ulkovaatetuksena tytöillä toimii hame ja sukkikset. A-pu-a. Osa tänne muuttaneista suomalaisista on kertonut hankkineensa lapsille kunnon ulkovaatteet Suomesta, sillä täältä ei sellaisia meinaa löytyä. Ja kuitenkin näillekin leveyksille tulee talvi. Ja kylmä. Ja viima. Hrr.

Morton Arboretum on 6,9 km²:n kokoinen alue, missä on 4100 erilaista puuta eri maantieteellisiltä alueilta. Alueella kulkee asfaltoituja teitä (joita voi ajella autolla) sekä polkuja. Alueella on hyvä Visitors Center (ihan karsee muistijökki, mikä on tämän suomenkielinen nimi, vierailijoiden keskus?), mistä löytyy mm. pieni putiikki sekä lounasravintola.

Ensiksi tutkittiin Visitors Center:ssa, missä päin maailmaa sitä oikein ollaan.

 



Löytyi hauska eri ikivihreistä tehty labyrintti,

jossa käytiin pariin otteeseen seikkailemassa.

 

Labyrintin keskeltä pääsee näköalapaikalle katsomaan labyrinttia ylhäältä päin.

(Sekä etsimään reitin ulos...)

Ja itse seikkailumetsä

 



Metsästä löytyi kaikkea jännää puuhaa Jälkeläiselle.

(Ja okei, vähän isommillekin...)

 



 

Morton Arboretum:sta löytyy toki paljon muutakin, mutta tällä kertaa keskityttiin lähinnä lapsille suunnattuun metsään ja puutarhaan. Alueella voi käydä myös lenkkeilemässä, mutta juosta saa vain asfaltoiduilla teillä, ei poluilla. Ja amerikkalaiseen tapaan puistossa voi siis liikkua paikasta toiseen myös autolla. Luonnonpuistojen tapaan alueelle on pääsymaksu (tai sitten voi hankkia vuosijäsenyyden), mutta sen ymmärtää, kun näkee kuinka iso alue on ja millainen homma sitä on ylläpitää.

Hei hei mitä kuuluu?

Tosiaan, ihan hyvää kuuluu. Tulin tuossa viime tiistaina Suomen reissultani, jonka tarkoituksena oli hakea Jälkeläinen jälleen Amerikan kotiinsa. Täytyy sanoa, että kerrankin kaikki lennot oli ajallaan ja laskeutuivat jopa hieman etuajassa. Hurraa sille!

Suomen syksyssä suhaillessa sain muistutuksen siitä, miksi aikoinaan ne silmälasit tuli pimeällä ajamisen avuksi. Aluksi toki luulin, että vika oli siskolta lainaksi saadun auton tuulilasissa ja pyyhkijöissä. Reilussa viikossa ehdin jälleen suhailla muutamat paikkakunnat läpi sekä viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Reilussa viikossa ehdin myös kuulla niin iloisia kuin surullisiakin uutisia.

Ystävien kanssa nostettiin malja elämälle.

 

Hetki itsekseen ennen kotiin paluuta.