maanantai 16. heinäkuuta 2012

Lomalle lomalle...

Suomessa on tänä kesänä kuulemani mukaan ollut (ainakin joidenkin mielestä) aika kökkö kesä. Sateista ja kylmää. Jos nyt ymmärsin uutisista oikein, on täällä ollut tähän mennessä lämpimin kesä sitten vuoden 1911 (jolloin ilmeisesti oli edellinen lämpöennätys). Sisarelleni hieman aiemmin viestitse jo käänsinkin veistä haavassa kertomalla, että eilen biitsillä makoillessa oli varsin kuuma. Pakko oli välillä käydä uimassa, kun oli niin hikiset oltavat. Mutta käytiin vielä nauttimassa auringosta ja lämmöstä ennen Suomeen lähtöä. Heh heh. Toukokuun lopulla, kun tultiin Usaan oli muutama sateisempi ja viileämpi päivä (piti siis pitää ihan PITKIÄ housuja), mutta siinä ne sitten olikin. Sen jälkeen on pärjännyt aika kevyellä vaatetuksella. Ilmeisesti matkalaukkuun pitänee pakata mukaan siis muutamat neuletakit + farkut. Ai niin, ja villasukat! Tosin täälläkin olen toisinaan iltaisin pitänyt Lahtisen huopaläppösiä (ihan parhaat, suosittelen lämpimästi kaikille!), kun on palellut varpaita. Uuden karhea limenvihreä matkalaukku odottaa pakkaamista, joten sekin asia on nyt saatu vihdoin hoidettua. Ajokorttia varten tarvittava dokumenttikin tuli postissa, mutta siinä oli sukunimi mennyt väärin (tai siis siitä puuttui mm. muutama kirjain). Katsotaan kelpaako se vai ei. Tosin sen asian hoitaminen nyt jää joka tapauksessa jonnekin sinne, kun tullaan takaisin.


Koiruudellekin on nyt varattu paikka paluulennolle. Lentoyhtiöillä tuntuu olevan jokaisella vähän oma politiikkansa eläinten matkustamiselle. Alkuperäisenä ajatuksena oli tulla suoralla lennolla takaisin (ettei tarvitsisi stressata koiran vaihtoa), mutta muistelen, että se kariutui siihen ettei ko. lentoyhtiö kohdemaan lämpötilojen vuoksi suostunut ottamaan koiraa ruumaan (koska lämpötila nousee laskun jälkeen ruumassa liian korkeaksi ja siitä ei eläinsuojeluviranomaiset tykkää). (Eikö ruuman ilmastointi sitten enää toimi laskun jälkeen?). Okei, no nyt sitten tullaan vaihdon kautta (ja stressataan, jo nyt. Voivoi). Pitkä lentohan koiruudella tulee olemaan, mutta onneksi se on tottunut kopassa matkustamaan. Mutta tässä on vielä monta mutkaa jos/kun koiruli on täällä. Kävin tietty netissä koiraharrastajien sivuilta lukemassa heidän kokemuksiaan (ja vinkkejä!) koiran kanssa matkustamisesta. Monella oli hyviä kokemuksia koiran kanssa lentämisestä (jossa myös koiralle oli ollut hyvä kokemus). Ei-niin-hyvät-kokemukset olivat lähinnä johtuneet lentoyhtiöiden toiminnasta. Kuten yksi tarina kertoi, kuinka koiranomistaja oli Euroopassa vaihdolla kysellyt koiransa perään ja oli selvinnyt, että sessu oli unohtunut Helsinki-Vantaan tavarahissiin. Eräs kotimainen lentoyhtiö sai aika kovaa sapiskaa sekä toiminnastaan että hinnoistaan. Harmillista sinänsä. No, se ei nyt tällä erää kosketa tätä tapausta, mutta hyvä noin niinkun tietää, jos suunnittelee eläimen kanssa lentämistä. Kannattaa siis soitella lentöyhtiöihin ja TARKASTI kysellä mitä eläimen kanssa matkustaminen vaatii (mm. koirilla lentokopan koko(!) ja mitä merkintäjä koppaan vaaditaan). Ja vielä viimeistään paria päivää ennen lähtöä tuplavarmistaa, että nyt on sen ja sen kokoinen koppa ja nämä ja nämä asiat ok, että onko vielä jotain muuta (ettei sitten tule kentällä yllätyksiä ja koira ei pääsekään lennolle) (näitäkin tapauksia on). Ja tietty hintoja kannattaa vertailla. Meillä koiruudella pitäisi muuten kaikki jo olla kunnossa, mutta jos nyt lähtee meidän kanssa paluulennolla, täytyy vielä paria päivää ennen lentoa käydä hakemassa eläinlääkäriltä todistus eläinpassiin siitä, että koira on matkustuskunnossa. Kohdemaan vaatimukset eläimen rokotuksia jne. suhteen onkin sitten toinen juttu ja tietoa siitä löytyy mm. Eviran sivuilta.


Äskeinen nyt hieman poikkesi lähtöfiilingeistä, mutta tulipa nyt selitettyä sekin asia. Tässä on oppinut aika hyväksi asioiden selvittelijäksi. Mutta asiaan. Pesukone ja kuivaaja on jyllänneet (erikseen, ei samaan aikaan! kuten joskus aiemmin kerronkin) aamupäivän ja nyt on kasa puhdasta pyykkiä reissuun. Suurta ahdistusta aiheuttaa se seikka, että kaippa sitä pitää taas tunkea lentosukat jalkaan. Yöks. Ei kesällä pidetä sukkia! Mutta onpas aika mukavaa päästä Suomen kesään ja tapaamaan perhettä ja ystäviä! (Sekä viettämään hauskoja juhlia, hihii!) Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Moron! (Hetkeksi aikaa)









"Aina on syytä juhlaan. Ei kemuja ilman ystäviä, vai mitä?"


torstai 12. heinäkuuta 2012

Voihan verho!

Reilu viikko kulunut viime löpinöistä, enkä kyllä oikein tiedä, että mihin se aika oikein kului...? Tosin tällä viikolla on pitänyt hoidella kaikenmaailman asioita ensi viikkoa ajatellen, koska sillon lähdetään lomalle. Täällä oli mahdollista laittaa posti "pitoon" siksi aikaa, kun ollaan reissussa. Niin, lähdetään lomalle Suomeen. Kummallista lähteä kotimaahan lomalle, mutta sinne nyt kuitenkin ollaan menossa kolmeksi viikoksi. Loman ajankohtaan ja paikkaan vaikutti mm. se, että tiedossa on kahdet häät. Ja vaikka koko ajan on ollut tiedossa, että uusi matkalaukku pitää hommata ja aikaa on ollut, niin edelleenkin olen ilman uutta matkalaukkua. Mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa....



Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Napervillessa oli vuosittainen Rib Fest -tapahtuma, joka kesti 4th of July:n aattoon. Käytiin M:n kanssa yhtenä päivänä syömässä ribsejä ja kuuntelemassa ZZ Topia. Tapahtuman aikana oli helleaalto meneillään ja ilma festivaalialueella oli jokseenkin läkähdyttävää. Aikaisemmin päivällä oli ollut ukkosmyrskyvaroitus, josta aikaisemmassa jutussa kerronkin. Illaksi keli kuitenkin asettui ja ZZ Topin sedät pystyi esiintymään. Ribsit oli hyviä (vaikka yhdessä paikkaa saa kyllä hitusen parempia, nams) ja jengiä oli liikkeellä ihan mukavasti.Festit oli koko perheen tapahtuma siitä huolimatta, että alueella sai myös olutta (Miller Lite, pienissä tuopeissa). Tosin eipä kukaan ollutkaan missään ökyhumalassa. Jotta sitä olutta sai ostettua, piti ensin käydä hankkimassa Beer ID, eli käteen sai keltaisen rannekkeen. Täällähän muuten alkoholia ei saa myydä alle 21-vuotialle. (Nykyistä menoa seurattuani, voisi suositella samaa myös Suomeen.) Alla olevassa kuvassa näkyy osa alueesta, josta oli varaa valita, mistä kojusta ribsinsä haluaa.



Viime lauantaina oli vielä aika paahteinen keli, joten loikoiltiin Napervillen Centennial Beachilla. Se on vähän sellainen maauimala-tyyppinen paikka, josta löytyy jokaiselle jotain. On hiekkarantaa, nurmikenttää ja piknik-paikkaa. Niin ja tietysti mahdollisuus uida. Aika kiva paikka viettää päivää. Tosin alueelle on pieni maksu, mutta on se sen arvoista. Sunnuntaina lämpötila hieman laski, joten lähdettiin viettämään päivää Chicagon Navy Pieriin.


M sai houkuteltua mut maailmanpyörään ja edelleenkään en pystynyt olemaan koko aikaa silmät auki. Yhden (ylin alla olevista)  onnistuneen valokuvan sain sentään otettua. Jotenkin se vaan on niin järjen vastaista killua sellaisessa kopperossa järkyttävän korkealla.



Navy Pier




Eilen oli ajatuksena käydä kokeilemassa, josko saisin suoritettua Illinoissin ajokortin. Eu-ajokortilla saa täällä ajella 90 päivää ja tässä alkaa enää olemaan elokuuhun asti aikaa. M on käynyt jo suorittamassa oman korttinsa. Paikallista ajokorttia varten pitää siis tehdä kirjallinen koe sekä ajokoe. Eilen sain vihdoin luettua opuksen Illinoissin tieliikennesäännöistä, keräsin tarvittavat dokumentit kasaan ja painelin sinne, missä ajokortin voi suorittaa. Siellä selvisi, että tarvitsen vielä yhden dokumentin lisää, jotta voin suorittaa ajokortin. Joten tässä nyt sitten odottelen sitä tarvittavaa dokumenttia, joka tuskin ehtii enää ennen Suomeen lähtöä tulemaan. Joten elokuussa uusi yritys.


No kerta kun en päässyt yrittämään ajokorttia, niin kävin sitten hankkimassa verhokankaita. Yhdessä Napervillessa sijaitsevassa outletissa nimittäin myydään Marimekon kankaita. Koitin ensin löytää kahteen makuuhuoneeseen valmisverhot ja kävin niitä aika monesta paikkaa etsimässä, mutta sopivia ei löytynyt (käytin jopa Ikea-kortin tässä vaiheessa). Arvelin, että outletin kankaista varmaan löytyisi jotain sopivaa. Ja niinhän sieltä löytyi. Joten iltapäivä menikin rattoisasti verhoja askarrellessa. Niin, mielestäni sitä, että kasaan verhot Ikeasta saatavalla liimanauhalla on askartelua, ei sitä ompeluksikaan voi sanoa. Olen aikaisemmin yhdet verhot askarrellut samalla tapaa ja niistä tuli ihan hyvät. Ja silloin vielä toinen käteni oli kipsissä ja silti onnistuin! Lopputulos on mielestäni kiva (ja nyt vaan toivotaan, että verhot pysyy kasassa).




Toisen makuuhuoneen verhokankaan kohdalla kävin netistä vielä varmistamassa, että kuvio tulee oikein päin (en kyllä aina osaa nimittäin hahmottaa Marimekon kankaista, että miten päin se kuvio on oikein päin) ja koitin pitää siitä huolen. Toista verhoa mittaillessani kääntelin kangasta jotenkin niin, että ripustusvaiheessa (jolloin verho oli siis valmis) huomasin, että voihan saakeli, kuvio on väärin päin. Prkl! Toisessa verhossa kuvio on siis oikein päin ja toisessa väärin päin. Huokaus. Toistaiseksi saa luvan olla niin. Sen verran kiristi hermoa, että menin kuumaan kylpyyn (vaikka se onkin epäekologista veden tuhlausta).


Kuvassa oikeutetusti verho oikeinpäin olevalla kuviolla. Toista ette edes saa nähtäväksi. Hahaa.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Että semmosta

Luonnonilmiöistä vielä sen verran, että sunnuntaina saatiin ilmiöille jatkoa. Oltiin aamupäivällä kuntosalilla ja tv:ssä annettiin tälle sekä usealle muulle alueelle ukkosmyrskyvaroitus alkaen puolen päivän jälkeen. Kotiin lähtiessä ulkona oli aika pimeää ja juttelinkin siinä yhden huoltomiehen kanssa tv:stä tulleesta varoituksesta. Oltiin siinä lähdössä autolle, kun huoltomies tuli kysymään halutaanko nähdä jotain huisia (Do you wanna see something wild!). No tottakai! Mies näytti ikkunasta, että katsokaa noita pilviä, ihan kuin ne tulisi alaspäin. Ja siltä se tosiaan näytti. Siinä vaiheessa M teki päätöksen, että jäädään rakennukseen odottamaan (ja huoltomies soitti vaimolleen, että pysyy kotona). Odoteltiin aulassa tuulen tyyntymistä ja myrskyn siirryttyä eteenpäin päästiin lähtemään kotiin. Kotona onneksi oli kaikki kunnossa ja terdelläkin oli kaikki paikoillaan (ajattelin jo mielessäni, että tuulen takia kamoja pitää lähteä keräilemään pitkin pihoja). Tässä meidän alueella toimi myös sähköt, vaikka joitain alueita oli ilman sähköä, koska puita oli kaatunut sähkölinjojen päälle. Luonnnilmiöt on täällä hieman eri skaalassa kuin Suomessa, aika harvoin siellä taidetaan pyytää ihmisiä siirtymään sisätiloihin ja keskelle rakennuksia. Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan, sillä ilma-ala on nyt aikasta lämmin (pyörii siinä +34 - 36 celsiusasteen tietämillä, eikä loppua näy) ja kostea.

Viime keskiviikkona kävikin niin iloinen yllätys, että muuttofirma aamulla soitti M:lle töihin, että voisiko kontin tuoda  keskipäivällä. No kyllä! Muuttofirmalle oli tullut jokin peruutus ja pystyivät siksi tuomaan muuttokuorman viikkoa aikaisemmin. Voi että oli kiva, kun kotikin saapui paikalle! Laatikoita purkaessa oli suorastaan jännittävää katsoa, että mitä kaikkea niihin olikaan pakattu. Osa pahvilaatikoiden sisällöstä vielä seilaa paikasta ja pinosta toiseen etsien lopullista sijoitusta. Mutta olipa kiva saada vähän lisää vaatteita ja kenkiä... Harmillisesti yksi pieni puinen kirahvi taisi kadota lopullisesti jonnekin pahvilaatikoiden ja pakkauspapereiden joukkoon... Tai sitten se kyllästyi siihen, että siltä AINA katkesi toinen korva ja otti hatkat.

Tässä matkan varrella puhelimen + liittymän hankkiminen on ollut aikamoinen projekti. Kun tultiin Usaan, otin paikallisen prepaid-liittymän, koska oli oltava joku millä pitää yhteyttä (Suomen liittymällä hieman turhan hintavaa hommaa) ja selvitellä asioita. Puhelinoperaattorin sopimusta varten tarvitsee sosiaaliturvanumeron, joten siksi piti aluksi valita prepaid. Ja muutenkin oman arvioini mukaan varmaan 98% puhelimista myydään kytkykauppana liittymän kanssa, joka osaltaan tekikin puhelinprojektin varsin mielenkiintoiseksi. Operaattoriin sidotut puhelimet ovat "lukittuja" tietylle operaattorille, eli sim-korttia ei voi vaihtaa (tai voi sen varmaan vaihtaa, mutta puhelin/liittymä ei toimi). Ja halusin nimenomaan "lukitsemattoman" puhelimen, että voin sitten vaihtaa siihen vaikka Suomen liittymän. Yhdessä kaupassa jututettiin myyjää tästä systeemistä ja myyjä kertoi (ja loput antoi rivien välistä ymmärtää), että joidenkin android-puhelimien lukitusta voi kokeilla purkaa ihan netistä löytyvien ohjeiden mukaan, mutta riskinä on se, että se joko onnistuu tai sitten ei. Yhdessä operaattorin liikkeessä kuuntelinkin erään nuoren naisen tilitystä asiasta, koska oli Eurooppaan lähdössä ja yritti epätoivoisesti saada iPhonensa "aukaistua". Oli maksanut yhdestä yrityksestä 30$, joka oli mennyt pieleen, eli puhelin oli mennyt sekaisin. Mutta siis, tässä tapauksessa ei sitten otettu riskiä ja valittiin se ainut lukitsematon vaihtoehto, eli mentiin Applelle. Vielä yksi varsin hassu juttu tuosta prepaid-liittymästä. Sen lisäksi, että maksettu puheaika vähenee soiteuista puheluista, vähenee se myös vastaanotetuista puheluista. Jepjep. Mutta pääasia, että toimii!

Viime aikoinen vähän vähemmän toiminut asia on ollut ilmastointi. Ilmastoinnin säädin sekosi jotenkin ja siihen tultiin sitten vaihtamaan uusi. Ensin kävi yksi toteamassa, että jep, vika on säätimessa ja sitten toinen tuli seuraavalla viikolla vaihtamaan sen. No pari päivää menikin ihan jees, kunnen uusikin säädin alkoi sekoilemaan. Ja taas soitto ilmastointifirmaan. Ja taas tuli jannu sitä katsomaan. Säätimen toiminta kuulema oli "ihan normaalia tällä kelillä, kun ulkona on niin lämmintä". Okei, no mikäs siinä sitten. Viikonloppuna oli ihan huippu, kun ilmastoinnilla meni 40(!!!) yritystä ennen kuin käynnistyi. Oli hieman hermoja raastavaa kuunnella, kun sisällä säädin naputti on-off ja ulkona yksikkö yritti rykiä käyntiin (ja tätä saimme kuunnella päivisin JA öisin). Sunnuntaina sitten talonmiehelle hieman tiukkasanaista sähköpostia asiasta (ja hei, M laittoi spostin, en minä!). Naapurimme oli myös saanut osakseen nauttia tästä ilmastointimme sulosävelistä ja oli ilmoittanut asiasta talonmiehelle. Tänään TAAS vaihdettiin ilmastointiin uusi säädin ja toivottavasti tällä kertaa homma toimii. Ihan kaikkien hermojen kannalta.