keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Leivonta-testailut jatkukoon

Kun nyt tässä ihan vallan innostuin joululeipomuksista onnistuneen piparkakku-kokeilun jälkeen, päätin testata joulutorttujen tekemistä. Olin kuullut, että kaupasta on mahdollista löytää voitaikinaa, puff pastry, josta saa tehtyä torttuja. Aikani seikkailin täällä tutuksi tulleen ruokakaupan hyllyjen välissä, kunnes tulin siihen tulokseen etten sieltä moista löydä. (Ja en jaksanut lähteä myyjältä kysymään, sillä tiesin siitä seuraavan perusteellisen taikinan etsintäoperation. Ja siihen ei nyt ollut aikaa.) (Edit: viikon päästä samaisesta kaupasta eteeni tuli se hylly, missä oli puff pastrya.) Päätin siis tyytyä kokeilemaan piirakkataikinan valmisjauhosekoitusta (lisää vain rasva + neste). Kassallahan täällä useimmiten kysellään, että löysitkö kaikki mitä tulit etsimään ja yleensä vastaan, että juujuu. Tällä kertaa päätin mainita, että itseasiassa... Kassaneiti tokaisi, että jos valmisjauhot eivät toimi niin kuin ajattelin, voin palauttaa ne. Siis mitä? Voisin palauttaa elintarvikkeen?

Paketissa oli kaksi erillistä jauhopussia, joista päätin kokeilla vain toisen.
 
Jälleen pääsi puikula tositoimiin.
Taikina oli ihan suht ok, mitä nyt ärsyttävästi repeili reunoilta ja tarttui kaulimeen kiinni.
Mitään valmista torttumuottiahan en omista, joten leikkasin palat luovasti veitsellä.
 
Siis niistähän tuli ihan joulutortun näköisiä!
Sattuuko kenellekään muulle koskaan niin,
että sakaroita keskelle taitellessa ei huomaakaan hypätä aina yhden yli?
 
Kaupasta ei valmista luumuhilloa saa, joten keittelin hillon itse.
Laitoin vähän kardemummaa kanelia makua antamaan.
 
Hetken aikaa tuskailin, että millä saan hilloa vähän sosemaisemmaksi ja olin sitä jo haarukalla survomassa, kunnes muistin, että meillähän töröttää blender keittiön nurkassa.
Ja tuli todella hyvää, vaikka itse sanonkin!
 
Valmiit torttuset.
Ja maku, no joo... Ihan ok, rasvaista ja makeaa.
Näyttää nuo tuosta huvenneen...
 
Voisin sanoa, että kokeiluni oli suhteellisen onnistunut, joten en lähtenyt kiikuttamaan jauhoseospakettia takaisin markettiin. Ja vaikka olisi epäonnistunut, niin tuskinpa olisin silti kehdannut lähteä palauttelemaan...



maanantai 9. joulukuuta 2013

Piparkakkuja ja popoja

Mikä mainio tekosyy rötvätä kotona sisätiloissa, kun ulkona on ikävän jäistä ja kylmää. Toki olen tänään sen verran pistänyt nenääni ulos, että sain kasan asioita hoidettua. Mutta nyt aion oleilla iltapäivän sisällä villasukat ja huopatöppöset jalassa, ahhh. Tai siis ainakin siihen saakka, kunnes eräs karvakasa tuolta pediltään herää ja tahtoo iltalenkille...

Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että tasan kahden viikon päästä ollaan jo Suomessa joululomalla. Ihan pieni paniikki alkoi hiipimään takaraivoon, sillä vielä on hyvin hyvin monta asiaa hoitamatta ennen lähtöpäivää. Lentoliput Suomeen varattiin jo kesän alussa ja silloin ei vielä oltu tietoisia tästä muutosta, joten lennot lähtevät Chicagosta. M kyseli lentoyhtiöltä ensimmäinen yhteyden (sisäinen lento) vaihtamista Dallasista lähteväksi ja olisihan tuo onnistunut, mutta olisi kustantanut 750$. Per lippu. Kääks! Päädyttiin taloudellisempaan vaihtoehtoon, eli lennetään edellisenä päivänä Dallasista Chicagoon ja ollaan yksi yö hotellissa ja lähdetään siitä alkuperäisen suunnitelman mukaan kohti New Yorkia ja Helsinkiin lähtevää konetta.

Muuten, tiedoksi jos jollain tulee joskus vastaavanlainen tilanne eteen, että jos ei käytä ensimmäistä lentoa (ennen vaihtolentoa), on hyvin todennäköistä, että menettää paikkansa vaihtoyhteyden koneesta. Kysyttiin tätäkin mahdollisuutta (oltaisiin jostain metsästetty edullinen suoralento Dallasista New Yorkiin) ja ainakin American Airlines tulkitsee ensimmäisen lennon jättämättä käyttämisen samaksi kuin ei olisi tulossa jatkoyhteydellekään.

Vaikka ei tänäkään vuonna vietetä joulua omassa kodissa, laittelin silti vähän joulukoristeita (ne vähät mitä omistan). Viime Ikea käynnillä ruokapuolelta mukaan tarttui glögiä sekä piparkakkutaikinaa. Yleensä olen suuri valmistaikinoiden vastustaja, sillä en pidä niiden mausta, mutta tälle päätin antaa mahdollisuuden. Ja en jaksanut alkaa etsimään kaupasta kaikkia tarveaineita taikinaan...
Perinteisesti muotit ovat roikkuneet kattolampusta, mutta tänä vuonna ei sellaista sopivaa ollut tarjolla, joten verhokappa hoitakoot homman.
 
Ilo oli suuri, kun tajusin, että pääsen virittelemään kaapissa tilaisuuttaan odottaneen Marimekon verhokapan keittiön ikkunaan. Ihan ite askartelin verhon sopivaksi liimanauhaa ja nuppineuloja käyttäen. Minä suuri käsityöihminen.
 
Aluksi taikina oli jotenkin kökköä käsitellä ja se ärsyttävästi halkeili reunoista,
kun sitä koitti kaulia ohueksi.
Mutta muutaman veivauksen jälkeen toimi yllättävän hyvin. Pisteet siitä!
(Huomatkaa kaulimen virkaa toimittanut pulikka, joka siis tietääkseni on tarkoitettu karjalanpiirakoiden tekoon. Kaulinta ei kaapista löytynyt.
 Kertonee jotain siitä, kuinka ahkerasti leivon...)
 
Ja se maku! Siis nää on oikeesti hyviä!
Olin hyvin hyvin epäluuloinen maun suhteen, joten yllätyin iloisesti.
Pisteet myös mausta!
(Ja btw, en ole ainut, jonka mielestä nää on hyviä.)
 
Ja lopuksi kuvakollaasi aiheesta Shoes of The Week. Sää muuttui viime viikolla jokseenkin radikaalisti, jos en sanoisi... Mutta hei, pääsinpäs käyttämään uutta ihanaa talvitakkiani.
 
Alkuviikolla mentiin vielä kesäkengillä.

 
Sitten piti jo kaivaa vähän Hai-saapasta esiin.
 
Ja loppuviikolla otin vielä hyvin palvelleet (ja sen ne on näköisetkin) talvikengät käyttöön.
Meinasin nämä jo jättää muuttokuormasta pois,
mutta onneksi päätin vielä antaa näille kengille jatkoaikaa.
Tarpeeseen tuli.
 
Ja bonuksena oma karvainen varpaiden lämmitin.
 
Ja kuten täällä on viime päivät toisille toivoteltu:
Stay warm!
Pysykää lämpiminä!
 

 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ja sitten tuli talvi

Viime viikon lopulla Pohjois-Teksasiin saapui säärintama, joka toi tullessaan suht talviset olosuhteet. Torstain ja perjantain välisenä yönä noin kahden aikaan havahduttiin siihen, kun sähköt meni. Aiemmin iltapäivällä alkanut jäätävä sade oli siis toiminut niin kuin oli ennustettu. Voimalinjoille oli kertynyt jäämassaa tai jäätyneitä puita oli kaatunut niiden päälle. Seuraavat 11 tuntia odoteltiinkin sähköjä. Sinänsä olimme onnekkaita, kun selvisimme VAIN tuolla 11 tunnin odottelulla. Osalle ei sähköjä ollut tullut vielä lauantai-iltaan mennessä. Kaukaa viisaana kävin onneksi illalla suihkussa, koska arvelin, että sähkökatkos tulisi olemaan hyvin todennäköinen. Aamulla tosin kismitti, kun en ollut illalla keittänyt vettä termariin. Aamupala ilman teetä (ja M:lla ilman kahvia) oli jotenkin pliisua. Aamuun mennessä talo oli jo päässyt vähän jäähtymään, mutta onneksemme meillä on kaasutakka, joka pistettiin heti tulille. Voitte arvata, että Koiruus oli sähkökatkon onnekkain osapuoli. Ruoka- ja juomapalvelu toimi ja bonuksena pääsi lämmittelemään takan eteen.

Reilun neljän tunnin aikana sisälämpötila oli jo ehtinyt laskea melkein 10 Fahrenheitia.
 
Aikamme käpisteltiin ilman aamukahvia ja -teetä, kunnes ehdotin,
että mitäpä jos lämmitettäisiin tuossa takassa vettä...
(Huomatkaa nahkakäsineet, patakintaat on seuraavaksi hankintalistalla.)
 
Herättäkää, kun sähköt palaa.
 
Perjantaina suurinosa sekä kouluista että toimistoista oli suljettu. Myös osa kaupoista oli päättänyt sulkea ovensa perjantaiksi. Tiet kieltämättä oli (ja on edelleen) hyvin liukkaita ja työnantajat eivät halua työntekijöiden lähtevän (lakisyytteiden pelossa) liukastelemaan (epänormaaliin) talvikeliin. Luonto oli saanut ylleen jääkuorrutteen, jota lähdettiin päivällä ulos sitä ihastelemaan, vaikka samalla piti varoa ettei saa jäistä puunrunkoa päähänsä.
 
Meidän lisäksi ulkona ei näkynyt muita kuin kelistä riemuitsevia lapsia.
 
 
Tämä talo oli ollut onnekas, sillä puu oli kaatunut talosta pois päin.
 
 
Jäämassa puissa oli valtava ja puut kalisivat (ja rätisivät) tuulessa.
 

 
Postia en kannata hirveästi odotella, sillä
a) postia tuskin jaetaan ja
b) postilaatikko on jäätynyt kiinni.
  
 

 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

Tai ainakin jotain sinne päin.

Muuttoa ajatellen tehtiin M:n kanssa mielestämme aika hyvät suunnitelmat sekä etukäteisvalmistelut, jotta muutto sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Edelliskertaan verrattuna nyt oli huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa esimerkiksi tehdä sähkö- ja kaasusopimukset (kiitos yhdysvaltalaisen sosiaaliturvanumeron). Ja jo sopimuksia tehdessä osattiin varautua siihen, että ekat laskut ihan perinteisesti paperisina kitoos. Ne on tärkeitä papereita siinä vaiheessa, kun pitää todistella residenssiä (eli sitä että asut ko, kunnassa/ osoitteessa). Niitä tarvitaan ainakin, kun vaihdetaan Illinoisin ajokortit Teksasin malliin. Ensin tosin pitää (ainakin ohjeistusten mukaan) odotella, että on asunut 30 päivää Teksasissa. Edit: Ohjeistuksen toki olisi voinut lukea huolellisemmin läpi, odottelu nimittäin koskee niitä, joilla ei olevoimassa olevaa ajokorttia mistään osavaltiosta.

Tää nyt niinkun vaan nauttis tästä ihanasta auringon lämmöstä.
Touhutkaa te muut.

Osoitteenmuutos tehtiin ehkä vähän turhan myöhään, mutta ainakin paikalliset postit ovat jo alkaneet kulkea. Jännityksellä odotan, millainen röykkiö postia vielä on mahdollisesti Illinoisin suunnalta tulossa... (Jos tulee.) Sähkö- ja kaasusopimukset tehtiin ajoissa ja vain kaasun kytkemistä piti odotella viikonlopun yli. Tässä asiassahan ei oltu otettu huomioon (tai ainakaan mä en edes tajunnut moista ajatella) mahdollista kelin viilenemistä, joten kuten jo edellisessä tarinoinnissa kerroinkin, pari päivää pidettiin taloa lämpimänä sähkölämmittimien avulla. (Talvi yllätti suomalaiset, hehee...)

Muuttorekka ei tullutkaan ihan niin nopeasti kuin oltiin ajateltu. Optimisteina ajateltiin, että varmaan maanantaina rekka kaartaa pihaan (ja kiitospäivään mennessä on uusi koti kunnossa). Juu, no se oli keskiviikko, kun rekka tuli. Toisaalta, tähänkin oltiin varauduttu ottamalla riittävästi vaihtovaatetta mukaan. Joten ei suurempaa kriisiä. (Toki jossain vaiheessa ulkoruokintakin alkaa tökkimään ja huomaa haaveilevansa omalla liedellä porisevasta aamupuurosta...)

Sen sijaan kriisin paikka meinasi olla kodinkoneiden (pesukone, kuivaaja + tärkein, jääkaappi) toimitus. Edellisellä viikolla sain soiton eräältä nimeltä mainitsemattomalta kodinkoneiden toimittajalta (murrr!) ja sovin toimituksen seuraavan viikon maanantaiksi. Sunnuntai-iltana soittelin toimitusaikaa ja selvisi, että koneet toimitetaankin vasta tiistaina, että soittele maanantaina toimitusaikaa uudelleen. Ärh. Maanantai-iltana uusi soitto ja selviääkin, että seuraavana päivänä koneista voidaan toimittaa vain 2/3, että jääkaappi tulee vasta keskiviikkona. Okei. Tiistaina kuivuri ja kone tuli melkein ajallaan (lue: 2,5h odottelun jälkeen) ja soittelin jälleen jääkaapin toimitusaikaa. Ote puhelinkeskustelusta:
- Ma´am we´re not able to deliver all your orders. We can deliver the fridge on Friday.
- I´m sorry? On FRIDAY?
- Yes ma´am.
- No no no, I need that fridge tomorrow.
- Yes, but the fridge is not in the stock yet. It will be there on Friday.
- Are you sure? In the store they told us that this model is in the stock and it´s ready to deliver.
- No ma´am, the fridge is not in the stock before Friday.
- But I´m NOT going to be without a fridge on Thanks Giving.
Puhelinkeskustelu päättyi siihen, että peruin koko tilauksen, sillä en todellakaan aikonut enää jäädä odottelemaan jääkaappia, jonka malli valittiin ihan sillä perusteella, että sitä oli valmiina varastossa. Hetken aikaa pohdittiin mitä tehdä, kunnes ajettiin muualta ostamaan uusi jääkaappi. Nyt meillä kököttää keittiön nurkassa, ah ihana, jotenkin 80-lukua henkivä jääkaappi. Mutta hei, toimii!

Sittenhän tässä vielä osui kohdalle sellainen juttu, että piti käydä jälleen vähän hyödyntämässä Ikean tarjontaa tv-tason merkeissä ja kotona huomattiin, että kappas vaan, kaikki ruuvit ynnä muut puuttuu kokonaan. Ja ei muuta kuin uudelleen Ikeaan. Samalla huomasin, että mitäs mitäs, tv-tasohan oli mallia jo-kerran-palautettu, joten samalla reissulla vaihdettiin koko höskä ihan ei-kertaakaan-palautettuun-version. Mutta hei, hyvä tuli!

Lopuksi vielä juttua aiheesta eikö yhdestä kerrasta voisi oppia. Edellisessä muutossa havaitsin, että muuttolaatikoissa käytetään pehmusteena yms. paljon paperia. Korjaan: erittäin paljon. Ja sinne paperin sekaan helposti hukkuu tavara jos toinenkin. Viimeksihän yksi onneton puinen kirahvi hukkui jonnekin sinne paperin joukkoon. Ilmeisesti en edellisestä kerrasta oppinut, että käy laatikot huo-lel-li-ses-ti läpi ja poista aina jo läpi käydyt paperit. No arvatkaan toiminko näin. Juujuu... Sydän meinasi pysähtyä, kun havaitsin, että eräs hyvin tärkeä valokuvakollaasi on nyt jossain. Apua.

Kahlasin paperi ja pahvilaatikko kasoja läpi melkein itkua tihrustaen.
Vähän oli sellainen etsi neulaa heinäsuovasta fiilis...
 
Kunnes! Etsintä tuotti tulosta.
Kiitospäivän teemaan liittyen, olin erittäin kiitollinen,
että kyseinen valokuvakollaasi löytyi.
Kyseessä nimittäin oli kuvat, jotka isäni kävi otattamassa ennen kuin meni armeijaan.
(Tähän voisi viisastella, että mitäs olen ottanut jotain noin korvaamatonta mukaani valtameren toiselle puolen, mutta hei, ei kaikkea halunnut varastoonkaan tunkea.)
 
Summa summarum: Aina tulee yllätyksiä. Etukäteisvalmisteluista- ja suunnitteluista huolimatta. Ainakin meidän kohdalla. Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Bye bye Illinois, hello Texas!

Hei vaan täältä hotellin (tökkivän) netin ääreltä. Saavuttiin Teksasiin lauantaina alkuillasta, päivää aiottua aiemmin. Torstaina M teki havainnon, että pohjois-Teksasiin ennustettiin viikonlopuksi talvimyrskyä (alijäähtynyttä vettä ja räntää, wuhuu), joten haluttiin ennen sitä perille. Päätetiin lähteä perjantaina heti, kun muuttorekka starttaa pihasta.

 
Ajettiin perjantaina niin pitkälle kuin jaksettiin ja oli järkevää. Päädytiin yöpymään St. Louis:iin, ihan Illinoisin ja Missourin rajalle. Perjantain saldoksi tuli 300 mailia, joten lauantaille jäi kevyet 600 mailia.
Koiruus onneksi on kokenut matkaaja,
joten otti automatkan ihan lunkisti jalkatilassa kuorsaten.
 
Tervetuloa Teksasiin.
Aika hevi ajopäivä takana tässä vaiheessa.
 
Melkein kaikki fasiliteetit on talolla kunnossa, mutta koska kamat on vielä matkalla, ollaan tilapäismajoituksessa hotellissa. Kaasulinja saatiin maanantaina auki, jee! Saatiin talon lämmitys toimimaan sekä lämmintä vettä. Kaapeli vielä uupuu, mutta sekin pitäisi tulla tänään. Samoin puuttuvat kodinkoneet (joiden alunperin piti tulla eilen, murr). Ja muuttorekka kaartaa pihaan huomenaamulla. Ihan kiva, alkaa tökkimään hotellimajoitus.
 
Koira kotona.
Rassukalla ilmeisesti jotenkin venähti toinen etutassu, kun kävi revittelemässä takapihalla.
Kinkkasi yhden illan kolmella tassulla. Nyt onneksi kaikki taas ok.
 
Kuluneet pari päivää on menneet ystävieni zeron (ei pitäisi juoda ollenkaan) sekä teen voimalla.
Silmänaluset näyttää siltä kuin olisin valvonut viikon putkeen.
Kuvassa muuten olen talolla siivoamassa, yllä kuoritakin lämpövuori sekä kaulaliina.
Sisälämpötila oli jotain 60F (n. 15.5C). Hieman oli koleaa, jos en sanoisi.
Pari päivää sisällä pöhötti sähköpuhaltimet lämmintä ilmaa
 ennen kuin saatiin kaasulämmitys toimimaan.
 
Optimisteina ajateltiin, että muutto olisi nopeammin ohi ja menisi jotenkin iisimmin. No joo, oletus oli ehkä hitusen liian optimistinen. Hitsiläinen mikä homma. Ensinnäkin ollaan kohta jo viikko majoituttu hotelleissa, joista ensimmäisessä maksettiin koiran yöpymisestä +100$. Sen jälkeen viisastuttiin ja etsittiin hotelli, mikä ei veloita erikseen koirien yöpymisestä. Muutenkin matkan varrella on tullut ylläreitä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä me päästään viettämään Thanks Giving uudessa kodissa. 





tiistai 19. marraskuuta 2013

Muuton hyviä puolia

Muuttaminenhan yleensä on aika tuskaista hommaa (ainakin mun mielestä). Ihan jo ensinnäkin, kun pitää käydä vähän tavaroita läpi ja aina löytyy kaikkea mitä ihmeellisintä, mitä on jemmannut jonnekin kaapin nurkkaan tai lipaston laatikkoon. Mutta voi siinä muutossa olla hyviäkin puolia. Kuten esimerkiksi se, että pakastimesta pitää syödä kaikki sinne jääneet jätskin jämät pois. Harmi.

 
M:n ja mun jäätelönsyöntitalkoot toissailtana.
 
Toinen hyvin, hyvin positiivinen seikka on se, että meidän uudet naapurit ei tule mukana. Tänä aamuna sattui jotain, hmmm tuota, mielenkiintoista... En ole jaksanut/ viitsinyt asiasta täällä blogissa inistä, kun joka tapauksessa muutetaan tästä ihan just pois. Mutta kerrotaanpa ensin vähän pohjaa tapahtumille (jotka tosin on vain meidän näkökulmasta, joten siksi hieman puolueellisia.) (Ja sorry, tähän en ehkä välttämättä edes halua kuulla vastakkaista puolta.)

Saatiin siis uusia naapureita jokunen viikko sitten. Aluksi kävi niin, että he eivät mitä luultavimmin olleet infonneet siivousfirmaa sekä muuttofirmaa siitä, kumpi autotallin ovi on heidän, joten kaikki täräyttivät autonsa meidän autotallin eteen. Kiva ylläri avata tallin ovi ja huomata, ettei saakaan autoa sieltä ulos. No, tämä ongelma onneksi oli aika lyhytaikainen. Alusta lähtien uusi naapurin isäntähän on ottanut sen linjan, ettei tervehdi meitä laisinkaan. Jos osutaan samaan aikaan pihaan, kääntää selän tai katseen niin, ettei vaan tarvitse/ voi tervehtiä. No, se on hänen valintansa ja ei ole meiltä pois. No, sitten on pari hieman häiritsevämpää seikkaa. Nimittäin heidän asunnostaan kuuluva meteli. Isäntä puhuu ja keskustelee (tai "keskustelee" eli karjuu) nimittäin ai-ka kovaäänisesti (tälläkin hetkellä). Ja ei mitä ilmeisemmin välitä vaikka kello olisi yksitoista illalla (yleisen oletuksen mukaan siihen aikaan aamulla töihin menevät ovat jo nukkumassa). Samoin rouva (oletan ettei siinä perheessä isäntä pese pyykkiä) pistää iltaisin kello yhdeksän ja kymmenen välillä vielä pyykinpesukoneen jyskyttämään (kone todellakin kirjaimellisesti jyskyttää). Ja tätä tapahtuu sekä arki-iltaisin että viikonloppuiltaisin. Viikonloput vielä menisikin, mutta arki-iltojen puuhat kieltämättä vähän häiritsee nukkumista...

Eilen illalla M oli herännyt yhdentoista jälkeen siihen, kun alakerrasta oli, jälleen kerran, kuulunut niin kovaa meteliä. Tänä aamuna sitten päätettiin hieman koittaa, että miten elämisen äänet meiltä kuuluu alakertaan ja hyvin tuntui kuuluvan. Hetken päästä M saikin tekstiviestin talonmieheltä, että alakerta oli valittanut häiritsevistä äänistä. Jepjep. M laittoikin viestiä takaisin, että kyllä sieltä heiltäkin meteliä kuuluu, varsinkin iltaisin, mutta jospa he vielä pari päivää meitä kestäisivät.
Ihan en käsitä, että millä logiikalla on okei pitää meteliä iltaisin vielä klo 11 aikoihin (ja toisinaan viikonloppusin vielä klo 02), mutta aamuisin klo 6 aikoihin pitää olla hipihiljaa.

Aijuu, äänistä päätellen naapurit heräävät noin 7:30, eli me ei eletä samaa rytmiä kuin he...
That´s the problem!

Enää pari päivää, enää pari päivää....

Loppukevennyksenä kuva uudesta tv-tasostamme.
Tämä todellakin on väliaikainen,
otettiin jo telkku seinältä alas.
 

torstai 14. marraskuuta 2013

Ja sitten jos saisi vielä siitä koirasta kuvan.

Jo se, että muutetaan noin 900 mailin (reilu 1400 km) päähän asettaa omat haasteensa, eikä asiaa toisinaan yhtään ole helpottanut, kun kyseessä on eri osavaltio ja sen käytännöt. Ensimmäinen mielenkiintoinen seikka tuli eteen, kun sopiva talo (niin tosiaan, päätettiin tällä kertaa valita omakotitalo asumismuodoksi) löytyi ja meidät valittiin hakijoista siihen vuokralaisiksi. Niin, sitten tuli aika tehdä vuokrasopimusta. Itse sopimushan on 15-sivuinen ja hyvin yksityiskohtainen. Sinänsä ymmärrän asian, sillä vuokralaisten kirjo voi olla hyvin laaja... Meidän piti mm. lähettää/ skannata erinäisiä dokumentteja ja Koiruuden osalta haluttiin kopiot rokotustodistuksista sekä valokuva (okei...). Jotenkin vähän sellainen fiilis, että viimeksi vuokrasopimuksen teko ei ollut ihan näin yksityiskohtaista... Mutta kaikkien kommervenkkien jälkeen meillä kuitenkin on jatkossakin katto pään päällä.
Mä voisin muuttaa kans...
(Tämä ei tosin ollut SE kuva, mikä vuokranantajalle lähetettiin.)

Muutto tulee kestämään pakkauksineen ja siirtymisineen arviolta viisi päivää (tai ainakin kovasti toivon, ettei menisi sen pidempään). Me ja Koiruus ajamme toisella autolla Teksasiin ja toinen auto lähtee autorekan kyytiin. Aivot sauhuten koitan olla ajatuksen verran edellä ja kirjailla ylös, mitä kaikkea pitää muistaa huomioida. Ja itseni tuntien jotain oleellista kuitenkin unohtuu...

Ensi viikolla täällä näyttää taas tältä.
Tosin sillä erolla, että ikkunoista näkyy syysmaisema.

Huomenna hyppään aamukoneeseen ja suuntaan Teksasiin vielä tekemään viimeiset jutut ennen muuttoa. Meidän pitää mm. hankkia jääkaappi. Ääähh... Tuolla kun tapana on, että asukas ottaa jääkaapin mukaansa. Ihmettelinkin M:n lähettämää kuvaa talon keittiöstä, että onpa hassusti toi yksi yläkaappi... Hirveesti tyhjää tilaa alla... Eikä niinkun yhtään raksuttanut, että mitä kuvasta puuttuu. Tää on niin tätä...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Moving checklist

Edellisessä tarinoinnissa jo kerroinkin, että elämä tässä osoitteessa ei tule jatkumaan. Kulunut syksy toi tullessaan sellaisen muutoksen, että nämä jälleen pistää kodin kasaan, nappaa Mäyräkoiran kainaloon ja muuttaa. Ihan vielä ei suuntana ole Suomi, vaan muuttokuorma kulkee Teksasiin, Dallasin metropolialueelle.

Ihan ylllärinä ei tämä homma itselle tullut ja tässä ollaan jo hetken aikaa taas eletty eräänlaista välitilaa. Ajatukset ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä Teksasin suuntaan, kun asioita on pitänyt hoitaa sekä täällä että siellä suunnalla. Tai no, itse olen osan asioista toimittanut etänä M:n avulla. Kuten uuden kodin etsintä, jonka M oikeastaan hoiti kokonaan. Se olikin hieman haasteellista, kun itse satuin kodin metsästys hetkellä olemaan Suomessa. (Suomen aikaa kymmenen jälkeen illalla vielä täyteltiin hakemuksia ja skannailtiin niitä puolin ja toisin.) Mutta täysin luottaen M:n fiiliksiin koti-kandidaateista, löytyi uusi osoite, minne muuttaa. Mutta joo, hei vaan välitila, tässä sitä taas ollaan! Nyt tosin onneksi hieman lievempänä kuin viimeksi. Silti päässä on pyörineet tutut ajatukset, kuten mitään ei tänne enää kannata hankkia ja miten tätä tavaraa on taas kertynyt näin.

Sähkö check, jäte+vesi check, kaasu melkein check...
 

Ja kun puhetta oli tavaroiden/asioiden hankkimisesta, niin vielä viime hetkillä tuli tehtyä yksi hankinta. Vaikka tuskin Teksasissa villakangastakille harvemmin on käyttöä, piti sellainen kuitenkin vielä hankkia, kun sopiva osui kohdalle. Puolustuksena mainittakoon, että Suomesta en siihen hintaan vastaavaa villakangatakkia tulisi saamaan ja vanha alkoi jo olemaan aika kauhtana (sekä kokoa liian iso, wuhuu!), joten nyt piti toimia. Ja sitäpaitsi täällä satoi tänään lunta, joten oli kylmä. Nih.


 
Sen lisäksi, että tässä on kaikenlaista muuttoon liittyvää puuhaa ihan kivasti, oli joku päättänyt ilahduttaa päivääni vetäisemällä ihanat skraidut auton takapuskuriin ostoskeskuksen parkkipaikalla. Ja samalla rikkonut toisen takavalon. Ja tietysti poistunut paikalta jättämättä yhteystietoja. I-ha-naa. Piti nyt sitten tähän hötäkkään vielä viedä toinen auto korjaamolle. Muutamana arkipäivänä olen saanut toimittaa myös autonkuljettajan virkaa, sillä oli pakko viedä M:n töihin, että saan päiväksi auton käyttöön.

Niin tosiaan, itse muutto tapahtuu jo ensi viikon lopulla, joten viimeisiä viikkoja viedään.

p.s. Saimme uusia naapureita jokunen viikko sitten ja sanotaanko vaikka näin, että heitä ei tule ikävä...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Syksyn fiiliksiä

Kuluneet pari viikkoa on ollut aika hulinaa, kun ollaan Jälkeläisen kanssa puuhailtu kaikkea ja viime viikolla M:n vanhemmat tuli Suomesta. Halloweenkin tuli ja meni. M lähti isänsä kanssa viime vuotiseen tapaan metsälle ja tänä vuonna reissusta on tiedossa peuran lihaa pakkaseen. Hyvähyvä! Eipä siis ihan turhaan ostettu viime vuonna arkkupakastinta lihaa varten.
 
Meillä on ollut täällä armoton englannin opiskelu meneillään, kun ollaan koitettu tartuttaa kieltä Jälkeläiseen. Kiitos nykytekniikan, löytyi iPadille lapsille suunnattu peli kielen opiskeluun. Tuntuu olevan aika tehokas väline. Nyt alkaa sanavarastosta löytyä värit, kehon osat sekä muutamia muita juttuja. Lisäksi Jälkeläinen sai tuttavaltani J:lta helppoja jokapäiväisiä sanoja sisältävän kirjan, jota ollaan yhdessä luettu. Selvästi Jälkeläisen korva on jo harjaantunut poimimaan sanoja englannin kielisistä lasten ohjelmista (Disney Channel on ihan best) ja kovasti tulee kyselyitä mitä mikäkin sana tarkoittaa.
 

Taiteilija työssään.
Yksi päivä taiteilija kertoikin isälleen, että "tänään mä olen piirrellyt ai-ka paljon".
 

 
Jälkeläinen teki yhdessä M:n kanssa kurpitsalyhdyn Halloweeniksi.
Mallina toimi eräs harvahampainen melkein 6 vee tyyppi.
 (Jonka hämmästys oli moinen, kun hammaskeiju toikin tyynyn alle 2 dollaria.)
 
Ilmassa on ollut selvästi saapuvaa talvea, vaikka tänä aamuna vettä satoi vaakatasossa. 
 
Koiruus ja aamukuura toissa viikolta.
 
Lopuksi vielä mainitsen verenpainetta nostattavasta aiheesta kylpyhuoneen remppa. Suomessa ollessani sain Usan numerooni viestin Handymanilta, että nyt hän voisi tulla meille remppaamaan. Okei, no kiva, mutta meille ei nyt käy (ja olin tästä asiasta käynyt sähköpostikeskustelun talkkarin kanssa vielä ennen reissuani). Itseasiassa alakerran naapurit muuttivat pois ja uusille vuokralaisille asunto laitettiin kuntoon  ja siihen samaan hötäkkään olisi mahtunut tämä kylppäriremppakin. Tosin aikataulu toki oli jälleen hyvin epämääräinen. Kunnes toissa viikolla, ilman varoitusaikaa, saatiin kysely, että kävisikö remppa sinä aamuna/aamupäivänä. No joo, ei käy, kun ei olla kotona.
 
Tässä osoitteessa asuminen ei tule jatkumaan ensi vuonna ja joka tapauksessa meillä loppuu vuokrasopimus tämän vuoden loppuun. M vastasikin talkkarille, että ei enää kiirettä, että homman voi jättää tulevaisuuteen (eli toisin sanoen, kun ollaan muutettu pois). Eihän siitä nyt ole kuin kahdeksan kuukautta, kun ensimmäisen kerran asian tiimoilta laittelin sähköpostia. Otetaan lunkisti hei...
 




perjantai 25. lokakuuta 2013

Seikkailumetsä

Tiistaina käytiin Jälkeläisen sekä tuttavani J:n kanssa läheisessä Morton Arboretum:ssa. Tiistaille oli luvattu lumisadetta(!), joten päätetiin lähteä liikkeelle heti aamusta ennen myöhemmin päivällä saapuvaa säärintamaa. Olin aamulla puhunut Jälkeläiselle, että iltapäivästä sataa lunta, joten mennään nyt aamusta. Puolen päivän jälkeen Jälkeläinen kysyi, että mikä nyt on (vuorokauden ajasta), ja jatkoi, että "nyt on oltava iltapäivä, kun sataa lunta ja Sanna sanoi et iltapäivällä tulee lunta". Ilma oli aika kolea, mutta oikein pukeutuneena oli oikein mukavaa ulkoilla. Edelleen jaksan ihmetellä paikallisten tapaa vaatettaa lapsensa ulkoillessa (siis kylmillä ilmoilla) ja en ole ainut ihmettelijä. Osalla lapsista ei ole pipoa, käsineitä, toppaliivi ajaa takin asemaa ja ulkovaatetuksena tytöillä toimii hame ja sukkikset. A-pu-a. Osa tänne muuttaneista suomalaisista on kertonut hankkineensa lapsille kunnon ulkovaatteet Suomesta, sillä täältä ei sellaisia meinaa löytyä. Ja kuitenkin näillekin leveyksille tulee talvi. Ja kylmä. Ja viima. Hrr.

Morton Arboretum on 6,9 km²:n kokoinen alue, missä on 4100 erilaista puuta eri maantieteellisiltä alueilta. Alueella kulkee asfaltoituja teitä (joita voi ajella autolla) sekä polkuja. Alueella on hyvä Visitors Center (ihan karsee muistijökki, mikä on tämän suomenkielinen nimi, vierailijoiden keskus?), mistä löytyy mm. pieni putiikki sekä lounasravintola.

Ensiksi tutkittiin Visitors Center:ssa, missä päin maailmaa sitä oikein ollaan.
 

Löytyi hauska eri ikivihreistä tehty labyrintti,
jossa käytiin pariin otteeseen seikkailemassa.
 
Labyrintin keskeltä pääsee näköalapaikalle katsomaan labyrinttia ylhäältä päin.
(Sekä etsimään reitin ulos...)

Ja itse seikkailumetsä
 

Metsästä löytyi kaikkea jännää puuhaa Jälkeläiselle.
(Ja okei, vähän isommillekin...)
 


 
Morton Arboretum:sta löytyy toki paljon muutakin, mutta tällä kertaa keskityttiin lähinnä lapsille suunnattuun metsään ja puutarhaan. Alueella voi käydä myös lenkkeilemässä, mutta juosta saa vain asfaltoiduilla teillä, ei poluilla. Ja amerikkalaiseen tapaan puistossa voi siis liikkua paikasta toiseen myös autolla. Luonnonpuistojen tapaan alueelle on pääsymaksu (tai sitten voi hankkia vuosijäsenyyden), mutta sen ymmärtää, kun näkee kuinka iso alue on ja millainen homma sitä on ylläpitää.