tiistai 19. toukokuuta 2015

Puro sanoi pulipuli

Jos viime kevät (tai itseasiassa koko vuosi) oli kuiva ja vähäsateinen, niin tänä keväänä ei ole ainakaan siitä vähäsateisuudesta ollut huolta. Toukokuun keskimääräiset sademäärät on ylitetty jo ajat sitten. Lake Lavon (joka muuten on alkujaan tekojärvi) on piripintaan täysi ja useampana päivänä on annettu varoitus jokien tulvimisesta. Tässä on toisinaan hieman huolettanut, että kuinka talo kestää kaiken tämän sateen vuotamatta. Tai eihän se ihan täysin ole kestänytkään. Viime viikolla keskiviikkona ryöpsäytti jälleen hieman reilummin sadetta ja satuin samaan aikaan pyörähtämään autotallissa, niin huomasin, että kas, meillähän menee pieni sievä puro siellä. Tiedotettiin vuokraisäntää asiasta ja hän tuli heti samana iltana tsekkaamaan tilanteen. Sateista johtuen ilmeisesti terassin alle pääsee kertymään vettä, kun se ei ehdi sieltä imeytymään tai valumaan pois. Ja sieltä se sitten perustuksen ja seinän välistä lirittää autotallin lattialle.

Kas näin.
Onneksi autotallin lattiassa on edes jonkinlaista kallistusta,
joten vesi nätisti valuu tallin oven alta pihalle.
Kuvassa muuten vilaukselta näkyy aiemmin keväällä hankittu uusi perheenjäsen.
Harrastusauto vuosimallia 1985.

Yhtenä päivänä aamulenkin aikaan ilmankosteus oli 96%, joten oli hieman nihkeät fiilikset lenkkeillä. Vuokraisäntä(kin) käydessään päivitteli tätä kevättä ja lähtiessään vielä toivotteli meille, että welcome to the rainforest. No siltä se kieltämättä on parina päivänä tuntunutkin. Toisinaan on haasteellista säätää ilmastointia kohdalleen niin, ettei kosteus puskisi sisätiloihin. Sisällä joko liian kylmä tai sitten on liian kosteaa. Mutta kaikesta huolimatta ulkona on nyt ihanan vihreää ja vehreää! (Pakko tästä on jotain positiivistakin kaivaa.)

Viereisen ulkoilureitin varrella useassa kohtaa on isoja lätäköitä ja metsä näytti aika lillulta.
Että nyt taitaa olla punkkien ja moskiittojen luvattu aika.
Viime kesänä ei tässä meidän kaupungin alueella raportoitu Länsi-Niilin viruksesta,
mutta ihmettelen suuresti, jos tänä kesänä ei yhtään löydöstä tehdä.
 
Viereinen Mustang Creek on yleensä pieni puropahanen,
mutta nyt siinä virtaa vettä ihan reilusti.
 
Vesi-aiheesta vielä sen verran, että sillä välin kun olin Suomessa, oli yhtenä päivänä tullut kaupungin työmies soittamaan ovikelloa ja sanonut M:lle, että meidän vesimittari juoksee koko ajan. Jossain siis vuotaa. Paikalle kutsuttu putkimies etsinnän jälkeen paikallisti vuodon etupihalle, jossa siis yksi putki vuoti. Tai kun se oli kaivettu esiin, niin sieltä oli suorastaan suihkunnut vettä. Vuodon ehkä olisi saattanut havaita aiemmin, jos nurmikko olisi ollut edes hieman kuivempi.
 
Vesivuodosta johtuen edellisen vesilaskun summa oli ihan kiitettävä. Ja voi olla, että vielä seuraavassakin laskussa on havaittavissa vuodosta johtuvaa kulutusta. Onneksi meillä on todella hyvä vuokraisäntä, joka heti ilmoitti, ettemme ole vastuussa tapahtuneesta ja hän hoitaa asian kaupungin kanssa niin, että saisimme hyvitystä (ts. credittiä seuraaville laskuille) tapahtuneesta. No, koska byrokratia on mitä on (varsinkin tässä kaupungissa), vie tämän asian käsittelyssä ainakin 6 viikkoa. Nyt siitä on kulunut kohta kolme ja asia junnaa edelleen. Viime viikolla tosin kaupungilta käytiin tarkistamassa, että vuoto on korjattu, joten ehkä asia etenee. No, toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun irtisanotaan vesi- ja jätesopimus, niin jotain selviää...
 


tiistai 12. toukokuuta 2015

Remonttia ja integroitumista

Huhtikuun alussa kylpyhuone- ja saunaremontti Suomen kodissa alkoi täydellä teholla ja kerta kun talo oli tyhjänä, päätin samalla tehdä muualla talossa pientä pintaremonttia. M lähti aikaisemmin takaisin Dallasiin ja itse jäin vielä hetkeksi Suomeen puuhastelemaan ja hoitamaan remonttiin liittyviä asioita. Ja jos ihan pelkässä kylpyhuone- ja saunaremontissa on niin sata asiaa muistettavana ja hoidettavana, en edes halua kuvitella kuinka paljon niitä on taloa rakentaessa.
 

Kävin varastosta kaivamassa laatikollisen kodinkoneita,
jotta saisin nautiskella pahvikupposen teetä remontin keskellä.
 
Halusin muutamalle seinälle tapetin tehosteeksi ja ystäväni E saapui paikalle tapetointikaveriksi. Tämähän toki ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällä tiimillä tapettia seinään laitettiin, joten homma saatiin hoidettua aika näpsäkästi. Kun tapetit oli seinissä, ehdittiin E:n kanssa vielä maalaamaan toisen makuuhuoneen seinät. Muiden huoneiden seinät maalasin itsekseni ja voin kertoa, että ihan hetkeen ei tee mieli maalitelaan tarttua...
 

Jee, ensimmäinen huone kokonaan valmis!
 
Ja sillä välin kylpyhuoneen puolella tapahtunutta.
 
Suomen reissun tavoitteet (koiran vieminen sekä remontti) saavutettiin ja lisäksi omalla kohdallani aloitin jollain tasolla integroitumisen takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan. Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa jäi kaupassa hedelmät punnitsematta tai parkkikiekko laittamatta? Kun sitä tarpeeksi monta kertaa sieltä kaupan tai ostoskeskuksen ovelta palaa autolle laittamaan sen kirotun kiekon, niin kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa muistamaan.
 
Positiivisena seikkana oli se, että kuinka ihanan helppoa olikaan hoitaa asioita omalla äidinkielellä. Varsinkin kun virkailija siellä luurin toisessa päässä ymmärtää heti, mitä tarkoitat. Täyttelin autoveroa varten lomakkeita pienessä paniikissa, sillä jotenkin olen amerikkalaisesta kulttuurista (?) poiminut mukaani ajatuksen, jossa systeemi on jäykkä ja suurin piirtein vihollinen. Virheitä ei saa olla, sillä niiden oikaiseminen kestää ikuisuuden. Tällä ajatuksella sain lietsottua itselleni varsin kovan stressin autoveroilmoituksesta, kunnes M muistutti, että Suomessa systeemi toimii hieman toisella tapaa. Useimmiten virkailijat osaavat käyttää järkeä. Täytyy vielä mainita, että mukava virkailija vakuutusyhtiöstä soitti vielä perään ja muistutti muutamista jutuista, joita en olisi enää itse muistanut. Aika tehokkaasti sitä on unohtanut osan asioista.
 
Autoiluun liittyen olen edelleen sitä mieltä, että Suomessa autoilukulttuuri on jokseenkin itsekeskeistä. Ensin minä ja sitten muut. Pelottavinta oli havaita, että suurin osa autoilijoista ei noteeraa suojateitä oikeastaan ollenkaan. Lisäksi en ihan käsitä kääntyville suunnattujen liikennevalojen joustamattomuutta. Siellähän sitä tönötät valoissa ja odotat varsinkin vasemmalle kääntyvien valojen vaihtumista. Useimmiten liikennemäärään nähden olisi kääntyminen vasemmalle yhdessä suoraan ajavien kanssa varsin turvallista. Ai niin, mutta sitten on ne suojatietä ylittävät jalankulkijat, joita pitää tietysti väistää. Unohdetaan siis koko juttu...

Vaikka kaikki toisaalta oli tuttua, niin sitä tuli kuitenkin tutkailtua asioita ehkä jopa hieman ulkopuolisen silmin. Hämmentävintä oli saada vastaus, ettei jokin asia ole mahdollista, kun amerikkalaisella mentaliteetilla lähes kaikki on mahdollista. Ja kyse oli niinkin mahdottomasta asiasta kuin lisäpaino kuntosalilaitteen painopakkaan. Mutta ei, ei kuulemma onnistu. (Nauran)Mielenkiintoista nähdä kuinka nopeasti sitä sujahtaa takaisin suomalaiseen elämänmenoon. Ainakin toivon, että pystyn säilyttämään ainakin osan tästä kulttuurista mukaan tarttuneista asioista. Mutta sitä ennen ollaan vielä hetki täällä teksasilaisessa elämänmenossa.


P.s. Kiinnitin huomiota, että suomalaisessa mediassa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, käytettiin kirjoitusmuotoa Texas. Olenko aivan väärässä, jos väitän, että mielestäni oikea suomenkielinen kirjoitusmuoto on Teksas. Ihan perinteisesti koolla ja ässällä.

P.p.s. Pahoittelut huonolaatuisista puhelinräpsyistä. Suomeen lähti tavaraa käsimatkatavaroissa tällä kertaa normaalia enemmän, joten kameran jätin suosiolla pois. Suomeen päin matkatessahan mulla kulkee käsimatkatavaroissa mukana aina vaatekerta parille päivälle, sillä kerran kun on matkalaukkua odotellut viikon, niin sitä jotenkin on sen jälkeen alkanut varautumaan.