Bye bye Illinois, hello Texas!

Hei vaan täältä hotellin (tökkivän) netin ääreltä. Saavuttiin Teksasiin lauantaina alkuillasta, päivää aiottua aiemmin. Torstaina M teki havainnon, että pohjois-Teksasiin ennustettiin viikonlopuksi talvimyrskyä (alijäähtynyttä vettä ja räntää, wuhuu), joten haluttiin ennen sitä perille. Päätetiin lähteä perjantaina heti, kun muuttorekka starttaa pihasta.

 

Ajettiin perjantaina niin pitkälle kuin jaksettiin ja oli järkevää. Päädytiin yöpymään St. Louis:iin, ihan Illinoisin ja Missourin rajalle. Perjantain saldoksi tuli 300 mailia, joten lauantaille jäi kevyet 600 mailia.

Koiruus onneksi on kokenut matkaaja,

joten otti automatkan ihan lunkisti jalkatilassa kuorsaten.

 

Tervetuloa Teksasiin.

Aika hevi ajopäivä takana tässä vaiheessa.

 

Melkein kaikki fasiliteetit on talolla kunnossa, mutta koska kamat on vielä matkalla, ollaan tilapäismajoituksessa hotellissa. Kaasulinja saatiin maanantaina auki, jee! Saatiin talon lämmitys toimimaan sekä lämmintä vettä. Kaapeli vielä uupuu, mutta sekin pitäisi tulla tänään. Samoin puuttuvat kodinkoneet (joiden alunperin piti tulla eilen, murr). Ja muuttorekka kaartaa pihaan huomenaamulla. Ihan kiva, alkaa tökkimään hotellimajoitus.

 

Koira kotona.

Rassukalla ilmeisesti jotenkin venähti toinen etutassu, kun kävi revittelemässä takapihalla.

Kinkkasi yhden illan kolmella tassulla. Nyt onneksi kaikki taas ok.

 

Kuluneet pari päivää on menneet ystävieni zeron (ei pitäisi juoda ollenkaan) sekä teen voimalla.

Silmänaluset näyttää siltä kuin olisin valvonut viikon putkeen.

Kuvassa muuten olen talolla siivoamassa, yllä kuoritakin lämpövuori sekä kaulaliina.

Sisälämpötila oli jotain 60F (n. 15.5C). Hieman oli koleaa, jos en sanoisi.

Pari päivää sisällä pöhötti sähköpuhaltimet lämmintä ilmaa

 ennen kuin saatiin kaasulämmitys toimimaan.

 

Optimisteina ajateltiin, että muutto olisi nopeammin ohi ja menisi jotenkin iisimmin. No joo, oletus oli ehkä hitusen liian optimistinen. Hitsiläinen mikä homma. Ensinnäkin ollaan kohta jo viikko majoituttu hotelleissa, joista ensimmäisessä maksettiin koiran yöpymisestä +100$. Sen jälkeen viisastuttiin ja etsittiin hotelli, mikä ei veloita erikseen koirien yöpymisestä. Muutenkin matkan varrella on tullut ylläreitä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä me päästään viettämään Thanks Giving uudessa kodissa. 







Muuton hyviä puolia

Muuttaminenhan yleensä on aika tuskaista hommaa (ainakin mun mielestä). Ihan jo ensinnäkin, kun pitää käydä vähän tavaroita läpi ja aina löytyy kaikkea mitä ihmeellisintä, mitä on jemmannut jonnekin kaapin nurkkaan tai lipaston laatikkoon. Mutta voi siinä muutossa olla hyviäkin puolia. Kuten esimerkiksi se, että pakastimesta pitää syödä kaikki sinne jääneet jätskin jämät pois. Harmi.



 

M:n ja mun jäätelönsyöntitalkoot toissailtana.

 

Toinen hyvin, hyvin positiivinen seikka on se, että meidän uudet naapurit ei tule mukana. Tänä aamuna sattui jotain, hmmm tuota, mielenkiintoista... En ole jaksanut/ viitsinyt asiasta täällä blogissa inistä, kun joka tapauksessa muutetaan tästä ihan just pois. Mutta kerrotaanpa ensin vähän pohjaa tapahtumille (jotka tosin on vain meidän näkökulmasta, joten siksi hieman puolueellisia.) (Ja sorry, tähän en ehkä välttämättä edes halua kuulla vastakkaista puolta.)

Saatiin siis uusia naapureita jokunen viikko sitten. Aluksi kävi niin, että he eivät mitä luultavimmin olleet infonneet siivousfirmaa sekä muuttofirmaa siitä, kumpi autotallin ovi on heidän, joten kaikki täräyttivät autonsa meidän autotallin eteen. Kiva ylläri avata tallin ovi ja huomata, ettei saakaan autoa sieltä ulos. No, tämä ongelma onneksi oli aika lyhytaikainen. Alusta lähtien uusi naapurin isäntähän on ottanut sen linjan, ettei tervehdi meitä laisinkaan. Jos osutaan samaan aikaan pihaan, kääntää selän tai katseen niin, ettei vaan tarvitse/ voi tervehtiä. No, se on hänen valintansa ja ei ole meiltä pois. No, sitten on pari hieman häiritsevämpää seikkaa. Nimittäin heidän asunnostaan kuuluva meteli. Isäntä puhuu ja keskustelee (tai "keskustelee" eli karjuu) nimittäin ai-ka kovaäänisesti (tälläkin hetkellä). Ja ei mitä ilmeisemmin välitä vaikka kello olisi yksitoista illalla (yleisen oletuksen mukaan siihen aikaan aamulla töihin menevät ovat jo nukkumassa). Samoin rouva (oletan ettei siinä perheessä isäntä pese pyykkiä) pistää iltaisin kello yhdeksän ja kymmenen välillä vielä pyykinpesukoneen jyskyttämään (kone todellakin kirjaimellisesti jyskyttää). Ja tätä tapahtuu sekä arki-iltaisin että viikonloppuiltaisin. Viikonloput vielä menisikin, mutta arki-iltojen puuhat kieltämättä vähän häiritsee nukkumista...

Eilen illalla M oli herännyt yhdentoista jälkeen siihen, kun alakerrasta oli, jälleen kerran, kuulunut niin kovaa meteliä. Tänä aamuna sitten päätettiin hieman koittaa, että miten elämisen äänet meiltä kuuluu alakertaan ja hyvin tuntui kuuluvan. Hetken päästä M saikin tekstiviestin talonmieheltä, että alakerta oli valittanut häiritsevistä äänistä. Jepjep. M laittoikin viestiä takaisin, että kyllä sieltä heiltäkin meteliä kuuluu, varsinkin iltaisin, mutta jospa he vielä pari päivää meitä kestäisivät.
Ihan en käsitä, että millä logiikalla on okei pitää meteliä iltaisin vielä klo 11 aikoihin (ja toisinaan viikonloppusin vielä klo 02), mutta aamuisin klo 6 aikoihin pitää olla hipihiljaa.

Aijuu, äänistä päätellen naapurit heräävät noin 7:30, eli me ei eletä samaa rytmiä kuin he...
That´s the problem!

Enää pari päivää, enää pari päivää....

Loppukevennyksenä kuva uudesta tv-tasostamme.

Tämä todellakin on väliaikainen,

otettiin jo telkku seinältä alas.

 

Ja sitten jos saisi vielä siitä koirasta kuvan.

Jo se, että muutetaan noin 900 mailin (reilu 1400 km) päähän asettaa omat haasteensa, eikä asiaa toisinaan yhtään ole helpottanut, kun kyseessä on eri osavaltio ja sen käytännöt. Ensimmäinen mielenkiintoinen seikka tuli eteen, kun sopiva talo (niin tosiaan, päätettiin tällä kertaa valita omakotitalo asumismuodoksi) löytyi ja meidät valittiin hakijoista siihen vuokralaisiksi. Niin, sitten tuli aika tehdä vuokrasopimusta. Itse sopimushan on 15-sivuinen ja hyvin yksityiskohtainen. Sinänsä ymmärrän asian, sillä vuokralaisten kirjo voi olla hyvin laaja... Meidän piti mm. lähettää/ skannata erinäisiä dokumentteja ja Koiruuden osalta haluttiin kopiot rokotustodistuksista sekä valokuva (okei...). Jotenkin vähän sellainen fiilis, että viimeksi vuokrasopimuksen teko ei ollut ihan näin yksityiskohtaista... Mutta kaikkien kommervenkkien jälkeen meillä kuitenkin on jatkossakin katto pään päällä.

Mä voisin muuttaa kans...

(Tämä ei tosin ollut SE kuva, mikä vuokranantajalle lähetettiin.)

Muutto tulee kestämään pakkauksineen ja siirtymisineen arviolta viisi päivää (tai ainakin kovasti toivon, ettei menisi sen pidempään). Me ja Koiruus ajamme toisella autolla Teksasiin ja toinen auto lähtee autorekan kyytiin. Aivot sauhuten koitan olla ajatuksen verran edellä ja kirjailla ylös, mitä kaikkea pitää muistaa huomioida. Ja itseni tuntien jotain oleellista kuitenkin unohtuu...

Ensi viikolla täällä näyttää taas tältä.

Tosin sillä erolla, että ikkunoista näkyy syysmaisema.

Huomenna hyppään aamukoneeseen ja suuntaan Teksasiin vielä tekemään viimeiset jutut ennen muuttoa. Meidän pitää mm. hankkia jääkaappi. Ääähh... Tuolla kun tapana on, että asukas ottaa jääkaapin mukaansa. Ihmettelinkin M:n lähettämää kuvaa talon keittiöstä, että onpa hassusti toi yksi yläkaappi... Hirveesti tyhjää tilaa alla... Eikä niinkun yhtään raksuttanut, että mitä kuvasta puuttuu. Tää on niin tätä...

Moving checklist

Edellisessä tarinoinnissa jo kerroinkin, että elämä tässä osoitteessa ei tule jatkumaan. Kulunut syksy toi tullessaan sellaisen muutoksen, että nämä jälleen pistää kodin kasaan, nappaa Mäyräkoiran kainaloon ja muuttaa. Ihan vielä ei suuntana ole Suomi, vaan muuttokuorma kulkee Teksasiin, Dallasin metropolialueelle.

Ihan ylllärinä ei tämä homma itselle tullut ja tässä ollaan jo hetken aikaa taas eletty eräänlaista välitilaa. Ajatukset ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä Teksasin suuntaan, kun asioita on pitänyt hoitaa sekä täällä että siellä suunnalla. Tai no, itse olen osan asioista toimittanut etänä M:n avulla. Kuten uuden kodin etsintä, jonka M oikeastaan hoiti kokonaan. Se olikin hieman haasteellista, kun itse satuin kodin metsästys hetkellä olemaan Suomessa. (Suomen aikaa kymmenen jälkeen illalla vielä täyteltiin hakemuksia ja skannailtiin niitä puolin ja toisin.) Mutta täysin luottaen M:n fiiliksiin koti-kandidaateista, löytyi uusi osoite, minne muuttaa. Mutta joo, hei vaan välitila, tässä sitä taas ollaan! Nyt tosin onneksi hieman lievempänä kuin viimeksi. Silti päässä on pyörineet tutut ajatukset, kuten mitään ei tänne enää kannata hankkia ja miten tätä tavaraa on taas kertynyt näin.

Sähkö check, jäte+vesi check, kaasu melkein check...

 



Ja kun puhetta oli tavaroiden/asioiden hankkimisesta, niin vielä viime hetkillä tuli tehtyä yksi hankinta. Vaikka tuskin Teksasissa villakangastakille harvemmin on käyttöä, piti sellainen kuitenkin vielä hankkia, kun sopiva osui kohdalle. Puolustuksena mainittakoon, että Suomesta en siihen hintaan vastaavaa villakangatakkia tulisi saamaan ja vanha alkoi jo olemaan aika kauhtana (sekä kokoa liian iso, wuhuu!), joten nyt piti toimia. Ja sitäpaitsi täällä satoi tänään lunta, joten oli kylmä. Nih.



 

Sen lisäksi, että tässä on kaikenlaista muuttoon liittyvää puuhaa ihan kivasti, oli joku päättänyt ilahduttaa päivääni vetäisemällä ihanat skraidut auton takapuskuriin ostoskeskuksen parkkipaikalla. Ja samalla rikkonut toisen takavalon. Ja tietysti poistunut paikalta jättämättä yhteystietoja. I-ha-naa. Piti nyt sitten tähän hötäkkään vielä viedä toinen auto korjaamolle. Muutamana arkipäivänä olen saanut toimittaa myös autonkuljettajan virkaa, sillä oli pakko viedä M:n töihin, että saan päiväksi auton käyttöön.

Niin tosiaan, itse muutto tapahtuu jo ensi viikon lopulla, joten viimeisiä viikkoja viedään.

p.s. Saimme uusia naapureita jokunen viikko sitten ja sanotaanko vaikka näin, että heitä ei tule ikävä...

Syksyn fiiliksiä

Kuluneet pari viikkoa on ollut aika hulinaa, kun ollaan Jälkeläisen kanssa puuhailtu kaikkea ja viime viikolla M:n vanhemmat tuli Suomesta. Halloweenkin tuli ja meni. M lähti isänsä kanssa viime vuotiseen tapaan metsälle ja tänä vuonna reissusta on tiedossa peuran lihaa pakkaseen. Hyvähyvä! Eipä siis ihan turhaan ostettu viime vuonna arkkupakastinta lihaa varten.

 

Meillä on ollut täällä armoton englannin opiskelu meneillään, kun ollaan koitettu tartuttaa kieltä Jälkeläiseen. Kiitos nykytekniikan, löytyi iPadille lapsille suunnattu peli kielen opiskeluun. Tuntuu olevan aika tehokas väline. Nyt alkaa sanavarastosta löytyä värit, kehon osat sekä muutamia muita juttuja. Lisäksi Jälkeläinen sai tuttavaltani J:lta helppoja jokapäiväisiä sanoja sisältävän kirjan, jota ollaan yhdessä luettu. Selvästi Jälkeläisen korva on jo harjaantunut poimimaan sanoja englannin kielisistä lasten ohjelmista (Disney Channel on ihan best) ja kovasti tulee kyselyitä mitä mikäkin sana tarkoittaa.

 



Taiteilija työssään.

Yksi päivä taiteilija kertoikin isälleen, että "tänään mä olen piirrellyt ai-ka paljon".

 



 

Jälkeläinen teki yhdessä M:n kanssa kurpitsalyhdyn Halloweeniksi.

Mallina toimi eräs harvahampainen melkein 6 vee tyyppi.

 (Jonka hämmästys oli moinen, kun hammaskeiju toikin tyynyn alle 2 dollaria.)
 

Ilmassa on ollut selvästi saapuvaa talvea, vaikka tänä aamuna vettä satoi vaakatasossa. 

 

Koiruus ja aamukuura toissa viikolta.

 

Lopuksi vielä mainitsen verenpainetta nostattavasta aiheesta kylpyhuoneen remppa. Suomessa ollessani sain Usan numerooni viestin Handymanilta, että nyt hän voisi tulla meille remppaamaan. Okei, no kiva, mutta meille ei nyt käy (ja olin tästä asiasta käynyt sähköpostikeskustelun talkkarin kanssa vielä ennen reissuani). Itseasiassa alakerran naapurit muuttivat pois ja uusille vuokralaisille asunto laitettiin kuntoon  ja siihen samaan hötäkkään olisi mahtunut tämä kylppäriremppakin. Tosin aikataulu toki oli jälleen hyvin epämääräinen. Kunnes toissa viikolla, ilman varoitusaikaa, saatiin kysely, että kävisikö remppa sinä aamuna/aamupäivänä. No joo, ei käy, kun ei olla kotona.

 

Tässä osoitteessa asuminen ei tule jatkumaan ensi vuonna ja joka tapauksessa meillä loppuu vuokrasopimus tämän vuoden loppuun. M vastasikin talkkarille, että ei enää kiirettä, että homman voi jättää tulevaisuuteen (eli toisin sanoen, kun ollaan muutettu pois). Eihän siitä nyt ole kuin kahdeksan kuukautta, kun ensimmäisen kerran asian tiimoilta laittelin sähköpostia. Otetaan lunkisti hei...