sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joko saa laittaa joulua?

Jo vain, jos on seurannut mitä naapurit ovat touhuilleet pihoillaan. Kurpitsat on heivattu hus hiiteen ja tilalle ovat tulleet jouluvalot. Tämä taitaa olla ihan kansallinen ilmiö, että kun Thanksgiving on vietetty, pihoille ilmestyvät jouluvalot ja koristellut kuuset sisätiloihin. Itse otin pienen varaslähdön ja sisälle laittelin ne vähäiset jouluvalot sekä koristeet jo reilu viikkoa sitten. Haluan nimittäin ehtiä fiilistellä joulua kotonakin ennen kuin suunnataan Suomeen varsinaiseen joulun viettoon.


Thanksgiving:sta sen verran, että meillä ei syöty kalkkunaa (tai muitakaan perinteisiä ruokia), vaan tänäkin vuonna syötiin riistaa; peuraa sekä villisikaa. Peurasta tehtiin jääpaistia ja villisiasta pulled porkia. Jälkkäriksi paistoin joulutorttuja, jotka tänä vuonna tein puff pastry-taikinasta. Viime vuonnahan löysin voitaikinaa muistuttavan puff pastryn kaupasta vasta joulun jälkeen. Luumuhilloa ei edelleenkään ole missään nähnyt, mutta sen tekeminen itse ei ole mikään vaikea homma. Tänä vuonna lisäsin keitokseen hieman vaniljasokeria(!) ja tuli aika todella hyvää (vaikka itse sanonkin, heh heh). Vaniljasokerin ostin jo aiemmin tänä vuonna Suomi-koulun puodista ja nyt viime viikolla puodista lähti mukaan pullo saksalaista glögiä (oli hyvää). Ruokakaupasta löytyi niin ikään saksalaista Glühweinia, joka oli ihan jees, mutta vielä parempaa siitä sai, kun lorautti vähän tuota toista glögiä sekaan. Piparkakkutaikinan kävin viime vuotiseen tapaan hakemassa Ikeasta ja piparit taidan paistella ensi viikonloppuna, kun on Suomen Itsenäisyyspäivä. Kuulin muuten huhua, että tällä viikolla ei Ikeassa olisi enää ollut piparitaikinaa. Kääks, onneksi olin kerrankin ajoissa!


M sai jousella peuran viime sunnuntaina
ja loppupäivä menikin sitten lihaa pilkkoessa ja vakuumiin pakatessa.
Edelleenkään emme ole nähneet järkeväksi hankkia sähköllä toimivaa lihamyllyä,
joten jauhelihat jauhettiin käsivoimin.
 
Ensi viikonlopuksi olisi tarkoitus kokeilla paistaa villisiankinkku. Koska mahdollisuudet kinkun kylmässä säilyttämiseen ovat rajalliset, aiotaan kinkku ruiskusuolata. Kummallakaan ei ole moisesta kokemusta, joten katsotaan miten käy. Ruisku on jo hankittuna ja kinkku jääkaapissa sulamassa.


Hei tänään on ensimmäinen adventti,
mukavaa joulun odotusta kaikille!
Mä taidan lähteä virittelemään jouluvalot ulko-oven pieleen.

P.s. Miksi ihmeessä Jouluradio ei kuulu TuneIn Radio-sovelluksen kautta, mutta Julradion sekä Rouhea Joulu kuuluu?

tiistai 11. marraskuuta 2014

Välillä sattuu ja tapahtuu

Erään kerran ei ollut ihan mun päivä ja kaupan parkkipaikalta lähtiessä ajattelikin mielessäni, että tästä nyt oikeastaan puuttuu enää se, että hölmöilen auton kanssa (lue: peruutan peltiä ryttyyn). Autokanta kun on suuri Yhdysvalloissa, niin ei ole mikään ihme, että myös liikenteessä (ja parkkipaikoilla) tapahtuu kolareita. Omalle kohdalle on onneksi osunut vain läheltä piti -tilanteita, jos muutamaa autokorjaamo-keikkaa ei oteta huomioon. Niistä lisää alla. Nykyään odotankin ensimmäisissä liikennevaloissa asuinalueelta lähdettäessä, että punaisilla kaikki autot tosiaan pysähtyvät. Ei ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun sieltä on joku suhannut päin punaisia. Joten on hyvä varmistaa, ettei sieltä kukaan aja kylkeen. Mutta nyt niistä autokorjaamo-keikoista.

Asuttiin silloin vielä Chicagon lähettyvillä ja lähdin viemään M:n O´Haren lentokentälle. Kentälle ajettaessa huomasin moottoritiellä, että edellä ajava auto koitti väistää jotain mustaa, mikä pyöri motarilla. Siinä ei suurta mahdollisuutta ollut reagoida, kun tajusin, että se musta oli iso rekan roiskeläppä, joka kimposi edellä ajavasta autosta kohti meidän autoa. Sinänsä oli onnea matkassa, ettei roiskeläppä lentänyt tuulilasiin, vaan osui keulaan.

Reissu autokorjaamolle siitä silti tuli.
Tuuria sen verran matkassa, ettei roiskari ollut hajottanut ajovaloja.
Mutta koko etupuskuri piti maalata uudelleen.
 
Seuraavalla kerralla olin liikkeellä toisella autolla ja tämä sattui ostoskeskuksen parkkipaikalla. Viereisestä ruudusta aiemmin lähtenyt oli sitten ystävällisesti jättänyt puumerkkinsä meidän auton kylkeen.
 
Skraidu oli sen verran huomattava, että se ei voinut tapahtua huomaamatta.
Takapuskurin maalaamisen lisäksi, piti myös hieman oikoa peltiä.
(Hihii, autosta peilautuu meidän Illinoissin koti.)
 
Lisäksi toinen takavalo meni uusiksi. Ärh ja mur.
Illinois:n tieliikennelain mukaan autolla, josta on ajovalo rikki, ei saa ajaa.
Näin autokorjaamon mies mua opasti.
Mutta neuvoi, että jos poliisi pysäyttää, niin kerrot odottavasi vakuutusyhtiön maksupäätöstä.
Rikkinäisen ajovalon kanssa piti kuitenkin pari päivää ajella, koska ensin piti käydä korjaamolla tekemässä arvio kustannuksista ja sitten odotella, että vakuutusyhtiö antaa lopullisen päätöksen.
 
Tässä tapauksessa asiointi vakuutusyhtiön kanssa oli jokseenkin mielenkiintoista. Piti kuvailla mm. millainen keli parkkipaikalla oli (pilvinen ja sateinen sää, mutta ei liukasta) sekä selvittää pitääkö mun lähteä vielä samana iltana päivystykseen päihdetestiin (drug test). Tämä käytäntö ei ihan mennyt mun jakeluun, sillä mun auto oli seissyt tapahtuneen aikana parkkipaikalla! Ja joku muu oli sitä kolhinut! Väliin piti soittaa pieni paniikkipuhelu M:lle, joka oli sillä hetkellä metsästämässä ja pyytää sitä tekemään asiaan tässä kohtaa pieni interventio. Mutta asioiden selvittyä (ei tarvinnut lähteä tekemään drug testiä), sain todella nopeasti vakuutusyhtiöltä luvan viedä auton lähimmälle autokorjaamolle. Se olikin jo ennestään tuttu paikka. Heh heh.
 
Koko ajokortillisen historiani aikana on autoille tapahtunut eniten kuluneen 2.5 vuoden aikana. Vaikka kolhut ja skraidut aina harmittaa, on kuitenkin hyvä muistaa, että se on kuitenkin vain peltiä/maalia ja sitä saa uutta.
 
Kuten alussa viittasinkin, ei tämä kyseinen päivä ollut ehkä se ihan parhain päivä. Jotenkin koko päivä meni höseltäessä. Päivän tapahtumina mm. koiran aamulenkin unohtaminen (ei voi käsittää!), lasiseinää päin käveleminen (tämän voi nyt vetää bucket listasta yli) sekä auton ilmastoinnin säätäminen volumenappulasta. Edes radion yht´äkkinen hiljeneminen ei soittanut kelloja päässä. Ja klassisesti pyykit tietty unohtui koneeseen.