sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

NiiskNiisk!

Saatiinpas tällä viikolla vähän lisää sadetta. Ja sen sateen jälkeen rohahti luonnossa kaikki kasvamaan ja kukkimaan. Tai no, itse nurmikko vielä on aika kuivaa, mutta kaikki hiivatin rikkaruohot sieltä iloisesti puskee esiin! Hankittiin jonkin aikaa sitten ruohonleikkuri ja naapuri heittikin (ehkä osaksi vitsillä ja osaksi tosissaan), että hey c´mon, eihän täällä kukaan itse leikkaa nurmikkoa. Ei siis ole mitenkään epätavallista, että joku muu hoitaa piha-alueen. Vaikka meilläkin se oma leikkuri nyt on (ja todistetusti osa naapureista ajaa itse nurmen), niin tilattiin kuitenkin ensi viikoksi tyypit hoitamaan nurmikon ja pensaat kuosiin. Ehkä niitä on sitten itse helpompi ylläpitää, kun joku joka osaa asian on sen ensiksi tehnyt. Tai sitten jatkossakin pyydetään samat tyypit... (Vai ketä houkuttaa ajatus pihanhoidosta, kun ulkona on +40c lämmintä, käsi ylös?)

Kuvituksena toimikoon keskiviikkoiltainen ukkosrintama.

Keväisen sateen myötä ilmaantui myös ilmiö nimeltä allergia. Mistään kovin pahasta allergiasta ei ole kyse, mutta kovin ärsyttävästä sellaisesta. Menen aivan tukkoon, nenä vuotaa ja aivastuttaa koko ajajan. Oikeasti, koko ajan. Yleensä saan päivässä oireet kuriin, mutta se päivä meneekin sitten yleensä niiden oireiden helpottamiseen. Lauantaina ajatuksena oli aamulla suunnata kuntosalille, mutta eipä hirveästi innostanut lähteä, kun räkä valuu nenästä ja aivastuttaa. Mene nyt sitten sinne heilumaan painojen kanssa, pärskimään ja selittelemään, että joo hei ei mitään, tää on vaan allergiaa. Itsellä kun on tullut vähän sellainen mielikuva, että osa amerikkalaisista on aika pöpökammoisia. (Mikä sinänsä on mielestäni ristiriidassa sen suhteen kuinka moni amerikkalainen jättää kädet pesemättä wc-käynnin jälkeen.)

Jäätiin ihan rintaman reunalle,
mutta saatiin silti kevään eka severe thunderstorm warning.
 

 
Jossain vaiheessa tuli kyllä fiilis, että ehkä parempi siirtyä sisätiloihin.
 

Että niisk niisk ja punainen nenä.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Dallas Arboretum

Parisen viikkoa taaksepäin olin yhdessä muiden seudulla asuvien suomalaisnaisten kanssa tutustumassa Dallas Arboretumiin. Ajankohta valikoitui sillä perusteella, että halusimme nähdä puiston tulppaaniloiston ennen kuin se oli ohi. Arboretumissa teemat vaihtelevat vuodenaikojen (tai ehkä kasvukausien) mukaan ja nyt keväällä oli siis vuorossa narsissit ja varsinkin ne tulppaanit. Tämä arboretum on pinta-alaltaan pienempi kuin Chicagon lähellä sijaitseva Morton Arboretum, mutta nähtävää oli silti vallan riittävästi. Ja etenkin niitä tulppaaneja.

 


Kevät!
 
 
Tämä tulppaani näytti ihan joltain lihansyöjäkasvilta, mutta kyllä se oli ihan vaan tulppaani.
Itsehän en tunnusta, mutta muutama muu työnsi sormensa kukkaan testatakseen asiaa.
 
Tähän riikinkukkoon oli kuulema mennyt parisen tuhatta ruohotupsua.
 
Puistossa oli kaikkea muutakin pientä ja kivaa nähtävää kukkasien lisäksi.
 
Sinä päivänä puistossa oli useita nuoria tyttöjä kuvattavana,
jotka viettivät latinalaisamerikkalaisen kulttuurin mukaisesti
15-vuotissyntymäpäiväänsä,
 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Muutama sananen vedestä

Teksasissa on toisinaan hieman kuivaa, kun sateita ei kuulu eikä näy. Tästä johtuen oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan oikeasti (ja harkiten) on tullut mietittyä sellaista aika itsestään selvää asiaa kuin vettä (ja varsinkin sen kulutusta, kröhöm). Kulutuksen seurannan apuna toimii kunnan nettisivut, jonne kirjatumalla pääsee seuraamaan oman taloutensa kuukausittaista veden kulutusta (ja maksua). Tiettyyn rajaan saakka vesimaksu pysyy samana, mutta kulutuksen noustessa rajan yli, vesimaksukin nousee. Meillä ei nyt pääsääntöisesti kahden hengen taloudessa ole vaaraa, että ylittäisimme tuon rajan, mutta toki silti haluan kiinnittää huomiota veden kulutukseen. (Ja siihen maksupuoleen.)

Pienen terassikaluste-stressin jälkeen voin todeta, että siinä ne nyt on.
Ja hyvät on!
 
Pääasiassa vesi tulee Lake Lavon:sta sekä Lake Texoma:sta. Toistaiseksi tosin Lake Texoma on pois pelistä jonkun simpukkatulokaslajin vuoksi (jos ymmärsin oikein). Lake Lavon:n pinta on taas liian alhainen eikä tilannetta yhtään helpota, ettei sateita kuulu. Tällä hetkellä tilanne on, että toissa lauantainen ukkosmyräkkä toi mukanaan sadetta, mutta jotta tilastollisesti oltaisiin sademäärän suhteen siinä, missä pitäisi olla, tulisi vastaavanlaisia sateita tulla 4-5 lisää. Huomiseksi on ehkä luvassa sateita. 

Dallasin alueen kunnissa onkin käytössä Watering Restrictions (kastelurajoitukset), joka on jaettu kolmeen eri vaiheeseen (1,2 ja 3). Rajoitukset koskevat pääasiassa pihojen kastelujärjestelmien käyttöä (sekä muuta ulkona/ puutarhassa käytettävää vettä). Tällä hetkellä on stage 3, eli sadettajia saa käyttää kerran kahdessa viikossa. Tämän lisäksi kunta on aluejaolla määrittänyt, minä päivänä milläkin alueella saa sadettaa (ja mihin aikaan vuorokaudesta). Meillä se esimerkiksi on sunnuntai. Ja oikeasti, kunta todellakin valvoo, ettei täällä sadetella ihan miten sattuu. Vuokranantaja kertoi, että edellinen asukas oli saanut rapsut, kun ei ollut muistanut muuttaa sadettajien ajastusta ja ne olivat vääränä päivänä päällä. Tarkkaa hommaa. (Mutta sinänsä ihan järkevää, käyttää nyt niitä vähäisiä vesivaroja pihojen kasteluun.)

Optimistina laitoin kuitenkin kukkia muutamiin ruukkuihin terassille.

Lisäksi kastelujärjestelmää tarvitaan huolehtimaan siitä, ettei talon perustukset halkeasi. Eli niitä(kin) pitää kuivaan aikaan kastella. (Tai no kastelusysteemi pitää siitä huolen, mutta kuitenkin...) Ilmeisesti ei ole kovinkaan poikkeuksellista, että talojen perustuksia halkeaa kuivimpaan aikaan. Toisaalta, en yhtään ihmettele, sillä maaperä vaikuttaa aika saviselta. (Siinä ilmeisesti yksi syy siihen, miksi täällä(kään) ei taloihin rakenneta kellarikerrosta.)

 
Koska on niin kuivaa, kunta valistaa asukkaitaan huolehtimaan siitä, ettei talouksissa olisi esim. tiputtavia hanoja tai vuotavia vessoja. Lisäksi jos hankit talouteesi uuden vesi- ja energiataloudellisen pyykinpesukoneen, on kunnalta mahdollista anoa hyvitystä koneen ostohinnasta. How smart!
 
Kevät!
Ehkä seuraavaksi menen pihalle tanssimaan sadetanssin sateiden toivossa.
 
 
p.s. Arvaattekos muuten, missä meillä sijaitsee lämminvesivaraaja?

 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Austin

Päätettiin tässä vähän aikaa sitten, että lähdetään tutustumaan vähän johonkin muuhunkin Teksasin kaupunkiin kuin Dallasiin. Vaikka Dallasin downtown on ihan kiva, silti sieltä puuttuu jotain. Nimittäin ihmiset ja jonkinmoinen kaupunkielämä. Näitä seikkoja lähdettiin siis viime viikonloppuna hakemaan. Päädyttiin Austiniin, jonne tästä Dallasin kupeesta ajelee sellaiset 3,5h.

Austin on tunnettu elävän musiikin tarjonnastaan ja kaupunkia kutsutaankin "Live Music Capital of the World". Austinin tunnetuin musiikkikatu on the 6th street, joka tarjoaa useita erilaisia pubeja/ baareja/ ravintoloita, joissa on eri esiintyjiä. Tämän kadun rinnalle on syntynyt the 4th street, jota mainostetaan rauhallisempana (ja hieman kalliimpana) vaihtoehtona 6th street:lle. No mene ja tiedä, 4th street:llä väki oli selvästi hieman, sanoisinko trenditermillä, hipsterimäisempää. Yleisesti musiikkipaikat olivat maksuttomia, mutta muutamiin oli 5$:n sisäänpääsymaksu. M oli parit paikat bongaillut etukäteen ja niissä käytiin. Loput mentiin ihan fiiliksen mukaan.

Pete´s Dueling Piano Bar oli hyvä paikka aloittaa kierros.
Paikan ideana toimii kaksi flyygeliä ja neljä soittajaa.
Tänne jumiuduttiin kahdeksi tunniksi, sen verran hyvää ja hauskaa settiä sedät soittivat.
Homma toimii niin, että yleisö toimittaa soittajille biisitoiveet lapulla.
Ja jos haluat varmistaa, että juuri sinun toiveesi esitetään,
kannattaa mukaan heittää tippiä.


Sen lisäksi, että Austinissa on tarjolla paljon musiikkia on se myös Teksasin osavaltion pääkaupunki. Capitol sijaitsee 11th street:llä, joten ihan kävelymatkan päässä keskustasta.

Texas Lone Star paikassa kuin paikassa.
 
The capitol building, parlamenttirakennus
 
Alue on mukavan puistomainen ja siellä saa aikaa kulumaan,
kun käy katselemassa ja lukemassa sisällissodasta kertovia patsaita ja monumentteja.
 
Tästä kun lähtee kävelemään suoraan taaksepäin...
 
... saakin kävellä suoraa jonkin matkaa.
 
Ai niin, capitol:n ja musiikin lisäksi Austin tunnetaan sen lepakoista.

Ann W. Richards Congress Avenue sillan alla asustelee kesäisin 750 000 - 1 000 000 lepakkoa, joka on suurin kaupungissa asuva lepakko yhdyskunta. 
Kesäisin joka ilta hämärän laskeutuessa lepakot lähtevät sillan alta lennolle. 
Harmiksemme emme lepakkoja nyt nähneet, sillä ne olivat vielä Meksikossa talvehtimassa.

Siellä ne lepakot kesäisin asustelee.

Lauantai-iltapäivän viettoa.
Perinteisesti Austinin reissu mentiin aika fiiliksellä
ja sen mukaan mitä milläkin hetkellä haluttiin tehdä.


Sunnuntaina sää sitten otti ja muuttui aika radikaalisti.
Aamulla kello kahdeksan aikaan oli vielä 70F ja siitä reilun kahden tunnin päästä enää 45F.
Lähdettiin ajoissa ajelemaan takaisin kotiin ja hyvä niin,
sillä matkalla sade alkoi jo jäätymään autoon kiinni.
Dallasiin päästessä vastassa oli sitten loskaa ja jäätä.
Onneksi autorampit eivät vielä siihen mennessä olleet ehtineet jäätyä,
joten päästiin suht ongelmitta kotiin.
 
Päivisin Austinin keskusta on aika hiljainen, mutta odottakaas kun alkuilta koittaa... Yhdessä irkkupubissa kuunneltiin M:n kanssa viereisen kaverin juttuja, joka itseasiassa oli irlantilainen. (Jotenkin sen puheesta sai paikoittain paremmin selvää kuin näiden teksasilaisten...) Kyseinen henkilö asui New Yorkissa, mutta oli lähtenyt tutustumaan etelään. Ensimmäinen kosketus oli ollut Houston, josta tyyppi kertoi, että "It was like a ghost town. A ghost town! There wasn´t any people!". Jotenkin kuulosti kovin tutulle... Toivottavasti tyyppi ei eksynyt matkallaan Dallasiin.