Aurinkoinen sunnuntai

Viime sunnuntaina sääennuste lupasi lämmintä päivää, joten päätettiin M:n kanssa lähteä hieman kartoittamaan paikallisia jousiammuntaratoja. M oli netistä bongannut yhden, noin tunnin ajomatkan päässä olevan radan, jonne lähdettiin aamulla ajamaan. Kyseessä ei ollut siis ihan lähialueelle sijoittuva paikka, mutta ajateltiin joka tapauksessa käydä katsastamassa paikka.

Samalla saatiin jälleen hieman lisää sisäänajomaileja (tai -kilometrejä) muutama viikko sitten autotalliin saapuneeseen saksalaisvahvistukseen. Edellinen saksalaisvahvistus saatiin lopulta pienten vastoinkäymisten jälkeen myytyä pois (Eräs Rouva päätti möhköllään peruuttaa takapuskuriin, joten auto oli jälleen korjaamolla maalattavana ynnä muuta kivaa). Lämpimästi suosittelenkin, että jos joku siellä on hankkimassa hieman isompaa automallia, niin opettelisi peruuttamaan sillä tai sitten vaihtoehtoisesti hankkisi siihen kunnon peruutustutkat. Kaikille paaaaaljon kivempi juttu, eiköstä juu. Mutta takaisin siihen sunnuntaihin...

Dallasin lähistöllä on muutamia aika vaikuttavia ramppirakennelmia.

Kuvassa tosin ei mikään niistä, mutta ajatus välittynee.

Ja Texas star koristaa ramppeja.

 

Muutamien navigointisekoiluiden (ja ihan puhtaasti muuten itse navigointisysteemistä johtuvia) löydettiin lopulta Cinnamon Creek Ranch ja päästiin kartoittamaan ratamahdollisuuksia. Tarjolla oli sisä-, ulko- ja 3D-ratoja, joten tarjontaa ainakin oli. Päädyttiin ulkorataan, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli +20C. T-paita keli siis. Itsellänihän tässä on ollut, kröhöm, hivenen liian pitkä tauko jousiammunnasta ja sen kyllä saattoi havaita. Ulkorata oli ihan ok ja radalle oli kertamaksu. Ei siis vaatinut jäsenyyttä tms. Tosin ajomatka radalle on turhan pitkä, joten ellei mieli 3D-radalle, ei sinne saakka muuten kannata ajella.

Sieltä moottoriteiden keskeltä putkahdettiin keskelle maaseutua.

Ulkorata oli aika askeettinen siihen verrattuna, mihin oltiin totuttu.

Mutta hoiti hommansa ja se oli pääasia.

 

Paikalla liiteli useita haukkoja.

Ja kamera tietenkin autossa, joten siksi onneton puhelinräpsy.

 

Paikalla oli jousiampujia camokuosi-vaatteissaan ja minä valkoisissa tennareissani.

Seuraavaksi kartoitukseen ehkä joku lähempänä sijaitseva rata.



 

Uusi koto

Tässä on muutamia kyselyitä tullut, että miten ollaan tänne asettauduttu ja ollaanko viihdytty. Kiitos kysymästä, koti on paikoillaan ja tähän mennessä ollaan hyvin viihdytty. Tilanteesta johtuen, en itse päässyt kotiehdokkaita paikanpäälle katsomaan, joten mentiin täysin M:n fiilikseen eri koti-vaihtoehdoista. Ja vaikka itse lopulta pääsin talon tsekkaamaan vasta siinä vaiheessa, kun vuokrasopimus oli jo tehty, oli M:n fiilikset talosta osuneet täysin oikeaan. Ollaan oltu tyytyväisiä valintaan ja sijaintiin. Tää on meille tällä hetkellä passeli koti. Muutamat käytännön jutut tosin vielä hakee paikkaansa, kuten kenkien säilytys.

Meillä kuljetaan keittiöstä pienen "kodinhoitohuoneen" (mihin siis just mahtuu pesukone + kuivaaja ja ei paljon muuta) kautta autotalliin ja tätä uloskäyntiä tulee käytettyä luonnollisesti eniten. "Virallinen" ulko-ovi meillä on toisella puolen taloa. Tietysti suomalaiseen tapaan ollaan totuttu ottamaan kengät pois, kun tullaan sisälle ja toistaiseksi kenkiä löytyy "kodinhoitohuoneesta" (just mahtuu ehkä kolme paria jonnekin koneiden väliin jäävään tilaan), keittiöstä terassille/ takapihalle vievän oven edestä sekä "virallisen" ulko-oven luona olevasta kenkälipastosta sekä kaapista, missä säilytetään käytössä olevia takkeja. Lisäksi suurinosa ulkoilukengistä (lenkkarit, vaelluskengät ynnä muut) löytyy autotallin puolelta (kun ei ole sellaista tuulikaappia/ kuraeteistä). Tällä hetkellä en edes hahmota/muista, mitä kenkiä omistankaan ja missäköhän ne kaikki mahtavat olla... Ja suurena organisoinnin ja järjestyksen ystävänä on tämä kenkäsekasorto toisinaan hieman rasittavaa. Joten, läpökäs-kelejä odotellessa.

Talohan on hieman vanhempi kuin edellinen asunto ja joissain jutuissa sen huomaa. Tai sitten kodinkoneiden moodi on muuten vaan jäänyt jonnekin 80-luvun paikkeille...

 Kaasuliesi vaihtui sähkölieteen.

Lisäksi jouduin sanomaan hyvästit kiertoilmaominaisuudelle. Nyyh.

Hetki meni ennen kuin aivot ja käsi yhdisti sen,

että lieden nappulat ovatkin tuossa ylhäällä eikä edessä.

 

Mystistä, keittiön kaapeissa ei ole vetimiä.

Mutta siihenkin käsi ja varsinkin silmä tottui aika nopeaan.

Mutta silti, ei vetimiä...??

 

Tässä yksi syy miksi en antanut M:n laittaa televisiota takan reunalle.

Pääsin toteuttamaan haaveeni takan reunalla olevista tuikuista.

Käytiin siis hakemassa Ikeasta uusi tv-taso.

 

Mr. M:n paikka

 

 Ja sitten pääsemmekin siirtymään kylpyosastolle,

joka ehkä osaltaan hieman valaisee tätä fiilistäni jonnekin 80-luvulle jumittumisesta. 

 Tämä siis on Sue Ellenin kylpyhuone.

Ei meidän. Onneksi.

 

Kulta on se sana isommassa kylpyhuoneessa.

Kaikki näistä peilin yläpuolella olevista lampuista suihkukaapin reunuksiin on kultaisia.

Pienempi kylpyhuone on tosin nykyaikaistettu hopeiseksi.



Mitä olisikaan aamutoimet ilman kultaista hanaa.

Luksusta elämään!

(Ja tässä kohtaa jouduin sanomaan hyvästit sekoittavalle hanalle, nyyh.)

 

Luksusta elämään osaltaan tuo myös garden bathtub (ei hajuakaan, miten tämä kuuluisi suomeksi, ehkä puutarha-amme? eehhehee),
joita löytyi yllättävän monesta tarjolla olleesta talosta.

Käytännössä garden bathtub on ison ikkunan eteen sijoitettu hieman isompi amme.
Ja siinä voisi kylpeä kuin Sue Ellen konsanaan.

 

Todellisessa elämässä:



Koska kylpyammetta ei oikeasti tule käytettyä, on siellä nyt pyykinkuivaustelineen paikka.

Tosi arkisen luksusta.

 Ja kerrotaan nyt vielä, että silloin kun telineessä ei ole puhdasta pyykkiä kuivumassa,

roikkuu siinä kaikki hikiset urheiluvaatteet odottamassa pesua. Aahh, ihanaa....

Ehkä se kultahana ei olekaan huonompi juttu näin arjen keskellä.

 

 

Havainnointia

Viime Suomen reissulla havaittua:

Autoillessa on hyvä muistaa käyttää myös vasenta jalkaa sekä vaihdekeppiä. (Et siis voi samanaikaisesti nauttia take away-juomaasi sekä selata puhelintasi ja ajaa autoa.)

Useimmista Suomeen tuotavista autoista puuttuu pidikkeet juomille. (Tai sitten ne on aivan liian pieniä siihen tarkoitukseen.)

Liikennevaloissa punaisilla et voi kääntyä oikealle. (Et vaikka kuinka olisit tehnyt stop-pysähdyksen ja vaikka kuinka se osaltaan saattaisi tehdä liikenteestä joustavampaa.)

Kuva täältä

Ne autoilijat, jotka väistävät/ varovat jalankulkijoita tietä ylittäessä tai parkkipaikalla, ovat aika harvassa. (Kannattaa siis to-del-la-kin katsoa tuleeko autoa.)

Kuva täältä

Kannatttaa tarkistaa, milloin pankkikortti vanhenee. (Näin välttyy varsin kiusalliselta tilanteelta kaupan kassalla. Jos olet onnekas, saattaa mukanasi oleva ystävä maksaa ostoksesi.)

Talouspaperin pala tuntuu pieneltä. (Verrattuna siihen, että täkäläistä talouspaperin palaa voisi käyttää vaikka pyyhkeenä. Olenkin ottanut käyttööni tuotemerkin, joka tarjoaa puolitettuja arkkeja.)

Kaupassa ihmiset hämmentyvät, jos puhut heille jotain tai pyydät anteeksi heitä ohittaessa. (Ehkä voit myös unohtaa small talkin kassoilla....)

Kaamos taitaa oikeasti vähän vaikuttaa meihin suomalaisiin. (Junavaunussa tunnelma oli jokseenkin, hmm, apea... Lukuunottamatta sitä tyyppiä, joka tissutteli omia oluitaan. Lisäksi odottelimme junalle uutta kuljettajaa rataosuudella sattuneen tapaturman vuoksi. Huokaus.)

 

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut mollata rakasta isänmaatani tai sen kansalaisia.
Nämä jutut vaan pisti silmään. (Mikä sanonta!) 

Olen itse ihan yhtä suomalainen kuin ennenkin, mutta ehkä tässä ajan myötä täältä Atlantin toiselta puolen on tarttunut mukaan pieni lisävivahde mun suomalaiseen persoonaani.

Ei ollenkaan hassumpi juttu, jos en sanoisi. 

Not bad at all...

 

 



p.s. Ai että kuinka kaipaankaan sitä valtavaa maitotuotteiden valikoimaa suomalaisessa ruokakaupassa...

Joululoma

Eilen, sunnuntaiaamuna, kello yhdeksään mennessä olin 1) lenkittänyt koiran 2) laittanut kaikki mahdolliset pesukoneet jylläämään 3) keittänyt M:lle aamupuuron (lähti metsälle viiden jälkeen) ja 4) ollut hereillä noin viisi tuntia. Ai mikä aikaero? Tänään M lähti kuntosalille jo ennen puolta kuutta, mutta mä jäin vielä loikoileen peiton alle. Kunnes Koiruus alkoi kakomaan oksennusta, joten pomppasin sängystä ylös.

Oltiin M:n kanssa Suomessa viettämässä joulua ja ai että, kun tällä kertaa otti Suomen aikaan siirtyminen koville. Aamuisin tuntui, että herääminen kestää ikuisuuden. Ajantaju meni jotenkin ihan kokonaan, kun odotti vaan, että milloin se päivä valkenee... Viime vuodesta poiketen, tällä kertaa Keski-Suomessa ja Uudellamaalla oli lumeton joulu. Ja niin, niin pimeää ja hämärää. Mutta tärkeintä oli kuitenkin jälleen nähdä tärkeitä ihmisiä ja viettää heidän kanssaan aikaa. Niin ja syödä.

Lumiset oli tunnelmat Chicagossa lähtöpäivänä.

 

Lennettiin AA:n koneella New Yorkiin ja vaihdetiin sieltä Finnairin koneeseen.

Ja sanotaanko vaikka näin, että AA:n asiakaspalveluun tottuneena,

koin pientä asiakaspalvelukulttuurishokkia...

 

 Jouluaattona käytiin pienellä metsälenkillä Keski-Suomessa

ja puro sanoi puli puli.

 

"Siis pitääks se kameran suljin NOIN kovan äänen?!?"

"Nyt testataan, mä kävelen kauemmaksi ja otat kuvan!"

Etsi kuvasta M.

(allekirjoittanut kameran toisella puolen)



 



 

Muuten joululomalla ei varsinaisesti mitään sen järisyttävämpää tapahtunut, ihan perus oleilua ja ihmettelyä. Joulun jälkeen juhlittiin Jälkeläisen syntymäpäivää ja ehdin onneksi tapaamaan erästä pikku-neitiä, jota en viime visiitillä ehtinyt näkemään, kun hän ei halunnut vielä silloin syntyä.

 

Oli mukavaa käydä Suomessa, mutta oli myös mukava palata kotiin.

Arki alkakoon!

(Ja kuntoilu.)