BlingBling

Arvatkaa kenen uudet tennarit?

 

Lisähuomiona vielä, että kärjissä olevista dimangeista osa vilkkuu, kun kävelee.

Ooo-la-laa!

(Ei ehkä maailman kätevimmät leikkipuisto-kengät, mutta menkööt...)

(Itseasiassa täällä olen leikkipuistossa nähnyt paljon epäkäytännöllisempiäkin vaatetuksia lapsilla.)

 

Lisää blingblingiä löytyy kynsistä.

 

 

Ja itsekin ihan pikkuisen innostuin laittamaan blingiä.





 

Tänään BlingBling-kengät jalkaan ja kohti New Yorkia!

 



Kevätpäivä

Maanantaina oli ihana, aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Ensin aamulla kaksi tuntia leikkipuistossa ja sitten vielä terassilla oleilua. Ja illalla mulla punoittava nenä.

Tästä tulikin mieleeni, että ikkunat pitäisi pestä.

Sitten joku päivä. Ei nyt.

 

 

Teehetki auringossa, aaahh...



 

Huomio väkisin vaan menee noihin koiruuden über kiharaisiin tassuihin. Ääähh...

Seuraavana aurinkoisena päivänä työstän ne pois. Ehkä. Jos muistan. 



Jälkeläinen "luki" satuja yksisarviselle pinkille ponille.
 

 



Ja sitten tuli sade,

jota jatkui yli vuorokauden. Sen lisäksi tuli ukkosia ja tulvia.
Tiedossa on siis jälleen kerran Chicagolandin luonnonilmiöiden kummastelua.

Säärintamien kohtaaminen

 

Keskiviikkoaamuna alkoi aikamoisen ukkostamisen saattelemana sade, jota jatkui torstaille saakka. Torstaiaamuun mennessä takapihalle oli ilmestynyt iso lammikko ja vastapäisen naapurin nurmikentälle joki. Tämän reilun vuorokauden aikana kävin välillä tarkistamassa kaikkien huoneiden katon rajat, sillä moisella sateella saatta tulla jo vuotoja (kääks!). Tai näin Alakerran Mies meitä viime kesänä valisti. Ja minähän sitten tarkkailin tilannetta. Lopulta torstaiaamupäivänä sade lakkasi, mutta joet sekä katuojat- ja viemärit vielä tulvi. Meidän onni tässä tilanteessa oli se, että ei asuta ihan maan tasossa tai meillä ei ole asuintiloja maantason alapuolella, joten pelkoa sisätiloihin tulvivasta vedestä ei ollut. Siinä mielessä olimme onnekkaita. Moni ei ollut.

 

Torstaina tässä vaiheessa tiellä ei enää ollut vettä eikä viemärikään enää pulputtanut vettä NIIN paljon kuin keskiviikkoiltana. Koiruuskin oli huojentunut tilanteesta (edellisenä iltana tielle tulvinut vesi kun aiheutti suurta hämmennystä sekä tassujen kastumista).



 

Sen lisäksi, että vettä satoi ihan kiitettävästi, tuli rintaman mukana useita ukkospilviä. Ukkonen käytännössä jylläsi melkein koko ajan. Yksi pilvi kun oli mennyt ohi, oli jo toinen tulossa. Keskiviikkoaamuna ukkonen jyrähti niin, että lasit vain helisi kaapissa (ja en muuten yhtään liioittele asiaa). Keskiviikon ja torstain välisenä yönä M:n kanssa molemmat herättiin, kun taas ukkonen paukahti ihan tässä yllä. Kävin katsomassa heräsikö Jälkeläinen, mutta tuo nukkui ihan sikeästi. Samalla hiippailin tarkistamassa onko mahdollisia vuotoja katonrajassa (lähinnä jännitti kattoikkunan tiivisteiden pitävyys). Loppuyö tulikin nukuttua vähän huonosti, kun oli aika kova jylinä ja salamointi. Vähän ennen viittä taas kävi sellainen pamaus, että oltiin varmoja, että sähköt meni. Salama iski läheiseen sähköpylvääseen ja siinä se savutti kaatosateen keskellä. Meillä ihme kyllä pysyi sähköt. Ilmeisesti salama oli iskenyt ihan kunnolla, koska torstai-iltana sähkömiehet kävivät vaihtamassa molemmat muuntajapömpelit pylväästä. Kyseinen pylväs on aiemminkin kokenut kovia, sillä viimeksi viime kesänä siitä ukkosella kärähti toinen muuntajapömpeleistä.

Laitoin jo aiemmin keväällä talkkarille sähköpostia siitä, kun kaikki rännit on niin täynnä moskaa, että vedet tulee yli. Alkukeväästä, kun lämpötila meni vielä pakkasen puolelle, oli aamuisin varsin mukavaa liukastella ulkorappusia alas, kun ränneistä yli tullut vesi oli jäätynyt rapuille. Perjantaina aamupäivästä vihdoin koitti se päivä, kun työmiehet tulivat putsaamaan kaikkien rännit. Sehän olikin hyvä nyt näin rankkasateiden jälkeen... Mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Tutkimusmatkailua

Tällä viikolla ollaan Jälkeläisen kanssa käyty tutkimassa Chicagon lähellä oleva Brookfield Zoo sekä tässä lähellä oleva DuPage Children´s Museum.

Tutkimusmatka eläintarhaan toteutettiin yhteistyössä naapurin suomalaisen rouvan kanssa ja mukana oli Jälkeläinen sekä (naapurin) Pikku-Poika. Eläintarha oli mukava paikka, jossa oli lapsille (sekä aikuisille) paljon katseltavaa. Kohokohta taisi olla, kun kirahvit tulivat ulkotarhaukseen kirmailemaan. Itse tosin henk.koht. olen sitä mieltä, että Korkeasaari olisi kuitenkin hitusen parempi ja monipuolisempi. Sinänsä itsenikin yllättänyt huomio. Kesällä eläintarha on varmasti kiva paikka, kun kukat kukkivat ja puut ovat vihreinä. Kevät on (täälläkin) myöhässä, joten vielä oli paikoitellen vähän ankean näköistä. Mutta kiva ja hauska päivä eläintarhassa kuitenkin oli. Ja eipähän ainakaan ollut ruuhkaa, joten saatiin ihan kaikessa rauhassa katsella ja tutkailla eläimiä.

Kukkuu!

 

Hahaa, sainpas perinteisen kirahvit kaulakkain kuvan!

 

 

Kirahvien naapurissa pötkötteli Afrikan villikoiria.

Oi, mitkä korvat!

 

 

 

Virallinen pose karhun kanssa.

 

Takana olevasta kaupasta löytyi yksisarvinen pinkki poni kimaltelevilla kavioilla,

 joka Jälkeläisen mielestä oli "iiihana!".

 

Todistetusti narsissit alkaa kukkimaan.

Kevät!

 

 

Toisen tutkimusmatkan kohteena oli siis DuPagen lastenmuseo, joka ei oikeastaan ole varsinaisesti museo, vaan vähän sellainen "heureka"-tyyppinen paikka (ilman näyttelyitä), missä lapset saavat kokeilla ja tutkia erilaisia asioita ja ilmiöitä (mm. vesi, tuuli, sähkö, valo, värit). Kiva juttu on, että museo on tarkoitettu kaikenikäisille lapsille, joten lukutaito ei ole välttämätön. Ja varsinkin, kun Jälkeläinen ei (ainakaan vielä) osaa englantia.

Värit oli yllättäen Jälkeläisen suosikki-juttu.

 

Värit järjestykseen

Vähän saippuakuplia tekemässä

 

 

Viikon päästä lähdetäänkin sitten tutkimusmatkalle New Yorkiin. Wuhuu! (Ensi viikolle toiveena lämpimämpää ja aurinkoisempaa keliä, kiitos.)

 



Welcome home!

Viime aikoina eräs seikka on kiinnittänyt huomioni ja laittanut miettimään asiaa. Itseasiassa jo ennen Suomen reissua eräs koiratuttavani kysyi, että kaipaanko kotiin (do you miss home?). Vastasin tälle tuttavalleni, että kotini on nyt täällä, mutta Suomeen kyllä kaipaan joskus. Tuttavani kommentti vastaukseen oli, niinpä, ehkä hieman väärin aseteltu kysymys.

Viikko sitten, kun saavuimme Jälkeläisen kanssa Chicagon lentokentälle, kentällä oli virkailija, joka kertoi lennon myöhästymisestä johtuvista uudelleenjärjestelyistä. Viimeisenä virkailija sanoi, että ne, jotka jäävät Chicagoon: Tervetuloa kotiin! (welcome home!)

Viime viikolla kävin salilla pitkästä aikaa suht aikaisin aamusta ja yhtenä aamuna törmäsin siellä salituttavaani, jonka kanssa useasti ollaan siellä samaan aikaan. Salituttavani oli huomannut poissaoloni ja sanoikin, ettei ole nähnyt minua pitkään aikaan salilla. Vastasin, että olin ollut Euroopassa pari viikkoa. (Olen huomannut, että toisinaan on helpompi sanoa olleensa Euroopassa kuin alkaa selittämään, että Suomessa. Siellä ylhäällä pohjoisessa... Ei, meillä ei ole jääkarhuja...) Salituttavani kommentoi tähän iloisesti, että siinä tapauksessa, tervetuloa kotiin! (in that case, welcome home!)

Viime viikko oli harmillisen sateinen, joten päivät Jälkeläisen kanssa sujui melkeinpä kirjaimellisesti kotona. Viikon aikana meillä oli täällä mm. kahvila, jossa tarjoiltiin legoista tehtyjä pikkuleipiä. Myöhemmin legot taipuivat ankkaperheeksi.

Ankkakaksoset

Viikonloppuna onneksi aurinko vihdoin näyttäytyi ja päästiin ulkoilemaan enemmän. Lauantaina lähdettiin koko poppoo Blackwellin jousiradalle. M:n kanssa ammuttiin nuolia muutamat kierrokset ja Jälkeläinen sillä aikaa kehitti itselleen leikkimistä.

p.s. Jottei koti-Suomi ihan pääsisi unohtumaan, nököttää koneen vieressä viime vuoden esitäytetty veroilmoitus. Ei muuta kuin lisäyksiä tekemään...

 

Asiaa tuumaustauosta

Asiahan on (tai oli) niin, että tälle mun "tuumaustauolle" oli ihan oikeakin syy. Totta oli se, että tarinointi ei oikein sillä hetkellä luistanut. Mutta. Toinen syy oli se, että valmistelin Pääsiäisreissua Suomeen ja aikaa ei hirveästi ollut. Ja lisäksi tiesin, että Suomessa ollessani kaveripoppoo tulee kokoontumaan ystäväni E:n luona ja päätettiin E:n kanssa järjestää muille kamuille pieni yllätys. En siis kummemmin mainostanut Suomessa oloani, jotta pääsisin yllättämään kamut. Ja toisaalta joululoman pura-pakkaa-reissun jälkeen halusin viettää vähän vähemmän hektisen reissun ja vain oleilla. Silti ihmeesti päivät täyttyivät kaikenlaisesta mukavasta ohjelmasta.

Ilmeisesti olen kehittynyt pakkaajana, sillä mukaan lähti suhteellisen vähäinen garderoobi.

Tällä kertaa matkasinkin yksin, sillä M jäi tekemään töitä Usaan.

 

 

Lapsi, 31-vuotta, tilasi vanhemmiltaan kaupasta Kindereitä.

Ja yllätyksenä tuli mm. naali.

Pitkäperjantaina meillä oli perheruokailu sisareni luona.

Sisareni anoppi tekee maailman parhaita karjalanpiirakoita ja niistä saimme jälleen nauttia. Seuraavana aamuna aamupalaksi tietty oli piirakoita.

 

Ja mämmiä jälkiruokana ja alkuruokana ja välipalana ja maidolla ja vaniljakastikkeella ja...

 

Metsälenkki koiran kanssa.

 

 

Pääsiäseen mahtui myös vanhojen valokuvien katselua.

 

 

Onnistuin pitämään oleiluni salassa ja suunniteltu yllätys onnistui varsin hyvin. Koska ystäväni ovat suhteellisen äänekästä sakkia (normaalia on, että kaikki puhuu yhtäaikaa ja kovaa), voitte kuvitella sen desibelien määrän, kun yllätykseksi olinkin myös ystävämme E:n luona.

Aurinkoinen kakkuhetki E:n kanssa.

(Pääsiäislomani oli ilmeisen herkkuttelupainotteinen...)

 

Sen lisäksi, että kävin Suomessa viettämässä Pääsiäistä, tarkoituksena oli samalla reissulla ottaa Jälkeläinen mukaan Usaan muutamaksi viikoksi. Kööpenhaminassa lento Chicagoon oli n. 2 tuntia myöhässä, joten meillä oli varsin ruhtinaalliset 4 tuntia aikaa vaihtaa konetta. Passin tarkastuksen jälkeinen alue oli varsin kuivahko. Tai no, olihan siellä yksi Seven eleven. Jälkeläinen oli varsin kiinnostunut alueella olevasta vesilähteestä, joten sitä ihmetellessä saatiin aikaa kulumaan.

 

 

Jälkeläinen halusi heittää kolikon lähteeseen ja kertoi myöhemmin,

että oli samalla toivonut, että päästäisiin pian lentokoneeseen.

 

Chicagossa maahantulosta selvittiin aika todella nopeasti, sillä samaan aikaan ilmeisesti ei ollut tullut muita koneita. Ja yksi virkailijoista tuli poimimaan meidät keskeltä jonoa suoraan tullivirkailijan luo, mikä oli varsin mukavasti tehty. Seuraavien muutamien viikkojen ajan meidän ja Koiruuden lisäksi ohjelmistosta vastaa myös Jälkeläinen.

 

 

p.s. Tällä kertaa Suomeen mennessä varustauduin siihen, jos matkalaukku ei mahdollisesti tulekaan samalla lennolla. Vaikka Arlandassa koneenvaihto oli aika tiukka, silti tapasimme laukkuni kanssa Helsingissä. Ja SAS:n korvauksetkin oli napsahtanut tilille ennen Pääsiäistä. Positiivista!