Ilmassa on lähdöntunnelmaa

Sen lisäksi, että tällä viikolla on kimpoiltu paikasta toiseen hoitamassa niitä ja näitä asioita, oli postilaatikossa taas odottamassa joulupostia! Perhe D oli laittanut tonttumagneetin, joka pääsi koristamaan jääkaapin ovea. (Tai oikeastaan sivua, kun ovi on rosteria, joten siihen ei magneetti ota kiinni.) Perhe D ei siis itse ole kyseistä taideteosta askarrellut, vaan se on Perhe D:n äidin kautta hankittu. Mä tykkään ideasta, kun siinä on kierrätetty käytetty tuikku. Niitä tulee varsinkin näin joulun aikaan ihan hitsisti...

 Ilmeisesti postissa oltiin oltu tarkkoja ja pyydetty lähettäjää täyttämään tullauslappunen, sillä sellainen oli liimattuna kuoreen. Sinänsä hassua, koska ei äiskän lähettämissä pikkupaketeissa ole ollut mitään tullauslappuja. Tai sitten ne ei tiedä siellä keskisuomalaisessa pikku-postissa, että sellainen pitää olla. Tiedän vain, että täältä kun lähettelee jotain muuta kuin kirjepostia, niin sellainen pitää täytellä. Ja tarkkaan.

 

 

 

Meinasin ensin, että en mainitse mitään Connecticutin viime perjantain tapahtumista, mutta mainitsen nyt kuitenkin. Sanon vain sen verran, että kaikkea uutisointia en edes halua katsoa/ lukea (ja sitähän media nyt työntää joka välissä), ihan tarpeeksi surullinen tapahtuma muutoinkin. Se siitä.

 

Viikonloppu Illinoississa sen sijaan meni pyykkiä pesten. Sunnuntai-iltana saatiin laukut jollain tapaa pakattua. Täällä ei toistaiseksi tietoakaan lumesta. Lauantainakin vain satoi ja satoi ja satoi... 

 

 

Mun säälittävät pikku jouluvalot ja vesisade

 

 

 

 Sunnuntaina vietiin myös Koiruus joululomalle. Siinä vaiheessa, kun alettiin Hänen tavaroitaan ja kuljetuskoppaa pakkaamaan tuli Koiruudellekin fiilis, että nyt ollaan jonnekin menossa. Viikonloppuna siistittiin vähän turkkia, että kehtaa viedä hoitoon. Harmillista kun en ottanut yhtään kuvaa joulukuntoon siistitystä mäykystä. Nyt on jokseenkin outoa, kun pieni karvapallo ei olekaan täällä kipsuttelemassa. Tai kun kukaan ei kuorsannut viime yönä, ei edes M. Hehee.

 

Neljän tunnin päästä tulee taksi hakemaan lentokentälle. Sitä ennen pitää vielä pistää loput kamat kasaan, laittaa koti lähtökuntoon ja syödä vähän lounasta. Mä luulen, että tarinoinnissa tulee taas olemaan parin viikon tauko, mutta vuodenvaihteen jälkeen jutut jälleen jatkuu. Meillä puoli vuotta Usassa oloa takana ja ihmettelen mihin tää aika on mennyt...?

 

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!



 



Ihmisten auttamisesta

Heti alkuun pahoitteluni, jos teksissä edelleen vilisee kirjoitusvirheitä tai kirjaimia puuttuu. Nyt ei voi enää syyttää konetta... Kyllä vika on ihan itse käyttäjässä. Vielä on tämä näppäimistön (ja itseasiassa ihan koko koneen) hallinta hieman hakusessa... Mutta en valita, ihanaa, kun on toimiva (ja  nopea!) aparaattori.


Kävin keskiviikkona tekemässä ensimmäisen vuoroni vapaaehtoistyötä. Kyseessä on siis järjestö, joka tarjoaa ruoka-apua DuPagen alueella (joka on verrattavissa lääniin, ja jonka alueella siis asutaan). Ruoka-apua tarvitsevat ihmiset voivat "rekisteröityä" järjestöön ja heiltä kerätään tiettyjä taustatietoja (mm. perheen koko, lasten iät jne.) ja heidän täytyy pystyä todistamaan, että asuvat tällä alueella. Osa ruoka-apua hakevista tarvitsee sitä hetkellisesti, mutta on myös heitä, jotka tarvitsevat sitä jatkuvammin. Ihmiset saavat kerrallaan ruokatarpeita kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen heillä on mahdollisuus hakea uusi ruoka-avustus. Järjestö saa suurimman osan elintarvikkeista lahjoituksina paikallisilta ruokakaupoilta.

Järjestössä toimii palkattuja työntekijöitä, mutta heidän lisäksi toiminta riippuu hyvin paljon vapaaehtoisista. Vapaaehtoiset voivat netistä katsoa, mihin tehtäviin tarvitaan ihmisiä ja kirjatua sitä kautta itselleen sopivaan vuoroon. Mä esimerkiksi olin keskiviikkona lajittelemassa ruokakaupoista tulleita hedelmiä ja vihanneksia. Osa tavarastahan on siis sellaista, mikä on vielä ihan hyvää, mutta kaupat eivät voi sitä enää priimatavarana myydä, joten ne päätyvät lahjoituksena järjestölle. Muutoinhan kaikki ne elintarvikkeet menisivät roskiin/ kaatopaikalle. Ja se ei ole mikään pieni määrä se...

Tarkoituksena on vuodenvaihteen jälkeen antaa enemmän aikaa vapaaehtoistyölle. Nyt kun siihen on mahdollisuus.

 

Muista, että kun jätät tämän mailman, et voi ottaa mukaan mitään,

mitä olet saanut, vain sen mitä olet antanut.

Fransiskus Assisilainen

http://www.youtube.com/watch?v=OmLNs6zQIHo

 

 

Mä en ymmärrä miksi en saa videota liitettyä tekstiin, joten olkoot nyt sitten linkkinä. Tilanteeseen sopivaa musiikkia, sanoisin.

Jouluajouluajoulua

Tasan viikon päästä lähdetään siis joululomalle Suomeen. Toinen jalka alkaa jo olemaan lähdössä, vaikka täälläkin vielä riittää tekemistä koko viikoksi. M lähtee keskiviikkona vielä työreissulle ja mulla on tällä viikolla kaikenlaista pienempää ja isompaa hommaa. Ja lisäksi pitää vielä hoitaa muutamia jouluun liittyviä juttuja. Tänään kävin laittamassa postin reissun ajaksi pitoon. Täytyy vain muistaa myös käydä hakemassa ne, kun palataan...

Koirulihan jää jouluksi tänne, koska ei ole mitään järkeä sen kanssa lennellä edestakaisin. Rasittaa turhaan koiraa sekä rahapussia. M:n kollegan tytär onneksi ilmaisi olevansa kiinnostunnut Koiruuden hoitamisesta joululoman ajan. M:n kollegan perheellä on itselläänkin koira, joten eilen käytiin tutustuttamassa koiria ja katsomassa tuleeko ne toimeen. Ja hyvinhän nuo näyttivät juttuun tulevan, joten Koiruus viettää täällä amerikkalaista joulua suomalaisen perheen kanssa. Aika tosi kiva, että asia järjestyi. Ehdin siitä(kin) jo stressata.

Ihan hirveästi en joulua omaan kotiin ole laitellut, mitä nyt innostuin pieniä huopasydämiä laittelemaan vähän sinne ja tänne...

 

Koiruudellekin vähän jouluja

 

 

 

Itse Koiruus sillä välin veteli sikeitä...

 

 

 

Ja perinteisesti laitoin lamppuun roikkumaan piparkakkumuotteja.

 

 

Olen jo aiemminkin kertonut kuinka kannettavassani ei ole kaikki näppäimet enää toimineet kunnolla. No, sen lisäksi ilmeni ongelmia virtalähteen käytön kanssa. Itseasiassa niitä ongelmia ilmeni jo toukokuussa, mutta olen jotenkin pystynyt kitkuttelemaan tähän saakka. Viime viikolla oli noin sekunnin kestänyt sähkökatko ja sen jälkeen kone ei taaskaan käyttänyt verkkovirtaa, vaan olematonta akun latausta (joka on parhaimmillaan noin 60 min.). Hermohan siinä meni. Kirjoitin Joulupukille, että voisinkohan saada uuden kannettavan. Ilmeisesti mun kirje meni perille ja olen ollut kiltti, sillä viikonloppuna sain uuden koneen! Voi tätä riemua, kun kone on ehkä 100 kertaa nopeampi kuin vanha ja näppäimistökin toimii moitteettomasti!

 

Ainut vielä hieman haasteellinen seikkahan on se, että Joulupukki antoi paikallisella näppäimistöllä olevan koneen, jossa ei siis ole ääkkösiä. Mutta onneksi ne sai tähän ladattua. Vielä tosin on hieman hakusessa missä mikäkin merkki tämän muutoksen jälkeen sijaitsee (sillä muutos laittoi vähän pakkaa uusiksi)...

 

 

Äää ja ööö löytyy omilta paikoiltaan L:n jälkeen. Ja muut merkit sitten.... hetkinen...

jostain tästä...



 

 

Kävin jo aiemmin syksyllä tutustumassa järjestöön, joka antaa ruoka-apua DuPagen läänin alueella asuville ja sitä tarvitseville. M:n kollegan vaimo on toiminut vapaaehtoisena ko. järjestössä ja sitä kautta sain tietoa toiminnasta. Samalla kirjauduin kyseiseen järjestöön vapaaehtoistyöntekijäksi. Saamattomuteni takia en ole vielä käynyt yhtään vuoroa tekemässä ja nyt päätin ryhdistäytyä vielä ennen joulua, joten keskiviikkona tiedossa vapaaehtoistyötä. Ehkä myöhemmin kerron järjestön toiminnasta jotain lisää.

 

Nyt pitää mennä tyhjentämään astianpesukone. Ja siirtää kuvat vanhasta koneesta uuteen. Ja musiikki ja ja ja...

 



Itsenäisyyspäivä

Tänään siis vietettiin Suomen Itsenäisyyspäivää. Täällä meillä päivä ei juurikaan poikennut tavallisesta päivästä, paitsi että aamulla oli hieno auringonnousu.

Päivä meni niinkin arkisesti kuin pyykkiä pesten. Siis ihan kauhea määrä oli vaatepyykkiä. Jestas. Aamulla oli ihan hankaluuksia, että mistä sitä oikein aloittaisi. Päätin aloittaa ällöttävän hikisistä urheilukamppeista ja jatkaa siitä sitten muuhun pyykkiin. M usein haluaa pestä paperiset nenäliinansa (vaikka mä olen koittanut sanoa ettei ne kultaseni kestä vesipesua), mutta tänään taisi allekirjoittanut jättää paperinenäliinan hupparinsa taskuun. Voi ärsytys!


Yle Areenan ansioista linnanjuhlia oli mahdollista seurata myös täällä, joten pyykinpesukin meni kuin siinä sivussa. Tosin en osaa sanoa, että mikä siinä on että niitä linnanjuhlia pitää joka vuosi katsoa. Tänä vuonna tosin juhlien katsomisen kautta sai ehkä pienen fiiliksen Itsenäisyyspäivästä. Lisää fiilistä on varmasti tiedossa perjantaina olevissa suomalaisten pikkujouluissa. Ehkä suomalaisuus osittain korostuu ulkomailla ollessa tai sitä ainakin tulee enemmän miettineeksi.

maisemia Ylläkseltä

Lapsuudenkodin takapihalta

Lopuksi vielä, että eilen laatikossa oli taas postia Suomesta. Olipa mukavaa! Äiti oli laittanut vähän pieniä huopaisia joulujuttuja.

Ajatukset alkaakin jo pikkuhiljaa siirtymään Suomeen, sillä puolentoista viikon päästä lähdetään sinne joululoman viettoon. Mutta nyt vielä ollaan täällä ja huomenna pikkujoulujen kautta viikonlopun viettoon!

Aika makea juttu

Useampi on kysellyt, että olenko miten maistellut paikallisia herkkuja. No en oikeastaan ole. Paitsi nyt, sillä näin joulun lähestyessä on kauppoihin ilmestynyt mitä ihmeellisempiä joulunameja. Tai mun huomio on lähinnä kiinnittynyt erilaisiin suklaisiin. Tässä pari hyvää löytöä.

Näihin kahteen alla olevaan tummaan suklaaseen on joukkoon lisätty piparminttukarkkirakeita.

To-del-la hyvää.

Näitä pussissa olevia en enää tänään nähnyt kaupassa. Siis iik! 

Toivottavasti niitä tulee vielä ennen joulua.

Näitä piti jo viikonloppuna vähän maistella...

Olen alkanut pitämään tummasta suklaasta enemmän kuin maitosuklaasta, joten eipä yllätys, 

että tämänkin suklaa oli hyvää.

Ja oli ihan pakko pikkuisen maistaa, että saan myös sisällöstä kuvan.

Ja tätä oli kokeiltava suola-manteli-yhdistelmän vuoksi. Aika yllättävän kiva yhdistelmä. Toimii.

Villikortti, maitosuklaata. Olen saanut sellaisen kuvan, että hyvin usea tätä maistanut jää sitä kaipaamaan. No, aika rasvaista tavaraa sanoisin. Mutta ihan hyvää. 

Ei näitä voi montaa vuodessa syödä, jos meinaa housuihinsa mahtua. 

Ja ostin sitten heti king size-paketin, jepjep.

Jokerina jääkaapista löytyy vielä kasa Fazerin sinistä. Sekä näköjään Belgialaista (tummaa) tuontisuklaata. Sinistä on sen vuoksi varastossa, että niitä voi antaa paikallisille vaikka viemisinä tms. M tosin aina väittää, että syön niitä itse, vaikka mulle ei oikein enää uppoa (paitsi sellainen sininen, missä oli mansikoita seassa....).

Sarjan ulkopuolelta tulee vielä suomalainen salmiakki, jota löytyy myös varastosta 

ja jota syödään harvoin ja suurella hartaudella.

Juttu taisi nyt kertakaikkiaan riistäytyä niistä "parista löydöstä" ihan jonnekin muualle... Oikeasti pyrin syömään suklaata vain kerran viikossa (että mahdun niihin housuihini), vaikka kuvat (varsinkin jääkaapista) nyt näyttää jotain ihan muuta... Hehee...

Lopuksi vielä muutama myös makea juttu. Postilaatikkoon oli ilmestynyt postia Suomesta (kiitos E, you made my day!). Ensimmäinen joulukortti!

 Lisäksi siellä oli posti, joka melkein kaksi kuukautta erinnäisten sattumusten vuoksi seikkaili Suomen ja Yhdysvaltojen väliä. Mutta nyt se löysi perille! Kyseessä on siis pieni magneetti, jonka sanoma on varsin osuva.

Mä ainakin tulin tästä kovin iloiseksi.

Sitä paitsi ei se A. Ratia ihan turha nainen ollut.

Elossa ollaan,

vaikka tässä taas hujahtikin pari viikkoa tarinoimatta. Viime perjantaina aloitin jo juttua, mutta sitten no, en saanut sitä valmiiksi. Mutta näiden kuluneiden parin viikon aikana M kävi isänsä kanssa metsällä (tällä kertaa tosin jäätiin ilman peuran lihaa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla), ulkoiltiin Jälkeläisen kanssa leikkipuistossa, käytiin Chicagossa, piirreltiin paljon (lähinnä Jälkeläinen ja isovanhemmat), shoppailtiin, syötiin hyvin ja nukuttiin paljon. Lisäksi parin viikon aikana oli kiukuttelua, mököttämistä, naurua ja hassuttelua. Sekä yksi kriisi, Jälkeläisen näkökulmasta. Nimittäin Hello Kitty-sukkahousuihin olikin tullut reikä ja siitä seurasi noin vartin huutoitkut. Onneksi kaupasta löytyi seuraajat rikkinäisille sukkiksille. Happy end. Viime torstai-iltana sitten Jälkeläinen lähti melkein neljän viikon täällä olon jälkeen takaisin Suomeen isovanhempiensa kanssa. Ja nyt on jokseenkin kummallisen rauhallista ja hiljaista, kun eräs (melkein) viisivuotias ei ole täällä kirmailemassa ja esittämässä noin sataa kysymystä päivässä.
Tässä kulunutta aikaa muutamin kuvin:

Jälkeläisen kanssa käytiin etsimässä Koiruudelle toinen peti, joka osoittautui varsin mieleiseksi.

Sain viriteltyä vähän jouluvaloja kaiteen ympärille. 

Tosin yksi sarja ei riittänyt, joten piti käydä hakemassa vielä toinen lisää. 

Sain muutaman kivan joulukukan tuomaan vähän jouluntunnelmaa. Tai ylläoleva itseasiassa on rosmariini. Toivottavasti parempi onni tämän kanssa kuin sen laventelin.

Me asutaan jossain tästä suoraan eteenpäin...

Tällä kertaa vieraat vietiinkin Chicagossa John Hancock Observatoryyn. 

Sieltä ehkä sittenkin on hieman paremmat näkymät kuin Willis Towerista (vaikka pitkään väitin muuta).  

Yleisön pyynnöstä, muutama kuva Jälkeläisen taidenäyttelystä

Ja itse Taitelijan varpaat

Torstai-iltana, kun saatiin matkaajat saatettua taksiin (kun meidän autot on näköjään aivan liian pieniä useamman matkalaukun kuljettamiseen), kävikin niin, että läheinen bensis ryöstettiin sillä samaisella hetkellä.
Lähdettiin M:n kanssa vielä ulkoiluttamaan koiraa ja ihmeteltiin, kun poliisiautoja pörräsi tässä nurkilla. Syykin selvisi pian, kun eräs poliisisetä pysäytti meidät ja kysyi ollaanko nähty tukevahkoa espanjalaista naista liikkeellä. Oli siis ryöstänyt läheisen bensa-aseman. Jaahas, no eipä oltu nähty ketään, kun oltiin ainoat kävelijät näillä nurkilla siihen aikaan. Kait. Ellei sitten se tukava espanjalaisnainen ollut piilossa jossain meidän takapihalla. No, ryöstäjä oli löytynyt myöhemmin. Jos muistan uutisesta oikein, niin oli mennyt vielä ryöstämään entisen työpaikkansa ja jäänyt siitä sitten kiinni.

Lauantaina testattiin ensimmäistä kertaa läheinen elokuvateatteri, kun käytiin katsomassa Skyfall. Suosittelen. Ostettiin puoliksi keskikokoinen limsa, joka olikin sitten hieman isompaa kokoa kuin mitä meidän käsitys on keskikokoisesta... Siinä oli varmaan litra limsaa.

Seuraavaksi voisikin sitten käydä katsomassa taustalla mainostettavan elokuvan.

Palataan taas tarinointiin. Mukavaa alkanutta viikkoa!