Torakka-asiaa vol. 2

Ihan alkuun totean, että olipa kiva lukea edellisen jutun kommenteista, että torakka-asiasta on ollut joillekin jopa hyötyä. Ehkä olisi itsellekin ollut hyödyllistä tietää/ selvittää etukäteen, mutta silloin en ehkä olisi muuttanutkaan Texasiin... Tieto lisää tuskaa (ja mun tapauksessa stressiä), right?

Ja kun nyt tässä pääsin oikein vauhtiin tämän ötökkä-aiheen kanssa, niin jatkokertomusta pukkaa eetteriin. No ensinnäkin, eihän ne muurahaiset siitä mihinkään kaikonneet (tai kuolleet). Jatkoin maanantai-iltana yhdistelmällä ikkunanpesuaine + kaneli (ja M välissä otti käyttöön vielä paikallisen mäntysuovan) ja tavoitteena lähinnä oli eliminoida niin monta muurahaista kuin mahdollista (ja ehkä vähän siirtää ongelmaa...). Sillä ratsuväki, eli pest control, hälyytettiin jälleen paikalle.

Tiedustelin pest control kaverilta eri muurahaisista ja selvisi, että nämä mustat pienet muurahaiset ovat ihan vain black ants. Yllättävää. Nämä mustat pikkumuurahaiset ovat sitkeää sakkia, joka osaltaan selittää sen, miksi muurahaiset ilmestyivät pari päivää edellisen käsittelyn jälkeen. Mustat muurahaiset muutenkin saattavat tulla ja mennä, ilmestyä ja taas hävitä. Eivät varsinaisesti tee mitään tuhoa, mutta onhan niiden paikka jossain muualla kuin talon sisälla ja/tai rakenteissa. Tämä varsin leppoisa tuholaistorjuja tiesi myös kertoa, että nämä muurahaiset ilmestyvät yleensä vain kylpyhuoneeseen tai keittiöön. Muualla hän ei kuulemma ole niihin törmännyt. Kylpyhuoneessa joku makean tuoksuinen saippua tai shampoo saattaa vetää niitä puoleensa. Ja keittiössä ruoka. Laittelin vielä lisäksi torjujalta saadut muurahaismyrkkyrasiat (mistä ne kävelee läpi) kaikkiin allaskaappeihin.

Sain myös lisää tietoa torakoista eräältä naiselta, jonka veljellä on pest control firma. Tämä isokokoinen torakka, joka meiltäkin löytyi, on american cockroach. Ja on lähinnä vain inhottavan näköinen ja kokoinen eikä varsinaisesti tee tuhoa. Bakteereja todennäköisesti kyllä levittää, joten en silti ehkä katselisi niitä omassa keittiössäni. Tämän ison torakan vierailu tosiaan ei ole mikään big deal ja niihin saattaa törmätä jatkossakin. Sateisella säällä saattaa tunkea sisätiloihin (jonka vuoksi Dallasin alueella saatetaan käyttää myös nimitystä water bug). Sen sijaan pienempi german cockroach on se, joka lisääntyy ja valloittaa keittiön nopeasti. Niitä jos löytyy, niin silloin ainakin kannattaa soittaa tuholaismyrkyttäjä paikalle. Netistäkin löytää niin hyvässä kuin pahassakin tuholaisista lisää tietoa vaikka kuinka.

Ja hei, vielä lopuksi yksi info! Varsinkin te Amerikassa asustelevat, kannattaa opetella erottamaan siivekäs muurahainen termiitistä. Netistä löytyy hyviä havainnollistavia kuvia. Sanna the Tuholaisinfoaja päättää juttunsa tähän.

P.s. Ja vaikka tuholaistorjuja teki käsittelyn uudelleen ja vähän ekstraa, meni koko homma siihen 90 päivän takuuseen. Eli kustannukset tästä käynnistä 0$. Torjuja kertoi, että firma on toiminut 70-luvulta saakka ja  niiden kilpailukyky perustuu tähän takuuseen. Luulen, että ne sai musta uuden asiakkaan. Se leppoisa tuholaistorjuja-setäkin oli niin mukava.

T. Orakka

Mietin jonkin aikaa viitsinkö tätä juttua edes laittaa eetteriin, sillä no, aihe ei ole ehkä mairittelevin. Varsinkin kun se sattuu omalle kohdalle. Sitten ajattelin, että mitä sitten. Tosiasia on, että Texasin lämmössä elelee vähän yhtä sun toista mönkijäistä, joihin toisinaan törmää. Vaikka ei ehkä halusikaan...

Tapahtui eräänä tiistaitaiaamuna noin klo 06. Henkilö S tepasteli keittiöön tarkoituksenaan laittaa kahvi ja teevesi kiehumaan sekä puuro hautumaan. Laitettuaan valot päälle, henkilö S havaitsi keittiön seinällä julmetun kokoisen (okei, mun keskisormen mittaisen) ötökän. Henkilö S oli hetkessä hereillä ja kävi sanomassa henkilölle M (joka oli suihkussa), että meillä on keittiössä joku karsee ötökkä! Tarkempi tarkastelu osoitti sen, mitä epäiltiinkin, kyseessä oli torakka. Yih ja kylmiä väreitä.

Heti aamusta soitin Pest Control (tuholaistorjunta) firmaan. Netissä surffailun Ja Yelpin arvosteluiden perusteella en lähtenyt sen enempää firmoja kilpailuttamaan, kun löysin suoraan yhden hyvän ja edullisimmasta päästä olevan. Onneksi lupasivat firmasta tulla jo seuraavana aamuna (i-ha-naa!), joten pääsin seuraavaksi aloittamaan keittiön suursiivouksen. Käytännössä KAIKKI keittiön kaapit tyhjiksi ja sen jälkeen niiden pesu (yhtään murusta en halunnut torakoille evääksi jättää), lieden ja jääkaapin alta nuohous (kun ensin olin selvittänyt, että miten hemmetissä lieden levyt saa puhdistettua) sekä kaikkien pintojen pesu. Ja tähän meni käytännössä koko päivä.

Kaikki astiat kasattuna keittiön ulkopuolelle.

Illalla vielä ähellettiin (tai lähinnä M) hellan kanssa, kun sitä siirrettäessä tapahtui jotain (pieni välähdys ja sulake meni) ja sitten ei enää hella toiminutkaan. Eipä muuta kuin vuokraisännälle tietoa asiasta, jonka jälkeen M ehdotti, että mitä jos lähdettäisiin jonnekin syömään, kun ei hellakaan enää toiminut. No hei sopii!

Seuraavana aamuna tuli kaveri pest control firmasta laittamaan torjunta-aineet talon sisälle, ullakolle ja ulkopuolelle. Vaikka saattoi olla, että kyseessä oli yksi yksittäinen torakka, niin en silti halunnut ottaa sitä riskiä, ettei niitä olisi useampia tai alkaa hoitamaan torjuntaa kaupasta saatavilla tuotteilla. Sillä tässä ollaan tässä lähiaikoina lähdössä käymään Suomessa, joten en halua, että täällä asustelee sillä välin ketään.

Sitten vain odoteltiin, että torjunta-aine kuivuu,

jotta sai laittaa tavarat keittiön kaappeihin takaisin.

Yleensä kuulemma ei keittiön kaappeja käsitellä, sillä ihmiset on harvoin ne tyhjentäneet.

Mutta meillä to-del-la-kin tyhjennettiin!

 

Seuraavalle päivälle olikin sitten tiedossa sähkömiehen vierailu, joka osoittautui varsin lyhyeksi, sillä sulaketaulussa oli joku toinenkin sulake hellalle (tai jotain). Eli onneksi hella-episodista ei koitunut sen suurempia vahinkoja.

Mutta torakoista vielä sen verran, että niitä vetää puoleensa varsinkin ruoka ja vesi, joten keittiö kannattaa jättää yöksi siistiksi (siisteyttä en voi korostaa liikaa). Ei siis likaisia astioita lavuaariin yön yli, ei ruuan murusia/ tahroja tasoille/ lattialle ja roskat säännöllisesti iltaisin ulos. Ja SILTI vaikka omasta mielestäni pidän kodin ja keittiön siistinä (ihan jo koirankin takia pitää siivota ahkeraan), meille eksyi torakka. Mutta pari juttua oli, mitä en tiennyt/ tajunnut...

Ensinnäkin koiran ruoka- ja vesiastiat. Ei tullut mieleenkään, että ne pitäisi yöksi tyhjentää (no ruuan osalta ei meillä ongelmaa, mutta vesi) ja nostaa lattialta pois. Kuiva-aineet kannattaa pitää suljetuissa zip loc (tai minigrip) pusseissa (varsinkin paperiset). Mulla oli kaapissa se paperinen jauhopussi, joka kyllä lensi roskiin, sillä en tiennyt oliko siellä joku käynyt nassuttelemassa (jauhot ja muut vehnätuotteet torakoiden herkkua). Taloon muuttaessa muistan ihmetelleeni, että miksi täällä on noita keittiön lavuaarin tulppia niin monta ja muutamaa erilaista. No nyt tiedän. Lavuaariin kannattaa laittaa tulpat yöksi, sillä torakat tulee myös sitä kautta tulla. Voitte arvata miten meillä on siitä tiistai-illasta lähtien toimittu... Lisäksi olen pitkään taistellut vastaan sitä asiaa, etten halua keittiöön roskista näkyville, vaan olen sitkeästi sitä pitänyt allaskaapissa. No voin kertoa, että en pidä enää. Keittiöön ilmestyi kuuminta muovi-designia oleva (kannellinen) roskiskammotus mallia aina_näkyvillä. Mutta hei, on se kyllä aika hitsin kätevä. Varsinkin kuin hifistelin ja otin sellaisen polkaisu-mallia olevan. (Voi pian olla, että aikanaan roskiskammotus salaa lähtee muuttokontissa mukaan...)

Mutta nämä oli sellaisia juttuja, mitä ei ole aiemmin tajunnut, kun ei ole asunut näin lämpimällä alueella. Tänne muutettaessa tohinaa oli siitä ettei tuoda Illinois:sta tullessamme mitään öttiäisiä tänne, mutta entäs ne täällä olevat öttiäiset?! Kukaan ei niistä töhöttänyt. Mutta ilmeisesti tällaiset yksittäiset torakka-asiat ei ole täällä niin big deal, sillä ainakin vuokraisäntä otti asian aika lunkisti. Sanoi vaan, että kuten varmasti huomasit, on ötökätkin isompia Texasissa. Ja btw, jonkinlainen tuholaistorjunta kannattaa tehdä noin puolivuosittain. M lohdutteli kaiken sen siivouksen keskellä, että kaikki ok, ratsuväki on jo kutsuttu. Ehkä siellä jossain siivoustohinan keskellä saatoin ääneen hieman ikävöidä Suomen talvea ja routaa...

Ja jottei homma menisi ihan tylsäksi, niin viikonloppuna kylpyhuoneessa kulki niin nätti jono muurahaisia. Argh!! Vaikka pest control fiman käynnillä on 90 päivän takuu, en todella jäänyt odottelemaan maanantaihin saakka, että joku tulisi tsekkaamaan tilanteen vaan päätin toimittaa tuholaistorjujan virkaa itse.

Ensiksi käytössä oli ekologinen vaihtoehto eli kaneli ja toive siitä, että muurahaiset siitä kiltisti häipyisivät. Tämä on toiminut aiemmin. 

No ei toiminut tällä kertaa. Jostain niitä vain puski.

Sunnuntai-iltana pimahdin ja päätin, että nyt j******ta saa muurahaiset lähteä ja otin käyttööni netistä poimitun vinkin, eli ikkunanpesuaineen. Toimi.

(Huom. ei mitään eko-kamaa, sis. ammoniakkia.)

Soitin pest control firmaan maanantaiaamuna uudelleen ja kerroin, että tällainen tapaus tällä kertaa. No, nyt on sattunut satamaan  pari päivää ja sateella ne ei voi oikein tehdä mitään, joten pitää odotella, että keli kuivuu ja tarkkailla näkyykö muurahaisia vielä. Ja minähän tarkkailen. Ei muuten, mutta en edelleenkään halua, että kukaan alkaa sillä välin rakentelemaan pesää talon sisäpuolelle, kun ollaan reissussa.

P.s Jos joku jaksoi tänne asti lukea yhden torakan aiheuttamasta hämmingistä, niin voin lopuksi vielä kertoa, että kun pääsen Helsinkiin menevään koneeseen, olen varsin onnellinen. Miten aina tämmöistä sattuukin just ennen Suomeen lähtöä, kun on sata muutakin asiaa hoidettavana...?

Ulkomailla

Reilu kolme viikkoa sitten M oli suuntaamassa Kanadaan työreissulle ja päätettiin yhdistää samaan syssyyn pitkä viikonloppureissu. Välittömästi iski ihan holiday-fiilis, kun tajusin, että mähän lähden ulkomaille! (hymiö) Tässä parin viime vuoden aikana "ulkomaanreissut" kun on lähinnä suuntautunut koti-Suomeen. Ennen lähtöä piti ihan tosissaan muistuttaa itseä siitä, että nyt mennään Yhdysvaltojen rajan yli, eli passi mukaan. Yhdysvaltojen sisällä lentäessä kun paikallinen ajokortti käy henkilöllisyystodistuksena. (Ja monesti se on myös jotenkin yksinkertaisempaa käyttää passin sijaan.) (Tosin nykyinen Teksasin ajokortti suorastaan huutaaa, että tämä henkilö tässä on alien! Vaikkakin ihan laillinen sellainen.)

Lähdimme siis Torontoon (joka muuten on Kanadan suurin kaupunki väkiluvultaan), josta olimme etukäteen kuulimme, että "se on aika jenkkimäinen kaupunki". No väliäpä tuolla, pääasia kuitenkin oli käydä vähän reissussa ja nähdä muutakin kuin tätä Dallasin suburbia. Hotelli valikoitui perinteisesti kriteerillä kävelymatkan päässä keskustasta, jotta autolla sompailun pystyi jättämään minimiin. Auto kuitenkin päädyttiin vuokraamaan, sillä viikonloppuna ajeltiin Niagara Falls:lle tsekkaamaan ne vesiputoukset.

Toronton maamerkki CN Tower

 

Tornissa oli yhdessä kohtaa lasilattia, jonka päälle sai mennä ihmettelemään.

Itselle iski jonkinasteinen kammotus ja hirveästi ei tullut alaspäin kurkittua, vaikka ehdin käydä Chicagossa ainakin kolmesti Willis Towerin Skydeckin Ledgellä.

 

Vaikka Toronto on siinä Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan läheisyydessä, oli kaupunki silti mielestäni paljon eurooppalaisempi. Jotain jenkkimäistäkin oli, sillä välillä unohti olevansa Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella, mutta silti, jotenkin eurooppalaisempi... Ehkä asiaan vaikutti, että keskustassa ja sen reunamilla tosiaan asui ihmisiä ja kaupunki oli elävä. Lisäksi Kanadassa on käytössä SI-järjestelmä, eli mittayksikötkin olivat näin metrijärjestelmään tottuneelle varsin tuttuja. Bongasin jopa muutaman (eurooppalaisen) vaateliikkeen, joihin en ole Yhdysvalloissa törmännyt. (Ja kävin tietty heti vähän hypistelemässä. Tosin poistuin liikkeestä tyhjin käsin, toisin kuin M, pöh.) Kanadan toinen virallinen kieli on ranska, joten kaikki oli sekä englanniksi että ranskaksi. Puheensorinassa tuntui kuuluvan aika tasaisesti molempia kieliä. Kanadan dollareita (CAD) ei taidettu vaihtaa ollenkaan, joten luottokortilla mentiin. Paitsi Niagara Falls:lla muuten kävi myös Yhdysvaltojen dollari. Mikä sinänsä oli kätevää, niin ei tarvinnut maksaa muutaman dollarin parkkimaksua kortilla. (Lisäksi USD kävi ainakin Starbucks:ssa.)

Niagaran putoukset ovat sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolella.

Kuvassa Yhdysvaltojen puoli sekä silta, jota pitkin voi rajan ylittää.

Putousten ympärille on kaikenlaista tarjontaa turisteja varten,

mutta tyydyttiin ihailemaan putouksia sekä nauttimaan aurinkoisesta

päivästä ilman sen kummempia toimintoja.

 

Kanadan puolelta pääsi lähelle putouksen reunaa

 

 

Kanadasta lähtiessä maahantulo Yhdysvaltoihin tehdään jo Toronton lentokentällä, joten aikaa on hyvä varata hieman normaalia enemmän. Lisäksi ensimmäistä kertaa olin lentokentällä tarkastuksessa, jossa ilmeisesti tutkittiin mahdollisia räjähdeainejäämiä käsistä. (Ja siihenkin jonottaessa sekä itse hommassa meni aikaa, jota on siis hyvä varata...)

Torontosta Dallasiin lento normaalisti kestää noin kolmisen tuntia, mutta tällä kertaa matkaan kului 7.5 tuntia. Noin tunti ennen Dallasiin saapumista lentokapteeni kuulutti, että DFW:n lentokenttä on hetkellisesti suljettu kovan ukkosmyrkyn vuoksi ja koneessa ei ole riittävästi polttoainetta kentän yllä odotteluun. Teimme siis välilaskun Louisianaan, jossa kone tankattiin. Samaisella kentällä oli muutama muukin kone tankkaamassa, joten odottelimme tovin jos toisenkin. Kun kone oli saatu tankattua, odottelimme vielä tovin jos toisenkin vuoroa kiitoradalle. Lisäksi kone joutui säärintaman vuoksi kiertämään etelästä, joten lento kesti vielä 1.5 tuntia Louisianasta. Ja DFW:n kentällä sitten vielä odoteltiin tovi porttia. Sanotaanko näin, että kun vihdoin pääsin ulos koneesta, sain laukkuni, pääsin autolle ja ajoin kotiin, niin olin aika poikki. Koiruuden hoitajat onneksi laittoivat viestiä, että Koiruus on jo yöunilla, mene kotiin ja tule hakemaan se vasta seuraavana päivänä. ❤