Tikusta asiaa

Tai oikeastaan puukaiteesta. Mä olen koko kesän ihmetellyt erästä tapahtumaa tuossa meidän terdellä. Alkukesästä ihmettelin, että mitä yksi mehiläinen oikein touhuaa tuossa puukaiteella. Se aina lentää pörähti siihen sujahti kaiteen alle ja hävisi! Kurkistelin ja katselin ja ei, en löytänyt (päälle päin) näkyvää pesänalkua. Keskikesällä ihmettelin terdelle ilmestynyttä puusipellystä, jota oli aina yhdessä ja samassa kohtaa. Kunnes koin ahaa-elämyksen. Kolo puukaiteen alla, jota olin luullut koko kesän ruuvin reiäksi (!), olikin ta-daa, mehiläisen pesäkolo! Tarkemmin luulisin kyseessä olevan Eastern carpenter bee, joka tekee pesän puun sisälle (tässä tapauksessa siis tuohon puukaiteeseen).

Pesäkolonen

 

Ja sieltä tullutta puusipellystä

 

Mehiläisistä ihan toiseen juttuun, mikä tuli mieleen. Tai oikeastaan pisti silmään (näin mehiläisteemassa pysyen, hehee). Tiedättekö sen jutun, kun joku "tää nyt olis tässä vaan väliaikaisesti"-ratkaisusta pikkuhiljaa tuleekin pysyvä ratkaisu, kun jotenkin se asia jää vaan ratkaisematta (lue: roikkumaan). Meillä se on tämä:

 

Mä nyt laitan tän kirjan tähän boxin alle väliaikaisesti....

 

Meillä tv:n paikka määräytyi seinässä valmiina olevan telineen sekä seinästä tulevien johtojen mukaan. Toisin sanoen, tv on takan yläpuolella ja takan reunalle ei ole mitenkään mahdollista saada minkäänlaista boxia pysymään ilman lisävirityksiä. Joten reilu vuosi sitten, M nappasi yhden kirjan boxin alle tueksi ja siihen se sitten jäi. Yksi päivä ihmettelinkin, että missäs mun yksi kirja on... Kunnes muistin, että ai nii... (Jos joku miettii, niin kysessä on Richard Bachin teos Seuraa minua.)

 

Lämpimät ilmat toistaiseksi jatkuu, mutta kauppoihin alkaa jo puskemaan syksyn juttuja. Tällä viikolla muutamaan sisustuskauppaan oli tullut jo Thanks Giving-tavaraa. Niin no, onhan kyseinen päivä jo marraskuun lopulla. Ja tietty ensin vietetään lokakuun lopulla Halloweenia, joten sitäkin juhlaa varten tarvitaan kaikkia juttuja. Sen verran syksyn tuloon tässä on jo asennoiduttu, että muutamia kynttilä-juttuja on tullut hankittua.

 

Todella haasteellista on ollut löytää kynttilöitä, jotka palaisivat siistin tasaisesti

eikä niin, että kynttilän sydän vain vajoaa syvemmälle. Testissä taas yhdet kynttilät.

Tällaisia kynttilänjalkoja olen havitellut jo pitkään ja nyt sellaiset sattui eteen ja vieläpä -20 %.

Kynttilät ostin sitä Halloweenia varten. Ehkä käryyttelen niitä jo aiemmin.

 

 

LISÄYS 9/2/13:

 

Jenni tuolla kommenttiboxissa tiedusteli, että miten elämä mehiläisten kanssa jatkui ja tajusin, että niin tosiaan, stoorin loppu jäi kertomatta. Mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei tarinaan liity. Mehiläiset vain hävisivät. Ja ilman häätötoimenpiteitä. Tai no, pari kertaa tungin purkan pesäkolosen suulle, mutta ei se tuntunut ketään hidastavan. Sen läpi oli vaan puskettu ulos. Arvoitukseksi jäi montako mehiläistä kolosta tuli ja mihin aikaan ne oikein sieltä mönkivät ulos. Koskaan en päässyt moista tapahtumaa todistamaan. Ehkä ensi keväänä uudelleen?

 





Korvapuustit

Viime viikolla tapahtui jotain historiallista. Tein ihan ITSE korvapuusteja. Hohoo! Sisareni kysyi Viberin välityksellä (muuten loistava sovellus yhteydenpitoon Suomen suuntaan), että enkö ole koskaan tehnyt korvapuusteja. No en aikuisiällä enkä ihan itse. Lapsena toki olen äitin kanssa niitä leiponut, mutta siitä taitaa olla jo aika monta vuotta... Kaikki leipomiseen liittyvät geenit on ilmeisesti menneet sisarelleni. Mutta asiaan. M oli viime viikon taas työmatkalla ja jo alkuviikolla löysin kaapista kardemumman, minkä olin aiemmin ostanut Dallasin reissulla.

Löydön jälkeen aloin kehittelemään ajatusta korvapuustien leipomisesta. Ilmeisesti tämä kotirouvailu alkaa jo jotenkin vaikuttamaan. Ehkä mulla kohta on vaalennettu ja tupeerattu tukka sekä ympärivuotinen rusketus.... Pinkkiä huulipunaa unohtamatta.

Mitä olisi leipominen ilman leivontakaveria!

 

Jostain syystä en saanut pullista mitenkään esteettisesti kauniita.

Ainut mikä jäi uupumaan, oli raesokeri. Sellaista kun en täältä ole kaupasta löytänyt.

Paitsi sieltä Genevan skandinaavia-putiikista (Dansukker, ylihinnoiteltua).

 

Siinä ne nyt on, ihan omin kätösin tehtyjä korvapuusteja.

Mä olen niiin kätevä emäntä. Hohoo.

 

Pullista ehkä tuli hieman mauttomia ja kuivahkoja...

Liekö kitsastelin väliin laitettavan voin ja sokerin kanssa.

Niin ja seuraavalla kerralla (jos sellainen vielä tulee), vähän vähemmän hiivaa.

 

M ei hirveästi pullasta ynnä muusta sellaisesta välitä (ja niitä oli ihan liikaa pelkästään mun  syötäväksi), joten kiikutin korvapuusteja viime perjantaina vietettyyn suomalaisten grillailuiltaan. 

Löysä laatikko

Tiedossa on ollut hetken aikaa, että tuo meidän tien varressa kököttävän postilaatikon itse laatikko-osan kiinnitys on hieman päässyt löystymään. Saimme asiasta tällä viikolla posteljoonilta asiakaspalautetta.

Tiedetään tiedetään...

 

M laittoi tiedustelua talkkarille, että voidaanko itse tehdä asialle jotain vai pitääkö tätä(kin) varten kutsua handyman (kirosana!) paikalle. Kun jokseenkin on hieman epäselvää, että mitä tässä voi/ saa itse tehdä ja mitä ei. Puuuuh... Talkkari vastasi, että hoitaa asian. Kunnes eilen...

 

Laatikko jäi posteljoonin käteen ja sitä myöten päätyi maahan. Great.

 

Jos olisin ehtinyt, olisin juossut pihaan huutamaan sorryt posteljoonille. Kieltämättä vähän hävetti käydä noukkimassa posti maassa olevasta laatikosta. Onneksi oli hieman aurinkoinen päivä, niin saatoin aurinkolasit päässä hakea postin. (Ihan kun lasit olisi tehnyt näkymättömäksi tai vaikeammin tunnistettavaksi...) Laitoin M:lle viestiä töihin, että noni, nyt se laatikko sitten tippui. M meinasi, että asialle on tehtävä jotain. Mikä sinänsä, talkkarin käyttämän handymanin tehokkuuden tuntien, oli ihan järkevä ajatus. (Ei millään pahalla.) M töiden jälkeen kävi ruuvailemassa laatikon paikoilleen. Meni ehkä 5 minuuttia. Ja vaihtoi vieläpä uudet ruuvit vanhojen ruostuneiden tilalle (my hero!). Ihan sama olisiko se oikeasti ollut handymanin homma vai ei. M pohti, että oltaisiinkohan me saatu seuraavan kuun vuokraan alennusta, jos se olisi samalla korjannut muidenkin naapureiden repsottavat postilaatikot.

 

Samalla viestin vaihdolla talkkarin kanssa saatiin muuten sovittua, että ensi tiistaina klo 11 am handyman tulee uusimaan kylpyhuoneen silokonisaumat. Ihan pienesti uskalsin tuuletella (wuhuu), kun projekti nytkähti hieman eteenpäin (vastahan tässä on 4 kuukautta odoteltu jotain tapahtuvaksi), mutta isommin tuulettelen sitten vasta, kun ne saumat on vihdoin ja viimein uusittu. Pieni skeptikko minussa vielä epäilee, että näinköhän...

 





Tarina nro 100

Tässä on siis sadas julkaistu tarinointi blogin historiassa. Muutama juttu pyörii julkaisemattomana luonnoksena, joten niitä ei lasketa. (Ja voi olla, ettei ne edes koskaan päädy blogiin.) Jos olisin ollut aktiivisempi, olisi tämä virstanpylväs kenties saavutettu jo aiemmin. Mutta kun viime aikoina ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Toki se on myös hyvä juttu, että on ollut rauhallista. Ei aina tarvitse tapahtua jotain. Eiköhän kuluneen vuoden aikana ole ollut tapahtumia ihan riittävästi... Pitää nyt nauttia tästä seesteisestä (hehee) arjesta. Voiko mikään olla mukavampaa kuin kovan salitreenin jälkeen pötkähtää hetkeksi aurinkoon. No ei voi! Nämä on niitä hetkiä, joita varmasti tulen kaipaamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun paluu työelämään koittaa (jonne kuitenkin ihan mielelläni palaan sapattivapaani jälkeen). Tai kun talven pimeinä tunteina tekee lumitöitä... (Toissatalven tsemppasin läpi lumitöiden sillä ajatuksella, että seuraavana talvena ei tarvitse tehdä lumitöitä.)

 

No sen verran on ollut tapahtumaa, että viime lauantaina (josta on siis jo kohta viikko) Ralle Ryökäleen omistajat tulivat lomalta ja Ralle haettiin omaan kotiin. Lisäksi Pilvi miehensä kanssa kutsui meidät drive in - elokuviin. Tämä amerikkalaiselämys olikin meillä ensimmäinen laatuaan. Jonka huomasi mm. siitä, että vieläkään emme ole hankkineet lawn chair: ksi kutsuttavia kätevästi kokoontaittuvia ´retkituoleja´. Onneksi Pilvillä sattui olemaan pari ylimääräistä tuolia, joten pääsimme nauttimaan elokuvasta, pienestä naposteltavasta ja mukavasta seurasta.

 



Ilta alkaa hämärtymään ja elokuva voi alkaa.

 

Tällä viikolla tuli päätökseen englannin opetus, eli kaikki tunnit on nyt käytetty. Opiskelumateriaalia jäi vielä käymättä läpi, joten ehkä jatkan vielä itsekseni ainakin phrasal verb- urakkaani. Jäljellä on ehkä enää noin 300 yleisintä... Ja tarkoitushan on muistaa kaikki, juujuu... 





Kuinkas sitten kävikään...

Kävi nimittäin Ralle Ryökäleelle näin:

Tuli tötterö pidettäväksi.

 

Kävi niin kurjasti, että Rallen matolla kiehnätessä, oli yksi kynsi tarttunut mattoon kiinni ja irronnut. (Tai tarkemmin kynnen "kuori".) Eipä muuta kuin lomaileville omistajille viestiä ja varailemaan eläinlääkärille aikaa. Tosin juuri sinä päivänä oli joku yleinen eläinlääkärit leikkaa - päivä, sillä vapaat ajat oli aika kiven alla. Mutta Ralle lopulta pääsi eläinlääkärille tassuansa näyttämään ja valtakunnassa taas kaikki hyvin.

 

 Koiruus tuli muuten vaan kuvattavaksi, kun Ralleakin kuvattiin.

 

M:n toinenkin kollega on muualla lomailemassa, joten ollaan sen aikaa käyty kastelemassa heidän puutarhaa. Ja samalla ollaan saatu nauttia puutarhan antimista, sillä muutenhan ne menisi hukkaan. (Näin niinkuin väli-infona...)

 

Torstain satona kipollinen pikkutomaatteja.

 

Kuluneella viikolla on jotenkin ollut kaikenlaista ja päivät on menneet sinnetänne heilumiseen. Alkavan viikonlopun kunniaksi itselläni oli suunnitelmana käydä rennosti aamulenkillä ja sen jälkeen mennä aurinkoon loikoilemaan. No, ensimmäinen meni suunnitelman mukaan, mutta missä se aurinko on?!?

On jäätelö hyvää, kun yksin syö...

Kuva alkukesän aurinkoiselta päivältä.