Kulissien takana tapahtunutta

Koko alkuvuoden ollaan pikkuhiljaa ja asia kerrallaan hoideltu seuraavaa siirtoa, joka tulee olemaan muutto takaisin Suomeen. Viime vuoden lopulla alkoi tuntumaan siltä, että nyt tähän täällä elämiseen ja olemiseen pitäisi saada päätettyä joku aikataulu. Ajatus siitä mitä ja mihin seuraavaksi. Sillä (ja tällä) hetkellä vaakakupissa painoi enemmän paluumuutto kuin tänne jääminen. Ihan heti ei muutto kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä tässä on vielä monta liikkuvaa osaa, joiden paikoilleen sovittaminen vie aikaa. Mutta koska monta asiaa pyörii muuton ympärillä, olisi jotenkin hassua täällä antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Joten tästä eteenpäin jutuissa tulee todennäköisesti enemmän tai vähemmän vilahtamaan muuttoon liittyviä asioita.

Kuva reilun vuoden takaa, kun koti oli lähdössä

Illinoisista Teksasiin.

 



Tähän mennessä on jo tapahtunut muutamia muuttoa pohjustavia juttuja. Niistä ei ehkä pienin ole kylpyhuone- ja saunaremontti, joka alkaa ensi kuun alussa Suomen kodissa. Meillähän on koko ajan ollut talo Suomessa, mikä on tämän ajan ollut vuokrattuna. Kun ajatus paluumuutosta alkoi olemaan selvä, sovittiin päättymisajankohdat sekä omalle että vuokralaisen vuokrasopimukselle. Ajatuksena on, että remontti on hoidettu pois alta, kun muutamme takaisin (sitten jossain vaiheessa). Sillä kylpyhuoneremontin keskellä asuminen olisi aika kökköä. Kokemusta on (tai siis ei ole, kun ei silloisessa asunnossa voinut asua, mutta kökköä joka tapauksessa). Sain nimityksen remonttihomman projektipäälliköksi, joten buukkasin joululomalle mahdollisimman monta tapaamista eri remppaedustajien kanssa. Koska Suomessa oloaika piti käyttää remontin suunnittelun kannalta tehokkaasti, piti monta asiaa saada hoidettua, jotta tarjoukset olisivat mahdollisimman realistisia. Dallasiin palattua jatkoin kiivasta kilpailutusta sähköpostitse ja lopulta saatiin sopiva tarjous hyvältä edustajalta. Kun remonttikuvio selkiytyi, päästiin suunnittelemaan seuraavaa listalla olevaa asiaa.

 

Joka oli Koiruuden vienti Suomeen.

Ei kuitenkaan sentään matkalaukussa, vaan ihan siinä omassa kopissaan.

 

Joillakin lentoyhtiöillä on rajoituksia sen suhteen, etteivät he ota cargona matkustavia lemmikkejä toukokuusta syyskuuhun. Perusteluna on, että lämpötilan noustessa yli 84F (29C) lemmikeillä on vaarana altistua kuumuudelle mm. terminaalien välisissä kuljetuksissa sekä koneen lastausalueella odottaessa. Koska Dallasissa voi jo toukokuussa lämpötila olla 84F tai yli, päätettiin Koiruuden vieminen hoitaa keväällä. Vaikka remontin "valvonnan" ja seuraamisen voi hoitaa nykyaikana netinkin kautta, oli meillä ajatus olla kuitenkin itse paikalla remontin alkaessa. Koiruuden vieminen loksahti siis siihen saumaan. Vaikka Koiruus on alkujaan lähtöisin EU-maasta ja EU-eläinpassi toimii dokumenttina (joka osaltaan helpottaa koira viemistä), liittyy koiran paluuseen sen verran monta asiaa, että niistä taidan tehdä jutun erikseen.

 

No niin, eli nyt oli remontti check ja Koiruus check. Tälle keväälle oli vielä yksi homma tiedossa, jonka takia oikeastaan ajeltiin sinne Houstoniin. Käytiin laittamassa auto matkaamaan Suomeen. Huolintafirma olisi kyllä myös kuljettanut auton Dallasista Houstoniin, mutta ajateltiin säästää ja ajaa auto sinne itse. Tai siis käytännössä ajettiin Houstoniin kahdella autolla. Sen hetkisillä bensan hinnoilla siinä oikeasti säästi ja nähtiin sitten samalla Houston ja Galveston. Auton vienti Suomeen ei ole (ainakaan mun mielestä) ihan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Siinäkin pitää tietää ja varsinkin muistaa monta asiaa. Hyvissä ajoin valmisteluiden aloittaminen on kaiken A ja O. Tämän vuoden alustahan muuttoautoja koskenut veroalennus poistui, joten senkin suhteen on hyvä olla ajan tasalla auton vientiin liittyvistä asioista. Varsinkin siihen Suomessa laskettavaan autoveroon liittyvien seikkojen suhteen on hyvä olla huolellinen. (Muuttoauton osalta osaan kohta Tullin sekä Trafin sivut ulkoa.) Tulee sitten toivottavasti vähemmän yllätyksiä. (Täällä ollaan siis valmistauduttu siihen, että ylläreitä voipi kaikesta huolimatta tulla...) Voi olla, että näpyttelen tästäkin erikseen juttua.

 

Tässä siis jälleen elellään jonkinlaisessa välitilassa, kun ollaan ja asutaan vielä Teksasissa, mutta toisaalta vähitellen siirrytään takaisin Suomeen. Tai ainakin mielessä jo pyörii jonkin verran Suomessa odottavia asioita. Toisinaan sitä meinaakin hieman kiiruhtaa asioiden edelle, joten itseään on hyvä välillä muistuttaa olemaan

 

tässä ja nyt.

Paitsi että nyt ei pysty, kun pitää ajatella, mitä pakata Suomeen mukaan.

Niin ja stressata vähän Koiruuden lentomatkaa.

 



 

Houston & Galveston

Jo silloin kun muutettiin Teksasiin, tiesin, että haluan jossain vaiheessa käydä Houstonissa. Ei niinkään itse kaupungin takia, vaan sen takia, että siellä sijatisee NASA:n avaruuskeskus sekä The Official Visitor Center of The Johnson Space Center, joka on siis yleisölle tarkoitettu avaruuskeskus nähtävyyksineen. Helmikuun alussa tuli eteen tilanne, joka vaati ajelua Houstoniin, joten samalla reissulla päätettiin jäädä sinne yöksi. Päädyimme kuitenkin Houstonin sijaan yöpyä Meksikon lahden rannalla Galvestonissa. Jotenkin sitä täällä keskellä kuivaa maata kaipaa vesistöä (varsinkin, kun on suurimman osan elämästään asunut vesistöjen läheisyydessä), joten ajatus merenrannasta kuulosti erittäin hyvältä! Sinne siis!

Jos olisi ollut ihan hitusen lämpimämpää, olisin kyllä potkaissut tennarit pois jalasta.

Vajaa viikko ennen kuin oli tarkoitus startata tälle roadtripille Houstoniin, tuli M kipeäksi. Ja itse tulin kipeäksi päivää ennen lähtöä. Perjantaiaamuna troppia nassuun ja baanalle. Päätettiin rykäistä alkuun niin pitkä ajourakka kuin mahdollista. Yhdellä pikapysähdyksellä ajettiin kolmisen tuntia Huntsvilleen saakka, jossa pysähdyttiin aamun toiselle aamiaiselle (eka siis syötiin kotona joskus 5 am). Tästä jatkettiin Houstoniin, josta asiat hoidettua jatkettiin suorilta Galvestoniin.

Siis tää näkymä.

Ja se meren kohina ja tuoksu.

Perinteistä poiketen tällä kertaa hotelli ei ollut kävelymatkan päässä mistään, mutta kuitenkin lähellä meren rantaa. Ihmeteltiin varausta tehdessä, että jotenkin on hinnakkaita kaikki hotellit, kunnes paikan päällä selvisi, että ko. viikonloppuna Galvestonissa oli Mardi Gras. Hyviä bileitä olisi siis varmasti ollut tiedossa, mutta aikainen herääminen, ajaminen sekä orastava flunssa olivat sellainen kombinaatio, jonka lopputuloksena olotila oli aika katkipoikkiväsynyt.

Joten meidän ilta huipentui tähän:



Tapaksia hotellihuoneen sängyllä nautittuna. (Ja juomana kivennäisvettä.)

Päivällä käytiin kyllä nauttimassa paikallisesta sea foodista, mikä oli todella hyvää,

mutta myöhemmin iltapäivällä iski sellainen väsy, että päädyttiin nappaamaan kaupasta vähän iltapalaa mukaan ja painuttiin hotellille.

Viihdykkeenä toimi (mielenkiintoinen) dokkari toisesta maailmansodasta,

jonka päätyttyä klo 9, nämä eläkeläiset simahtivat.

 

Aamulla oltiinkin sitten ajoissa aamupalalla, josta lähdettiin seuraavaan kohteeseen, joka oli siis tämä Houstonin Space Center. Tähdättiin paikalle heti sen aukeamisen aikoihin, sillä arveltiin, että lauantaina paikalle saattaa tulla muutama moni muukin. Eikä oltu kovin väärässä. Kymmenen aikaan aamulla lippuluukulle oli jo jonoa. Ihan kaikkea ei aikataulu ja olotila antanut periksi kierrellä ja katsella, mutta poimittiin meitä eniten kiinnostavat jutut. Aikaahan tuolla saisi kulumaan vaikka koko päivän, jos kiertäisi kaikki mahdolliset jutut.

 

Space Centerilta oli mahdollisuus päästä pienelle kiertoajelulle itse avaruuskeskuksen (ulko)puolelle. Ennen kierrokselle lähtöä kaikki valokuvattiin sekä osallistujista otettiin luku. Lisäksi jokainen sai numerolapun, joka oli syytä pitää tallessa, sillä sen avulla myös seurattiin, että kaikki kulkivat mukana. Uuu, jännittävää. Muutoin kierros kulki alueen kampuksella, mutta koska oli viikonloppu, päästiin käymään Cristopher C. Kraft Jr. Mission Control Center :ssa sisällä. Tässä rakennuksessa toimii avaruusohjelmien valvontakeskus, jossa ei siis viikonloppuisin työskentele kuin muutama ihminen. Nimittäin myös astronauteille kuuluu viikoittaiset vapaapäivät, joten avaruusasemallakaan ei juuri toimintaa ole. (Vaikka sieltä ei kukaan poistukaan viikonlopun viettoon, heh heh.)

 



Päästiin näkemään uusittu Control Center, jonka ruuduissa pyöri live kuvaa avaruusasemalta.

Orion-ohjelma (tämän ajan Apollo) tulee toimimaan täältä käsin.

Kun projekti alkaa, tullaan Mission Control Center sulkemaan yleisöltä kokonaan.

 

 

 Vielä ennen alueelta poistumista oli mahdollisuus tsekata tämä.

Saturn V, kantoraketti joka rakennettiin Apollo-ohjelmaa varten,

mutta sitä ei koskaan käytetty/ laukaistu.



 

Vaikka reissu olikin aika pikainen pyrähdys ja olotilat molemmilla ei olleet ehkä ihan parhaimmat, niin tulipahan kuitenkin nähtyä nyt se, mitä halusinkin nähdä. Odotin avaruuskeskukselta hieman laajempaa näyttelyä eri jutuista, joten sen suhteen meinasi iskeä pieni pettymys. Mutta Mission Control Centerin sekä Saturn V:n näkeminen korjasi tilannetta isosti.

 









Winter wonderland

No niin, joka vuoden odotetuin, pelätyin sekä seisauttavin tapahtuma Pohjois-Teksasissa on jälleen koettu. Winter storm was here. Koulut oli pari päivää suljettuina ja suurin osa toimistoista/ virastoista piti myös ovensa kiinni. Pysykää kotona ja älkää lähtekö autoilemaan, ellei ole ihan tosi-tosi pakko.

Okei, sinänsä ohjeistuksessa oli järkeä, sillä kuten viime maanantaina aamutv:ssäkin todettiin, ei Teksasissa ole riittävästi kalustoa hoitamaan räntäisiä loskaisia ja jäisiä teitä. Jos tällaista keliä on odotettavissa noin 1-2 kertaa vuodessa, ei kalustoon yksinkertaisesti kannata investoida (ts. laittaa turhaan rahaa). Ja korkeat rampit jäätyvät aika tehokkaasti, joten niillä ajaminen on aika liukastelua (ja vaarallista). Tästä syystä moni työnantaja kehottaakin tällaisissa sääoloissa työntekijöitään pysymään/ työskentelemään kotona, ettei kukaan lähde liukastelemaan teille ja näin työnantaja välttää työmatkalla sattuneesta tapaturmasta johtuvat oikeustoimet.

Ensimmäiset winter storm varoitukset tulivat jo toissa perjantaina. Viikonloppuna ruokakaupoissa olikin aikamoinen ryysis, kun ihmiset valmistautuivat tulevaan säärintamaan. Samoin muutamat päätiet oli suolattu valmiiksi jo sunnuntaiaamuna (uusi kokeilu). Oltiin sunnuntaina liikenteessä pitkin päivää ja seurailtiin kyllä rintaman lähestymistä sekä lämpötilan laskemista. Kokemuksesta tiedettiin, että ei ole kovin kiva autoilla, kun alijäähtynyt vesi alkaa jäätymään autoon ja moottoriteiden ramppeihin kiinni.

Kuva siis toissa perjantailta, jolloin lämpötila oli vielä +15c.

Tosin jotenkin hämmentävä yhdistelmä sää-appsin taustakuvan kanssa.

Tällä kertaa winter stormista erilaisen teki se, että aamulla satanut räntä ja jää pysyi tien pinnassa, sillä lämpötila pysyi alle 32F (0C) koko päivän. Ajokeli pysyi siis huonona oikeastaan koko maanantaipäivän. Tai no, ajokelin huonouden voi kukin määritellä omalla kohdallaan. M lähti kyllä aamulla toimistolle ja laittoi infoa, että aika normaalia talvikeliä tuntui olevan. Eli hieman enemmän ennakointia peliin. Mutta pitää ymmärtää se, että meillä on kokemusta liukkaalla ajamisesta. Itse pysyttelin maanantain kotona, sillä a) ei nelivetoa b) auto oli pihassa jään peitossa. Tosin M muistutti, että ajelinhan samalla autolla ja renkailla (all seasonit) Illinoisissakin läpi talven. Ai niin. (Ilmeisesti olen jotenkin irtautunut siitä todellisuudesta, että talvikelilläkin on mahdollista liikkua autolla...)

Iik lunta!

Kuva toki otettu turvallisesti sisätiloista.

 

Tiistaina oli kylä vielä hiljainen, kun suurin osa ihmisistä pysytteli kotosalla. Keskiviikkoaamuna satoi vielä räntää ja jotain lumen tapaista, mutta iltapäivästä aurinko tuli esiin ja sulatti osan jäästä pois. Kunnes tuli perjantai, joka toi tullessaan ihan oikean, kunnollisen lumisateen! Teksasissa kuulemani mukaan harvoin sataa lunta, sillä yleensä taivaalta tuleva tavara on joko jäätä tai räntää. Perjantaina puolenpäivän aikaan koulut ja toimistot suljettiin jälleen loppupäiväksi, koska lumisade vaikeutti tieliikennettä. Mutta eipä tuo tuntunut naapuruston lapsia haittaavan, jotka ottivat kaiken irti maahan sataneesta lumesta. Muutoin koko viime viikko tuntui menneen puoliteholla sääoloista johtuen. Juttuja peruuntui pitkin viikkoa ja aika hiljaista oli liikenteessäkin. Toki en itsekään lähtenyt urheilemaan tulliteiden isoille rampeille.

Arvatkaapa vaan, kuka ei ollut oikein innokas lähtemään räntäkeliin ulkoilemaan? 

 

Kaivelin varastosta vanhan kunnon draft stopperin,

eli pötkylän estämään edes osaa oven välistä tulevasta vedosta.

Sanotaanko, että keittiön klinkkerilattia on ollut varsin viileähkö...

 

Viime perjantain kymmenen päivä sää oli hieman hämmentävä.

Yli +20 tiistaina...?

Ihan ei käynyt toteen sellaisenaan, mutta kaikki lumi ja jää onneksi kuitenkin suli pois.

Päästiin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

Kunnes huomenna taas mahdollisesti sataa räntää...

Kevät, tulisitko jo.