Kuivuus

Kun muutettiin Texasiin ja omakotitaloon, haaveilin kivasta pienestä yrttitarhasta. Kuinka kiva siitä olisi sitten napsia yrttejä ruuanlaittoon. Ai että. No haaveeksi jäi. Ensinnäkään en moista saanut aikaiseksi, vaan päädyin ostamaan basilikan ja mintun keittiön ikkunalaudalle. Minttu kasvaa ihan ok, mutta basilika vähän kituuttaa (ja päädyn toisinaan ostamaan kaupasta hieman rehevämmän basilikan, joka kestää aikansa). Toiseksi, en taida olla oikein ollakaan viljelijätyyppiä ja kolmanneksi tämä ilmasto. Eihän tuolla paahteessa mikään pärjää. Paitsi kaktus.

Alkukesästä istuttelin optimistina parit samettiruusut ja eipä aikaakaan, kun ne kuivuivat. Tai paloivat auringossa. Ja niiden piti kestää aurinkoa yli 6 tuntia päivässä. Mutta not in my garden...

Ennen...

(Kameran tarkennus ties missä, pahoittelut.)

Kärventyneiden samettiruusujen tilalle kävin hankkimassa lisää mehikasveja, sillä ne kestävät ja kukoistavat. Eikä ne niin ota itseensä, jos en muista niitä kastella.

... ja jälkeen.

 

Mehikasveilla siis mennään loppukesä.

Tämä on suorastaan innostunut kasvamaan.

Ja pelargoniat, jotka kukoistivat vielä aiemmin kesällä. No joo... Ei kukoista enää.

 

Puutarhasuunnittelussa hyvä siis ottaa huomioon aika kuivakat ja paahteiset kelit. Mehikasveja mainostetaankin monessa paikkaa hyvänä vaihtoehtona puutarhaan, sillä ne säästävät mm. kasteluvettä. Viereisessä kaupungissa saa kaupungilta rahallista tukea, jos muuttaa osan nurmipihastaan kivipihaksi. Vähemmän kasteltavaa, joten säästöjä syntyy niin veden kuin vesilaskunkin suhteen. Kyseisen kaupungin asukkaat tosin ovat aika nihkeästi alkaneet muuttamaan nurmikkojaan, sillä se voi vaikuttaa talon myymiseen. Ihmiset eivät siis halua edes osittaista kivipuutarhaa, vaan pitävät kiinni viherkentistään. Nurmikko se on, joka myy. Eräs suomalainen tuttava kertoi, että hänen naapurustossa on ollut talo myynnissä ja kastelurajoituksista huolimatta nurmikkoa kastellaan, jotta se pysyisi kauniin vihreänä. Sinänsä harmillista, että on ihmisiä joita skenaario mahdollisesta käyttöveden vähenemisestä ei hirveästi hetkauta. Meidän asuinkaupunki kehottaa asukkaitaan miettimään kumpi on tärkeämpää, käyttää vettä pihan kasteluun vai juotavaksi. (Talon perustuksien kastelu onkin sitten juttu erikseen ja sitä myönnän itsekin tekeväni. Ja itseasiassa vuokrasopimuskin niin edellyttää.)

Vedestä vielä sen verran, että tuo Koiruus on vähän nihkeä juomaan vettä. Kyllähän se aina ruuan yhteydessä juo, mutta muuten käy aika harvoin vesikupillaan. (Ja välihuomautuksena, ei suostu syömään liotettua ruokaa/ nappuloita, been there done that.) Viikonloppuna Koiruus oli vähän haluton liikkumaan minnekään ja oleili omassa mökissään (kuljetuskopassa). Aloin sitten funtsimaan, että voisikos olla niin, että tämän kuumuuden takia olisi koira päässyt vähän kuivumaan. Kokeilin nenää ja tuntui kuivalta. (Joidenkin eläinlääkärien mukaan kuonon kuivuus ei välttämättä kerro mitään, mutta mun mielestä meidän sessulla se on aina kostea.)

Kuva oikeasti tältä päivältä.

Harmaana ja/tai sateisena päivänä Koiruuden tavoittaa useimmiten mökistään,

minne se sujahtaa viettämään päivää.

Ja tänään oli harmaata, mutta sadetta ei vaan kuulunut.

Siitäpä alkoikin sitten Koiruuden nesteytys. Olen aiemminkin ripulin yhteydessä juottanut koiraa lääkeruiskulla ja se toimii, kun Koiruus antaa sillä juottaa. Nyt kuitenkin välähti sen verran, että keksin laittaa kippoon vähän raejuustoa (Koiruuden herkkua) ja siihen vettä sekaan. Ja hyvin tuntui maistuvat. Tällä kombolla on nyt sitten koiraa juotettu vähän lisää. Ja tuntuihan tuo piristyneen. Hieman haastavaahan ulkoilu on näillä keleillä, mutta aikaisin aamusta pystyy pienen lenkin kiertämään. Eikä Koiruuskaan tunnu haluavan pidemmälle lenkille, kun kaartaa useimmiten lyhyemmän reitin suuntaan. Mutta pakko vähän kuitenkin koittaa lenkkeillä, muuten Koiruus on iltaisin ihan täynnä virtaa.

Hetkeä aiemmin eräs pyöri jaloissa, että joko mennään!

Ulos ulos ulos!

Ja hei, tänään iltaulkoilun aikaan oli vain +32C,

joka viikonlopun kuumuuden jälkeen tuntui varsin inhimilliseltä.