NiiskNiisk!

Saatiinpas tällä viikolla vähän lisää sadetta. Ja sen sateen jälkeen rohahti luonnossa kaikki kasvamaan ja kukkimaan. Tai no, itse nurmikko vielä on aika kuivaa, mutta kaikki hiivatin rikkaruohot sieltä iloisesti puskee esiin! Hankittiin jonkin aikaa sitten ruohonleikkuri ja naapuri heittikin (ehkä osaksi vitsillä ja osaksi tosissaan), että hey c´mon, eihän täällä kukaan itse leikkaa nurmikkoa. Ei siis ole mitenkään epätavallista, että joku muu hoitaa piha-alueen. Vaikka meilläkin se oma leikkuri nyt on (ja todistetusti osa naapureista ajaa itse nurmen), niin tilattiin kuitenkin ensi viikoksi tyypit hoitamaan nurmikon ja pensaat kuosiin. Ehkä niitä on sitten itse helpompi ylläpitää, kun joku joka osaa asian on sen ensiksi tehnyt. Tai sitten jatkossakin pyydetään samat tyypit... (Vai ketä houkuttaa ajatus pihanhoidosta, kun ulkona on +40c lämmintä, käsi ylös?)

Kuvituksena toimikoon keskiviikkoiltainen ukkosrintama.

Keväisen sateen myötä ilmaantui myös ilmiö nimeltä allergia. Mistään kovin pahasta allergiasta ei ole kyse, mutta kovin ärsyttävästä sellaisesta. Menen aivan tukkoon, nenä vuotaa ja aivastuttaa koko ajajan. Oikeasti, koko ajan. Yleensä saan päivässä oireet kuriin, mutta se päivä meneekin sitten yleensä niiden oireiden helpottamiseen. Lauantaina ajatuksena oli aamulla suunnata kuntosalille, mutta eipä hirveästi innostanut lähteä, kun räkä valuu nenästä ja aivastuttaa. Mene nyt sitten sinne heilumaan painojen kanssa, pärskimään ja selittelemään, että joo hei ei mitään, tää on vaan allergiaa. Itsellä kun on tullut vähän sellainen mielikuva, että osa amerikkalaisista on aika pöpökammoisia. (Mikä sinänsä on mielestäni ristiriidassa sen suhteen kuinka moni amerikkalainen jättää kädet pesemättä wc-käynnin jälkeen.)

Jäätiin ihan rintaman reunalle,

mutta saatiin silti kevään eka severe thunderstorm warning.

 



 

Jossain vaiheessa tuli kyllä fiilis, että ehkä parempi siirtyä sisätiloihin.

 

Että niisk niisk ja punainen nenä.