Kesä, joko se meni?

Tai ainakin siihen viittaavia merkkejä on ollut ilmassa. Koulut alkoivat pari viikkoa sitten ja tämän viikon maanantaina oli Labor Day, joka täällä ´virallisesti´päättää kesän.  Meidän huushollissa syksyn tulon voi aavistella myös lähestyvästä metsästyskaudesta, jota varten M on viime aikoina käynyt tekemässä valmisteluja metsästysalueella.

Tästä pientä sievää aasinsiltaa voikin käpytellä aiheeseen Punainen Salama (tunnetaan myös nimellä Dodge). Jotenkin tässä kävi niin, että syksyn lähestyessä alkoi M puhumaan, että pitäisikö sittenkin hankkia joku suht edullinen metsästysauto. Kun jotenkin mystisesti kesän aikana autotalliin on kertynyt kaikkea metsästyskamaa, joka ei M:n mukaan "oikein mahdu tohon SUV:iin" (SUV eli sport utility vehicle eli suomeksi katumaasturi). Kaikkien kiemuroiden jälkeen (johon kuului mm. erään turkkilaisen papparaisen melkein onnistunut vedätys, murrr) pihaan ilmestyi siis pick up, tai texasilaisittain truck. Kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen jäätävän kokoinen truck, joka vaatii kaksi kaistaa mahtuakseen tielle, vaan hieman kompaktimpi versio. Toki bensaa tämäkin vie ihan kiitettävästi, varsinkin jos vertaa hybridiin ja dieseliin.

Siinä se nyt on.

Punainen Salama. Wroom wroom.

Sillä kuulemma olis kätevää käydä ruokakaupassa. Juuei kiitos.

Mä ihan mielelläni ajelen noilla muilla pihasta löytyvillä autoilla.

 

Syksyn tuloon viittaa myös kauppoihin ilmestyneet Halloween sekä, uskomatonta kyllä, Thanks Giving tavarat. Ensimmäistähän vietetään lokakuun lopussa ja toista marraskuun lopussa. Ei sinänsä, onhan nyt jo syyskuu...  Olisi ehkä vielä kivempi fiilistellä syksyä, jos lämpimät ilmat alkaisivat pikkuhiljaa väistymään. Mietittiin viime viikonloppuna josko oltaisiin syöty terassilla, mutta ei pystynyt, oli niin kuumaa ja hiostavaa. Oli miellyttävämpää syödä sisällä. Positiivista tosin on, että kyllä tässä vielä jossain vaiheessa syksyä tulee hetki, jolloin on mukava syödä ulkona. 

 





 

Varma syksyn merkki on myös se, että kaapista voi kaivella jotain pitkähihaista ja -lahkeista päälle, mutta tämä merkki saa vielä hetken odottaa. Shortseilla vielä mennään. Ja edelleen pitää muistuttaa itseään siitä, että päivisin UV-indeksi saattaa nousta sinne 9 tienoolle. Että hyvin saa vielä ihon kärähtämään, jos ei muista. Ja jotta ei allergikoille tulisi missään vaiheessa helpotusta, niin nyt alkoi kukkimaan joku heinä (nimeä en nyt millään muista), joka kuulemma kukkii ensimmäisiin kylmiin öihin saakka.  

 

Jotenkin viime vuosina syksystä on muodostunut aika, jolloin ikään kuin alkaa jotain uutta. Kesä on vietetty ja aloitetaan tai palataan arkirytmiin (mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoittaa). Sinänsä nurinkurinen ajatus, että nyt alkaisi jotain uutta, kun toisaalta mennään kohti vuoden loppua. Mutta näin täällä. Ehkä tällä ajatuksella jaksaa taas painaa läpi syksyn kohti joulua. Kaapeista on kaivettu kynttilät taas esille ja iltojen pimetessä niitä on jo kiva poltella. Ulkona on vaan iltaisin(kin) vielä niin lämmintä, että sinne on aika turha sytiä mitään palamaan. Olen jo yhdet sulaneet tuikun steariinit kaapinut lyhdyn pohjalta pois. Mutta kuten sanottu, niitä hieman viileämpiä kelejä odotellessa...



 





Krooh-pyyh.

Tämä nyt ei varsinaisesti liity aiheeseen,

mutta laitetaan nyt viikon Koiruus-kuva.

Sateisella säällä Koiruus pujahtaa mökkiinsä

ja pysyttelee siellä kunnes koittaa ruoka-aika.

 

Täytyy tässä alkaa pikkuhiljaa katselemaan vähän muutakin vaatetta kaapista kuin shortseja, sillä lähdetään käymään syksyisessä Suomessa. Alkujaan mun ei ollut tarkoitus lähteä Suomeen kuin vasta jouluna (Chicagosta oli jotenkin niiiin paljon iisimpää lentää Suomeen kuin Dallasista), mutta kun M:n pitää joka tapauksessa sinne lähteä niin päätin sitten lähteä mukaan. Ja ei sillä, päästään viimein tapaamaan sukuun syntyneet pikku-pojat!

 

Ja salmiakki-varastot on ihan finito!