torstai 3. syyskuuta 2015

Paluu, osa 2

Joskus aiemmin taisinkin mainita kuinka vaikeaa onkaan muistaa punnita hedelmät ja vihannekset jo siellä hevi-osastolla. Edelleen varsinkin banaanit jää helposti punnitsematta ja sitten kassajonossa olen se (ärsyttävä) asiakas, joka lähtee vielä omalla vuorollaan punnitsemaan ne banskut. Mutta lupaan parantaa tapani tämän asian suhteen.

Banskuista pankkitunnuksiin. Olin unohtanut kuinka kätevästi Suomessa voikaan hoitaa melkein asian kuin asian pankkitunnuksilla tunnistautumalla. Ja niitä tunnuksiahan on kulunut (kynä sauhuten käytettyjä yliviivattu), kun on pitänyt lisätä tai päivittää tietojaan sinne ja tänne. Osa asioista on tosin pitänyt hoitaa ihan perinteisesti puhelimitse ja onkin tullut mieleen, että olisi mielenkiintoista tietää, millä kriteereillä automaateista tulevat ohjeet tehdään. Yksi kriteereistä täytyy olla, että mitä monotonisempi ääni, sen parempi. Voi ankeus sentään. Pääasiassa asioiden hoitaminen on sujunut vaivattomasti ja olen saanut hyvin ystävällistä palvelua (vaikka olen kuullut monen moittivat suomalaista asiakaspalvelua). Mutta sitten on tahoja, joista on niin kovin vaikeaa tavoittaa oikeaa ihmistä ja minkä toiminta osittain on aikaansa jäljessä.

Muuton myötä olemme itse aikaamme sen verran jäljessä, sillä päätimme, ettei tv ole hankintalistan kärjessä. Ensin piti saada välttämättömimmät, kuten pesutorni ja imuri. Ja jotenkin se tv:n hankinta vaan siirtyi ja edelleen ollaan ilman telkkua. Uutiset ja jotkut tv-ohjelmat/sarjat ovat oikeastaan ainoat, mitä haluaa katsoa ja nekin tarvittaessa näkee netin kautta. Ja Jälkeläinenkin voi katsoa Pikku Kakkosen tabletilta. Mutta katsotaan miten pitkään tässä pärjätään ilman telkkua. Käykö niin, että syksy ja pimeät illan vetää sohvalle, josta olisi kiva katsoa muutakin kuin vastakkaisen seinän tapettia. (Vaikka ei siinä tapetissakaan mitään vikaa ole.)

Toinen kapistus mitä ei ole (eikä tule!) on mikroaaltouuni. Sen käyttö on ollut niin vähäistä, että päätin hyödyntää keittiössä olevan mikron paikan ihan toiseen käyttöön. Pari sellaista tilannetta on ollut, jossa ei ole tullut otettua huomioon sitä seikkaa, että sitä mikroa ei tosiaan ole. Liesi/ uuni on toistaiseksi hoitanut saman homman kuin mikro, vaikkakin hieman hitaammin, mutta kuitenkin.

Yksi ihan käytännön elämistä helpottanut seikka on ollut se, että kyllä Koiruuden kanssa eläminen on vaan niin paljon helpompaa täällä maaseudulla kuin urbaanissa lähiössä. Ja tuntuu, että itse Koiruuskin on tästä samaisesta seikasta nauttinut, kun voi aika vapaasti kuljeskella omalla pihalla ja useimmiten pääsee lenkille metsään tai peltotielle.

Aamulenkin maisemia.
 
Toinen käytännön seikka, joka ei varsinaisesti ainakaan helpottanut arkea, oli se, että kitkuteltiin yhdellä autolla niin pitkään kuin mahdollista. Tai no, tiukan paikan tullen harrastusauto on kaivettiin tallista esiin, mutta pääasiassa logistiikka hoidettiin yhdellä autolla. Ja mainintana sen verran, että asustellaan haja-asutusalueella, jossa kaksi autoa on aika välttämättömyys, sillä julkinen liikenne ei kovin läheltä kulje. Syksy tosin tuo tullessaan sen verran haastetta logistiikkaan, että autopolitiikka piti miettiä uudelleen. Että jos Yhdysvalloissa liikkuminen paikasta toiseen oli haasteellista ilman kahta autoa, niin ei sitä kyllä Suomessakaan kaikkialla tule yhdellä autolla toimeen. (Vaikka asuisikin lähellä pääkaupunkiseutua.) 


Lopuksi täytyy vielä mainita,
että tänä vuonna sain vatut poimittua melkein takapihalta.
Aika luksusta.
Ja aika kiva, kun koti on taas tässä.


1 kommentti:

  1. Kiva kuulla kuulumisia ja miten teilla on lahtenyt siella kotosuomessa elama sujumaan. Varmasti on asioita joiden kanssa joutuu totuttelemaan viela pitkaankin mutta moni asia varmasti on ihan nappituntumassakin. :) Mukavaa syksya teille. ja koiruudelle raapsuja.

    VastaaPoista