Sapattivapaa

Sapattivapaa on tarkoittanut sekä tätä blogia että vapaatani, joka alkoi jäädessäni työelämästä pois silloin yli kolme (!) vuotta sitten. (Siis mihin tää aika menee?) Suomeen palatessa ei todellakaan ollut itsestään selvää, että löytyykö töitä ja millaisella aikataululla. (Koska Suomessa ei ollut työpaikkaa odottamassa.) Keskustelin muutaman sosiaali- ja terveysalalla olevan ystäväni kanssa ja keskusteluista nousi esille varsin uudehko "ilmiö". Enää ei olekaan niin varmaa, että sosiaali- ja terveysalalta aina löytyy töitä. Kyllä se tämän hetken taloudellinen tilanne tuntuu sielläkin. Määräaikaisuuksia ei jatketa ja sijaisia ei oteta. Muuttunut tilanne näkyy myös avoimien paikkojen hakijoiden määrässä. En muista aiemmin törmänneeni tällaisiin hakijamääriin. Kilpailu on kovaa.

Mutta, ilokseni voin kertoa, että töitä löytyi (jopa yllättävän nopealla aikataululla) ja sapattivapaani päättyi. En enää palannut saman asiakasryhmän pariin, josta aikanani lähdin, vaan syyskuun alussa aloitin (tai jatkoin) vanhan tutun asiakasryhmän kanssa. Mielenkiintoista oli myös siirtyä yksityisen ja kolmannen sektorin jälkeen julkiselle sektorille, isompaan organisaatioon.

Jonkin aikaa olen miettinyt, mitä blogille käy. Innostus kirjoittamiseen on tässä pikkuhiljaa laantunut eikä aikaakaan enää ole samalla tapaa. (Työpäivä + työmatkat  + harrastukset lohkaisevat oman osansa päivästä.) Blogin yksi tarkoituksista oli dokumentoida sapattivapaani ja olemisemme Yhdysvalloissa ja molemmat ovat nyt tulleet päätökseensä. Pitkään olen roikottanut blogia sillä ajatuksella, että jos vielä jotain tänne raapustelisin. Mutta todellisuus on sen osoittanut, että aikaa ei enää yksinkertaisesti liikene tai halua käyttää tähän hommaan. Edelleen meillä on tv hankkimatta, kun ei sitä kukaan ehdi katsomaan. Ja toisaalta jotenkaan sitä ei (ainakaan tällä hetkellä) halua käyttää aikaansa tv:n katseluun. Että ei me ihan niin kiireisiä ihmisiä olla, että vapaa-aikaakin on. Sen vapaa-ajan käytön priorisointi on vaan ehkä hieman muuttunut.

Mietin yhdessä vaiheessa jopa uuden, hieman erilaisen blogin aloittamista ja loin sille jo oman pohjankin ja osoitteen, mutta se taitaa nyt jäädä odottamaan parempaa hetkeä. (Jos sellainen joskus eteen tulee.)

Tällä viikolla näin ensimmäisen kerran unta siitä, että olin jälleen toisessa Amerikan kodeista. Jatkumona unelle järjestelin tänään viimeiset paperit ja dokumentit ulkomailla olon jäljiltä. Ja luulen, että homma on nyt niin, että haikeudella sanon Sapattivapaalle hei hei ja poistun takavasemmalle.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!