Keskiviikkoaamuna meni koirulin kanssa kaksi tuntia läheisessä metsässä (forest preserve). Lähdettiin aamulla jo hieman ennen kahdeksaa ja tultiin kotia kymmeneltä (oli niin kiva syksyinen aamu). Sitten tulikin kiirus, kun oli tapaaminen sen englanninkielen opettajan kanssa klo 10:30. Mutta takaisin asiaan... Koiran kanssa kun käveltiin hiekkapolkua, kävi metsässä samalla aikamoinen rapina. Alueella on todella paljon oravia, jotka rapistelee metsässä menemään. Josta tulikin mieleeni, että muutama viikko sitten ajoin elämäni ensimmäistä kertaa autolla eläimen päälle. Yöks. Typerä orava, kun jäi siihen tielle poukkoilemaan edestakaisin. Olisi mennyt takaisin sinne mistä tulikin. Kyllä harmitti. Mutta asiaan... Tällä kertaa tosin koiruuskin jäi enemmän kuuntelemaan ja kuonottelemaan. No rapistelija selvisi myöhemmin, kun vähän matkan päässä tielle tupsahti peura. Siihen se jäi jonkun matkan päähän meitä katsomaan kunnes paineli takaisin metsään. Ja koiralle tuli kiire perään (koira tosin oli hihnassa, kuten alueella pitää olla).
Siellä se peura kököttää
(vasemmalla puolen mutkassa, jos jollain on vaikeuksia sitä havaita
erittäin laadukkaasta puhelimella ottamastani kuvasta, huom. sarkasmia)
Tarkkailija
Samalla reissulla nähtiin myös kojootti, joka meni samaisen tien yli. Sekin jäi siihen hetkeksi ihmettelemään ennen kuin paineli preerialle (kuvaa en hitsiläinen ehtinyt ottamaan). Itseasiassa myös tällä meidän asuinalueella pyörii kojootti. Viime viikolla yksi suomenvieraista näki iltasella, kun kojootti meni naapurin pihaan. Ja joku rouva oli myös varoitellut kojootista, kun on pieni koira. Olisiko ollut se samainen Kelju K. Kojootti, joka levitteli jonkun naapurin roskat tuonne takapihalle... Aamuisen luontohavainnoinnin päätteeksi tuli vielä nähtyä tikka. Ilmeisesti aamuinen lenkki ei koiralle riittänyt, kun alkuillasta vielä hinkui lenkille. Loppuillan olohuoneen lattialta kuuluikin sitten kuorsausta (en minä!).
Tuhistelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti