Ilmassa on huijauksen makua, vai onko?

Yksi pieniä haasteita osoittatunut seikka Jälkeläisen täällä olossa on ollut ruoka. Sehän on vähän erilaista kuin Suomessa, jopa kaurahiutaleista lähtien (ainakin Jälkeläisen mielestä). No, kehiin on pitänyt heittää mielikuvitusta ja ehkä myös hieman pientä huijausta...

Aamusin meillä on kaurapuuroa ja ensimmäisenä aamuna Jälkeläinen ilmaisi sen olevan erilaista ja meinasi jäädä syömättä. Mutta nyt, vaihtelevalla suosiolla tosin, puuroa jo menee. Hyvähyvä. Käytössä on ollut edellisen pikku-vieraan testaama, hyväksi koettu kikka, missä puuroon lisätään kuivattuja karpaloita (on muuten hyviä!) ja jokaiseen lusikalliseen otetaan sekä puuroa että karpalo. Yhtenä päivänä keitossa oli bataattia ja sen kanssa ei edes paljoa tarvinut käyttää mielikuvitusta. Keitto upposi hyvin, kun kerroin sen olevan halloween-keittoa ja bataatin olevan perunan kaveri. Kalkkunapullien kanssa meinasi iskeä kriisi, kun kerroin  että ne on kalkkunasta. No, muutin hieman kertomusta ja sanoin niiden olevan prinsessa-lihapullia (pullataikina kun raakana on sellaista vaaleanpunaista) ja hyvin upposi. Prinsessa lihapullien kanssa oli tarjolla butternut squashia, jonka nimeä en suomeksi tiedä (ja en netistäkään löytänyt), mutta se on ns. talvikurpitsa. Rohkeasti Jälkeläinen sitä maistoi ja sanoi sen olevan ihan hyvää. Juteltiin, että se on porkkanan ja bataatin "kaveri" ja sitä voi siis ihan hyvin syödä. Jälkeläinen nimesi sen "palsternakaksi". Koska havaittavissa on ollut pientä epäluuloa kurpitsaa kohtaan ruoka-aineena, päätin puhua vain "juureksesta" (siis oikeasti en edes tiedä mihin kurpitsat luokitellaan).

Butternut squash

Olen myös itse aikoinaan joutunut ruokahuijatuksi. Lapsena en pitänyt poron- ja hirvenjauhelihasta jostain syystä, mutta niitä meillä sattui olemaan ja niistä äiti teki ruokaa. Ja yritti huijata mua syömään. Tosin olin sen verran vanhampi, että tajusin sen viimeistään ruokaa maistaessa. Sitä en kyllä muista, että söinkö silti ruuan...? Ehkä äiti muistaa. Mutta ajatus on se, että kuitenkin erilaisia ruokia on hyvä oppia syömään. Tai ainakin maistamaan. Millä nimellä se syötävä tai maistettava asia sitten kulkee, onkin sitten eri juttu. Vai onko? Tosin itse en edelleenkään kykene syömään sieniä (paitsi kanttarelleja kermakastikkeessa), vaikka olen yrittänyt opetella. Mutta ei, ei pysty.

Viime viikonloppuna käytiin kokeilemassa vaihteeksi yhden toisen meksikolaisen ravintolan ruokia ja ainakin fajitakset oli hyviä (ja annokset aika mättökokoisia). Jälkeläinen tosin pysyi kanaa ja ranskalaisia linjalla, mutta maissilastuja maisteli. Pari päivää ravintolareissun jälkeen Jälkeläinen kysyi, että "mitä se milk foor höör tarkoittaa". Hehee! Tarkkaan on siis kuunneltu, mitä M:n kanssa puhutaan. Kerrottiin, että se tarkoittaa maitoa hänelle ja niinhän sitä ollaan sanottu, kun on tilattu ruuan kanssa juomista.

Perjantaina ei jaksanut alkaa laittamaan lounasta kotona, joten hurautettiin jälkeläisen kanssa lounaalle. Yleensä siis syödään kyllä kotona, mutta tänään jotenkin laiskotti. Onneksi tästä läheltä löytyy lounaspaikkoja, joista löytyy ihan terveellisiäkin (ja ravintoarvoltaan hyviä) lounasvaihtoehtoja, myös lapsille.

Huomenna tulee M:n vanhemmat (SAS siis lentää ainakin toistaiseksi...) ja sitä varten aloitetaan laittamaan Jälkeläisen piirrustuksia esille omaan huoneeseen. Voi sitten huomenna pitää isovanhemmille taidenäyttelyn. Mukavaa viikonloppua!