lauantai 10. elokuuta 2013

Löysä laatikko

Tiedossa on ollut hetken aikaa, että tuo meidän tien varressa kököttävän postilaatikon itse laatikko-osan kiinnitys on hieman päässyt löystymään. Saimme asiasta tällä viikolla posteljoonilta asiakaspalautetta.

Tiedetään tiedetään...
 
M laittoi tiedustelua talkkarille, että voidaanko itse tehdä asialle jotain vai pitääkö tätä(kin) varten kutsua handyman (kirosana!) paikalle. Kun jokseenkin on hieman epäselvää, että mitä tässä voi/ saa itse tehdä ja mitä ei. Puuuuh... Talkkari vastasi, että hoitaa asian. Kunnes eilen...
 
Laatikko jäi posteljoonin käteen ja sitä myöten päätyi maahan. Great.
 
Jos olisin ehtinyt, olisin juossut pihaan huutamaan sorryt posteljoonille. Kieltämättä vähän hävetti käydä noukkimassa posti maassa olevasta laatikosta. Onneksi oli hieman aurinkoinen päivä, niin saatoin aurinkolasit päässä hakea postin. (Ihan kun lasit olisi tehnyt näkymättömäksi tai vaikeammin tunnistettavaksi...) Laitoin M:lle viestiä töihin, että noni, nyt se laatikko sitten tippui. M meinasi, että asialle on tehtävä jotain. Mikä sinänsä, talkkarin käyttämän handymanin tehokkuuden tuntien, oli ihan järkevä ajatus. (Ei millään pahalla.) M töiden jälkeen kävi ruuvailemassa laatikon paikoilleen. Meni ehkä 5 minuuttia. Ja vaihtoi vieläpä uudet ruuvit vanhojen ruostuneiden tilalle (my hero!). Ihan sama olisiko se oikeasti ollut handymanin homma vai ei. M pohti, että oltaisiinkohan me saatu seuraavan kuun vuokraan alennusta, jos se olisi samalla korjannut muidenkin naapureiden repsottavat postilaatikot.
 
Samalla viestin vaihdolla talkkarin kanssa saatiin muuten sovittua, että ensi tiistaina klo 11 am handyman tulee uusimaan kylpyhuoneen silokonisaumat. Ihan pienesti uskalsin tuuletella (wuhuu), kun projekti nytkähti hieman eteenpäin (vastahan tässä on 4 kuukautta odoteltu jotain tapahtuvaksi), mutta isommin tuulettelen sitten vasta, kun ne saumat on vihdoin ja viimein uusittu. Pieni skeptikko minussa vielä epäilee, että näinköhän...
 



2 kommenttia:

  1. Tosi usein tollaset pienet korjausprojektit yms tuntuvat tosi isoilta ja vaativat lopulta 5 minuuttia. Minullakin ehti yksi kattolamppu lojua kolme kuukautta sängyn alla ennen kuin toissapäivänä sain sen vihdoin ruuvattua kattoon. Pidättelevä tekijä oli, että katossa ei ollut ruuveja, vain kasa epäselviä sähköjohtoja, mutta kun vähän johtoja katsoi ja asiaa googlaili (ja lähetti Facebookissa viestiä sähköinsinööri-isälle että "mitä tälle keltavihreälle johdolle pitäisi tehdä"), niin homma oli helppoakin helpompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sen sellaisen rukkaset tippuu- fiiliksen tuo se, kun tuntuu, että vähän joka juttuun pitäisi joku handyman kutsua paikalle tekemään sitä ja tätä. Siitä sitten tulee epäröintiä, että mitä tässä kämpässä saa itse korjailla ja laitella ja mitä ei.

      Ai niin, meillä on edelleen yksi kattolamppu vaihtamatta, kun se on niin pirskaleen korkealla, että tarvisi tikkaat...

      Poista