Tikusta asiaa

Tai oikeastaan puukaiteesta. Mä olen koko kesän ihmetellyt erästä tapahtumaa tuossa meidän terdellä. Alkukesästä ihmettelin, että mitä yksi mehiläinen oikein touhuaa tuossa puukaiteella. Se aina lentää pörähti siihen sujahti kaiteen alle ja hävisi! Kurkistelin ja katselin ja ei, en löytänyt (päälle päin) näkyvää pesänalkua. Keskikesällä ihmettelin terdelle ilmestynyttä puusipellystä, jota oli aina yhdessä ja samassa kohtaa. Kunnes koin ahaa-elämyksen. Kolo puukaiteen alla, jota olin luullut koko kesän ruuvin reiäksi (!), olikin ta-daa, mehiläisen pesäkolo! Tarkemmin luulisin kyseessä olevan Eastern carpenter bee, joka tekee pesän puun sisälle (tässä tapauksessa siis tuohon puukaiteeseen).

Pesäkolonen

 

Ja sieltä tullutta puusipellystä

 

Mehiläisistä ihan toiseen juttuun, mikä tuli mieleen. Tai oikeastaan pisti silmään (näin mehiläisteemassa pysyen, hehee). Tiedättekö sen jutun, kun joku "tää nyt olis tässä vaan väliaikaisesti"-ratkaisusta pikkuhiljaa tuleekin pysyvä ratkaisu, kun jotenkin se asia jää vaan ratkaisematta (lue: roikkumaan). Meillä se on tämä:

 

Mä nyt laitan tän kirjan tähän boxin alle väliaikaisesti....

 

Meillä tv:n paikka määräytyi seinässä valmiina olevan telineen sekä seinästä tulevien johtojen mukaan. Toisin sanoen, tv on takan yläpuolella ja takan reunalle ei ole mitenkään mahdollista saada minkäänlaista boxia pysymään ilman lisävirityksiä. Joten reilu vuosi sitten, M nappasi yhden kirjan boxin alle tueksi ja siihen se sitten jäi. Yksi päivä ihmettelinkin, että missäs mun yksi kirja on... Kunnes muistin, että ai nii... (Jos joku miettii, niin kysessä on Richard Bachin teos Seuraa minua.)

 

Lämpimät ilmat toistaiseksi jatkuu, mutta kauppoihin alkaa jo puskemaan syksyn juttuja. Tällä viikolla muutamaan sisustuskauppaan oli tullut jo Thanks Giving-tavaraa. Niin no, onhan kyseinen päivä jo marraskuun lopulla. Ja tietty ensin vietetään lokakuun lopulla Halloweenia, joten sitäkin juhlaa varten tarvitaan kaikkia juttuja. Sen verran syksyn tuloon tässä on jo asennoiduttu, että muutamia kynttilä-juttuja on tullut hankittua.

 

Todella haasteellista on ollut löytää kynttilöitä, jotka palaisivat siistin tasaisesti

eikä niin, että kynttilän sydän vain vajoaa syvemmälle. Testissä taas yhdet kynttilät.

Tällaisia kynttilänjalkoja olen havitellut jo pitkään ja nyt sellaiset sattui eteen ja vieläpä -20 %.

Kynttilät ostin sitä Halloweenia varten. Ehkä käryyttelen niitä jo aiemmin.

 

 

LISÄYS 9/2/13:

 

Jenni tuolla kommenttiboxissa tiedusteli, että miten elämä mehiläisten kanssa jatkui ja tajusin, että niin tosiaan, stoorin loppu jäi kertomatta. Mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei tarinaan liity. Mehiläiset vain hävisivät. Ja ilman häätötoimenpiteitä. Tai no, pari kertaa tungin purkan pesäkolosen suulle, mutta ei se tuntunut ketään hidastavan. Sen läpi oli vaan puskettu ulos. Arvoitukseksi jäi montako mehiläistä kolosta tuli ja mihin aikaan ne oikein sieltä mönkivät ulos. Koskaan en päässyt moista tapahtumaa todistamaan. Ehkä ensi keväänä uudelleen?