Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

Tai ainakin jotain sinne päin.

Muuttoa ajatellen tehtiin M:n kanssa mielestämme aika hyvät suunnitelmat sekä etukäteisvalmistelut, jotta muutto sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Edelliskertaan verrattuna nyt oli huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa esimerkiksi tehdä sähkö- ja kaasusopimukset (kiitos yhdysvaltalaisen sosiaaliturvanumeron). Ja jo sopimuksia tehdessä osattiin varautua siihen, että ekat laskut ihan perinteisesti paperisina kitoos. Ne on tärkeitä papereita siinä vaiheessa, kun pitää todistella residenssiä (eli sitä että asut ko, kunnassa/ osoitteessa). Niitä tarvitaan ainakin, kun vaihdetaan Illinoisin ajokortit Teksasin malliin. Ensin tosin pitää (ainakin ohjeistusten mukaan) odotella, että on asunut 30 päivää Teksasissa. Edit: Ohjeistuksen toki olisi voinut lukea huolellisemmin läpi, odottelu nimittäin koskee niitä, joilla ei olevoimassa olevaa ajokorttia mistään osavaltiosta.

Tää nyt niinkun vaan nauttis tästä ihanasta auringon lämmöstä.

Touhutkaa te muut.

Osoitteenmuutos tehtiin ehkä vähän turhan myöhään, mutta ainakin paikalliset postit ovat jo alkaneet kulkea. Jännityksellä odotan, millainen röykkiö postia vielä on mahdollisesti Illinoisin suunnalta tulossa... (Jos tulee.) Sähkö- ja kaasusopimukset tehtiin ajoissa ja vain kaasun kytkemistä piti odotella viikonlopun yli. Tässä asiassahan ei oltu otettu huomioon (tai ainakaan mä en edes tajunnut moista ajatella) mahdollista kelin viilenemistä, joten kuten jo edellisessä tarinoinnissa kerroinkin, pari päivää pidettiin taloa lämpimänä sähkölämmittimien avulla. (Talvi yllätti suomalaiset, hehee...)

Muuttorekka ei tullutkaan ihan niin nopeasti kuin oltiin ajateltu. Optimisteina ajateltiin, että varmaan maanantaina rekka kaartaa pihaan (ja kiitospäivään mennessä on uusi koti kunnossa). Juu, no se oli keskiviikko, kun rekka tuli. Toisaalta, tähänkin oltiin varauduttu ottamalla riittävästi vaihtovaatetta mukaan. Joten ei suurempaa kriisiä. (Toki jossain vaiheessa ulkoruokintakin alkaa tökkimään ja huomaa haaveilevansa omalla liedellä porisevasta aamupuurosta...)

Sen sijaan kriisin paikka meinasi olla kodinkoneiden (pesukone, kuivaaja + tärkein, jääkaappi) toimitus. Edellisellä viikolla sain soiton eräältä nimeltä mainitsemattomalta kodinkoneiden toimittajalta (murrr!) ja sovin toimituksen seuraavan viikon maanantaiksi. Sunnuntai-iltana soittelin toimitusaikaa ja selvisi, että koneet toimitetaankin vasta tiistaina, että soittele maanantaina toimitusaikaa uudelleen. Ärh. Maanantai-iltana uusi soitto ja selviääkin, että seuraavana päivänä koneista voidaan toimittaa vain 2/3, että jääkaappi tulee vasta keskiviikkona. Okei. Tiistaina kuivuri ja kone tuli melkein ajallaan (lue: 2,5h odottelun jälkeen) ja soittelin jälleen jääkaapin toimitusaikaa. Ote puhelinkeskustelusta:
- Ma´am we´re not able to deliver all your orders. We can deliver the fridge on Friday.
- I´m sorry? On FRIDAY?
- Yes ma´am.
- No no no, I need that fridge tomorrow.
- Yes, but the fridge is not in the stock yet. It will be there on Friday.
- Are you sure? In the store they told us that this model is in the stock and it´s ready to deliver.
- No ma´am, the fridge is not in the stock before Friday.
- But I´m NOT going to be without a fridge on Thanks Giving.
Puhelinkeskustelu päättyi siihen, että peruin koko tilauksen, sillä en todellakaan aikonut enää jäädä odottelemaan jääkaappia, jonka malli valittiin ihan sillä perusteella, että sitä oli valmiina varastossa. Hetken aikaa pohdittiin mitä tehdä, kunnes ajettiin muualta ostamaan uusi jääkaappi. Nyt meillä kököttää keittiön nurkassa, ah ihana, jotenkin 80-lukua henkivä jääkaappi. Mutta hei, toimii!

Sittenhän tässä vielä osui kohdalle sellainen juttu, että piti käydä jälleen vähän hyödyntämässä Ikean tarjontaa tv-tason merkeissä ja kotona huomattiin, että kappas vaan, kaikki ruuvit ynnä muut puuttuu kokonaan. Ja ei muuta kuin uudelleen Ikeaan. Samalla huomasin, että mitäs mitäs, tv-tasohan oli mallia jo-kerran-palautettu, joten samalla reissulla vaihdettiin koko höskä ihan ei-kertaakaan-palautettuun-version. Mutta hei, hyvä tuli!

Lopuksi vielä juttua aiheesta eikö yhdestä kerrasta voisi oppia. Edellisessä muutossa havaitsin, että muuttolaatikoissa käytetään pehmusteena yms. paljon paperia. Korjaan: erittäin paljon. Ja sinne paperin sekaan helposti hukkuu tavara jos toinenkin. Viimeksihän yksi onneton puinen kirahvi hukkui jonnekin sinne paperin joukkoon. Ilmeisesti en edellisestä kerrasta oppinut, että käy laatikot huo-lel-li-ses-ti läpi ja poista aina jo läpi käydyt paperit. No arvatkaan toiminko näin. Juujuu... Sydän meinasi pysähtyä, kun havaitsin, että eräs hyvin tärkeä valokuvakollaasi on nyt jossain. Apua.

Kahlasin paperi ja pahvilaatikko kasoja läpi melkein itkua tihrustaen.

Vähän oli sellainen etsi neulaa heinäsuovasta fiilis...

 

Kunnes! Etsintä tuotti tulosta.

Kiitospäivän teemaan liittyen, olin erittäin kiitollinen,

että kyseinen valokuvakollaasi löytyi.

Kyseessä nimittäin oli kuvat, jotka isäni kävi otattamassa ennen kuin meni armeijaan.

(Tähän voisi viisastella, että mitäs olen ottanut jotain noin korvaamatonta mukaani valtameren toiselle puolen, mutta hei, ei kaikkea halunnut varastoonkaan tunkea.)

 

Summa summarum: Aina tulee yllätyksiä. Etukäteisvalmisteluista- ja suunnitteluista huolimatta. Ainakin meidän kohdalla. Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan!