Ulkomailla

Reilu kolme viikkoa sitten M oli suuntaamassa Kanadaan työreissulle ja päätettiin yhdistää samaan syssyyn pitkä viikonloppureissu. Välittömästi iski ihan holiday-fiilis, kun tajusin, että mähän lähden ulkomaille! (hymiö) Tässä parin viime vuoden aikana "ulkomaanreissut" kun on lähinnä suuntautunut koti-Suomeen. Ennen lähtöä piti ihan tosissaan muistuttaa itseä siitä, että nyt mennään Yhdysvaltojen rajan yli, eli passi mukaan. Yhdysvaltojen sisällä lentäessä kun paikallinen ajokortti käy henkilöllisyystodistuksena. (Ja monesti se on myös jotenkin yksinkertaisempaa käyttää passin sijaan.) (Tosin nykyinen Teksasin ajokortti suorastaan huutaaa, että tämä henkilö tässä on alien! Vaikkakin ihan laillinen sellainen.)

Lähdimme siis Torontoon (joka muuten on Kanadan suurin kaupunki väkiluvultaan), josta olimme etukäteen kuulimme, että "se on aika jenkkimäinen kaupunki". No väliäpä tuolla, pääasia kuitenkin oli käydä vähän reissussa ja nähdä muutakin kuin tätä Dallasin suburbia. Hotelli valikoitui perinteisesti kriteerillä kävelymatkan päässä keskustasta, jotta autolla sompailun pystyi jättämään minimiin. Auto kuitenkin päädyttiin vuokraamaan, sillä viikonloppuna ajeltiin Niagara Falls:lle tsekkaamaan ne vesiputoukset.

Toronton maamerkki CN Tower

 

Tornissa oli yhdessä kohtaa lasilattia, jonka päälle sai mennä ihmettelemään.

Itselle iski jonkinasteinen kammotus ja hirveästi ei tullut alaspäin kurkittua, vaikka ehdin käydä Chicagossa ainakin kolmesti Willis Towerin Skydeckin Ledgellä.

 

Vaikka Toronto on siinä Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan läheisyydessä, oli kaupunki silti mielestäni paljon eurooppalaisempi. Jotain jenkkimäistäkin oli, sillä välillä unohti olevansa Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella, mutta silti, jotenkin eurooppalaisempi... Ehkä asiaan vaikutti, että keskustassa ja sen reunamilla tosiaan asui ihmisiä ja kaupunki oli elävä. Lisäksi Kanadassa on käytössä SI-järjestelmä, eli mittayksikötkin olivat näin metrijärjestelmään tottuneelle varsin tuttuja. Bongasin jopa muutaman (eurooppalaisen) vaateliikkeen, joihin en ole Yhdysvalloissa törmännyt. (Ja kävin tietty heti vähän hypistelemässä. Tosin poistuin liikkeestä tyhjin käsin, toisin kuin M, pöh.) Kanadan toinen virallinen kieli on ranska, joten kaikki oli sekä englanniksi että ranskaksi. Puheensorinassa tuntui kuuluvan aika tasaisesti molempia kieliä. Kanadan dollareita (CAD) ei taidettu vaihtaa ollenkaan, joten luottokortilla mentiin. Paitsi Niagara Falls:lla muuten kävi myös Yhdysvaltojen dollari. Mikä sinänsä oli kätevää, niin ei tarvinnut maksaa muutaman dollarin parkkimaksua kortilla. (Lisäksi USD kävi ainakin Starbucks:ssa.)

Niagaran putoukset ovat sekä Kanadan että Yhdysvaltojen puolella.

Kuvassa Yhdysvaltojen puoli sekä silta, jota pitkin voi rajan ylittää.

Putousten ympärille on kaikenlaista tarjontaa turisteja varten,

mutta tyydyttiin ihailemaan putouksia sekä nauttimaan aurinkoisesta

päivästä ilman sen kummempia toimintoja.

 

Kanadan puolelta pääsi lähelle putouksen reunaa

 

 

Kanadasta lähtiessä maahantulo Yhdysvaltoihin tehdään jo Toronton lentokentällä, joten aikaa on hyvä varata hieman normaalia enemmän. Lisäksi ensimmäistä kertaa olin lentokentällä tarkastuksessa, jossa ilmeisesti tutkittiin mahdollisia räjähdeainejäämiä käsistä. (Ja siihenkin jonottaessa sekä itse hommassa meni aikaa, jota on siis hyvä varata...)

Torontosta Dallasiin lento normaalisti kestää noin kolmisen tuntia, mutta tällä kertaa matkaan kului 7.5 tuntia. Noin tunti ennen Dallasiin saapumista lentokapteeni kuulutti, että DFW:n lentokenttä on hetkellisesti suljettu kovan ukkosmyrkyn vuoksi ja koneessa ei ole riittävästi polttoainetta kentän yllä odotteluun. Teimme siis välilaskun Louisianaan, jossa kone tankattiin. Samaisella kentällä oli muutama muukin kone tankkaamassa, joten odottelimme tovin jos toisenkin. Kun kone oli saatu tankattua, odottelimme vielä tovin jos toisenkin vuoroa kiitoradalle. Lisäksi kone joutui säärintaman vuoksi kiertämään etelästä, joten lento kesti vielä 1.5 tuntia Louisianasta. Ja DFW:n kentällä sitten vielä odoteltiin tovi porttia. Sanotaanko näin, että kun vihdoin pääsin ulos koneesta, sain laukkuni, pääsin autolle ja ajoin kotiin, niin olin aika poikki. Koiruuden hoitajat onneksi laittoivat viestiä, että Koiruus on jo yöunilla, mene kotiin ja tule hakemaan se vasta seuraavana päivänä. ❤