Asiaa tuumaustauosta

Asiahan on (tai oli) niin, että tälle mun "tuumaustauolle" oli ihan oikeakin syy. Totta oli se, että tarinointi ei oikein sillä hetkellä luistanut. Mutta. Toinen syy oli se, että valmistelin Pääsiäisreissua Suomeen ja aikaa ei hirveästi ollut. Ja lisäksi tiesin, että Suomessa ollessani kaveripoppoo tulee kokoontumaan ystäväni E:n luona ja päätettiin E:n kanssa järjestää muille kamuille pieni yllätys. En siis kummemmin mainostanut Suomessa oloani, jotta pääsisin yllättämään kamut. Ja toisaalta joululoman pura-pakkaa-reissun jälkeen halusin viettää vähän vähemmän hektisen reissun ja vain oleilla. Silti ihmeesti päivät täyttyivät kaikenlaisesta mukavasta ohjelmasta.

Ilmeisesti olen kehittynyt pakkaajana, sillä mukaan lähti suhteellisen vähäinen garderoobi.

Tällä kertaa matkasinkin yksin, sillä M jäi tekemään töitä Usaan.

 

 

Lapsi, 31-vuotta, tilasi vanhemmiltaan kaupasta Kindereitä.

Ja yllätyksenä tuli mm. naali.

Pitkäperjantaina meillä oli perheruokailu sisareni luona.

Sisareni anoppi tekee maailman parhaita karjalanpiirakoita ja niistä saimme jälleen nauttia. Seuraavana aamuna aamupalaksi tietty oli piirakoita.

 

Ja mämmiä jälkiruokana ja alkuruokana ja välipalana ja maidolla ja vaniljakastikkeella ja...

 

Metsälenkki koiran kanssa.

 

 

Pääsiäseen mahtui myös vanhojen valokuvien katselua.

 

 

Onnistuin pitämään oleiluni salassa ja suunniteltu yllätys onnistui varsin hyvin. Koska ystäväni ovat suhteellisen äänekästä sakkia (normaalia on, että kaikki puhuu yhtäaikaa ja kovaa), voitte kuvitella sen desibelien määrän, kun yllätykseksi olinkin myös ystävämme E:n luona.

Aurinkoinen kakkuhetki E:n kanssa.

(Pääsiäislomani oli ilmeisen herkkuttelupainotteinen...)

 

Sen lisäksi, että kävin Suomessa viettämässä Pääsiäistä, tarkoituksena oli samalla reissulla ottaa Jälkeläinen mukaan Usaan muutamaksi viikoksi. Kööpenhaminassa lento Chicagoon oli n. 2 tuntia myöhässä, joten meillä oli varsin ruhtinaalliset 4 tuntia aikaa vaihtaa konetta. Passin tarkastuksen jälkeinen alue oli varsin kuivahko. Tai no, olihan siellä yksi Seven eleven. Jälkeläinen oli varsin kiinnostunut alueella olevasta vesilähteestä, joten sitä ihmetellessä saatiin aikaa kulumaan.

 

 

Jälkeläinen halusi heittää kolikon lähteeseen ja kertoi myöhemmin,

että oli samalla toivonut, että päästäisiin pian lentokoneeseen.

 

Chicagossa maahantulosta selvittiin aika todella nopeasti, sillä samaan aikaan ilmeisesti ei ollut tullut muita koneita. Ja yksi virkailijoista tuli poimimaan meidät keskeltä jonoa suoraan tullivirkailijan luo, mikä oli varsin mukavasti tehty. Seuraavien muutamien viikkojen ajan meidän ja Koiruuden lisäksi ohjelmistosta vastaa myös Jälkeläinen.

 

 

p.s. Tällä kertaa Suomeen mennessä varustauduin siihen, jos matkalaukku ei mahdollisesti tulekaan samalla lennolla. Vaikka Arlandassa koneenvaihto oli aika tiukka, silti tapasimme laukkuni kanssa Helsingissä. Ja SAS:n korvauksetkin oli napsahtanut tilille ennen Pääsiäistä. Positiivista!