Welcome home!

Viime aikoina eräs seikka on kiinnittänyt huomioni ja laittanut miettimään asiaa. Itseasiassa jo ennen Suomen reissua eräs koiratuttavani kysyi, että kaipaanko kotiin (do you miss home?). Vastasin tälle tuttavalleni, että kotini on nyt täällä, mutta Suomeen kyllä kaipaan joskus. Tuttavani kommentti vastaukseen oli, niinpä, ehkä hieman väärin aseteltu kysymys.

Viikko sitten, kun saavuimme Jälkeläisen kanssa Chicagon lentokentälle, kentällä oli virkailija, joka kertoi lennon myöhästymisestä johtuvista uudelleenjärjestelyistä. Viimeisenä virkailija sanoi, että ne, jotka jäävät Chicagoon: Tervetuloa kotiin! (welcome home!)

Viime viikolla kävin salilla pitkästä aikaa suht aikaisin aamusta ja yhtenä aamuna törmäsin siellä salituttavaani, jonka kanssa useasti ollaan siellä samaan aikaan. Salituttavani oli huomannut poissaoloni ja sanoikin, ettei ole nähnyt minua pitkään aikaan salilla. Vastasin, että olin ollut Euroopassa pari viikkoa. (Olen huomannut, että toisinaan on helpompi sanoa olleensa Euroopassa kuin alkaa selittämään, että Suomessa. Siellä ylhäällä pohjoisessa... Ei, meillä ei ole jääkarhuja...) Salituttavani kommentoi tähän iloisesti, että siinä tapauksessa, tervetuloa kotiin! (in that case, welcome home!)

Viime viikko oli harmillisen sateinen, joten päivät Jälkeläisen kanssa sujui melkeinpä kirjaimellisesti kotona. Viikon aikana meillä oli täällä mm. kahvila, jossa tarjoiltiin legoista tehtyjä pikkuleipiä. Myöhemmin legot taipuivat ankkaperheeksi.

Ankkakaksoset

Viikonloppuna onneksi aurinko vihdoin näyttäytyi ja päästiin ulkoilemaan enemmän. Lauantaina lähdettiin koko poppoo Blackwellin jousiradalle. M:n kanssa ammuttiin nuolia muutamat kierrokset ja Jälkeläinen sillä aikaa kehitti itselleen leikkimistä.

p.s. Jottei koti-Suomi ihan pääsisi unohtumaan, nököttää koneen vieressä viime vuoden esitäytetty veroilmoitus. Ei muuta kuin lisäyksiä tekemään...