jota jatkui yli vuorokauden. Sen lisäksi tuli ukkosia ja tulvia.
Tiedossa on siis jälleen kerran Chicagolandin luonnonilmiöiden kummastelua.
Säärintamien kohtaaminen
Keskiviikkoaamuna alkoi aikamoisen ukkostamisen saattelemana sade, jota jatkui torstaille saakka. Torstaiaamuun mennessä takapihalle oli ilmestynyt iso lammikko ja vastapäisen naapurin nurmikentälle joki. Tämän reilun vuorokauden aikana kävin välillä tarkistamassa kaikkien huoneiden katon rajat, sillä moisella sateella saatta tulla jo vuotoja (kääks!). Tai näin Alakerran Mies meitä viime kesänä valisti. Ja minähän sitten tarkkailin tilannetta. Lopulta torstaiaamupäivänä sade lakkasi, mutta joet sekä katuojat- ja viemärit vielä tulvi. Meidän onni tässä tilanteessa oli se, että ei asuta ihan maan tasossa tai meillä ei ole asuintiloja maantason alapuolella, joten pelkoa sisätiloihin tulvivasta vedestä ei ollut. Siinä mielessä olimme onnekkaita. Moni ei ollut.
Torstaina tässä vaiheessa tiellä ei enää ollut vettä eikä viemärikään enää pulputtanut vettä NIIN paljon kuin keskiviikkoiltana. Koiruuskin oli huojentunut tilanteesta (edellisenä iltana tielle tulvinut vesi kun aiheutti suurta hämmennystä sekä tassujen kastumista).
Sen lisäksi, että vettä satoi ihan kiitettävästi, tuli rintaman mukana useita ukkospilviä. Ukkonen käytännössä jylläsi melkein koko ajan. Yksi pilvi kun oli mennyt ohi, oli jo toinen tulossa. Keskiviikkoaamuna ukkonen jyrähti niin, että lasit vain helisi kaapissa (ja en muuten yhtään liioittele asiaa). Keskiviikon ja torstain välisenä yönä M:n kanssa molemmat herättiin, kun taas ukkonen paukahti ihan tässä yllä. Kävin katsomassa heräsikö Jälkeläinen, mutta tuo nukkui ihan sikeästi. Samalla hiippailin tarkistamassa onko mahdollisia vuotoja katonrajassa (lähinnä jännitti kattoikkunan tiivisteiden pitävyys). Loppuyö tulikin nukuttua vähän huonosti, kun oli aika kova jylinä ja salamointi. Vähän ennen viittä taas kävi sellainen pamaus, että oltiin varmoja, että sähköt meni. Salama iski läheiseen sähköpylvääseen ja siinä se savutti kaatosateen keskellä. Meillä ihme kyllä pysyi sähköt. Ilmeisesti salama oli iskenyt ihan kunnolla, koska torstai-iltana sähkömiehet kävivät vaihtamassa molemmat muuntajapömpelit pylväästä. Kyseinen pylväs on aiemminkin kokenut kovia, sillä viimeksi viime kesänä siitä ukkosella kärähti toinen muuntajapömpeleistä.
Laitoin jo aiemmin keväällä talkkarille sähköpostia siitä, kun kaikki rännit on niin täynnä moskaa, että vedet tulee yli. Alkukeväästä, kun lämpötila meni vielä pakkasen puolelle, oli aamuisin varsin mukavaa liukastella ulkorappusia alas, kun ränneistä yli tullut vesi oli jäätynyt rapuille. Perjantaina aamupäivästä vihdoin koitti se päivä, kun työmiehet tulivat putsaamaan kaikkien rännit. Sehän olikin hyvä nyt näin rankkasateiden jälkeen... Mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti