Muuton hyviä puolia

Muuttaminenhan yleensä on aika tuskaista hommaa (ainakin mun mielestä). Ihan jo ensinnäkin, kun pitää käydä vähän tavaroita läpi ja aina löytyy kaikkea mitä ihmeellisintä, mitä on jemmannut jonnekin kaapin nurkkaan tai lipaston laatikkoon. Mutta voi siinä muutossa olla hyviäkin puolia. Kuten esimerkiksi se, että pakastimesta pitää syödä kaikki sinne jääneet jätskin jämät pois. Harmi.



 

M:n ja mun jäätelönsyöntitalkoot toissailtana.

 

Toinen hyvin, hyvin positiivinen seikka on se, että meidän uudet naapurit ei tule mukana. Tänä aamuna sattui jotain, hmmm tuota, mielenkiintoista... En ole jaksanut/ viitsinyt asiasta täällä blogissa inistä, kun joka tapauksessa muutetaan tästä ihan just pois. Mutta kerrotaanpa ensin vähän pohjaa tapahtumille (jotka tosin on vain meidän näkökulmasta, joten siksi hieman puolueellisia.) (Ja sorry, tähän en ehkä välttämättä edes halua kuulla vastakkaista puolta.)

Saatiin siis uusia naapureita jokunen viikko sitten. Aluksi kävi niin, että he eivät mitä luultavimmin olleet infonneet siivousfirmaa sekä muuttofirmaa siitä, kumpi autotallin ovi on heidän, joten kaikki täräyttivät autonsa meidän autotallin eteen. Kiva ylläri avata tallin ovi ja huomata, ettei saakaan autoa sieltä ulos. No, tämä ongelma onneksi oli aika lyhytaikainen. Alusta lähtien uusi naapurin isäntähän on ottanut sen linjan, ettei tervehdi meitä laisinkaan. Jos osutaan samaan aikaan pihaan, kääntää selän tai katseen niin, ettei vaan tarvitse/ voi tervehtiä. No, se on hänen valintansa ja ei ole meiltä pois. No, sitten on pari hieman häiritsevämpää seikkaa. Nimittäin heidän asunnostaan kuuluva meteli. Isäntä puhuu ja keskustelee (tai "keskustelee" eli karjuu) nimittäin ai-ka kovaäänisesti (tälläkin hetkellä). Ja ei mitä ilmeisemmin välitä vaikka kello olisi yksitoista illalla (yleisen oletuksen mukaan siihen aikaan aamulla töihin menevät ovat jo nukkumassa). Samoin rouva (oletan ettei siinä perheessä isäntä pese pyykkiä) pistää iltaisin kello yhdeksän ja kymmenen välillä vielä pyykinpesukoneen jyskyttämään (kone todellakin kirjaimellisesti jyskyttää). Ja tätä tapahtuu sekä arki-iltaisin että viikonloppuiltaisin. Viikonloput vielä menisikin, mutta arki-iltojen puuhat kieltämättä vähän häiritsee nukkumista...

Eilen illalla M oli herännyt yhdentoista jälkeen siihen, kun alakerrasta oli, jälleen kerran, kuulunut niin kovaa meteliä. Tänä aamuna sitten päätettiin hieman koittaa, että miten elämisen äänet meiltä kuuluu alakertaan ja hyvin tuntui kuuluvan. Hetken päästä M saikin tekstiviestin talonmieheltä, että alakerta oli valittanut häiritsevistä äänistä. Jepjep. M laittoikin viestiä takaisin, että kyllä sieltä heiltäkin meteliä kuuluu, varsinkin iltaisin, mutta jospa he vielä pari päivää meitä kestäisivät.
Ihan en käsitä, että millä logiikalla on okei pitää meteliä iltaisin vielä klo 11 aikoihin (ja toisinaan viikonloppusin vielä klo 02), mutta aamuisin klo 6 aikoihin pitää olla hipihiljaa.

Aijuu, äänistä päätellen naapurit heräävät noin 7:30, eli me ei eletä samaa rytmiä kuin he...
That´s the problem!

Enää pari päivää, enää pari päivää....

Loppukevennyksenä kuva uudesta tv-tasostamme.

Tämä todellakin on väliaikainen,

otettiin jo telkku seinältä alas.