Ja sitten jos saisi vielä siitä koirasta kuvan.

Jo se, että muutetaan noin 900 mailin (reilu 1400 km) päähän asettaa omat haasteensa, eikä asiaa toisinaan yhtään ole helpottanut, kun kyseessä on eri osavaltio ja sen käytännöt. Ensimmäinen mielenkiintoinen seikka tuli eteen, kun sopiva talo (niin tosiaan, päätettiin tällä kertaa valita omakotitalo asumismuodoksi) löytyi ja meidät valittiin hakijoista siihen vuokralaisiksi. Niin, sitten tuli aika tehdä vuokrasopimusta. Itse sopimushan on 15-sivuinen ja hyvin yksityiskohtainen. Sinänsä ymmärrän asian, sillä vuokralaisten kirjo voi olla hyvin laaja... Meidän piti mm. lähettää/ skannata erinäisiä dokumentteja ja Koiruuden osalta haluttiin kopiot rokotustodistuksista sekä valokuva (okei...). Jotenkin vähän sellainen fiilis, että viimeksi vuokrasopimuksen teko ei ollut ihan näin yksityiskohtaista... Mutta kaikkien kommervenkkien jälkeen meillä kuitenkin on jatkossakin katto pään päällä.

Mä voisin muuttaa kans...

(Tämä ei tosin ollut SE kuva, mikä vuokranantajalle lähetettiin.)

Muutto tulee kestämään pakkauksineen ja siirtymisineen arviolta viisi päivää (tai ainakin kovasti toivon, ettei menisi sen pidempään). Me ja Koiruus ajamme toisella autolla Teksasiin ja toinen auto lähtee autorekan kyytiin. Aivot sauhuten koitan olla ajatuksen verran edellä ja kirjailla ylös, mitä kaikkea pitää muistaa huomioida. Ja itseni tuntien jotain oleellista kuitenkin unohtuu...

Ensi viikolla täällä näyttää taas tältä.

Tosin sillä erolla, että ikkunoista näkyy syysmaisema.

Huomenna hyppään aamukoneeseen ja suuntaan Teksasiin vielä tekemään viimeiset jutut ennen muuttoa. Meidän pitää mm. hankkia jääkaappi. Ääähh... Tuolla kun tapana on, että asukas ottaa jääkaapin mukaansa. Ihmettelinkin M:n lähettämää kuvaa talon keittiöstä, että onpa hassusti toi yksi yläkaappi... Hirveesti tyhjää tilaa alla... Eikä niinkun yhtään raksuttanut, että mitä kuvasta puuttuu. Tää on niin tätä...